Ajatushan pätkähti kuten hyvät sellaiset yleensäkin - täysin yllättäen. Luovassa joutilaisuuden tilassani olin tutustunut eri matkanjärjestäjien vaihtoehtoihin aurinkoisesta joulusta- ja yllätyin itsekin, kuinka helposti perhe nieli syötin. Puoli tuntia tarjouksesta viettää joulu Kanarian saarilla oli tarjous yksimielisesti hyväksytty.
Motiivi: Halusin kokea, millaista on perinteisen joulunviettotavan mukauttaminen lomamatkailuun. Perustelut: Perheessämme on selkeä siirtymävaihe joulunvietossa; naapurin Jyri on tunnistettu joulupukiksi jo pari vuotta sitten, ja teeskentely saattaisi olla jo hankalaa. Joululahjatoiveet alkavat olla jo hyvin arkisia, sellaisia, joita tulee hankittua jo " viikkorahoilla". Uudenlaisien tapojen ja traditioiden luominen on paikallaan, enkä tarkoita tällä nyt sitä, että tradition pitäisi olla joulun vietto etelässä...jotain sukurakasta voisi kentien kehitellä tilalle?
Lasten kanssa sovittiin, että paketteja ei tule. Tai ehkä yksi. Korkeintaan. Loppusaldo oli pari pakettia ja kolmesataa euroa per nuppi. Yöpaita, sukat sekä sukulaisten setelit. Ei hullumpaa? Laskimmekin mieheni kanssa että itse asiassa on helvetin kannattavaa lomailla jouluna etelässä.....
Joulupukin kuumaa linjaa kaipaili esikoinen. Kuopus ei ole vielä kyennyt nimeämään kaipaustaan, mutta en usko hänen keskellä tyrkyjen pärskähtelevää iloa miettineen kotimaista joulua.
Joulu etelässä on tietoinen valinta. Minun kohdallani joulu etelässä tarkoitti sitä, ettei sitä vietetty- enkä nyt valita. Rakastan joulun tuoksua: pipareita, hyasintteja, kuusen tuoksua, kinkun paistamisesta tulevaa tuoksua. Nautin siitä, että saan kodin jouluisaksi ja minusta on ihanaa paketoida lahjoja rakkailleni , ei siitä siis ole kyse.
Minussa on myös se uinuva uskonnollinen puoli, joka valveutuu silloin, kun kukaan ei siitä häiriinny.Minun jouluuni kuuluu evankeliumi- luen sen vaikka itse hiljaa, salaa...
Mutta tänä vuonna vietimme pikkujoulua yhdessä rakkaiden ystävien kanssa: oli piparin tuoksua, kinkun paiston tuoksua, kynttilän valoa, lahjoja, yhdessäoloa- itseasiassa paistoimme kaksi kinkkua ennen matkaamme. Ja kodin olen koristanut kuten ennen, vain kuusi puuttuu...
No eihän se ole sama - tiedän. Mutta me vietimme erilaisen joulun Kanarian saarilla. Herätimme lapset avaamaan lahjat, menimme uimarannalle, ja illalla syömään pippuripihvit . En käynyt joulukirkossa, täälläkään, vaikka siihen olisi ollut tilaisuus. Muutaman viikon päästä voi kysellä lapsilta, mikä puuttui.
Jeesus vai joulupukki?
maanantai 28. joulukuuta 2009
maanantai 9. marraskuuta 2009
Marraskuu
..ja kuinka voitan sen. Nyt ollaan jo pian puolivälissä. Listaan tähän lyhyesti keinoja, joilla minä yritän torjua kaamosta.
-varasin lomamatkan Kanarialle. Lähtö kuuden viikon päästä. Pahinpina hetkinä voi selata matkaoppaita ja miettiä, että pian, pian se koittaa...
-kauneushoidot, shoppailu. Perinteisiä keinoja hetkelliseen mielihyvään.
-liikunta. Jep. Jos sinulle käy kuten minulle, että olet erinäisten yhteensattumien ja sairastumisien takia pakotettu jättämään väliin liikunnan useamman viikon ajaksi, älä masennu, vaan elbaa ihan rauhassa. Prkl on ihmisellä myös oikeus olla suorittamatta kaiken aikaa! Siispä makaa ihan rauhassa sohvalla ja syö suklaata.
-syö ihan reilusti suklaata ja muutakin hyvää. Ja viiniä päälle!
-kotitöistä kannattaa nyt pitää taukoa. Puoli neljältähän on jo niin hämärää, että kynttilät vaan päälle ja sohvalle suklaata napostelemaan. Kukaan ei näe pölypalloja.
-haaveile. Syntiset päiväunet ovat sallittuja, varsinkin marraskuussa. Myös petiin kannattaa kömpiä ajoissa, jos vaikka sattuisi tärppäämään. Jos ei, niin ainahan voi ottaa rauhoittavan ja mieltälämmittävän glögin ja pehmeän suklaakonvehdin.
-Marraskuu on hedonistinen kuukausi, syö, juo, tee kaikkea mikä lämmittää mieltä!
-Näillä eväillä minä lähden nyt tekemään tulet, täyttämään astianpesukoneen, ripustamaan pyykit ja ruokkimaan kissan. Sitten menen sänkyyn odottamaan, kun puoliso parin tunnin päästä tulee väsyneenä töistä.
Hyvää marraskuuta kaikille!
-varasin lomamatkan Kanarialle. Lähtö kuuden viikon päästä. Pahinpina hetkinä voi selata matkaoppaita ja miettiä, että pian, pian se koittaa...
-kauneushoidot, shoppailu. Perinteisiä keinoja hetkelliseen mielihyvään.
-liikunta. Jep. Jos sinulle käy kuten minulle, että olet erinäisten yhteensattumien ja sairastumisien takia pakotettu jättämään väliin liikunnan useamman viikon ajaksi, älä masennu, vaan elbaa ihan rauhassa. Prkl on ihmisellä myös oikeus olla suorittamatta kaiken aikaa! Siispä makaa ihan rauhassa sohvalla ja syö suklaata.
-syö ihan reilusti suklaata ja muutakin hyvää. Ja viiniä päälle!
-kotitöistä kannattaa nyt pitää taukoa. Puoli neljältähän on jo niin hämärää, että kynttilät vaan päälle ja sohvalle suklaata napostelemaan. Kukaan ei näe pölypalloja.
-haaveile. Syntiset päiväunet ovat sallittuja, varsinkin marraskuussa. Myös petiin kannattaa kömpiä ajoissa, jos vaikka sattuisi tärppäämään. Jos ei, niin ainahan voi ottaa rauhoittavan ja mieltälämmittävän glögin ja pehmeän suklaakonvehdin.
-Marraskuu on hedonistinen kuukausi, syö, juo, tee kaikkea mikä lämmittää mieltä!
-Näillä eväillä minä lähden nyt tekemään tulet, täyttämään astianpesukoneen, ripustamaan pyykit ja ruokkimaan kissan. Sitten menen sänkyyn odottamaan, kun puoliso parin tunnin päästä tulee väsyneenä töistä.
Hyvää marraskuuta kaikille!
perjantai 23. lokakuuta 2009
Tekopyhyyttäkö?
Pikkukaupungissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin laskettaneen se, että siellä on paljon tuttuja ja heitä näkee usein. Huonoksi puoleksi voisin mainita sen, että joka paikassa törmää tuttuihin ihmisiin.
Tuttavuuksia syntyy työn kautta, harrastusten ja politiikan kautta, lasten ystävien kautta. Pikkukaupungissa on tuttu kaupan myyjän sekä kirjastovirkailijan kanssa. Esimerkiksi.
Opettajathan elävät kuten opettavat, eikö. Opettaja ei haasta riitaa aamuyöllä grillijonossa eikä yritä pariutua kännipäissään taksitolpan kanssa. Opettajat nauttivat hillitysti alkoholia, eivätkä varmana tupakoi. Sehän on epäterveellistä! Mutta vakavasti puhuen, on ollut paikkakuntia, joissa jutut lähtevät helpostikin liikkeelle, eräskin kollega kertoi, ettei edes kahta saunaolutta voinut lähikaupasta ostaa ja kun kerran erehtyi tupakka-askin ostamaan, tuli kassajonoon seuraavaksi oma murkkuikäinen oppilas. Kuvitteleppa, jos tämä opettajatar olisi ostanut kondomeja?
Minä olen käynyt noin kerran vuodessa ravintolassa omalla paikkakunnallani, ja ostan pääsääntöisesti kaiken lähikaupasta. Tässä viime aikoina mietin, pitäisiköhän minunkin alkaa hieman tekopyhäksi.
Istuimme nimittäin lapsuuden ystäväni kanssa terassille, kävelylenkkimme päätteeksi. Aurinkoinen keli oli mitä upein, ja otimme lasilliset viiniä syyspäivän ja ystävyytemme kunniaksi. Tervehdin siinä reippaasti muutamaa oppilaani vanhempaa, ja entinen naapurikin huikkasi iloisen äänekkäästi, että kyllä piisaa terassikelejä! Ja tänään Alkossa kuulin takaani vienon " pöön", kun entisen oppilaani äiti , Alkon myyjä nimittäin, moikkasi minua.
Mietin sitten, että pitäisiköhän oikeasti käydä hoitamassa nämä ostokset kauempana. Ystävätär totesi, että pane kuule miehes Jyväskylään ostamaan viinit ja käske ostaa kerralla pari laatikkoa niin ei tarvitse joka viikko Alkossa ravata.
Näin teemme.
Tuttavuuksia syntyy työn kautta, harrastusten ja politiikan kautta, lasten ystävien kautta. Pikkukaupungissa on tuttu kaupan myyjän sekä kirjastovirkailijan kanssa. Esimerkiksi.
Opettajathan elävät kuten opettavat, eikö. Opettaja ei haasta riitaa aamuyöllä grillijonossa eikä yritä pariutua kännipäissään taksitolpan kanssa. Opettajat nauttivat hillitysti alkoholia, eivätkä varmana tupakoi. Sehän on epäterveellistä! Mutta vakavasti puhuen, on ollut paikkakuntia, joissa jutut lähtevät helpostikin liikkeelle, eräskin kollega kertoi, ettei edes kahta saunaolutta voinut lähikaupasta ostaa ja kun kerran erehtyi tupakka-askin ostamaan, tuli kassajonoon seuraavaksi oma murkkuikäinen oppilas. Kuvitteleppa, jos tämä opettajatar olisi ostanut kondomeja?
Minä olen käynyt noin kerran vuodessa ravintolassa omalla paikkakunnallani, ja ostan pääsääntöisesti kaiken lähikaupasta. Tässä viime aikoina mietin, pitäisiköhän minunkin alkaa hieman tekopyhäksi.
Istuimme nimittäin lapsuuden ystäväni kanssa terassille, kävelylenkkimme päätteeksi. Aurinkoinen keli oli mitä upein, ja otimme lasilliset viiniä syyspäivän ja ystävyytemme kunniaksi. Tervehdin siinä reippaasti muutamaa oppilaani vanhempaa, ja entinen naapurikin huikkasi iloisen äänekkäästi, että kyllä piisaa terassikelejä! Ja tänään Alkossa kuulin takaani vienon " pöön", kun entisen oppilaani äiti , Alkon myyjä nimittäin, moikkasi minua.
Mietin sitten, että pitäisiköhän oikeasti käydä hoitamassa nämä ostokset kauempana. Ystävätär totesi, että pane kuule miehes Jyväskylään ostamaan viinit ja käske ostaa kerralla pari laatikkoa niin ei tarvitse joka viikko Alkossa ravata.
Näin teemme.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Kynnet
Joku kaunis ja huoliteltu nainen on joskus lehdessä väittänyt, että pitkät kynnet eivät haittaa jokapäiväisiä askareita. Jos vain jaksaa huoltaa ja hoitaa käsiään, näyttävät ne kauniilta kotitöistä huolimatta.
Minä olen eri mieltä. Tällä hetkellä käteni ja kynteni ovat puolikuntoiset, sillä olen rasvaillut niitä ja käyttänyt kynsinauhojen pehmentäjää ja appelsiinipuutikkua sekä lakannut kynteni vaaleanpunaisella helmiäsilakalla. Kämmenet ovat karheat , nivelten kohdalla kovettumia ( yksi turvoksissa, ilmeisesti rasituksesta ), peukaloiden sivustat haavaumilla, pikkurillin kynsi revennyt...onneksi känsiä ei ole.
Tavallinen kotihoito ei siis riitä, jos tekee sellaisia hommia, jotka rasittavat käsiä sekä kynsiä. Tälläisiä ovat esimerkiksi pihahommat, joita olen tälläkin viikolla ehtinyt tekemään. Vaikka käyttäisi hanskoja, kuivavat kädet helposti, ja mm. mullan lapioiminen tai haravointi aiheuttavat rakkoja ja kovettumia. Siivous ja muu kodinhoito vaativat veronsa, ja olen minä tällä viikolla pyöräytellyt taikinaakin. Puitakin pitää kantaa liiteristä, ja lämmittää uunia. Minä olen yleensä kyynärpäitä myöten noessa sen jälkeen. En vain oikein hallitse noita lämmityspuuhia.
Puhumattakaan ansiotyöstä, taululiitu kuivattaa käsiä vaikka kuinka käyttäisi holkkia.
Joten arvatkaapa vain, mitä sanoin puolisolle, joka kerran erehtyi sanomaan, että mikset laittaisi punaisia pitkiä rakennekynsiä, ne näyttäisivät varmaan tosi seksikkäiltä...
Joo, lapionvarressako? Vai imurin?
Minä olen eri mieltä. Tällä hetkellä käteni ja kynteni ovat puolikuntoiset, sillä olen rasvaillut niitä ja käyttänyt kynsinauhojen pehmentäjää ja appelsiinipuutikkua sekä lakannut kynteni vaaleanpunaisella helmiäsilakalla. Kämmenet ovat karheat , nivelten kohdalla kovettumia ( yksi turvoksissa, ilmeisesti rasituksesta ), peukaloiden sivustat haavaumilla, pikkurillin kynsi revennyt...onneksi känsiä ei ole.
Tavallinen kotihoito ei siis riitä, jos tekee sellaisia hommia, jotka rasittavat käsiä sekä kynsiä. Tälläisiä ovat esimerkiksi pihahommat, joita olen tälläkin viikolla ehtinyt tekemään. Vaikka käyttäisi hanskoja, kuivavat kädet helposti, ja mm. mullan lapioiminen tai haravointi aiheuttavat rakkoja ja kovettumia. Siivous ja muu kodinhoito vaativat veronsa, ja olen minä tällä viikolla pyöräytellyt taikinaakin. Puitakin pitää kantaa liiteristä, ja lämmittää uunia. Minä olen yleensä kyynärpäitä myöten noessa sen jälkeen. En vain oikein hallitse noita lämmityspuuhia.
Puhumattakaan ansiotyöstä, taululiitu kuivattaa käsiä vaikka kuinka käyttäisi holkkia.
Joten arvatkaapa vain, mitä sanoin puolisolle, joka kerran erehtyi sanomaan, että mikset laittaisi punaisia pitkiä rakennekynsiä, ne näyttäisivät varmaan tosi seksikkäiltä...
Joo, lapionvarressako? Vai imurin?
lauantai 3. lokakuuta 2009
Sohvalle!
Minun rentoutumiseni huippuhetki on se, kun kuvittelen itseni sohvalle lauantaina: koti on siisti, ei yhtään rästihommia odottamassa, kynttilät/ takkatuli palavat, edessä on lasi viiniä ja suklaata. Sekä hyvä kirja, jota luen nautiskellen samalla ihanan rauhallisesta tunnelmasta ja kiireettömyydestä.
On siis todella kummallista, että en voi mennä siihen sohvalle heti aamukahvin kanssa ( tai siis menenkin, mutta se ei ole sama juttu), mikä saa minut tuusaamaan kaikkea muuta ennen kuin menen sohvalle?
Tänäänkin kävi niin, että poikkeuksellisesti olin töissä kahteen. Tultuani kaupan kautta kotiin tein samantien ruuan ja sinkosin pihahommiin. Tyhjensin daaliaruukkuja, ja laitoin mukulat talteen ensi vuotta varten. Koko ajan ajattelin, että teen vain tämän ja menen sitten sohvalle lukemaan. Minulla on 11 kirjastosta lainattua kirjaa odottamassa, moni vielä uutuuksia.
Kuinka ollakaan tuli tehtyä kaikenlaista pientä ja pyykkikonekin jauhaa vielä...
Kello on seitsemän ja sauna päällä. Taisi jäädä sohvailu väliin tältäkin päivältä. Huomenna ei taas ehdi, kun on kaikkea muuta. Mutta onhan ensi viikonloppu tulossa taas pian....
On siis todella kummallista, että en voi mennä siihen sohvalle heti aamukahvin kanssa ( tai siis menenkin, mutta se ei ole sama juttu), mikä saa minut tuusaamaan kaikkea muuta ennen kuin menen sohvalle?
Tänäänkin kävi niin, että poikkeuksellisesti olin töissä kahteen. Tultuani kaupan kautta kotiin tein samantien ruuan ja sinkosin pihahommiin. Tyhjensin daaliaruukkuja, ja laitoin mukulat talteen ensi vuotta varten. Koko ajan ajattelin, että teen vain tämän ja menen sitten sohvalle lukemaan. Minulla on 11 kirjastosta lainattua kirjaa odottamassa, moni vielä uutuuksia.
Kuinka ollakaan tuli tehtyä kaikenlaista pientä ja pyykkikonekin jauhaa vielä...
Kello on seitsemän ja sauna päällä. Taisi jäädä sohvailu väliin tältäkin päivältä. Huomenna ei taas ehdi, kun on kaikkea muuta. Mutta onhan ensi viikonloppu tulossa taas pian....
perjantai 25. syyskuuta 2009
Pari viimeisintä mokaa
Yritän jakaa kanssanne tämän saadakseni hiukan myötähäpeää.
Ensimmäinen julkinen moka tapahtui Viipurista tullessamme, tullissa. Toki Suomen puolella, Venäjällä miknäkin käyttäydyin korrektisti kieli keskellä suuta. Menimme sitten useiden passin- tarkastusten jälkeen vielä jonoon, ja jokainen meni vuorollaan sähköisen, pyörivän portin taakse ja siitä sitten luukulle. Kun minun vuoroni tuli, nyin porttia kummissani enkä saanut sitä auki. Nyin ja nyin, ja huusin sitten kanssamatkustajille, että " tää jäi nyt sitten tähän kun tää ei niinku saa tätä porttia auki"...Tullimies sitten sanoi, että " mä avaan sen täältä painamalla tätä nappia".
Kyllä meitä nauratti.
Tänään nauroin itselleni, ihan aiheesta kylläkin. Ajoin kuopuksen kanssa Tampereelle, jossa olimme sopineet tapaavamme siskon kanssa. Kuopus menisi heille kyläilemään, ja vaihto tapahtui Tampereen abc- asemalla. Turhaan olin murehtinut, etten osaisi ajaa sinne, liittymään ohjasi monta tienviittaa. Tuuletimme molemmat kuopuksen kanssa, kun ajoin huoltamon pihaan. Samoilla lämpimillä ajoin tankkaamaan, ja autosta noustessani huomasin, että olin ajanut väärälle puolelle; tankki olikin toisella kyljellä. Kiroilin hartaasti ( ääneen ) ja kiepautin auton toiselle puolen tankkauspistettä. Tyrmistykseni varmaan loisti kauas, kun huomasin ajaneeni TAAS väärälle puolen. Vieressä tankkaava kaveri katsoi vakavasti ja sanoi: " ei taida oikein onnistua, vai ? "En voinut muuta kuin nauraa (pitkään nauroinkin ) ja ajaa suosiolla pois bensamittareilta. Kävin vessassa, luovutin lapsen siskolle ja istuin autoon. Mietin hyvin tarkkaan, että NYT kun AJAN auton NOINPÄIN niin tankki osuu oikealle puolelle...onnistuin. Ja ajoin kommelluksitta takaisin kotiin.
Ensimmäinen julkinen moka tapahtui Viipurista tullessamme, tullissa. Toki Suomen puolella, Venäjällä miknäkin käyttäydyin korrektisti kieli keskellä suuta. Menimme sitten useiden passin- tarkastusten jälkeen vielä jonoon, ja jokainen meni vuorollaan sähköisen, pyörivän portin taakse ja siitä sitten luukulle. Kun minun vuoroni tuli, nyin porttia kummissani enkä saanut sitä auki. Nyin ja nyin, ja huusin sitten kanssamatkustajille, että " tää jäi nyt sitten tähän kun tää ei niinku saa tätä porttia auki"...Tullimies sitten sanoi, että " mä avaan sen täältä painamalla tätä nappia".
Kyllä meitä nauratti.
Tänään nauroin itselleni, ihan aiheesta kylläkin. Ajoin kuopuksen kanssa Tampereelle, jossa olimme sopineet tapaavamme siskon kanssa. Kuopus menisi heille kyläilemään, ja vaihto tapahtui Tampereen abc- asemalla. Turhaan olin murehtinut, etten osaisi ajaa sinne, liittymään ohjasi monta tienviittaa. Tuuletimme molemmat kuopuksen kanssa, kun ajoin huoltamon pihaan. Samoilla lämpimillä ajoin tankkaamaan, ja autosta noustessani huomasin, että olin ajanut väärälle puolelle; tankki olikin toisella kyljellä. Kiroilin hartaasti ( ääneen ) ja kiepautin auton toiselle puolen tankkauspistettä. Tyrmistykseni varmaan loisti kauas, kun huomasin ajaneeni TAAS väärälle puolen. Vieressä tankkaava kaveri katsoi vakavasti ja sanoi: " ei taida oikein onnistua, vai ? "En voinut muuta kuin nauraa (pitkään nauroinkin ) ja ajaa suosiolla pois bensamittareilta. Kävin vessassa, luovutin lapsen siskolle ja istuin autoon. Mietin hyvin tarkkaan, että NYT kun AJAN auton NOINPÄIN niin tankki osuu oikealle puolelle...onnistuin. Ja ajoin kommelluksitta takaisin kotiin.
torstai 24. syyskuuta 2009
Omenapiirakkaa ja porkkanaraastetta
On taas muutama viikko hujahtanut arkielämää. On ollut vanhempainiltoja, viuluharjoituksia, kaikenlaista. Torstait ovat kuitenkin säilyttäneet asemansa siivouspäivänä, sillä jostainhan kannattaa pitää kiinni tässä kaaoksessa. Viikonlopun pihahommien jäljiltä piha oli kohtalaisen siisti, mutta huusholli ei. Joku oli lontostellut multaisilla saappailla jopa olohuoneeseen. Panttasin sisähommia tälle päivälle, ja kun kello soi, ampaisin kotiin ja aloitin kuin heikkopäinen . Imuroin, moppasin, pyyhin, järjestin, tuuletin, pesin - koko ajan ajatellen, että olenpa nopea, ehdin ehkä illalla lueskelemaan ne lainaamani naistenlehdet.
Saunankin suunnittelin pestä, mutten enää jaksanut. Olin ihan tokkuroissani, kun mies tuli töistä kotiin. Hän laittoin itselleen iltapalaa, ja sanoi haaveilevasti: " olisipa se ollut upeaa, jos olisi ollut omista porkkanoista tehtyä porkkanaraastetta. Ja jälkiruuaksi omista omenoista tehtyä piirakkaa."
( Katsoin tarkkaan, mutta ilmeisesti kaveri oli tosissaan. Hän ei tiennyt leikkivänsä hengellään.)
Tunsin, kuinka ikeneni kuivuivat ja vetäytyivät taaksepäin, ja kulmahampaat työntyivät esiin.
" Saat lauantaina", kähisin. Hiippailin saunaan rauhoittumaan, enkä edes tajunnut kun hän kummasteli, etten vieläkään ollut pessyt hänen työpaitojaan....
Saunankin suunnittelin pestä, mutten enää jaksanut. Olin ihan tokkuroissani, kun mies tuli töistä kotiin. Hän laittoin itselleen iltapalaa, ja sanoi haaveilevasti: " olisipa se ollut upeaa, jos olisi ollut omista porkkanoista tehtyä porkkanaraastetta. Ja jälkiruuaksi omista omenoista tehtyä piirakkaa."
( Katsoin tarkkaan, mutta ilmeisesti kaveri oli tosissaan. Hän ei tiennyt leikkivänsä hengellään.)
Tunsin, kuinka ikeneni kuivuivat ja vetäytyivät taaksepäin, ja kulmahampaat työntyivät esiin.
" Saat lauantaina", kähisin. Hiippailin saunaan rauhoittumaan, enkä edes tajunnut kun hän kummasteli, etten vieläkään ollut pessyt hänen työpaitojaan....
perjantai 11. syyskuuta 2009
Informaatiokatko
-Tuletko mukaan Viipurin reissulle syyskuun 12-13 päivä? tiedustelin useampaan otteeseen siipalta. Manailin myös viisumin kalleutta suhteessa matkan kestoon, mietin pakkaamisia ja mahdollisia tuliaisia. Ajattelin kuitenkin tyytyväisenä, että ompa kiva lähteä itsekseen reissuun, kun mies huolehtii lapsista sillä aikaa.
Tässä viikko sitten mies totesi puolihuolimattomaan tapaansa sivulauseessa, että ai niin olis yhdet talkoot ens viikonloppuna, mutta eihän meillä ole silloin mitään erikoista?
No eipä.
Tässä viikko sitten mies totesi puolihuolimattomaan tapaansa sivulauseessa, että ai niin olis yhdet talkoot ens viikonloppuna, mutta eihän meillä ole silloin mitään erikoista?
No eipä.
lauantai 5. syyskuuta 2009
Sukupolvien välinen kuilu?
"Päiväkirjamerkintöjä 17.6 1981: ohjeita elämänvaralle, mitä minun on muistettava aikuisena, jos saan lapsia:
-älä kiellä heitä liikaa, mutta älä myöskään liian vähää. Lasten ollessa murrosiässä älä kieltele liikaa, ja anna olla ulkona myöhään.
-ole ymmärtäväinen ja kiltti. Älä huuda joka asiasta, ota rauhallisesti.
-tajua se, että nuori haluaa itsenäistyä.
-älä petä lastesi luottavaisuutta
-älä osta liian paljoa hyvää,näin lapsesi eivät liho liikaa
-( sitten on pari kohtaa, jotka liittyvät ehkäisyyn jne huhhuh)
-älä rupea heti motkottamaan, jos lapsesi saa huonoja numeroita kokeista. Katso vaan vakavana silmiin, halaa lastasi ja sano: yritä ensikerralla parempaa, kultaseni. Jos se ei tehoa, voi vähän motkottaa.
-älä käytä liikaa meikkiä
-älä juo äläkä tupakoi
-ole oikein hellä ja herttainen
-rakasta aviomiestäsi ( vaikka hän pelaisi esim. Veiterässä...)
-opeta lapsesi hellin ottein kotitöihin ja vastuuntuntoiseksi
-ja sitten oikein isoilla kirjaimilla: SINULLA ON AINA OLTAVA AIKAA KUUNNELLA LAPSIASI JOS HEILLÄ ON HUOLIA. ET SAA NAURAA NIILLE, VAIKKA NE OLISIVAT KUINKA HUVITTAVIA!"
Siinä totuus 13-vuotiaan itseni näkökulmasta. Siispä minun täytyy ryhdistäytyä. Helvetti miten kauan siitä onkaan jo aikaa!
-älä kiellä heitä liikaa, mutta älä myöskään liian vähää. Lasten ollessa murrosiässä älä kieltele liikaa, ja anna olla ulkona myöhään.
-ole ymmärtäväinen ja kiltti. Älä huuda joka asiasta, ota rauhallisesti.
-tajua se, että nuori haluaa itsenäistyä.
-älä petä lastesi luottavaisuutta
-älä osta liian paljoa hyvää,näin lapsesi eivät liho liikaa
-( sitten on pari kohtaa, jotka liittyvät ehkäisyyn jne huhhuh)
-älä rupea heti motkottamaan, jos lapsesi saa huonoja numeroita kokeista. Katso vaan vakavana silmiin, halaa lastasi ja sano: yritä ensikerralla parempaa, kultaseni. Jos se ei tehoa, voi vähän motkottaa.
-älä käytä liikaa meikkiä
-älä juo äläkä tupakoi
-ole oikein hellä ja herttainen
-rakasta aviomiestäsi ( vaikka hän pelaisi esim. Veiterässä...)
-opeta lapsesi hellin ottein kotitöihin ja vastuuntuntoiseksi
-ja sitten oikein isoilla kirjaimilla: SINULLA ON AINA OLTAVA AIKAA KUUNNELLA LAPSIASI JOS HEILLÄ ON HUOLIA. ET SAA NAURAA NIILLE, VAIKKA NE OLISIVAT KUINKA HUVITTAVIA!"
Siinä totuus 13-vuotiaan itseni näkökulmasta. Siispä minun täytyy ryhdistäytyä. Helvetti miten kauan siitä onkaan jo aikaa!
maanantai 31. elokuuta 2009
Karhuäiti sairastaa, häntä hellikäämme...
Nyt ei puhuta siitä, kun mies sairastaa. Kaikkihan tietävät, millaista se on. Kun mies on sairas, hän on sairas. Silloin äiti hoitaa luonnollisesti kodin ja lapset, sehän on selvä se.
Äitikin sairastuu joskus, kuumeeseen, mahatautiin, noidannuoleen. Kun lapset ovat pieniä, omat sairastelut jäävät vähälle huomiolle. Työelämään paluun jälkeen äitikarhu voi olla pois töistä sairastuttuaan. Äidin rooli ei häviä mihinkään, vaan hän on sitä vaikka kuinka kuumeisena. Moni äiti pitää vielä kotona lapset, eikä vie heitä hoitoon päiväkotiin, jos on itse sairaana. Äitikarhut ovat nimittäin herkkiä kokemaan syyllisyyttä...
Äitikarhut käyvät kaupassa, ruokkivat ainakin jälkikasvunsa ja huolehtivat heidän tarpeistaan sairaanakin. Siivoamiset ja pyykkäämiset jätetään vähemmälle, ne äitikarhu hoitaa parannuttuaan. Kuten rästiin jääneet hommat ansiotöissäkin.
Isäkarhuilla voi olla vaikeaa löytää oikea suhtautumistapa äitikarhun sairastumiseen. Työnantaja ei hyväksy sitä, että isä jää kotiin sairasta vaimoaan hoivaamaan.Niinpä isäkarhu lähtee aamulla töihinsä, josta illalla tulee takaisin kotiin. Ja elämä jatkuu. Isäkarhut saattavat hetkittäin kokea, että niiltä odotettaisiin nyt jotain aivan MUUTA kuin arkena, siis silloin kun äitikarhu on tehokkaana hoitanut kaikki velvollisuutensa. Isäkarhua tämä saattaa ahdistaa, ja häntä alkaa kiukuttaa. Milloin tässä muillakaan on varaa sairastaa? Töissä pitää vaan raataa perheen eteen, eikä saa edes kiitosta, tai puhtaita sukkia.
Äitikarhu makaa sängyn pohjalla ja tuntee olonsa surkeaksi. Hän saattaa hetken huumassa ajatella, että perkele mulla on nyt oikeus maata tämä yksi päivä, lapsetkin ovat jo niin isoja että pärjäävät. Mitä hän isäkarhulta odottaisi, olisi hieman hellyyttä. Tarjoileehan hänkin isäkarhulle vuoteeseen kaiken, mitä tämä tarvitsee sairastuttuaan. Ilmapiiri muuttuu kohtalaisen kireäksi. Isäkarhu ihmettelee vaan sitä, kuinka äitikarhulla riittää voimia **ttuiluun. Noin sairaana.
Minäkin makasin eilen sängyn pohjalla. Pientä lämpöä oli. Mies tuli kysymään, tarvitsetko mitään kaupasta. Katsoin häntä voipuneilla silmilläni ja inahdin, että jos saisi edes suklaata, kun se auttaa rakkauden pulaan.
Mies toi neljä levyä Fazerin sinistä.
Äitikin sairastuu joskus, kuumeeseen, mahatautiin, noidannuoleen. Kun lapset ovat pieniä, omat sairastelut jäävät vähälle huomiolle. Työelämään paluun jälkeen äitikarhu voi olla pois töistä sairastuttuaan. Äidin rooli ei häviä mihinkään, vaan hän on sitä vaikka kuinka kuumeisena. Moni äiti pitää vielä kotona lapset, eikä vie heitä hoitoon päiväkotiin, jos on itse sairaana. Äitikarhut ovat nimittäin herkkiä kokemaan syyllisyyttä...
Äitikarhut käyvät kaupassa, ruokkivat ainakin jälkikasvunsa ja huolehtivat heidän tarpeistaan sairaanakin. Siivoamiset ja pyykkäämiset jätetään vähemmälle, ne äitikarhu hoitaa parannuttuaan. Kuten rästiin jääneet hommat ansiotöissäkin.
Isäkarhuilla voi olla vaikeaa löytää oikea suhtautumistapa äitikarhun sairastumiseen. Työnantaja ei hyväksy sitä, että isä jää kotiin sairasta vaimoaan hoivaamaan.Niinpä isäkarhu lähtee aamulla töihinsä, josta illalla tulee takaisin kotiin. Ja elämä jatkuu. Isäkarhut saattavat hetkittäin kokea, että niiltä odotettaisiin nyt jotain aivan MUUTA kuin arkena, siis silloin kun äitikarhu on tehokkaana hoitanut kaikki velvollisuutensa. Isäkarhua tämä saattaa ahdistaa, ja häntä alkaa kiukuttaa. Milloin tässä muillakaan on varaa sairastaa? Töissä pitää vaan raataa perheen eteen, eikä saa edes kiitosta, tai puhtaita sukkia.
Äitikarhu makaa sängyn pohjalla ja tuntee olonsa surkeaksi. Hän saattaa hetken huumassa ajatella, että perkele mulla on nyt oikeus maata tämä yksi päivä, lapsetkin ovat jo niin isoja että pärjäävät. Mitä hän isäkarhulta odottaisi, olisi hieman hellyyttä. Tarjoileehan hänkin isäkarhulle vuoteeseen kaiken, mitä tämä tarvitsee sairastuttuaan. Ilmapiiri muuttuu kohtalaisen kireäksi. Isäkarhu ihmettelee vaan sitä, kuinka äitikarhulla riittää voimia **ttuiluun. Noin sairaana.
Minäkin makasin eilen sängyn pohjalla. Pientä lämpöä oli. Mies tuli kysymään, tarvitsetko mitään kaupasta. Katsoin häntä voipuneilla silmilläni ja inahdin, että jos saisi edes suklaata, kun se auttaa rakkauden pulaan.
Mies toi neljä levyä Fazerin sinistä.
torstai 27. elokuuta 2009
Luovaa siivousta ja vähän muutakin
Koulua käyty lähes kolme viikkoa ja arjen struktuurit alkavat muotoutua. Torstaina siivotaan. Tai siis: rehellisesti se yksikön ensimmäinen persoona eli minä siivoan. Perheen passiivimuoto " Alva " sai potkut jo aikoja sitten. ( Palautettakoon mieliin, että Alva on muissakin perheissä se Joku tai Kuka. Joku vois imuroida ja Kuka on jättänyt voipaketin pöydälle.)
Maanantaisin kielikurssi ja kokoukset, tiistaisin pianonsoittoa ja uimaan, keskiviikkoisin jumppaa tai kokoustamista sekä musiikin teoriaa, torstaisin viulunsoittoa , perjantaisin huilunsoittoa ja bodyspinningiä. Lauantaisin ja sunnuntaisin löhöilyä , lukemista, puutarhurointia ja laiskottelua. Ja ehkä vähän jumppaa ja lenkkeilyä.
Tässä siis perheen naisväen harrastukset. Mies-raukka ahertaa töissä pitkää päivää koettaen kustantaa tämän kaiken. Elämä on.
Mutta siivoukseen. Tylsäähän se on. Valmistelen sen keskiviikkona niin, että periaatteessa pääsen imuriin kiinni heti töistä tultuani. Olen siis kerännyt irtotavarat ja vaatteet lattialta valmiiksi. Imuroin, pyyhin lattiat ja pölyt. Vaihdan lakanat ja pesen vessat.Pesen koneellisesti pyykkiä ja astioita.
Jotta homma olisi mielekkäämpää ( arkisessa aherruksessa ei siisti lopputuloskaan nimittäin lohduta kovin kauaa), olen kehitellyt erilaisia imurointityylejä. Imurin vartta voi myös heitellä näppärästi kädestä toiseen - minulla vaihdot sujuvat tyylikkäästi. Treenaan venytyksiä samalla kun kurottelen pölypalloja sänkyjen alta. Eniten inhoan imurin kovaa ääntä ja sitä, jos johto jää koneen alle ja kone ei luisukaan lattialla kevyesti. Silloin kiroilen hartaasti ja kovalla äänellä.
Moppauskin sujuu kevyesti, sillä olen jo vuosia sitten luopunut lattian pyyhkimisestä kontallaan. Tosin moppaus on huolettomampaa , mutta paskat siitä.
Viikkosiivous sujuu siis kohtalaisen kivuttomasti. Mopatessa voi kuunnella rokkia ja imuroidessa suunnitella, mitä kaikkea kivaa ostaisi sitten, kun on rahaa. Usein palkitsen itseni perjantaisin kukkakimpulla sekä viinipullolla. Onhan se mukavaa istua siistissä olohuoneessa, ihastella kukkia ja nauttia lasillisesta. Hyvän kirjan parissa.
Surullisinta tässä kaikessa on se, ettei aika tahdo riittää mitenkään niihin täsmäiskuihin. Komeroihin ehtii pureutua vai loma-aikoina. Arki-illat riittävät juuri tälläiseen huitaisuun, jonka voimalla selvitään seuraavaan viikkosiivoukseen saakka. Saunan pesukin vaatii jo struktuurin muuttamista,samoin pyykkien silitys.
Ja jossain välissä pitää kokata terveellistä ja ravitsevaa kotiruokaa. Siinä sitä vasta tarvitaan luovaa otetta ja mielikuvitusta.
Maanantaisin kielikurssi ja kokoukset, tiistaisin pianonsoittoa ja uimaan, keskiviikkoisin jumppaa tai kokoustamista sekä musiikin teoriaa, torstaisin viulunsoittoa , perjantaisin huilunsoittoa ja bodyspinningiä. Lauantaisin ja sunnuntaisin löhöilyä , lukemista, puutarhurointia ja laiskottelua. Ja ehkä vähän jumppaa ja lenkkeilyä.
Tässä siis perheen naisväen harrastukset. Mies-raukka ahertaa töissä pitkää päivää koettaen kustantaa tämän kaiken. Elämä on.
Mutta siivoukseen. Tylsäähän se on. Valmistelen sen keskiviikkona niin, että periaatteessa pääsen imuriin kiinni heti töistä tultuani. Olen siis kerännyt irtotavarat ja vaatteet lattialta valmiiksi. Imuroin, pyyhin lattiat ja pölyt. Vaihdan lakanat ja pesen vessat.Pesen koneellisesti pyykkiä ja astioita.
Jotta homma olisi mielekkäämpää ( arkisessa aherruksessa ei siisti lopputuloskaan nimittäin lohduta kovin kauaa), olen kehitellyt erilaisia imurointityylejä. Imurin vartta voi myös heitellä näppärästi kädestä toiseen - minulla vaihdot sujuvat tyylikkäästi. Treenaan venytyksiä samalla kun kurottelen pölypalloja sänkyjen alta. Eniten inhoan imurin kovaa ääntä ja sitä, jos johto jää koneen alle ja kone ei luisukaan lattialla kevyesti. Silloin kiroilen hartaasti ja kovalla äänellä.
Moppauskin sujuu kevyesti, sillä olen jo vuosia sitten luopunut lattian pyyhkimisestä kontallaan. Tosin moppaus on huolettomampaa , mutta paskat siitä.
Viikkosiivous sujuu siis kohtalaisen kivuttomasti. Mopatessa voi kuunnella rokkia ja imuroidessa suunnitella, mitä kaikkea kivaa ostaisi sitten, kun on rahaa. Usein palkitsen itseni perjantaisin kukkakimpulla sekä viinipullolla. Onhan se mukavaa istua siistissä olohuoneessa, ihastella kukkia ja nauttia lasillisesta. Hyvän kirjan parissa.
Surullisinta tässä kaikessa on se, ettei aika tahdo riittää mitenkään niihin täsmäiskuihin. Komeroihin ehtii pureutua vai loma-aikoina. Arki-illat riittävät juuri tälläiseen huitaisuun, jonka voimalla selvitään seuraavaan viikkosiivoukseen saakka. Saunan pesukin vaatii jo struktuurin muuttamista,samoin pyykkien silitys.
Ja jossain välissä pitää kokata terveellistä ja ravitsevaa kotiruokaa. Siinä sitä vasta tarvitaan luovaa otetta ja mielikuvitusta.
lauantai 22. elokuuta 2009
Rouvakin rakentaa
Remontit ja uudisrakentaminen ovat tietenkin molemmille kuuluva juttu, sehän on selvä. Jos kritisoin kasvihuoneen hidasta valmistumista tai sitä, että meillä on asuinrakennuksessakin vielä uupuvia kohteita, joku saattaa huomauttaa että tee itse. Mikäs sinua estää laittamasta niitä listoja? Laatoittamasta uunin edustaa? Maalaamasta kattoa?
No monikin seikka. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että parisuhteessa molempien ei tarvitse päteä samoilla alueilla, olen täysin onnellisen tyytyväinen siitä, että mieheni osaa korjata ja huoltaa autot sekä rakentaa talon taikka kasvihuoneen. Tosin ei haittaisi, että hän osaisi käyttää imuria tai pesukonetta, mutta se on taas toinen juttu...
Minä ilmoitin tässä tänään, että olen hommia vailla. Että voisinkos tehdä jotain kasvihuoneen eteen. Mieheni ilmoittikin, että maalaushommia olisi tarjolla. Kun hän oli laittanut maalaustelineen, maalin, pensselin ja kuivaustelineen valmiiksi, aloitin urakkani.Keskeytin sen tosin useampaan kertaan, sillä täytyihän minun käydä laittamassa pyykit narulle, valmistaa ruoka, auttaa lapsia etsimään eräs kirje sekä siihen vastaamiseen tarvittava kirjepaperi...mutta sain kuitenkin maalattua ne muutamat vanerit - jopa kahteen kertaan.
Aikaisemmin, kun remontoimme taloamme, kiristelin useinkin hampaitani, kun ihmiset ihastelivat mieheni ahkeruutta ja kädentaitoja. On se upeaa kun rakentaa ja korjaa - ihan yksin. Kukaan ei kiitellyt minua, joka pyöritin arkea töissäkäynnin sivussa, jotta mieheni pystyi keskittymään rakentamiseen. Tälläinen pikkusielu minä olen. Mutta kyllä se kysyy hieman struktuuria, että ehtii huoltotöistä vähän rakentamaankin.
Jotta struktuuria vähän miehenkin hommiin. Auttaisikohan, jos laittaisin muistilapulle rakennettavat kohteet ranskalaisin viivoin? Vai käskisikö Rakentaja tunkea lappusen syvälle -?
En taida kokeilla....
No monikin seikka. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että parisuhteessa molempien ei tarvitse päteä samoilla alueilla, olen täysin onnellisen tyytyväinen siitä, että mieheni osaa korjata ja huoltaa autot sekä rakentaa talon taikka kasvihuoneen. Tosin ei haittaisi, että hän osaisi käyttää imuria tai pesukonetta, mutta se on taas toinen juttu...
Minä ilmoitin tässä tänään, että olen hommia vailla. Että voisinkos tehdä jotain kasvihuoneen eteen. Mieheni ilmoittikin, että maalaushommia olisi tarjolla. Kun hän oli laittanut maalaustelineen, maalin, pensselin ja kuivaustelineen valmiiksi, aloitin urakkani.Keskeytin sen tosin useampaan kertaan, sillä täytyihän minun käydä laittamassa pyykit narulle, valmistaa ruoka, auttaa lapsia etsimään eräs kirje sekä siihen vastaamiseen tarvittava kirjepaperi...mutta sain kuitenkin maalattua ne muutamat vanerit - jopa kahteen kertaan.
Aikaisemmin, kun remontoimme taloamme, kiristelin useinkin hampaitani, kun ihmiset ihastelivat mieheni ahkeruutta ja kädentaitoja. On se upeaa kun rakentaa ja korjaa - ihan yksin. Kukaan ei kiitellyt minua, joka pyöritin arkea töissäkäynnin sivussa, jotta mieheni pystyi keskittymään rakentamiseen. Tälläinen pikkusielu minä olen. Mutta kyllä se kysyy hieman struktuuria, että ehtii huoltotöistä vähän rakentamaankin.
Jotta struktuuria vähän miehenkin hommiin. Auttaisikohan, jos laittaisin muistilapulle rakennettavat kohteet ranskalaisin viivoin? Vai käskisikö Rakentaja tunkea lappusen syvälle -?
En taida kokeilla....
perjantai 14. elokuuta 2009
Matkustamisesta, osa 3.
Tätähän te olette odottaneet, sinkkumatkailuosuutta. Niinpä niin. Yritän muistella niitä aikoja, onkohan siitä noin kaksikymmentävuotta. Ei paha.
Ja ystävät rakkaat - en mainitse nimiä:)
Jos ohittaisimme pakolliset laivaristeilyt Tukholmaan, pääasia että pysyimme pinnalla. Tosin harva on risteillyt sellaisella uniikki-risteilyllä kuin minä ja kämppikseni: Miss märkä T-paita tittelillä ystäväni voitti meille päivä Tukholmassa-risteilyn. Se oli aika hohdokasta silloin, sillä Silja Serenade oli ihan upouusi. Matkalle valmistauduimme käyttämällä minun palkintoani, solariumkorttia. Jäin nimittäin toiseksi.
Varsinainen extreme-reissu oli " Le petit tour de France". Interrail. Ja minä pahvi matkustin yksin Jyväskylästä Pariisiin junalla. Tänäpäivänä en varmaan selviytyisi siitä. Otin vielä evääksi banaania. Jumalauta! Keskikesällä. Helvetin pieni budjetti, matkaa Jyväskylästä ensin Helsinkiin, Tukholmaan ja sieltä junalla Tanskan kautta Keski-Eurooppaan. Muistaakseni tein matkaa reilut kaksi vuorokautta. Onneksi tapasin junassa tanskalaisen Metten, joka älysi ostaa viiniä lautalla ( Ruotsista Tanskaan). Eihän minulla ollut kuin frangeja.
Ja voitte kuvitella oliko niistä banaaneista syötäväksi.
Pariisissa oli hauskaa. Meitä luultiin usein espanjalaisiksi. Matkustimme mm. Nantesiin, Nizzaan, Carcassonneen, Biarritziin. Minulle tärkeä kohde oli Lourdes, mutten sitten krapuloissani kestänytkään paikan uskonnollista ilmapiiriä. Se oli todella koskettavaa. Paikallinen nunna kyllä komensi meitä iltamessuun, mutta päätimme kuitenkin mennä hampurilaisille.
Yöjuna Nantesista Nizzaan oli veikeä. Meillä oli matkaeväänä puolentoista litran muovipullo punaviiniä ( myyjä pudisteli päätään paheksuvasti, kun ostimme sen. Kuulema niin huonoa...)
jossain puolen yön paikkeilla tuli loossiimme musta mies. Olimme nukkuvinamme. Jotenkin kammotti, kun keskellä pimeyttä oli joku, jota emme nähneet...
No se siitä reissusta. Torakoita oli. Ja niin, siellä Nizzassa ne amerikkalaiset...Ystäväni hurmasi heidät erinomaisella englannillaan. Tuoppien ääressä kerroin, kuinka olin tullut kaukaa Euroopasta junalla ja blaablaa...kaverit äimistelivät. Yksi sitten kysyi ystävältäni, että mites sinä tulit Ranskaan. Ystäväni sanoi hymyillen: " Well, I took a flight."
Eikä pojista sen enempää. Kaikenlaisiin vilauttelijoihin sitä sinkkumatkailija törmää, sen voin luvata. Juna-asemilla, puistoissa. Erään toisen ystäväni kanssa kiipesimme iltapäivällä Ateenan Likavittos- kukkulalle. Yksi vatkaaja oli aina mutkan edellämme, ja heilutteli sitten ylämäessä. Huipulle päästyämme olimme onnellisia, että olimme turvassa. Kunnes pimeys laskeutui yhtäkkiä ja hissiä ei ollutkaan alas- silloin pelkäsin oikeasti. Käsikädessä juoksimme kukkulalta alas, peläten joka mutkan takaa vaanivaa vilauttelijaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan.
Mutta on ollut tilanteita, jolloin olisi voinut käydä huonosti. Koska periaatteenani on ollut kirjoittaa kohtalaisen lyhyitä juttuja, jatkan siitä ensi kerralla.
Ja ystävät rakkaat - en mainitse nimiä:)
Jos ohittaisimme pakolliset laivaristeilyt Tukholmaan, pääasia että pysyimme pinnalla. Tosin harva on risteillyt sellaisella uniikki-risteilyllä kuin minä ja kämppikseni: Miss märkä T-paita tittelillä ystäväni voitti meille päivä Tukholmassa-risteilyn. Se oli aika hohdokasta silloin, sillä Silja Serenade oli ihan upouusi. Matkalle valmistauduimme käyttämällä minun palkintoani, solariumkorttia. Jäin nimittäin toiseksi.
Varsinainen extreme-reissu oli " Le petit tour de France". Interrail. Ja minä pahvi matkustin yksin Jyväskylästä Pariisiin junalla. Tänäpäivänä en varmaan selviytyisi siitä. Otin vielä evääksi banaania. Jumalauta! Keskikesällä. Helvetin pieni budjetti, matkaa Jyväskylästä ensin Helsinkiin, Tukholmaan ja sieltä junalla Tanskan kautta Keski-Eurooppaan. Muistaakseni tein matkaa reilut kaksi vuorokautta. Onneksi tapasin junassa tanskalaisen Metten, joka älysi ostaa viiniä lautalla ( Ruotsista Tanskaan). Eihän minulla ollut kuin frangeja.
Ja voitte kuvitella oliko niistä banaaneista syötäväksi.
Pariisissa oli hauskaa. Meitä luultiin usein espanjalaisiksi. Matkustimme mm. Nantesiin, Nizzaan, Carcassonneen, Biarritziin. Minulle tärkeä kohde oli Lourdes, mutten sitten krapuloissani kestänytkään paikan uskonnollista ilmapiiriä. Se oli todella koskettavaa. Paikallinen nunna kyllä komensi meitä iltamessuun, mutta päätimme kuitenkin mennä hampurilaisille.
Yöjuna Nantesista Nizzaan oli veikeä. Meillä oli matkaeväänä puolentoista litran muovipullo punaviiniä ( myyjä pudisteli päätään paheksuvasti, kun ostimme sen. Kuulema niin huonoa...)
jossain puolen yön paikkeilla tuli loossiimme musta mies. Olimme nukkuvinamme. Jotenkin kammotti, kun keskellä pimeyttä oli joku, jota emme nähneet...
No se siitä reissusta. Torakoita oli. Ja niin, siellä Nizzassa ne amerikkalaiset...Ystäväni hurmasi heidät erinomaisella englannillaan. Tuoppien ääressä kerroin, kuinka olin tullut kaukaa Euroopasta junalla ja blaablaa...kaverit äimistelivät. Yksi sitten kysyi ystävältäni, että mites sinä tulit Ranskaan. Ystäväni sanoi hymyillen: " Well, I took a flight."
Eikä pojista sen enempää. Kaikenlaisiin vilauttelijoihin sitä sinkkumatkailija törmää, sen voin luvata. Juna-asemilla, puistoissa. Erään toisen ystäväni kanssa kiipesimme iltapäivällä Ateenan Likavittos- kukkulalle. Yksi vatkaaja oli aina mutkan edellämme, ja heilutteli sitten ylämäessä. Huipulle päästyämme olimme onnellisia, että olimme turvassa. Kunnes pimeys laskeutui yhtäkkiä ja hissiä ei ollutkaan alas- silloin pelkäsin oikeasti. Käsikädessä juoksimme kukkulalta alas, peläten joka mutkan takaa vaanivaa vilauttelijaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan.
Mutta on ollut tilanteita, jolloin olisi voinut käydä huonosti. Koska periaatteenani on ollut kirjoittaa kohtalaisen lyhyitä juttuja, jatkan siitä ensi kerralla.
lauantai 1. elokuuta 2009
Tulevaisuuden talosuunnittelua?
Jos perheessä asuu Mies, joka korjaa ja purkaa autoja, moottoreita ja koneita, hän tarvitsee autotallin. Tai pikemminkin hallin. Jos tämä Mies harrastaa myös huonekalujen rakentelua ja entisöintiä, hän tarvitsee verstaan. Perheen naisnäkökulmasta verstashallikombinaation tulisi olla seuraavanlainen: Lämmin, riittävän suuri, hyvin naamioitu tontin viimeiseen nurkkaukseen, varustettu vessalla ja pukeutumishuoneella. ( Siinä voisi jopa yöpyä? Siis jos oikein kireäksi menee? ). Vesipiste lämpimällä vedellä sekä pesukone öljyisiä vaatteita varten. Pieni jääkaappikin, ehkä?
Näin ollen Miehen ei tarvitsisi pestä öljyisiä käsiään talon vessassa, koska lavuaariin jää usein ilkeitä tahroja tämän toimenpiteen jälkeen. Itse asiassa hän voisi siistiytyä ihmismäiseen kuntoon ENNEN kuin astuu kotiinsa sisälle.
No joku voi nyt vähän närkästyneenä todeta, että eikö olisi parempi, jos Mies muuttaisi kokonaan asumaan autohalliverstaaseensa? No periaatteessa ei tietenkään, vaikka käytännössä näin usein tapahtuu. Yöt on kuitenkin syytä viettää oman vaimon vieressä.
Ja tastäpä aasinsilta siihen, miksi olisi niin ihanaa, jos perheen naisella olisi oma pukeutumishuone. Tai vaikkapa molemmilla omat pikku soppensa vessalla ja vaatehuoneella varustettuina. Iso ihana kampauspöytä, riittävä kokovartalopeili ja tilaa vaatteille. Sinne saisi rouva levitellä meikkinsä ja asusteensa, eikä hänen puolellaan ainakaan lojuisi yhtään hikisiä sukkia, jotka " ovat menossa" pyykkiin. ( Sielläkin voisi periaatteessa yöpyä, jos oikein kiukuttaisi...)
Niin että tämänsorttisia uudistuksia laittaisin, jos uutta taloa rakentaisin. Nyt olen pakkoraossa joutunut pikkuhiljaa muokkaamaan kodinhoitohuoneesta kauneuspistettä: siellä roikkuvat kaikki koruni koukuissa ja peilin edessä laitan hiukseni ja meikkaan. Arvaatteko miksi? Nuoriso on vallannut yläkerran vessan omakseen. Ja alakerran vessaan ei saa jättää mitään pukkeja ja purnukoita. Se kun on näet " herraväen" oma.
Näin ollen Miehen ei tarvitsisi pestä öljyisiä käsiään talon vessassa, koska lavuaariin jää usein ilkeitä tahroja tämän toimenpiteen jälkeen. Itse asiassa hän voisi siistiytyä ihmismäiseen kuntoon ENNEN kuin astuu kotiinsa sisälle.
No joku voi nyt vähän närkästyneenä todeta, että eikö olisi parempi, jos Mies muuttaisi kokonaan asumaan autohalliverstaaseensa? No periaatteessa ei tietenkään, vaikka käytännössä näin usein tapahtuu. Yöt on kuitenkin syytä viettää oman vaimon vieressä.
Ja tastäpä aasinsilta siihen, miksi olisi niin ihanaa, jos perheen naisella olisi oma pukeutumishuone. Tai vaikkapa molemmilla omat pikku soppensa vessalla ja vaatehuoneella varustettuina. Iso ihana kampauspöytä, riittävä kokovartalopeili ja tilaa vaatteille. Sinne saisi rouva levitellä meikkinsä ja asusteensa, eikä hänen puolellaan ainakaan lojuisi yhtään hikisiä sukkia, jotka " ovat menossa" pyykkiin. ( Sielläkin voisi periaatteessa yöpyä, jos oikein kiukuttaisi...)
Niin että tämänsorttisia uudistuksia laittaisin, jos uutta taloa rakentaisin. Nyt olen pakkoraossa joutunut pikkuhiljaa muokkaamaan kodinhoitohuoneesta kauneuspistettä: siellä roikkuvat kaikki koruni koukuissa ja peilin edessä laitan hiukseni ja meikkaan. Arvaatteko miksi? Nuoriso on vallannut yläkerran vessan omakseen. Ja alakerran vessaan ei saa jättää mitään pukkeja ja purnukoita. Se kun on näet " herraväen" oma.
torstai 30. heinäkuuta 2009
Rasvasuodatin
Jos olette satunnaisestikin seuranneet tekstejäni, olette varmaan huomanneet, että minulla on jonkinasteinen kieroutunut suhde siivoamiseen. Siivoan siis koko ajan - siirtelen tavaroita paikoilleen ja sellaisiin paikkoihin, joista niitä ei sitten enää löydä kukaan. Ei millään logiikalla. Mutta siivous on minulle todiste siitä, että olen olemassa ja että hallitsen tätä sataakolmeakymmentäkuutta neliötä. Plus piha.
Kaikki on kuitenkin näennäistä. Ihminen voi elää siivottomasti, ulkoisesti, mutta olla kuitenkin sisäsiisti. Minä en oikeasti VOI käsittää, miten meillä keittiön kaappien ovet ovat kahvi-ja mehunorojen juovittamia ja lattiassa voi olla länttejä, joihin sukka jää kiinni. Minähän siivoan täällä, jumalauta.
Kaiken huippu oli eilen, kun olin jumpassa. Samaan aikaan oli talossa vieraillut palotarkastaja.Ei mitään muuta huomauttamista kuin rasvasuodatin.
Perkele.
Mies hymyili niin vienosti kuin vaan mies voi, ja sanoi, että oli sanonut tarkastajalle, että älä katso sinne, kyllä se säännöllisesti pestään. Joopa joo. Mites teillä?
Kuvitteellinen haastattelu jossain alan naistenlehdessä, haastateltavina rouva A, rouva B ja neiti C.
Haastattelija:Rouva A, olette kotirouvana miehenne Hannes M. Ähkyn kartanossa, kuinka huolehditte taloudesta?
Rouva A: Olettepa te brutaali, minulla on sekä taloudenhoitaja että hovimestari. Minä keskityn olemaan viehättävä...
Haastattelija: Anteeksi, mutta minun on kysyttävä tämä: tiedättekö, mikä on rasvasuodatin?
Rouva A: oi, toki- sehän kerää kaiken rasvan, jota ruuassani on!
* * *
Haastattelija: Rouva B, ehdittekö antaa muutaman vastauksen kysymyksiini?
Rouva B: Joo, jos passaa että teen tässä samalla näitä hommia
Haastattelija: Rouvalla näyttääkin olevan paisti uunissa ja perunat tulilla..pesukoneko se jyllää tuolla taustalla?
Rouva B: Onneksi ei tarvitse pestä nyrkkipyykkiä. Näin töitten jälkeen ei millään tahdo ennättää valmistaa kaikkea. Ja on ihanaa että kaupasta saa lihaa valmiissa pakkauksessa, ei tarvitse teurastaa sikaa itse jumalauta. Ja maitokin tulee tölkissä, ei tarvii pitää lehmää...
Haastattelija: rouvahan on ammatiltaan??
Rouva B. joo, pari ylempää korkeakoulututkintoa tässä on, paskaas niillä...elämä se opettaa...
Haastattelija.: No tietääkö rouva sitten mikä on rasvasuodatin?
Rouva B. : Jep. Meilläkin pitäis olla sellainen, palotarkastaja mainitse. Mutta minkäs teet kun on vaan tämä puuhella....
* * *
Haastattelija: heippa vaan, neiti C? Saakos häiritä?
Neiti C.: Hihihih
Haastattelija: teillä on tämä urbaani kattohuoneisto, jossa on tämä ajanmukainen keittiö. Itseasiassa en löydä edes uunia. Mihin se on piilotettu, neiti C? Missä valmistatte gourmet-aterianne?
Neiti C: Hihihi- mikä on uuni?
Joo. Rehellisesti: Kuinka usein pesette rasvasuodattimen? Entäs saunan?
Kaikki on kuitenkin näennäistä. Ihminen voi elää siivottomasti, ulkoisesti, mutta olla kuitenkin sisäsiisti. Minä en oikeasti VOI käsittää, miten meillä keittiön kaappien ovet ovat kahvi-ja mehunorojen juovittamia ja lattiassa voi olla länttejä, joihin sukka jää kiinni. Minähän siivoan täällä, jumalauta.
Kaiken huippu oli eilen, kun olin jumpassa. Samaan aikaan oli talossa vieraillut palotarkastaja.Ei mitään muuta huomauttamista kuin rasvasuodatin.
Perkele.
Mies hymyili niin vienosti kuin vaan mies voi, ja sanoi, että oli sanonut tarkastajalle, että älä katso sinne, kyllä se säännöllisesti pestään. Joopa joo. Mites teillä?
Kuvitteellinen haastattelu jossain alan naistenlehdessä, haastateltavina rouva A, rouva B ja neiti C.
Haastattelija:Rouva A, olette kotirouvana miehenne Hannes M. Ähkyn kartanossa, kuinka huolehditte taloudesta?
Rouva A: Olettepa te brutaali, minulla on sekä taloudenhoitaja että hovimestari. Minä keskityn olemaan viehättävä...
Haastattelija: Anteeksi, mutta minun on kysyttävä tämä: tiedättekö, mikä on rasvasuodatin?
Rouva A: oi, toki- sehän kerää kaiken rasvan, jota ruuassani on!
* * *
Haastattelija: Rouva B, ehdittekö antaa muutaman vastauksen kysymyksiini?
Rouva B: Joo, jos passaa että teen tässä samalla näitä hommia
Haastattelija: Rouvalla näyttääkin olevan paisti uunissa ja perunat tulilla..pesukoneko se jyllää tuolla taustalla?
Rouva B: Onneksi ei tarvitse pestä nyrkkipyykkiä. Näin töitten jälkeen ei millään tahdo ennättää valmistaa kaikkea. Ja on ihanaa että kaupasta saa lihaa valmiissa pakkauksessa, ei tarvitse teurastaa sikaa itse jumalauta. Ja maitokin tulee tölkissä, ei tarvii pitää lehmää...
Haastattelija: rouvahan on ammatiltaan??
Rouva B. joo, pari ylempää korkeakoulututkintoa tässä on, paskaas niillä...elämä se opettaa...
Haastattelija.: No tietääkö rouva sitten mikä on rasvasuodatin?
Rouva B. : Jep. Meilläkin pitäis olla sellainen, palotarkastaja mainitse. Mutta minkäs teet kun on vaan tämä puuhella....
* * *
Haastattelija: heippa vaan, neiti C? Saakos häiritä?
Neiti C.: Hihihih
Haastattelija: teillä on tämä urbaani kattohuoneisto, jossa on tämä ajanmukainen keittiö. Itseasiassa en löydä edes uunia. Mihin se on piilotettu, neiti C? Missä valmistatte gourmet-aterianne?
Neiti C: Hihihi- mikä on uuni?
Joo. Rehellisesti: Kuinka usein pesette rasvasuodattimen? Entäs saunan?
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Tavaroista ja niiden etsimisestä
Ihan lyhyesti. Ennen sitä etsi vain avaimiaan. Vaikka ne olisivat roikkuneet kaulassa, ne hävisivät. Äitini löysi kerran avainnippunsa jääkaapista.
No sitten sitä vaurastui, ja alkoi kotiavainten lisäksi autonavaimen tai pyöränavaimen ( minulla jälkimmäinen) etsiminen. Tämän kaiken lisäksi nykyihminen etsii jatkuvasti lompakkoaan sekä kännykkää.
Joskus olen miettinyt, pitäisikö sitä ihan laittaa minuutit ylös, kuinka kauan aikaa menee vuorokaudessa kaikenlaisen etsimiseen. Kyllä se kymmenissä minuuteissa on. Ja asiaa ei pysty hallitsemaan muuta kuin jatkuvalla pinnistelyllä ja ääneen ajattelemisella: laitan auton avaimet tähän pöydälle ja kännykän tähän viereen ja laitan uunin päälle kello 17 joten ruoka on valmista kello 18....
Noh, pääasia ettei itse ole ihan hukassa.
No sitten sitä vaurastui, ja alkoi kotiavainten lisäksi autonavaimen tai pyöränavaimen ( minulla jälkimmäinen) etsiminen. Tämän kaiken lisäksi nykyihminen etsii jatkuvasti lompakkoaan sekä kännykkää.
Joskus olen miettinyt, pitäisikö sitä ihan laittaa minuutit ylös, kuinka kauan aikaa menee vuorokaudessa kaikenlaisen etsimiseen. Kyllä se kymmenissä minuuteissa on. Ja asiaa ei pysty hallitsemaan muuta kuin jatkuvalla pinnistelyllä ja ääneen ajattelemisella: laitan auton avaimet tähän pöydälle ja kännykän tähän viereen ja laitan uunin päälle kello 17 joten ruoka on valmista kello 18....
Noh, pääasia ettei itse ole ihan hukassa.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Rapujuhlista
Kesä on lomalaiselle yhtä juhlaa - on rippijuhlaa, ylioppilasjuhlaa, kesäkauden avajais- ja lopettamisjuhlaa ( vietetään lumien sulamisesta pikkujoulukauteen saakka toistuvasti) , venetsialaisjuhlaa ja tietenkin rapujuhlaa. Tänä kesänä minäkin kuuluin niihin etuoikeutettuihin, joiden ystävät olivat pyydystäneet rapuja. He olivat valinneet juuri oikeanlaiset merrat, täsmälleen oikeat syötit ja osanneet vielä katsoa sopivan paikan merralle. Saalista tuli viisikymmentä saksiniekkaa, jotka he sitten olivat vielä valmistaneetkin. Ei muuta kun pöytään!
Aikani siinä seurasin rapu lautasellani, kuinka nuo harjaantuneet ravunsyöjät osasivat erottaa kakkasuolen ja imeä herkulliset saksinesteet sen sijasta. Naukkailin sitä rapujuomaa hillitysti, ja tökin ateriaa rapuveitsellä. Myöhäisillasta hienomotoriikkani oli jo vähän haparoivaa, ja pelkäsin, että saan pian ammuttua sakset jonkun naamaan tai pöydän nurin, jos kovin väkivaltaisesti yritän rapua availla. Niinpä tukeuduin naiselliseen käytökseen ja mieheni syötti minulle parhaat palat omalta lautaseltaan. Käyhän se niinkin.
Suomalainen kesäyö on vertaansa vailla, lämmin tuulenvire käy järveltä ja pimeys laskeutuu rauhallisesti kuin pehmeä sametti. Ei kuulu kuin yksittäinen kalan loiskahdus ja haavan lehtien havinaa. Sekä epämääräistä laulua lähellä olevasta kodasta, jossa satunnainen seurue laulaa tulenkajossa. Järvelle asti voi kuulla sanat:" tein sulle kotiviinin mansikoista kai..."
Aikani siinä seurasin rapu lautasellani, kuinka nuo harjaantuneet ravunsyöjät osasivat erottaa kakkasuolen ja imeä herkulliset saksinesteet sen sijasta. Naukkailin sitä rapujuomaa hillitysti, ja tökin ateriaa rapuveitsellä. Myöhäisillasta hienomotoriikkani oli jo vähän haparoivaa, ja pelkäsin, että saan pian ammuttua sakset jonkun naamaan tai pöydän nurin, jos kovin väkivaltaisesti yritän rapua availla. Niinpä tukeuduin naiselliseen käytökseen ja mieheni syötti minulle parhaat palat omalta lautaseltaan. Käyhän se niinkin.
Suomalainen kesäyö on vertaansa vailla, lämmin tuulenvire käy järveltä ja pimeys laskeutuu rauhallisesti kuin pehmeä sametti. Ei kuulu kuin yksittäinen kalan loiskahdus ja haavan lehtien havinaa. Sekä epämääräistä laulua lähellä olevasta kodasta, jossa satunnainen seurue laulaa tulenkajossa. Järvelle asti voi kuulla sanat:" tein sulle kotiviinin mansikoista kai..."
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Hmph!
Pätkätyötä vai pätkiikö muuten?
Ajankäytön tai sen suunnittelun pulmia?
Kyllä vain! Tänään heräsin klo 9, mikä on kesälomalaiselle, joka lukee yhteen asti yöllä, mielestäni riittävän hyvä saavutus. Päätin, että koska siivoan vasta torstaina, ei tänään tarvitse tehdä muuta kuin silittää ja liimailla valokuvia, jotka ovat odottaneet olohuoneen pöydällä valmiiksi lajiteltuina jo viikon. Kuinka ollakaan, laitoin sitten koneellisen pyykkiä pesuun ja lajittelin kuivat kaappeihin. Sitten pitikin jo lähteä kauppaan. Poikkesin ohimennen myös torille, ja ostin kolme litraa mansikoita ja herneitä. Päätin tehdä kalaa ja uusia perunoita.
Kotiin tultuani laittelin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään. Siivosin ja pakastin mansikat.Mies toivoi mustikkapiirakkaa, joten kuopuksen kanssa päätettiin tehdä se heti pois alta. Kun piirakka oli uunissa, hain kasvimaalta salaattitarpeet ja valmistin salaatin. Huomasin, että olikin jo aika laittaa kala uuniin.
Koska laittamani koneellinen oli pikaohjelmalla, kalan kypsymisen aikana laittelin pyykkejä kuivumaan. Sitten katoin pöydän, ruokailimme ja siivosin ruokailun jäljet. ( kolmas koneellinen oli pyörimässä...)Tyhjensin ja pesin myös biojäteastian, koska kalanrippeet haisevat.
Keksin siinä sitten ,että helpotankin huomista päivää vaihtamalla kissanastioihin pelletit ja pesemällä vessat.
Kaikki hyvin tähän asti, kello on 16.10. Olen vakaasti päättänyt mennä illalla jumppaan, ja suunnittelin, että silitän jumpan jälkeen ja katselen jotain hyvää leffaa, joita olen nauhoitellut pitkin kevättä, mutten ole ehtinyt katsomaan. Miksiköhän?
Vähänkö jurppii. Miten pärjään, kun menen töihin? Pitääkö ne helvetin valokuvat otttaa töihin mukaan, että ne ehtii laittaa kansioihin?
No eipä tässä muuta.Istahdin tähän naputtelemaan, kun raivostutti, ettei aikuinen ihminen osaa priorisoida hommiaan. Tai onneksi on joitakin, jotka osaavat. Mies tuossa ilmoitti ruuan jälkeen, että " mä taidan vähän lähteä ajelee prätkällä".
Ja pesukone taisikin jo lopettaa.
Ajankäytön tai sen suunnittelun pulmia?
Kyllä vain! Tänään heräsin klo 9, mikä on kesälomalaiselle, joka lukee yhteen asti yöllä, mielestäni riittävän hyvä saavutus. Päätin, että koska siivoan vasta torstaina, ei tänään tarvitse tehdä muuta kuin silittää ja liimailla valokuvia, jotka ovat odottaneet olohuoneen pöydällä valmiiksi lajiteltuina jo viikon. Kuinka ollakaan, laitoin sitten koneellisen pyykkiä pesuun ja lajittelin kuivat kaappeihin. Sitten pitikin jo lähteä kauppaan. Poikkesin ohimennen myös torille, ja ostin kolme litraa mansikoita ja herneitä. Päätin tehdä kalaa ja uusia perunoita.
Kotiin tultuani laittelin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään. Siivosin ja pakastin mansikat.Mies toivoi mustikkapiirakkaa, joten kuopuksen kanssa päätettiin tehdä se heti pois alta. Kun piirakka oli uunissa, hain kasvimaalta salaattitarpeet ja valmistin salaatin. Huomasin, että olikin jo aika laittaa kala uuniin.
Koska laittamani koneellinen oli pikaohjelmalla, kalan kypsymisen aikana laittelin pyykkejä kuivumaan. Sitten katoin pöydän, ruokailimme ja siivosin ruokailun jäljet. ( kolmas koneellinen oli pyörimässä...)Tyhjensin ja pesin myös biojäteastian, koska kalanrippeet haisevat.
Keksin siinä sitten ,että helpotankin huomista päivää vaihtamalla kissanastioihin pelletit ja pesemällä vessat.
Kaikki hyvin tähän asti, kello on 16.10. Olen vakaasti päättänyt mennä illalla jumppaan, ja suunnittelin, että silitän jumpan jälkeen ja katselen jotain hyvää leffaa, joita olen nauhoitellut pitkin kevättä, mutten ole ehtinyt katsomaan. Miksiköhän?
Vähänkö jurppii. Miten pärjään, kun menen töihin? Pitääkö ne helvetin valokuvat otttaa töihin mukaan, että ne ehtii laittaa kansioihin?
No eipä tässä muuta.Istahdin tähän naputtelemaan, kun raivostutti, ettei aikuinen ihminen osaa priorisoida hommiaan. Tai onneksi on joitakin, jotka osaavat. Mies tuossa ilmoitti ruuan jälkeen, että " mä taidan vähän lähteä ajelee prätkällä".
Ja pesukone taisikin jo lopettaa.
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Vessattaa!
Meillä kaikilla on ristimme. Minulla se on sellainen, joka pakottaa toistuvasti ristimään jalkansa. Valuvika.
Vaiva lienee todettu ensimmäisen kerran parikymppisenä Ruotsin laivaristeilyllä. Harmistunut ystävätär kertoi kavereille, että olihan siellä Tukholmassa aleet, mutta jumalauta kun koko aika meni siihen että etsittiin Hansulle vessaa...
Se oli vasta alkua se. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin vaiva alkaa olla sellainen, joka vaatii aikamoista struktuuria. Varsinkin , kun koko nesteprosessi on kehossani hieman sekava, ja syön turvotukseen nesteenpoistolääkkeitä.
Kävin tässä taannoin Jyväskylässä. Kerroin siipalle jälkeenpäin reittini, jonka olin "merkannut":
-no ensin ajoin suoraan City-Markettiin, ja kävin siellä vessassa. Sitten menin siihen Akkukauppaan. Akun lataaminen kestää noin kaksi tuntia, joten ajoin suoraan keskustaan ja menin Anttilan vessaan. Sitten tein vähän ostoksia ja hain sen akun. Kotimatkalla oli ihan pakko pysähtyä Palokan Euromarketissa ja käydä vessassa. Siks mulla meni näin kauan....
Kyllähän sen kanssa elämään pystyy. Kun lähtee kolmen kilometrin päähän kaupoille, on suunniteltava jämäkästi se, kuinka ostokset tehdään. Ettei tarvitse välillä ajella kotiin vessaan. Meillä ei nääs ole tavarataloja tässä kylällä:)
Vaiva lienee todettu ensimmäisen kerran parikymppisenä Ruotsin laivaristeilyllä. Harmistunut ystävätär kertoi kavereille, että olihan siellä Tukholmassa aleet, mutta jumalauta kun koko aika meni siihen että etsittiin Hansulle vessaa...
Se oli vasta alkua se. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin vaiva alkaa olla sellainen, joka vaatii aikamoista struktuuria. Varsinkin , kun koko nesteprosessi on kehossani hieman sekava, ja syön turvotukseen nesteenpoistolääkkeitä.
Kävin tässä taannoin Jyväskylässä. Kerroin siipalle jälkeenpäin reittini, jonka olin "merkannut":
-no ensin ajoin suoraan City-Markettiin, ja kävin siellä vessassa. Sitten menin siihen Akkukauppaan. Akun lataaminen kestää noin kaksi tuntia, joten ajoin suoraan keskustaan ja menin Anttilan vessaan. Sitten tein vähän ostoksia ja hain sen akun. Kotimatkalla oli ihan pakko pysähtyä Palokan Euromarketissa ja käydä vessassa. Siks mulla meni näin kauan....
Kyllähän sen kanssa elämään pystyy. Kun lähtee kolmen kilometrin päähän kaupoille, on suunniteltava jämäkästi se, kuinka ostokset tehdään. Ettei tarvitse välillä ajella kotiin vessaan. Meillä ei nääs ole tavarataloja tässä kylällä:)
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Matkustamisesta, osa 2
Kolmas osa käsittelee sitten matkustamista sinkkuna tai hyvän ystävän kanssa. Tein näitä reissuja parikymmentä ( vain! ) vuotta sitten, ja ne suuntautuivat lähinnä Kreikkaan. Tein myös ikimuistoisen interreilauksen Ranskaan, mutta se kaikki siis kolmannessa osassa...
Matkustamista on monenlaista. On työmatkoja, on seuramatkoja, on perhelomia...on häämatkoja, on biletysmatkoja, on halpamatkoja. Perheellisten matkoilla mennään lasten ehdoilla, ja silloin jännittäväksi reissuksi saattaa muodostua ihan pelkästään junamatka Helsinkiin . Tampereella on on näet junanvaihto, ja eräänkin kerran meinasi rattaat jäädä kyydistä pois.
Ihmiset ja perheet ovat erilaisia, ja kukin reissaa omalla tavallaan. Kun lapset olivat alle kouluikäisiä, reissut sukulaisiin riittivät mainiosti. Tukholman laivaristeily oli sopiva, tosin Tukholma sightseeing Junibackenin jälkeen alkoi jo rasittaa perheen pienimpää. " Mun jalat on poikki ja pää on särkynyt ja mahaa koskee...". Kuninkaanlinna juostiin läpi ja sitten taksiin.
Tästä on jo aikaa, ja nyt matkustusinto suuntautuu jo kauemmas. Kohde tosiaan valittiin ihan uima-allasalueen perusteella. Keski-Euroopan kulttuurikaupungit saavat vielä odottaa.
Yksi matkustamisen muoto on minulta vielä kokematta, nimittäin häämatka tai sen tyyppinen reissu yhdessä puolison kanssa. Työmatkoillakin olen ryypännyt milloin Tampereella, milloin Virossa. Mutta puolison kanssa kahden emme ole reissanneet kertaakaan. Erään kerran kokeilimme ystäväpariskunnan kanssa Tallinnan reissua, mutta puolitiehen sekin jäi. Siippa ei nimittäin tullut edes maihin, vaan jäi laivaan nukkumaan.
Tein sitten ostoksia hänenkin puolestaan.
Olen pikkuhiljaa aloittanut puolison psyykkaamisen siihen suuntaan, että kiertäisimme maailmaa sitten eläkkeellä. Kierrettäisiin kaikki" maailman ihmeet" Taj Mahalista Kiinan muurille. Ja Route 66 tottakai.
Matkustamista on monenlaista. On työmatkoja, on seuramatkoja, on perhelomia...on häämatkoja, on biletysmatkoja, on halpamatkoja. Perheellisten matkoilla mennään lasten ehdoilla, ja silloin jännittäväksi reissuksi saattaa muodostua ihan pelkästään junamatka Helsinkiin . Tampereella on on näet junanvaihto, ja eräänkin kerran meinasi rattaat jäädä kyydistä pois.
Ihmiset ja perheet ovat erilaisia, ja kukin reissaa omalla tavallaan. Kun lapset olivat alle kouluikäisiä, reissut sukulaisiin riittivät mainiosti. Tukholman laivaristeily oli sopiva, tosin Tukholma sightseeing Junibackenin jälkeen alkoi jo rasittaa perheen pienimpää. " Mun jalat on poikki ja pää on särkynyt ja mahaa koskee...". Kuninkaanlinna juostiin läpi ja sitten taksiin.
Tästä on jo aikaa, ja nyt matkustusinto suuntautuu jo kauemmas. Kohde tosiaan valittiin ihan uima-allasalueen perusteella. Keski-Euroopan kulttuurikaupungit saavat vielä odottaa.
Yksi matkustamisen muoto on minulta vielä kokematta, nimittäin häämatka tai sen tyyppinen reissu yhdessä puolison kanssa. Työmatkoillakin olen ryypännyt milloin Tampereella, milloin Virossa. Mutta puolison kanssa kahden emme ole reissanneet kertaakaan. Erään kerran kokeilimme ystäväpariskunnan kanssa Tallinnan reissua, mutta puolitiehen sekin jäi. Siippa ei nimittäin tullut edes maihin, vaan jäi laivaan nukkumaan.
Tein sitten ostoksia hänenkin puolestaan.
Olen pikkuhiljaa aloittanut puolison psyykkaamisen siihen suuntaan, että kiertäisimme maailmaa sitten eläkkeellä. Kierrettäisiin kaikki" maailman ihmeet" Taj Mahalista Kiinan muurille. Ja Route 66 tottakai.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Matkustamisesta, osa 1.
Viikkoa ennen matkaa stressasin pakkaamisesta, matkavakuutuksista, kaappien siivoamisesta ( anoppi oli tulossa kissavahdiksi, eikä keittiön kaappeja oltu siivottu vuosiin...) ja kaikesta muustakin. Unohdin tärkeitä asioita, kuten kummipojan rippijuhlat. Jestas!
Lentokoneeseen selvittiin, ei tarvinnut kuin ajaa pari kertaa oikealle vasemman sijaan. Onneksi kuskilla oli kärsivällisyyttä, kun ÄippäTomTom antoi ajo-ohjeita.
Matkalaukun lukkokin oli hajonnut, ja ostamani vyöt olivat ihan surkeita. Onneksi oli sitten vanhat vyöt, mutta sai sitä jännittää, kun laukku oli jo koneeseen laitettaessa puoli senttiä raollaan. Esikoinen penäsikin , että ensi vuonna uudet laukut. Siinä vaiheessa oli aikuisilla käynyt mielessä jo parikin kertaa, että ehkä ensi vuonna ei tule reissua.
Käytännön järjestelyt ja matkat hotelliin sujuivat ongelmitta, olihan kyseessä pakettimatka. Olisin halunnut lähteä opastetulle kierrokselle Albufeiraan oppaan kanssa, mutta jälkikasvu vaati EHDOTTOMASTI pääsyä altaaseen. Siellähän he olisivat koko lomansa viettäneetkin, jollemme olisi aina välillä nostaneet syömään.
Paikallisesta Lidlistä haimme sitten kaiken sen, mitä olin unohtanut ottaa mukaan koti-Suomesta, nimittäin tiskirätin, astianpesuaineen ja tiskiharjan. Oluthan oli todella edullista , ja ostimmekin sitä sitten repullisen. Mitäpä sitä muuta tarvitsee?
Lentokoneeseen selvittiin, ei tarvinnut kuin ajaa pari kertaa oikealle vasemman sijaan. Onneksi kuskilla oli kärsivällisyyttä, kun ÄippäTomTom antoi ajo-ohjeita.
Matkalaukun lukkokin oli hajonnut, ja ostamani vyöt olivat ihan surkeita. Onneksi oli sitten vanhat vyöt, mutta sai sitä jännittää, kun laukku oli jo koneeseen laitettaessa puoli senttiä raollaan. Esikoinen penäsikin , että ensi vuonna uudet laukut. Siinä vaiheessa oli aikuisilla käynyt mielessä jo parikin kertaa, että ehkä ensi vuonna ei tule reissua.
Käytännön järjestelyt ja matkat hotelliin sujuivat ongelmitta, olihan kyseessä pakettimatka. Olisin halunnut lähteä opastetulle kierrokselle Albufeiraan oppaan kanssa, mutta jälkikasvu vaati EHDOTTOMASTI pääsyä altaaseen. Siellähän he olisivat koko lomansa viettäneetkin, jollemme olisi aina välillä nostaneet syömään.
Paikallisesta Lidlistä haimme sitten kaiken sen, mitä olin unohtanut ottaa mukaan koti-Suomesta, nimittäin tiskirätin, astianpesuaineen ja tiskiharjan. Oluthan oli todella edullista , ja ostimmekin sitä sitten repullisen. Mitäpä sitä muuta tarvitsee?
perjantai 19. kesäkuuta 2009
Pakkaamisesta
On se veikeää, kun kohtalaisen kokematon ( edelliset " kokemukset" parikymppisenä) matkaaja pakkaa perheelle tavarat ja vaatteet viikon reissua varten. Viime vuonna etsittiin kissojen ja koirien kanssa uimakenkiä, kun Kreetan kiviset rannat niitä kuulema kaipasivat. Kalliit löydettiin. Paikan päällä olisi sitten ollut kolme kertaa edulllisempia, tosin niitä kenkiä ei sitten kuitenkaan tarvittu. Sen ekan kerran jälkeen, jolloin ne täyttyivät hiekalla ja olivat muutenkin painavat ja epämukavat.
Nyt on hankittu kaikenlaisia hellemekkoja ja toppeja, joita ei Suomen suvessa tarvitse käyttää. Aurinkorasvaa on kuutosen, kympin ja kahdenkympin kertoimilla. On myös after burning -rasvaa sille könsikkäälle, joka ei usko että voi palaa.
Käsimatkatavaroihin pitänee pussittaa dödö ja hammastahna. Pitäisi kai olla aika fakiiri, jotta niistä saisi pommin väsättyä...sarjakuvalehtiä ja ruutuvihkot pakkasin myös, jotta lähes viiden tunnin lentomatka sujuisi jokseenkin kivuttomasti jälkikasvulta. He kun eivät voi tissutella.
Joka tapauksessa. Kolmen naisen tai naisenalun vaatteet on pakattu, samoin kaikki tarpeellinen kosmetiikka. ( Hajuveden taidan unohtaa tarkoituksella, ymmärrättehän. Koneesta voi sitten ostaa mukaedullisen putelin. )
Ihan vain tiedoksenne, arvaatteko mitä herrahenkilö tuumasi pakkaamisesta? Aivan. Hänhän ei nyt tarvitse oikeastaan mitään, muutamat kalsarit, pari t-paitaa ja uimahousut. Kyllähän ne ehtii pakata vaikka aamulla.
Siihen asti on mukava viettää juhannusta ja nauttia vaikkapa pari olutta.
Nyt on hankittu kaikenlaisia hellemekkoja ja toppeja, joita ei Suomen suvessa tarvitse käyttää. Aurinkorasvaa on kuutosen, kympin ja kahdenkympin kertoimilla. On myös after burning -rasvaa sille könsikkäälle, joka ei usko että voi palaa.
Käsimatkatavaroihin pitänee pussittaa dödö ja hammastahna. Pitäisi kai olla aika fakiiri, jotta niistä saisi pommin väsättyä...sarjakuvalehtiä ja ruutuvihkot pakkasin myös, jotta lähes viiden tunnin lentomatka sujuisi jokseenkin kivuttomasti jälkikasvulta. He kun eivät voi tissutella.
Joka tapauksessa. Kolmen naisen tai naisenalun vaatteet on pakattu, samoin kaikki tarpeellinen kosmetiikka. ( Hajuveden taidan unohtaa tarkoituksella, ymmärrättehän. Koneesta voi sitten ostaa mukaedullisen putelin. )
Ihan vain tiedoksenne, arvaatteko mitä herrahenkilö tuumasi pakkaamisesta? Aivan. Hänhän ei nyt tarvitse oikeastaan mitään, muutamat kalsarit, pari t-paitaa ja uimahousut. Kyllähän ne ehtii pakata vaikka aamulla.
Siihen asti on mukava viettää juhannusta ja nauttia vaikkapa pari olutta.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Lemmikkieläimistä
Tämän jutun aiheen sain viime yönä kahden aikaan, kun Lemmikkimme Manteli jahtasi olematonta saalistaan tai häntäänsä makuuhuoneen ovan takana. Ohjelmassa oli äänekkäitä syöksyjä ja rätkähdyksiä. Vielä jokin aika sitten se huvitteli vahtimalla varpaitamme, ja iskemällä kiinni heti kun jalkaterä vähän peiton alta vilahti.
Sillä on myös kummallinen tapa haluta komeroihin tai suljettujen ovien taakse. Ihmekomerommekin edessä se maukuu monesti tosi surkeana. Vessojen ovethan meillä pidetään raollaan, ja tytteli osaakin hoitaa asiansa oikeassa paikassa.
Mitä nyt joskus sattuu suihkuttamaan vähän yli laidan..
Halusin kissan remonttiaikaisten traumojeni johdosta; nakkiinhan jäi muistaakseni viisi ja Rakentaja nuiji muutaman. Olivat vielä jääneet peräpäästään satimeen, ja kolistelivat takapuoli raudoissa allaskaapissa. Se oli jotenkin kammottavaa. Ja kun nukuimme kaikki olohuoneessa - siinä aamuhämärässä herätä hiljaiseen rapinaan ja huomata, että nyt se meni tyttöjen sängyn alle...
Nyt on vipeltäjiä ollut sisätiloissa tasan kerran, ja silloinkin se tuli Mantelin suussa...vinkuva päästäinen. Nakkasin kissan saaliineen päivineen ulos. Tällä hetkellä eivät vaivaa kuin oravat, joiden pesä on jossain kattorakenteissamme. Poikaset näyttävät pitävän kissaamme ihan kaverina.
Mutta kun illalla nuorimmainen menee nukkumaan, käpertyy Manteli hänen viereensä ja haluaa myös kuunnella iltasatua. Joskus se suostuu nukkumaan jopa kainalossa. Ihka elävä pehmokissa unikaveri...voiko ihanampaa olla?
Sillä on myös kummallinen tapa haluta komeroihin tai suljettujen ovien taakse. Ihmekomerommekin edessä se maukuu monesti tosi surkeana. Vessojen ovethan meillä pidetään raollaan, ja tytteli osaakin hoitaa asiansa oikeassa paikassa.
Mitä nyt joskus sattuu suihkuttamaan vähän yli laidan..
Halusin kissan remonttiaikaisten traumojeni johdosta; nakkiinhan jäi muistaakseni viisi ja Rakentaja nuiji muutaman. Olivat vielä jääneet peräpäästään satimeen, ja kolistelivat takapuoli raudoissa allaskaapissa. Se oli jotenkin kammottavaa. Ja kun nukuimme kaikki olohuoneessa - siinä aamuhämärässä herätä hiljaiseen rapinaan ja huomata, että nyt se meni tyttöjen sängyn alle...
Nyt on vipeltäjiä ollut sisätiloissa tasan kerran, ja silloinkin se tuli Mantelin suussa...vinkuva päästäinen. Nakkasin kissan saaliineen päivineen ulos. Tällä hetkellä eivät vaivaa kuin oravat, joiden pesä on jossain kattorakenteissamme. Poikaset näyttävät pitävän kissaamme ihan kaverina.
Mutta kun illalla nuorimmainen menee nukkumaan, käpertyy Manteli hänen viereensä ja haluaa myös kuunnella iltasatua. Joskus se suostuu nukkumaan jopa kainalossa. Ihka elävä pehmokissa unikaveri...voiko ihanampaa olla?
torstai 7. toukokuuta 2009
Mersun katsastus
Minä olen saanut peruskoulun päästötodistuksen sekä kirjoittanut ylioppilaaksi. Kolme muutakin tutkintoa on, mutta yksikään niistä ei anna pätevyyttä autoalalle. Toki ajokortti minulla on, sain sen kolmannella yrittämällä.
Tämä taustatieto on kuitenkin tarpeellinen, jotta ymmärtäisitte.
No niin. Mieheni Herkku, Mersu, jonka hän on koonnut ja purkanut osiin useammin kuin kerran, piti käyttää Autokatsastuksessa. Hän oli itse hoitanut pääkatsastuksen, mutta tänään piti autoa käyttää näytössä, jotta Herra Katsastusmies hyväksyisi jarruletkun pullistuman korjauksen tai jotain sellaista se oli.
Koska Mieheni oli töittensä takia estynyt, näyttö lankesi minulle, kodin yleisnaisjantuselle. Ei tietenkään ihan ilman ohjeita:
" Ajat sitten sen oman autos tuohon rinteeseen ettet naarmuta Mersua. Ja kun tulet katsastuksesta niin aja Mersu siihen talon eteen, sä et kuitenkaan mahdu siihen pihaan- älä edes yritä. "
" No se P-pitää olla silloin päällä kun auto on pysäköitynä, muista aina laittaa se P päälle ennenkuin sammutat auton. D tarjoittaa drivea ja peruuttaahan sun ei tartte."
" Valot menee päälle siitä vasemmalta, ensin on parkit ja sitten ajovalot"
Kuuntelen hartaasti ja nyökyttelen, onneksi katsastuskonttorille ei ole kuin kilometrin matka. Eiköhän se suju.
- hei kuule, soita sitten mulle kun olet lähdössa sinne ja istut autossa.
-Ai miten niin?
- mä kerron sit sulle kuinka sä käynnistät sen.
Tämä taustatieto on kuitenkin tarpeellinen, jotta ymmärtäisitte.
No niin. Mieheni Herkku, Mersu, jonka hän on koonnut ja purkanut osiin useammin kuin kerran, piti käyttää Autokatsastuksessa. Hän oli itse hoitanut pääkatsastuksen, mutta tänään piti autoa käyttää näytössä, jotta Herra Katsastusmies hyväksyisi jarruletkun pullistuman korjauksen tai jotain sellaista se oli.
Koska Mieheni oli töittensä takia estynyt, näyttö lankesi minulle, kodin yleisnaisjantuselle. Ei tietenkään ihan ilman ohjeita:
" Ajat sitten sen oman autos tuohon rinteeseen ettet naarmuta Mersua. Ja kun tulet katsastuksesta niin aja Mersu siihen talon eteen, sä et kuitenkaan mahdu siihen pihaan- älä edes yritä. "
" No se P-pitää olla silloin päällä kun auto on pysäköitynä, muista aina laittaa se P päälle ennenkuin sammutat auton. D tarjoittaa drivea ja peruuttaahan sun ei tartte."
" Valot menee päälle siitä vasemmalta, ensin on parkit ja sitten ajovalot"
Kuuntelen hartaasti ja nyökyttelen, onneksi katsastuskonttorille ei ole kuin kilometrin matka. Eiköhän se suju.
- hei kuule, soita sitten mulle kun olet lähdössa sinne ja istut autossa.
-Ai miten niin?
- mä kerron sit sulle kuinka sä käynnistät sen.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Noloo!
Pidän itseäni nuorekkaana ja hauskana äitinä, jonka kanssa on lapsien mukava shoppailla ja kuljeskella kaupoilla. Pidänhän itsekin kaikenlaisten tavaroiden hypistelystä ja vaatteitten ostamisesta. Korut ja meikitkin ovat ihan kivoja.
Valitettavasti nuoriso on alkanut vierastaa shoppailua kanssani, jopa 9-vuotias kuopus nolostuu joskus kanssani kaupoissa. Ensinnäkin en ymmärrä nuorisomuodista mitään (" mutta eikö se kuminauhavyötärö olisi mukavampi päällä?") ja toiseksi minulla menee hermot kohtalaisen nopeasti. En myöskään halua sijoittaa neljääkymppiä paidanriekaleeseen vain siksi, että siinä on hopeinen pääkallo. Näin esimerkkinä.
-Kokeilisit nyt näitäkin farkkuja, pyytelen Seppälässä roikottaen mielestäni ihan kivoja housuja.
-paa ne verhot nyt kiinni juma, sähisee kiukkuinen teini pukukopissa. - Et sä tajuu et joku voi nähdä!
Enhän minä. Kuopus yritti lempeästi sanoa minulle , että ei saa äiti puhua yleisellä paikalla siitä, että olemme menossa terveyskeskukseen pissanäytettä antamaan. Kun tyttö sitten yritti ja kuiskasi minulle vessan ovesta, että "äiti", niin minä siihen että
-no mitä? EIKÖ SE PISSA TULE?
Tytär olisi halunnut vajota maan alle...
Valitettavasti nuoriso on alkanut vierastaa shoppailua kanssani, jopa 9-vuotias kuopus nolostuu joskus kanssani kaupoissa. Ensinnäkin en ymmärrä nuorisomuodista mitään (" mutta eikö se kuminauhavyötärö olisi mukavampi päällä?") ja toiseksi minulla menee hermot kohtalaisen nopeasti. En myöskään halua sijoittaa neljääkymppiä paidanriekaleeseen vain siksi, että siinä on hopeinen pääkallo. Näin esimerkkinä.
-Kokeilisit nyt näitäkin farkkuja, pyytelen Seppälässä roikottaen mielestäni ihan kivoja housuja.
-paa ne verhot nyt kiinni juma, sähisee kiukkuinen teini pukukopissa. - Et sä tajuu et joku voi nähdä!
Enhän minä. Kuopus yritti lempeästi sanoa minulle , että ei saa äiti puhua yleisellä paikalla siitä, että olemme menossa terveyskeskukseen pissanäytettä antamaan. Kun tyttö sitten yritti ja kuiskasi minulle vessan ovesta, että "äiti", niin minä siihen että
-no mitä? EIKÖ SE PISSA TULE?
Tytär olisi halunnut vajota maan alle...
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Ja luonne kasvaa...
Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Kahdeksas päivä pussidieetillä, ja tiukkaa tekee. Aamulla heräsin ihan varmasti tuoreen kurkun tuoksuun, ja siitä lähtien on mieli tehnyt vaaleaa leipää juustolla ja tuorekurkulla. Olisin halunnut viettää tämän päivän pehmeään villahuopaan kääriytyneenä , mutta velvollisuudet on hoidettava. Aurinkoinen ja tuulinen sää oli mitä parhain pyykkäyspäivä. Eniten kiristää kuitenkin herrahenkilön lomanalku. ( Ärsyttää kun itse joutuu menemään töihin. ) Pihalla on kaksi autonraatoa " pientä fiksausta ja laittoa" vailla, ja korjausjuomaa kuluu. Dieettiläinenhän ehtii sitä jumppareissullaan hakea, tottakai. Harmi kun vissystä ei saa samanlaista potkua... Kauppareissut koettelevat ainakin vielä, nytkin meinasi ihan vanhasta tottumuksesta pikkuriikkinen suklaapatukka lähteä mukaan..
Jumpan jälkeen sanoin sitten ylähuuli kireänä että mulla tekee nyt tiukkaa, että kannattaisi olla varovainen puheissaan, koska ärsyynnyn herkästi. Että yrittäkää nyt ymmärtää.
Mies siinä sanoi, että hänelläkin on ongelma, joka ei tosin liity minuun mitenkään. Jarruneste oli loppunut.
Mikäs siinä sitten auttoi, laskin dekkarini odottamaan parempaa hetkeä ja ajelin huoltoasemalle.
Myyjän avulla löysin sitten sitä jarrunestettä. Onneksi ei ollut kovin montaa erilaista pulloa, mistä valita.
Kysyin sitten kotona, että mitenkä niin tämä ongelma ei liittynyt minuun? Minunhan se piti hakea. Mies kohotti tölkkiään ja hymyili että olet sinä sitten ihana.
Luonne kasvaa myös joka kerta, kun astun ulkoa sisälle eteiseen. Mutaa ja rapaa riittää. Mäkätin perheelle, että laitan kohta sanomalehdet eteisen lattialle. Kuopus vaan ihmetteli, että miten niin sanomalehtiä, eihän meillä ole edes koiraa?
Jumpan jälkeen sanoin sitten ylähuuli kireänä että mulla tekee nyt tiukkaa, että kannattaisi olla varovainen puheissaan, koska ärsyynnyn herkästi. Että yrittäkää nyt ymmärtää.
Mies siinä sanoi, että hänelläkin on ongelma, joka ei tosin liity minuun mitenkään. Jarruneste oli loppunut.
Mikäs siinä sitten auttoi, laskin dekkarini odottamaan parempaa hetkeä ja ajelin huoltoasemalle.
Myyjän avulla löysin sitten sitä jarrunestettä. Onneksi ei ollut kovin montaa erilaista pulloa, mistä valita.
Kysyin sitten kotona, että mitenkä niin tämä ongelma ei liittynyt minuun? Minunhan se piti hakea. Mies kohotti tölkkiään ja hymyili että olet sinä sitten ihana.
Luonne kasvaa myös joka kerta, kun astun ulkoa sisälle eteiseen. Mutaa ja rapaa riittää. Mäkätin perheelle, että laitan kohta sanomalehdet eteisen lattialle. Kuopus vaan ihmetteli, että miten niin sanomalehtiä, eihän meillä ole edes koiraa?
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Elämän pienet nautinnot
Neljäs päivä pussidieettiä. Päivittäistä kuntotreeniä. Paino pudonnut kilon. Onko se sen arvoista?
Tätä varten on kai niitä terveyskylpylöitä. Laihduttaja voi kääntyä itseensä viikoksi tai kahdeksi ja häntä hemmotellaan rahanvuoren vastineeksi yrttiteellä, erilaisilla hoidoilla ja suolihuuhteluilla. Psykoterapeutit hoitavat mieltä ja muut trainerit kehoa. Lisäksi eri tahojen konsultit löytävät Laihduttajalle uuden väriskaalan ja asukokonaisuuden. Ryppyihin pumpataan botoxia ja muualle tarvittaessa silikonia. Läskihän lähtee myös daisareista ( ainakin niin minulle luvattiin! )
Laihduttaja tassuttelee hoidosta toiseen pehmeänvalkoisessa aamutakissa varpaankynnet sopivan helmiäisiksi lakattuina. Silkkilakanat vaihdetaan päivittäin. Aamuisen yrttijuoman tarjoilee suloinen Lin Jing kimonossaan, ja siitä onkin jo riennettävä päivän aktiviteetteihin!
Kyllähän sitä kelpaa laihdutella.
Toista se on perheenäidillä, joka huoltaa perhettään silloin kun ansiotyöltään ja laihduttamiseltaan ehtii. Nautinnot pitäisi nyt repiä jostain muusta kuin valkoviinistä ja suklaasta. Niin, tai ihan tavallisesta hernekeitosta ja näkkäristä, puhumattakaan Edam-juustosta siinä päällä. Nam. Shoppailu voisi kummasti piristää, vaan siihen ei riitä rahat eikä aika. Sisustaminen voisi olla hauskaa, mutta ensin jonkun olisi siivottava.
Puutarhanhoito voisi olla laihduttavalle perheenäidille nautinnon lähde, mutta tänä keväänä lumen alta paljastuneet myyrien aterioiden jämät eivät paljoa ilahduta. Lausahdus: " -ttu en enää ikinä istuta mitään! " kimposi spontaanisti puutarhassa kävelyn jälkeen...
No, kokeillaan nyt tämäkin. Kun liikunnalla vaakanumerot kasvoivat, niin tsekataan nyt sitten ruokavalio. Vuoden olen sitoutunut yrittämään. Jos sen jälkeen mitat ja lukemat ovat entisellään, olen päättänyt uusia vaatteeni, käydä värikonsultilla ja sijoittaa korkokenkiin ja kiharoihin!
Sekä seksikkäisiin alusvaatteisiin ja korsetteihin.
Tätä varten on kai niitä terveyskylpylöitä. Laihduttaja voi kääntyä itseensä viikoksi tai kahdeksi ja häntä hemmotellaan rahanvuoren vastineeksi yrttiteellä, erilaisilla hoidoilla ja suolihuuhteluilla. Psykoterapeutit hoitavat mieltä ja muut trainerit kehoa. Lisäksi eri tahojen konsultit löytävät Laihduttajalle uuden väriskaalan ja asukokonaisuuden. Ryppyihin pumpataan botoxia ja muualle tarvittaessa silikonia. Läskihän lähtee myös daisareista ( ainakin niin minulle luvattiin! )
Laihduttaja tassuttelee hoidosta toiseen pehmeänvalkoisessa aamutakissa varpaankynnet sopivan helmiäisiksi lakattuina. Silkkilakanat vaihdetaan päivittäin. Aamuisen yrttijuoman tarjoilee suloinen Lin Jing kimonossaan, ja siitä onkin jo riennettävä päivän aktiviteetteihin!
Kyllähän sitä kelpaa laihdutella.
Toista se on perheenäidillä, joka huoltaa perhettään silloin kun ansiotyöltään ja laihduttamiseltaan ehtii. Nautinnot pitäisi nyt repiä jostain muusta kuin valkoviinistä ja suklaasta. Niin, tai ihan tavallisesta hernekeitosta ja näkkäristä, puhumattakaan Edam-juustosta siinä päällä. Nam. Shoppailu voisi kummasti piristää, vaan siihen ei riitä rahat eikä aika. Sisustaminen voisi olla hauskaa, mutta ensin jonkun olisi siivottava.
Puutarhanhoito voisi olla laihduttavalle perheenäidille nautinnon lähde, mutta tänä keväänä lumen alta paljastuneet myyrien aterioiden jämät eivät paljoa ilahduta. Lausahdus: " -ttu en enää ikinä istuta mitään! " kimposi spontaanisti puutarhassa kävelyn jälkeen...
No, kokeillaan nyt tämäkin. Kun liikunnalla vaakanumerot kasvoivat, niin tsekataan nyt sitten ruokavalio. Vuoden olen sitoutunut yrittämään. Jos sen jälkeen mitat ja lukemat ovat entisellään, olen päättänyt uusia vaatteeni, käydä värikonsultilla ja sijoittaa korkokenkiin ja kiharoihin!
Sekä seksikkäisiin alusvaatteisiin ja korsetteihin.
torstai 16. huhtikuuta 2009
It's easy to be a mother...
Hei kuulkaa-
auttakaa.
En löydä sanaa sopivaa
jolla saisin yhteyden
kanssa teini-ikäisen.
Jos toivon käytöstä parempaa
en lastani lainkaan arvosta.
Vaatimuksetkin osoittaa
etten häntä edes halua.
Halata en uskalla, joskus poskea
saan hipaista.
Julkisesti moikata
saan, siis silleen coolisti.
Ei saa vilkuttaa.
Mulle ei voi jutella
koska alan liikaa kysellä.
Asiat pitää pitää omana tietona
etten tee niistä numeroa.
Mun kanssa ei kehtaa liikkua
käytän niin karseita vaatteita
lisäksi taipumukseni jutella ( esim. kaupan kassalla )
on todella helvetin noloa.
Well, ehkä tästä selvitään
kun oikein sitä yritetään.
Tai kuka siis selvitä yrittää
elämästä ylipäätään...
Tärkeintä on
että rakastaa
ja tietää sen, että myös nuorella
on tunteet kaiken takana.
Antakaa siis voimaa ja viisautta
jotta nuoren vierellä voi tarjota
tukea ja ohjausta-
olematta evvk!
auttakaa.
En löydä sanaa sopivaa
jolla saisin yhteyden
kanssa teini-ikäisen.
Jos toivon käytöstä parempaa
en lastani lainkaan arvosta.
Vaatimuksetkin osoittaa
etten häntä edes halua.
Halata en uskalla, joskus poskea
saan hipaista.
Julkisesti moikata
saan, siis silleen coolisti.
Ei saa vilkuttaa.
Mulle ei voi jutella
koska alan liikaa kysellä.
Asiat pitää pitää omana tietona
etten tee niistä numeroa.
Mun kanssa ei kehtaa liikkua
käytän niin karseita vaatteita
lisäksi taipumukseni jutella ( esim. kaupan kassalla )
on todella helvetin noloa.
Well, ehkä tästä selvitään
kun oikein sitä yritetään.
Tai kuka siis selvitä yrittää
elämästä ylipäätään...
Tärkeintä on
että rakastaa
ja tietää sen, että myös nuorella
on tunteet kaiken takana.
Antakaa siis voimaa ja viisautta
jotta nuoren vierellä voi tarjota
tukea ja ohjausta-
olematta evvk!
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kevätmania ohitettu!
No niin. Hormonipiikki laantunut. Myönnän toki, että olen käynyt raaputtelemassa kukkapenkkejä ja olen onnellinen siitä, että olen nähnyt jo kaksi narsissin alkua. Lunta on paikoitellen vielä metrinkin verran, joten kiirettä pihalle ei ole. Manian loppumetreillä, viime viikonloppuna, siivosin tavernan, jotta se on valmiina vastaanottamaan kevättä. Kevätkauden avajaisia vietetään meillä alvariinsa. Niihin kuuluu kaunis ja lämmin sää, lintujen laulu, aikaa - ja siinä sitä sitten tissutellaan nenä aurinkoa kohti! Myöhäisemmissä avajaisissa grillataan kesän ensimmäiset makkarat. Kylläpä tuoksuu kesälle!
Mutta palaan otsikkoon. Manian ohimenon huomaa siitä, että olen löytänyt välttämättömimmät vaatteet, kuten lenkkarit ja kevyemmät takit. Polkupyörät on kaivettu esiin ja sukset viety varastoon. Kirpparitavaroitakin löytyi, tosin yhtään komeroa en ole vielä kunnolla siivonnut. Ihmekomeronkin vaan niin, että sinne mahtuu sisään. Ei vois enää vähempää kiinnostaa.
Niinpä: Tänäkin keväänä jäi valokuvat laittamatta ja komerot siivoamatta. Ikkunatkin kannattaa pestä vasta sitten kun on ihan pakko.
Tässä rauhallisessa vaiheessa sitä huomaa, että vähemmälläkin töhöttämisellä pärjää.
Mutta palaan otsikkoon. Manian ohimenon huomaa siitä, että olen löytänyt välttämättömimmät vaatteet, kuten lenkkarit ja kevyemmät takit. Polkupyörät on kaivettu esiin ja sukset viety varastoon. Kirpparitavaroitakin löytyi, tosin yhtään komeroa en ole vielä kunnolla siivonnut. Ihmekomeronkin vaan niin, että sinne mahtuu sisään. Ei vois enää vähempää kiinnostaa.
Niinpä: Tänäkin keväänä jäi valokuvat laittamatta ja komerot siivoamatta. Ikkunatkin kannattaa pestä vasta sitten kun on ihan pakko.
Tässä rauhallisessa vaiheessa sitä huomaa, että vähemmälläkin töhöttämisellä pärjää.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Luigi- kylpyhuoneenmatto
Istunnolla ollessani lueskelin paikallisten liikkeiden mainoksia. Inspiraatio iski, kun huomasin , että Tarvikekeskuksessa oli tarjouksessa Luigi-kylpyhuoneenmattoja. Vain 7.90.
Aikaisemminkin olen ajatellut, miten ärsyttäviä ovat postimyyntikuvastot nimettyine tuotteineen. Ostatko Nelli-verhot, Sanna-maton tai Linnea-käsipyyhkeet. Koko perheelle Jorma-lakanat?
Miehelle trendikkäät Jani-kalsarit sekä Antero-sukkasetti. Naiselle Doris-aluspaita sekä Tiina-flanelliyöpaita.
Ehkäpä tuotteet on nimetty vain siksi, että ne on helpompi laittaa sähköiseen muotoon. Kuka tietää. Kuvittelinpa sitten vielä tapahtuman tämän jutun jatkoksi.
Ystävä: Olet näemmä uudistanut sisustustasi, kivoja värejä...
Hansu: Kiitos! Ostin Tarvikekeskuksesta Luigi-kylpyhuoneenmaton! Todella edullisesti! Sitten ostin samaan sävyyn Vittorio-käsipyyhkeet sekä Roberto-vessapaperitelineen. ( Näetkö miten tanakka se on? )
Että tälläistä ...
Aikaisemminkin olen ajatellut, miten ärsyttäviä ovat postimyyntikuvastot nimettyine tuotteineen. Ostatko Nelli-verhot, Sanna-maton tai Linnea-käsipyyhkeet. Koko perheelle Jorma-lakanat?
Miehelle trendikkäät Jani-kalsarit sekä Antero-sukkasetti. Naiselle Doris-aluspaita sekä Tiina-flanelliyöpaita.
Ehkäpä tuotteet on nimetty vain siksi, että ne on helpompi laittaa sähköiseen muotoon. Kuka tietää. Kuvittelinpa sitten vielä tapahtuman tämän jutun jatkoksi.
Ystävä: Olet näemmä uudistanut sisustustasi, kivoja värejä...
Hansu: Kiitos! Ostin Tarvikekeskuksesta Luigi-kylpyhuoneenmaton! Todella edullisesti! Sitten ostin samaan sävyyn Vittorio-käsipyyhkeet sekä Roberto-vessapaperitelineen. ( Näetkö miten tanakka se on? )
Että tälläistä ...
torstai 26. maaliskuuta 2009
Kevätmania
Maaliskuu on kiireistä aikaa, kokoustamista, testien väsäämistä ja tarkastamista koulussa, kaikenlaista. Pari viikkoa on hurahtanut niin kiivaassa tahdissa, etten ole ehtinyt kirjoittaa tai urheilla. Lihakset ovatkin hävinneet, ja olen laihtunut pari kiloa. Kannattaako siis....
Mutta kevätaurinko herättää ikkunan väliin kärpäsen, ja samanlainen pörriäinen herää naisessa. Tosin suurpiirteinen sellainen, sillä kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Kevät on.
Kevät on mielestäni upein vuodenaika, kun luonto herää lumen alta. Miten maa tuoksuu kevätiltana, miten ihanaa on, kun näkee aavistuksen ensimmäisistä sipulikukista! Perhana että onkaan ihanaa. Muistatteko, miltä tuntui lapsena, kun sai laittaa lenkkarit jalkaan tai olla sukkahousuissa ja hameessa? Polkupyörän esilleotto talven jälkeen?
Kevään antaman aurinkoenergian voimin ( haa haa haa- kyse EI ole vaihdevuosista, ystävät hyvät ) listaan tässä tehtäviä, jotka toki ovat ennenkin olleet tekemättömien töiden listalla, mutta jotka tänä keväänä varmasti tulevat tehdyiksi:
- valokuvat kansioihin ( myös hääkuvat )
-ihmekomeron perusteellinen inventointi ja kirpparipöydän ylläpito
- lelukomeron siivous
-kaappien ja laatikoiden siisous ja järjestely loogisesti ( Mies saa vastata loogisuudesta kun omaa siihen välineetkin )
Ei paha. Mitä luulette, kun kohta pitää etsiä ne tyttöjen kevätvaatteet ja lenkkarit. Tätähän tää on...
Kevättä!
Mutta kevätaurinko herättää ikkunan väliin kärpäsen, ja samanlainen pörriäinen herää naisessa. Tosin suurpiirteinen sellainen, sillä kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Kevät on.
Kevät on mielestäni upein vuodenaika, kun luonto herää lumen alta. Miten maa tuoksuu kevätiltana, miten ihanaa on, kun näkee aavistuksen ensimmäisistä sipulikukista! Perhana että onkaan ihanaa. Muistatteko, miltä tuntui lapsena, kun sai laittaa lenkkarit jalkaan tai olla sukkahousuissa ja hameessa? Polkupyörän esilleotto talven jälkeen?
Kevään antaman aurinkoenergian voimin ( haa haa haa- kyse EI ole vaihdevuosista, ystävät hyvät ) listaan tässä tehtäviä, jotka toki ovat ennenkin olleet tekemättömien töiden listalla, mutta jotka tänä keväänä varmasti tulevat tehdyiksi:
- valokuvat kansioihin ( myös hääkuvat )
-ihmekomeron perusteellinen inventointi ja kirpparipöydän ylläpito
- lelukomeron siivous
-kaappien ja laatikoiden siisous ja järjestely loogisesti ( Mies saa vastata loogisuudesta kun omaa siihen välineetkin )
Ei paha. Mitä luulette, kun kohta pitää etsiä ne tyttöjen kevätvaatteet ja lenkkarit. Tätähän tää on...
Kevättä!
torstai 12. maaliskuuta 2009
Törmäilyautoista...
Linnanmäki on kuulunut kesääni niin kauan kuin pystyn muistamaan. Tulimme junalla Helsinkiin, ja aina meitä oltiin iloisesti vastassa asemalla. Automatkat Kuninkaanmäkeen ( jossa ei sitten ollutkaan asunut kuningasta, kuten luulin? ) ja sieltä stadiin aiheuttivat minulla pahoinvointia, ja yleensä oksensin syliini. Äiti kaivoi sitten matkalaukusta puhdasta vaatetta ylle.
Linnanmäellä hauskinta oli narujen veto. Sama asia on selkeästi periytynyt omille tyttärilleni, sillä hekin rakastavat narujen vetoa. On hauskaa maksaa kaksi euroa ja vetää kaikenlaista krääsää, joka kotona hukkuu lelukomeroon ( se on pohjaton..). mutta niihin törmäilyautoihin..
Että ei millään pahalla, mutta jonkun teistä viereen minut istutettiin ja käskettiin ohjata sitä autoa. Olisikohan se ollut Ilkka? Olin varmaan kuusivuotias. Kaikilla muilla taisi olla hauskaa ( paitsi Ilkalla ja minulla ), koska en osannut ohjata. Minulla oli kai elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus- toinen sellainen oli inssiajossa. Muistan sen, että yritin kääntää rattia, kun muut huusivat että ohjaa. Ja että halusin pois radalta...
Laitettiin kuitenkin vahinko kiertämään kuopuksen kohdalla viime kesänä, mutta hän taitaa olla sitkeämpää tekoa. Halusi nimittäin uusintakierroksenkin.
Törmäilyautokokemus vaikutti kuitenkin kehittymässä olleeseen autoilija-minään . Tiedättehän. Joten ei lienee kummallista, että esimerkiksi peruuttaminen on vaikeaa. Omasta pihastakin. Tässä pari päivää sitten ajoin vahingossa vähän penkkaan, ja roiskeläppä alkoi hiertää eturengasta. Yksi aamu sitten huomasin, että läppä oli hangessa pihakuusen vieressä. En sillä sen enempää vaivannut päätäni, mutta mies laittoi viestin : " ei vissiin hankaa enää?"
Linnanmäellä hauskinta oli narujen veto. Sama asia on selkeästi periytynyt omille tyttärilleni, sillä hekin rakastavat narujen vetoa. On hauskaa maksaa kaksi euroa ja vetää kaikenlaista krääsää, joka kotona hukkuu lelukomeroon ( se on pohjaton..). mutta niihin törmäilyautoihin..
Että ei millään pahalla, mutta jonkun teistä viereen minut istutettiin ja käskettiin ohjata sitä autoa. Olisikohan se ollut Ilkka? Olin varmaan kuusivuotias. Kaikilla muilla taisi olla hauskaa ( paitsi Ilkalla ja minulla ), koska en osannut ohjata. Minulla oli kai elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus- toinen sellainen oli inssiajossa. Muistan sen, että yritin kääntää rattia, kun muut huusivat että ohjaa. Ja että halusin pois radalta...
Laitettiin kuitenkin vahinko kiertämään kuopuksen kohdalla viime kesänä, mutta hän taitaa olla sitkeämpää tekoa. Halusi nimittäin uusintakierroksenkin.
Törmäilyautokokemus vaikutti kuitenkin kehittymässä olleeseen autoilija-minään . Tiedättehän. Joten ei lienee kummallista, että esimerkiksi peruuttaminen on vaikeaa. Omasta pihastakin. Tässä pari päivää sitten ajoin vahingossa vähän penkkaan, ja roiskeläppä alkoi hiertää eturengasta. Yksi aamu sitten huomasin, että läppä oli hangessa pihakuusen vieressä. En sillä sen enempää vaivannut päätäni, mutta mies laittoi viestin : " ei vissiin hankaa enää?"
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Kokkikoulu: Näin teet hyvää pizzaa.
Opiskellessani lastentarhanopettajaksi eräs kurssikaverini kertoi minulle, kuinka tehdään makaroonilaatikkoa. Sain selkokieliset ohjeet, ja onnistuin. Olin siitä niin mahdottoman ylpeä, että päätin kokeilla seuraavaksi pizzaa.
Kaveri ja kaverin poikakaveri olivat tulossa iltaa viettämään. Kävin kaupassa, ja suunnittelin kaiken todella tarkkaan. Ostin jauhelihaa, pizzataikinatarpeita, tomaatteja, meetvurstia, ananasta ja juustoa. Paistoin jauhelihan ja maustoin huolella, taikinakin oli noussut hyvin.
Kaveri soitti huolissaan matkalta, onnistuisinkohan varmasti? Hän tiesi, että olin surkea kokki.
Heillä oli kuulema kauhea nälkä, ja he voisivat kyllä pysähtyä burgerilla.
EI, ette tietenkään, ajatte nyt vaan tänne, pizza on uunissa ja tuoksuu tosi hyvälle.
Kaverit tuli isokokoisen poikaystävänsä kanssa. Ihastelivat tuoksua ja kehuivat, että ihan vesi nousee kielelle. Otin pellin uunista, ja aloimme paloitella pizzaa. Sitten se tapahtui.
Se helvetin moka. Olin siis kuitenkin onnistunut. Kukaan ei ollut kertonut, mitä eroa on leivinpaperilla ja voipaperilla. Olin leiponut pizzan voipaperille, ja pohja otti paperiin kiinni todella tiukasti.
Ei siinä auttanut kun raaputella täytteitä pelliltä. Lähdettiin sitten nakkarille ja taidettiin poiketa baarissakin...
Kaveri ja kaverin poikakaveri olivat tulossa iltaa viettämään. Kävin kaupassa, ja suunnittelin kaiken todella tarkkaan. Ostin jauhelihaa, pizzataikinatarpeita, tomaatteja, meetvurstia, ananasta ja juustoa. Paistoin jauhelihan ja maustoin huolella, taikinakin oli noussut hyvin.
Kaveri soitti huolissaan matkalta, onnistuisinkohan varmasti? Hän tiesi, että olin surkea kokki.
Heillä oli kuulema kauhea nälkä, ja he voisivat kyllä pysähtyä burgerilla.
EI, ette tietenkään, ajatte nyt vaan tänne, pizza on uunissa ja tuoksuu tosi hyvälle.
Kaverit tuli isokokoisen poikaystävänsä kanssa. Ihastelivat tuoksua ja kehuivat, että ihan vesi nousee kielelle. Otin pellin uunista, ja aloimme paloitella pizzaa. Sitten se tapahtui.
Se helvetin moka. Olin siis kuitenkin onnistunut. Kukaan ei ollut kertonut, mitä eroa on leivinpaperilla ja voipaperilla. Olin leiponut pizzan voipaperille, ja pohja otti paperiin kiinni todella tiukasti.
Ei siinä auttanut kun raaputella täytteitä pelliltä. Lähdettiin sitten nakkarille ja taidettiin poiketa baarissakin...
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Syvällistä mietiskelyä?
Joskus ihmisen täytyy pysähtyä miettimään elämän tarkoitusta. Joku on tässä pohdiskelussa jo hyvin pitkällä, nuorenakin. Toinen joutuu tosiasioiden eteen vasta, kun jotain omaa elämää läheltä liippaavaa tapahtuu. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon.
Minä olen tänään, ehkä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, miettinyt uskonnon ja uskon merkitystä ihmiselle. Vaikka ole päässyt ripille , mennyt naimisiin kirkossa, lapseni on kastettu - tänään , ensimmäisen kerran, papin sanat lohduttivat minua ja jokin psalmin sanoissa kosketti.
" Älkää surko että kuolin, vaan iloitkaa siitä, että elin"- oli kummitätini sanoma. Kun ihmisen elämänkaari katkeaa liian aikaisin, on lohdullista ajatella taivaan kotia, ja mahdollista jälleennäkemistä. Ja sitä, että ylösnousemus takaa hyvän olotilan, rauhan.
Sisäinen rauha on ollut minun henkisen elämäni tavoite jo ainakin kymmenen vuotta. Hetkinen, melkein kaksikymmentä. Olen ihaillut ihmisiä, joista henkii ulospäin se rauha ja onnellisuus, että he ovat sinuja itsensä ja ulkomaailman kanssa. Minusta ulospäin säteilee lähinnä hermostuneisuus.
Mutta olen oppinut sen, että parempia päiviä on turha odottaa. On elettävä nyt, tätä päivää, ja otettava kaikki irti. Mutta, ja tässä tulee se syvällisyys ( huom,. tämä on siis syvällistä, ei syvältä..), elämä on elettävä toiset huomioonottaen ja heitä kunnioittaen ja rakastaen. Elikkä kiteyttäen: " Antaa palaa vaan jos se ei satuta toisia".
Minä olen tänään, ehkä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, miettinyt uskonnon ja uskon merkitystä ihmiselle. Vaikka ole päässyt ripille , mennyt naimisiin kirkossa, lapseni on kastettu - tänään , ensimmäisen kerran, papin sanat lohduttivat minua ja jokin psalmin sanoissa kosketti.
" Älkää surko että kuolin, vaan iloitkaa siitä, että elin"- oli kummitätini sanoma. Kun ihmisen elämänkaari katkeaa liian aikaisin, on lohdullista ajatella taivaan kotia, ja mahdollista jälleennäkemistä. Ja sitä, että ylösnousemus takaa hyvän olotilan, rauhan.
Sisäinen rauha on ollut minun henkisen elämäni tavoite jo ainakin kymmenen vuotta. Hetkinen, melkein kaksikymmentä. Olen ihaillut ihmisiä, joista henkii ulospäin se rauha ja onnellisuus, että he ovat sinuja itsensä ja ulkomaailman kanssa. Minusta ulospäin säteilee lähinnä hermostuneisuus.
Mutta olen oppinut sen, että parempia päiviä on turha odottaa. On elettävä nyt, tätä päivää, ja otettava kaikki irti. Mutta, ja tässä tulee se syvällisyys ( huom,. tämä on siis syvällistä, ei syvältä..), elämä on elettävä toiset huomioonottaen ja heitä kunnioittaen ja rakastaen. Elikkä kiteyttäen: " Antaa palaa vaan jos se ei satuta toisia".
torstai 5. maaliskuuta 2009
Laihduttamisesta...
Osa 1/1000 tai jotain sellaista. Miehen on helppo hymyillä: Jätin vain oluen päivittäisen nauttimisen/ vähensin oluenjuontia ja vatsakumpuni katosi viikossa!
VAU.
Naisen elämänkaari on vähän erilaisempi. Naisen vartalonmuokkaukseen liittyy muitakin asioita kuin oluen juonti tai sen juomatta jättäminen. On raskaudet, synnyttämiset, imetykset. On hormonit. ( I LOVEEEEE ITT!) Miesten hormoniheilahdukset eivät näy läskeinä vaan ilmenevät esimerkiksi ärtyisyytenä, johon auttaa vaikkapa kylmä huurteinen. Mutta naisella kaikki jää roikkumaan.
Muutos on dramaattinen, joten alle 40-v nuoret - ei kannata nauraa vaan varautua. Samoilla elämäntavoilla ei enää mahdukaan entisiin vaatteisiin, ja esimerkiksi sormukset tulee suurentaa. Täytän kahden kuukauden päästä 41. Heräsin todellisuuteen 39-vuotiaana, jolloin paisuminen alkoi. Lääkärit hymähtelivät, rouva se on läskiä, rouva ne hormonit, ikää kun tulee, rouva- vanheneva nainen....Aktiivikuntoilua 5 kertaa viikossa, ankaraa kieltäytymistä ruuan santsaamisesta tahi suklaasta, ainoana paheena kuiva TERVEYSvalkoviini:): tuloksena noin neljä kiloa vuodessa. Ekstraa.
Naistenlehdet markkinoivat ajatusta, että vartalon virheet tulisi kääntää eduksi. Eli en jatkossa pukeutuisikaan mieheni vanhoihin verkkareihin, vaan toisin muotoni reilusti esille. Tähän kai se on tyytyminen, jos en halua uusia koko garderoobia. Paukkukoon napit, repeilköön saumat!
Vapise , Dolly Parton! Täältä tullaan!
VAU.
Naisen elämänkaari on vähän erilaisempi. Naisen vartalonmuokkaukseen liittyy muitakin asioita kuin oluen juonti tai sen juomatta jättäminen. On raskaudet, synnyttämiset, imetykset. On hormonit. ( I LOVEEEEE ITT!) Miesten hormoniheilahdukset eivät näy läskeinä vaan ilmenevät esimerkiksi ärtyisyytenä, johon auttaa vaikkapa kylmä huurteinen. Mutta naisella kaikki jää roikkumaan.
Muutos on dramaattinen, joten alle 40-v nuoret - ei kannata nauraa vaan varautua. Samoilla elämäntavoilla ei enää mahdukaan entisiin vaatteisiin, ja esimerkiksi sormukset tulee suurentaa. Täytän kahden kuukauden päästä 41. Heräsin todellisuuteen 39-vuotiaana, jolloin paisuminen alkoi. Lääkärit hymähtelivät, rouva se on läskiä, rouva ne hormonit, ikää kun tulee, rouva- vanheneva nainen....Aktiivikuntoilua 5 kertaa viikossa, ankaraa kieltäytymistä ruuan santsaamisesta tahi suklaasta, ainoana paheena kuiva TERVEYSvalkoviini:): tuloksena noin neljä kiloa vuodessa. Ekstraa.
Naistenlehdet markkinoivat ajatusta, että vartalon virheet tulisi kääntää eduksi. Eli en jatkossa pukeutuisikaan mieheni vanhoihin verkkareihin, vaan toisin muotoni reilusti esille. Tähän kai se on tyytyminen, jos en halua uusia koko garderoobia. Paukkukoon napit, repeilköön saumat!
Vapise , Dolly Parton! Täältä tullaan!
perjantai 27. helmikuuta 2009
Ei se ole helppoa...
lomalaisellakaan. Saatikka sitten laihduttajalla. No, kokeilin kerran tämän lomaviikon aikana sitä tyhjän vatsan aamulenkkiä. Se tulee varmaan sujumaan kepeämmin , kun olen töissä...? Silloin ei ainakaan ole krapulaa...( hahhahhaa).
Tänään nautin yksinäisen aamukahvin, ei tule edes lehteä. Sen jälkeen pesin vessat ja vaihdoin pelletit kissan astioihin. Sitten vaihdoin mullat kasveihin, ja SITTEN menin juoksemaan. Ajattelin, että eivät varmaan ole ajaneet latuja. No, eivät ainakaan olleet auranneet, elikkä kohtalaisen syvältä oli tämä 8 km lenkki...
Hain lapset kotiin, ja tein ruokaa. Teimme huomisia synttäreitä varten täytekakun. Jokin vähän meni pieleen, mutta eiköhän siitä syötävää tule.
Minun mielestäni lomat loppuvat liian lyhyeen.
Tänään nautin yksinäisen aamukahvin, ei tule edes lehteä. Sen jälkeen pesin vessat ja vaihdoin pelletit kissan astioihin. Sitten vaihdoin mullat kasveihin, ja SITTEN menin juoksemaan. Ajattelin, että eivät varmaan ole ajaneet latuja. No, eivät ainakaan olleet auranneet, elikkä kohtalaisen syvältä oli tämä 8 km lenkki...
Hain lapset kotiin, ja tein ruokaa. Teimme huomisia synttäreitä varten täytekakun. Jokin vähän meni pieleen, mutta eiköhän siitä syötävää tule.
Minun mielestäni lomat loppuvat liian lyhyeen.
torstai 26. helmikuuta 2009
Day off duty
Tavallaan. Mies töissä, lapset seurakunnan huomassa talvileirillä.
Mitä mahtaakaan mamma tehdä? Suunnitelmissa ollut rasvanpolttolenkki tyhjällä vatsalla kariutuu kehnoihin yöuniin. Parin kahvikupillisen jälkeen värit kirkastuvat, ja suoriudun autoon kohti Jyväskylää - shoppailijan Mekkaa.
On minulla OIKEAA asiaakin, sillä käyn vilauttamassa oikeaa jalkaani Askelklinikalla. Josko tällä vielä maraton juostaisiin? Tavoitteena olisi tulla maaliin vielä neljä kertaa, silloin olisi täysi kymppi tilillä. Kela korvaa käynnistä 1,60. Mahtavaa. Saan vähän keinotekoisia tukia pohjallisiin, ei mitään maatamullistavaa. Sen verran leveä on räpylä, että nykyiset lenkkarit puristavat jalan liian kasaan.
Mukanani olleet röntgenkuvat eivät aukea , joten marssimurtumadiagnoosille ei saada vahvistusta. Elämä on.
Miten Jyväskylän keskusta onkaan muuttunut! Helvetti, ihan uusia kauppoja ja kauppakäytäviä! Onneksi en edes aikonut katsella vaatteita tai kenkiä. Yhden pakollisen alusvaatteen hain Anttilasta, vielä plussatarjous. H&M:ltä haen aurinkolasit, sillä postimyynnin kautta tilaamani menivät esikoiselle. Piruuttani ostin uudet samanlaiset. Saa mammakin olla trendikäs! Yhdessä putiikissa viivyin varmaan kymmenen minuuttia, koska en osannut päättää, millaisia jääkaappimagneetteja ottaisin. Päädyin oheisen kuvan lisäksi sellaisiin, joissa oli tekstit: I'm drunk. Why are you still ugly?( kuvassa siisti pariskunta), sekä rukoilevaan lapseen, joka kysyy: " Where is my fucking pony?". Lisäksi ostin miehelleni pari lasinalustaa ( Of course I love you, bring me a beer) ja pari korttia.
Anttilasta vielä muutama edullinen dvd, ja se oli siinä. Mies kielsi pysähtymästä enää Palokankeskukseen, mutta en voinut itselleni mitään. En kyllä sortunut mihinkään, paitsi pullolliseen valkoviiniä, jonka olenkin kohta nauttinut. Vessamme tarvitsee kyllä turkoosin maton, mutta viimekerralla ostamani käsipyyhkeet saivat herrahenkilön kommentoimaan siihen sävyyn, että jätin maton oston toistaiseksi. Ehtiihän sitä.
Iltapäivällä imuroin, pyyhin pölyt ja järjestelin paikkoja.Lajittelin pyykkejä jne tein kaikenlaista , ns. näkymätöntä hommaa muutaman tunnin. Olisin halunnut tehdä sen Abban tahdissa, mutten osannut käynnistää pleikkaa. Ei sitten . Tämän jälkeen pesin saunan, ja pesuhuoneen. Tälläkin hetkellä vielä pyykkikone pyörittää koneellista.
Että jos kysytte minulta, miksen mennyt tänään hiihtämään, vastaan, että ei sitä ihan joka paikkaan ehdi, vaikka aika moneen ehtiikin. Huomenna on uusi päivä, sanoi Scarlettikin.
Mitä mahtaakaan mamma tehdä? Suunnitelmissa ollut rasvanpolttolenkki tyhjällä vatsalla kariutuu kehnoihin yöuniin. Parin kahvikupillisen jälkeen värit kirkastuvat, ja suoriudun autoon kohti Jyväskylää - shoppailijan Mekkaa.
On minulla OIKEAA asiaakin, sillä käyn vilauttamassa oikeaa jalkaani Askelklinikalla. Josko tällä vielä maraton juostaisiin? Tavoitteena olisi tulla maaliin vielä neljä kertaa, silloin olisi täysi kymppi tilillä. Kela korvaa käynnistä 1,60. Mahtavaa. Saan vähän keinotekoisia tukia pohjallisiin, ei mitään maatamullistavaa. Sen verran leveä on räpylä, että nykyiset lenkkarit puristavat jalan liian kasaan.
Mukanani olleet röntgenkuvat eivät aukea , joten marssimurtumadiagnoosille ei saada vahvistusta. Elämä on.
Miten Jyväskylän keskusta onkaan muuttunut! Helvetti, ihan uusia kauppoja ja kauppakäytäviä! Onneksi en edes aikonut katsella vaatteita tai kenkiä. Yhden pakollisen alusvaatteen hain Anttilasta, vielä plussatarjous. H&M:ltä haen aurinkolasit, sillä postimyynnin kautta tilaamani menivät esikoiselle. Piruuttani ostin uudet samanlaiset. Saa mammakin olla trendikäs! Yhdessä putiikissa viivyin varmaan kymmenen minuuttia, koska en osannut päättää, millaisia jääkaappimagneetteja ottaisin. Päädyin oheisen kuvan lisäksi sellaisiin, joissa oli tekstit: I'm drunk. Why are you still ugly?( kuvassa siisti pariskunta), sekä rukoilevaan lapseen, joka kysyy: " Where is my fucking pony?". Lisäksi ostin miehelleni pari lasinalustaa ( Of course I love you, bring me a beer) ja pari korttia.
Anttilasta vielä muutama edullinen dvd, ja se oli siinä. Mies kielsi pysähtymästä enää Palokankeskukseen, mutta en voinut itselleni mitään. En kyllä sortunut mihinkään, paitsi pullolliseen valkoviiniä, jonka olenkin kohta nauttinut. Vessamme tarvitsee kyllä turkoosin maton, mutta viimekerralla ostamani käsipyyhkeet saivat herrahenkilön kommentoimaan siihen sävyyn, että jätin maton oston toistaiseksi. Ehtiihän sitä.
Iltapäivällä imuroin, pyyhin pölyt ja järjestelin paikkoja.Lajittelin pyykkejä jne tein kaikenlaista , ns. näkymätöntä hommaa muutaman tunnin. Olisin halunnut tehdä sen Abban tahdissa, mutten osannut käynnistää pleikkaa. Ei sitten . Tämän jälkeen pesin saunan, ja pesuhuoneen. Tälläkin hetkellä vielä pyykkikone pyörittää koneellista.
Että jos kysytte minulta, miksen mennyt tänään hiihtämään, vastaan, että ei sitä ihan joka paikkaan ehdi, vaikka aika moneen ehtiikin. Huomenna on uusi päivä, sanoi Scarlettikin.
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Unien tulkintaa 2
Tämä on herkullinen aihe. Tästä on kirjoitettu tonneittain kirjoja: unikirjoja. Toisaalta jo Sigmund Freud nimesi unet kuningastienä ihmisen alitajuntaan.
Ystäväni ovat luokitelleet minut sekopääksi viimeistään silloin, kun olen naureskellen kertoillut, millaisia unia olen nähnyt. Pahempaa kuin Stephen Kingin kirjat, totesi eräs ( nykyinenkin) ystävä.
Olen itse sitä mieltä, että pitämällä säännöllistä unipäiväkirjaa ihminen saattaisi oppia jotain itsestään, sillä unet kumpuavat oman mielen uumenista. Unien symboliikka aukeaisi varmaan itsestään niitä säännöllisesti seuraaville.
Päivän tapahtumat heijastuvat uniin, ja esimerkiksi televisiouutiset tai elokuvat saattavat toistua unissa, puhumattakaan dekkareista, joissa jahdataan sarjamurhaajaa. Olen minä teoriani lukenut, uskokaa pois. Psykologian cum laude, hyvät tiedot.
Enneunista en tiedä, itse olen nähnyt muutaman. Molempien lasteni kohdalla näin unta, että he olivat tyttöjä. Nuorimmaisen kohdalla uneksin, että syntyvä lapsemme saa nimen Emma, ja hän syntyy keisarinleikkauksella. Näin tapahtui, ja vaikka olimmekin alunperin miettinet mahdollisen tytön nimeksi Ainoa, Emma hänestä tuli.
Liikenteessä on tullut sählättyä, unissaankin. Viime yönä vaihtelin kaistaa ilman vilkkua ja poliisi pysäytti minut Hirvaskankaan risteyksessä. Täytyypä huomenna olla valppaana, kun oikeasti lähtee liikenteeseen.
Kerran näin unta Clint Eastwoodista ja itsestäni. Olin hame korvissa heinäladossa , Clintin kanssa. Vaikka aikaa on kulunut noin 20 vuotta, uni ei liene tarvitse selittelyä: Olin katsonut Clintin elokuvia. Varmaan Dirty Harrya. Tai jotain.
Ystäväni ovat luokitelleet minut sekopääksi viimeistään silloin, kun olen naureskellen kertoillut, millaisia unia olen nähnyt. Pahempaa kuin Stephen Kingin kirjat, totesi eräs ( nykyinenkin) ystävä.
Olen itse sitä mieltä, että pitämällä säännöllistä unipäiväkirjaa ihminen saattaisi oppia jotain itsestään, sillä unet kumpuavat oman mielen uumenista. Unien symboliikka aukeaisi varmaan itsestään niitä säännöllisesti seuraaville.
Päivän tapahtumat heijastuvat uniin, ja esimerkiksi televisiouutiset tai elokuvat saattavat toistua unissa, puhumattakaan dekkareista, joissa jahdataan sarjamurhaajaa. Olen minä teoriani lukenut, uskokaa pois. Psykologian cum laude, hyvät tiedot.
Enneunista en tiedä, itse olen nähnyt muutaman. Molempien lasteni kohdalla näin unta, että he olivat tyttöjä. Nuorimmaisen kohdalla uneksin, että syntyvä lapsemme saa nimen Emma, ja hän syntyy keisarinleikkauksella. Näin tapahtui, ja vaikka olimmekin alunperin miettinet mahdollisen tytön nimeksi Ainoa, Emma hänestä tuli.
Liikenteessä on tullut sählättyä, unissaankin. Viime yönä vaihtelin kaistaa ilman vilkkua ja poliisi pysäytti minut Hirvaskankaan risteyksessä. Täytyypä huomenna olla valppaana, kun oikeasti lähtee liikenteeseen.
Kerran näin unta Clint Eastwoodista ja itsestäni. Olin hame korvissa heinäladossa , Clintin kanssa. Vaikka aikaa on kulunut noin 20 vuotta, uni ei liene tarvitse selittelyä: Olin katsonut Clintin elokuvia. Varmaan Dirty Harrya. Tai jotain.
perjantai 20. helmikuuta 2009
Unien tulkintaa
Näin hänestä unta muutama päivä sitten. Hän oli voimissaan, kaunis, meikattu. Hiukset vaaleat kuten aina. Unen sanoma lienee oli se, ettei tässä ole hätää.
Tänään iltapäivällä minut tavoitti tunne, että jotain tapahtuu. Kaksi tuntia sen jälkeen rakkaani menehtyi.
Olen voimallinen uneksija, ja aina elämäni vaikeissa olosuhteissä nähnyt hyvin vahvoja unia, joiden tunnelman voin muistaa vuosienkin jälkeen. Olen hyvin usein nähnyt unia, joissa olen lähes menettämässä otettani kaikkein rakkaimmista - ja viime hetkellä olen kiskonut heidät kuitenkin takaisin luokseni.
Kaikista parhaimpina pidän kuitenkin lentounia. Olen lentänyt öisen Pariisin yllä nähden Eiffel-tornin, olen lentänyt keskiaikaisissa luostarikäytävissä. Tunne on uskomaton...En tiedä mikä minua lennättää, mutta haluan jatkaa sitä ja olen aina pahoillani, kun uni loppuu.
Haluan lentää kyyneleeni kuiviksi.
Tänään iltapäivällä minut tavoitti tunne, että jotain tapahtuu. Kaksi tuntia sen jälkeen rakkaani menehtyi.
Olen voimallinen uneksija, ja aina elämäni vaikeissa olosuhteissä nähnyt hyvin vahvoja unia, joiden tunnelman voin muistaa vuosienkin jälkeen. Olen hyvin usein nähnyt unia, joissa olen lähes menettämässä otettani kaikkein rakkaimmista - ja viime hetkellä olen kiskonut heidät kuitenkin takaisin luokseni.
Kaikista parhaimpina pidän kuitenkin lentounia. Olen lentänyt öisen Pariisin yllä nähden Eiffel-tornin, olen lentänyt keskiaikaisissa luostarikäytävissä. Tunne on uskomaton...En tiedä mikä minua lennättää, mutta haluan jatkaa sitä ja olen aina pahoillani, kun uni loppuu.
Haluan lentää kyyneleeni kuiviksi.
tiistai 10. helmikuuta 2009
"Avioliittoneuvoja" naisille...
...tavattavissa, hyvää iltaa. Tämäniltaisen blogin aiheena on viettelyn taito toisellakymmenellä olevassa avioliitossa. Aikomukseni on listata viisi ehdottomasti vältettävää tekoa tai huomautusta. Jo jättämällä väliin seuraavat maneerit/ toiminnot, parannat varmasti asemiasi, tiedäthän. Parempi yksi pystyssä kuin kymmenen levossa.
1. Kaikki miehekkäät eleet tai ääntelyt ovat kielleyttyjä. Älä haasta puolisoasi edes leikkimieliseen pierukilpailuun. Kädenvääntöönkään.( Tosiasiassa, vaikka puolisosi odottaisi sinun pystyvän kantamaan pari sylillistä halkoja tai kirjahyllyä , ei hän halua naisensa olevan kovinkaan vahva. Miehet ovat niin ristiriitaisia.)
2. Älä haasta riitaa. Mitäs järkeä siinä olisi? Puolisosi on luonnollisesti aina oikeassa:)
3. Älä tee rivoja eleitä tai ehdotuksia. En tosin tiedä, kuuluuko tämä jo kohtaan yksi...
Vaikka miehet ovat miesten kesken suorapuheisia, ei naisen sovi olla...
4. Kaikenlainen uho ja testosteronipiikit kielletty. Sorrun tähän toisinaan. ( " olipa perkeleen hyvä lenkki, arrrggh, pikkuisen hiki lensi...")
5. Suorita henkilökohtaiset raapimiset tms hommelit muualla kuin puolisosi vieressä. Vain mies raapii muniaan.
Eespäin nyt kaikki taisto alkakoon - ainiin, sotalaulut myös kielletty. Porilaisten marssi tosin on yksi lempparini...
1. Kaikki miehekkäät eleet tai ääntelyt ovat kielleyttyjä. Älä haasta puolisoasi edes leikkimieliseen pierukilpailuun. Kädenvääntöönkään.( Tosiasiassa, vaikka puolisosi odottaisi sinun pystyvän kantamaan pari sylillistä halkoja tai kirjahyllyä , ei hän halua naisensa olevan kovinkaan vahva. Miehet ovat niin ristiriitaisia.)
2. Älä haasta riitaa. Mitäs järkeä siinä olisi? Puolisosi on luonnollisesti aina oikeassa:)
3. Älä tee rivoja eleitä tai ehdotuksia. En tosin tiedä, kuuluuko tämä jo kohtaan yksi...
Vaikka miehet ovat miesten kesken suorapuheisia, ei naisen sovi olla...
4. Kaikenlainen uho ja testosteronipiikit kielletty. Sorrun tähän toisinaan. ( " olipa perkeleen hyvä lenkki, arrrggh, pikkuisen hiki lensi...")
5. Suorita henkilökohtaiset raapimiset tms hommelit muualla kuin puolisosi vieressä. Vain mies raapii muniaan.
Eespäin nyt kaikki taisto alkakoon - ainiin, sotalaulut myös kielletty. Porilaisten marssi tosin on yksi lempparini...
lauantai 7. helmikuuta 2009
Iltapäivälehdistä...
...ja niiden jutuista saa helposti riidan aikaan. Tänään oli aiheena Tanjan ja muiden iäkkäämpien naisten raskaudet, sekä toisaalta taas sellaiset liitot, jossa nainen on 20-30v nuorempi kuin mies.
Joko arvaatte?
Olen pian 41v. Biologinen kello tikittää lujaa. Varreltani en vedä vertoja puolet nuoremmille. Otin asian esille saunassa ( missäs muuallakaan? ), ja mies ihmetteli, ketäs meille jää, jos parikymppiset vievät vanhemmat miehet. Vai haluaisinko kenties jonkun juuri ajokortin saaneen kundin kiihdyttelemään kotinurkille tyyliin"hei mä voin kyllä heittää sut duuniin.."
No en hitossa halua. Sanoin, että jos nuoremman naisen mukaan haluaa lähteä, niin työvaatteet saa ottaa mukaansa. Vaikka tuskin sen kanssa vaatteita edes tarvii. Sika!
Nelikymppinen on nainen parhaimmillaan. Ihan tiedoksi vaan kaikille. Että nuorempien turha yrittää:) ainakaan tällä tontilla...
Joko arvaatte?
Olen pian 41v. Biologinen kello tikittää lujaa. Varreltani en vedä vertoja puolet nuoremmille. Otin asian esille saunassa ( missäs muuallakaan? ), ja mies ihmetteli, ketäs meille jää, jos parikymppiset vievät vanhemmat miehet. Vai haluaisinko kenties jonkun juuri ajokortin saaneen kundin kiihdyttelemään kotinurkille tyyliin"hei mä voin kyllä heittää sut duuniin.."
No en hitossa halua. Sanoin, että jos nuoremman naisen mukaan haluaa lähteä, niin työvaatteet saa ottaa mukaansa. Vaikka tuskin sen kanssa vaatteita edes tarvii. Sika!
Nelikymppinen on nainen parhaimmillaan. Ihan tiedoksi vaan kaikille. Että nuorempien turha yrittää:) ainakaan tällä tontilla...
perjantai 6. helmikuuta 2009
Tallentava dvd
Meillä on. Minäkin opettelin sen käytön. Tosi yksinkertaista. Mitä siitä kirjoittamaan?
Well. Meille ei tule enää päivittäistä sanomalehteä. Säästämme aikaa ja rahaa. Aamuisin se puoli tuntia, joka ennen kului lehden lukemiseen, joutaa mukavasti kotitöiden tekemiseen. Astianpesukoneen ehtii tyhjentää sekä pyykin lajitella.
Miten tämä liittyy tallentavaan dvd:hen tai tietotekniikkaan?
Ajankäytön takia. Koska käyn ansiotyössä, on minun herättävä aamuisin puoli seitsemän maissa. Inhimilliseen aikaan, myönnän, mutta iltaunisena en jaksa valvoa myöhään. Eli taasen säästämme aikaa, kun nauhoitamme sellaisia elokuvia tai ohjelmia, joita haluamme katsoa - ja katsomme ne silloin, kun sitä aikaa on.
No eihän tässä ole päätä eikä häntää. On, on! Nääs, kun meille ei tule lehteä, ostan Ilta-Sanomien tv-liitteen joka viikko. Osaan jo viikko etukäteen suunnitella, mitä elokuvia pitää nauhoittaa. Huomennakin niitä tulee kaksi. Tällä hetkellä ohjelmakirjastossa ei ole kuin 12 elokuvaa, joita en ole ehtinyt katsoa. Tai viisitoista.
Mutta on hyvä, että jos joskus haluaa katsoa jotain elokuvaa, ei tarvitse mennä ärrälle.
Well. Meille ei tule enää päivittäistä sanomalehteä. Säästämme aikaa ja rahaa. Aamuisin se puoli tuntia, joka ennen kului lehden lukemiseen, joutaa mukavasti kotitöiden tekemiseen. Astianpesukoneen ehtii tyhjentää sekä pyykin lajitella.
Miten tämä liittyy tallentavaan dvd:hen tai tietotekniikkaan?
Ajankäytön takia. Koska käyn ansiotyössä, on minun herättävä aamuisin puoli seitsemän maissa. Inhimilliseen aikaan, myönnän, mutta iltaunisena en jaksa valvoa myöhään. Eli taasen säästämme aikaa, kun nauhoitamme sellaisia elokuvia tai ohjelmia, joita haluamme katsoa - ja katsomme ne silloin, kun sitä aikaa on.
No eihän tässä ole päätä eikä häntää. On, on! Nääs, kun meille ei tule lehteä, ostan Ilta-Sanomien tv-liitteen joka viikko. Osaan jo viikko etukäteen suunnitella, mitä elokuvia pitää nauhoittaa. Huomennakin niitä tulee kaksi. Tällä hetkellä ohjelmakirjastossa ei ole kuin 12 elokuvaa, joita en ole ehtinyt katsoa. Tai viisitoista.
Mutta on hyvä, että jos joskus haluaa katsoa jotain elokuvaa, ei tarvitse mennä ärrälle.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Romantiikka kukkii ?
Ja paskat. Totaalinen tyhjäkäynti . No, minä olen suomalaisen miehen suomalainen aviovaimo, enkä odota kuuta taivaalta. En edes tähdenlentoa.
Ihan graavimpia arkielämän totuuksia en tähän blogiini edes kirjoita, jääkööt ne yölliset tuhnut ja muu yksityinen puoli edelleen yksityiseksi. Mutta arki on välillä kuin perunoiden keitinvesi.
Jos nyt ei ihan tarvitsisi kuitenkaan ylittää itseään, siis Richard Gereksi ei kenenkään tarvitse muuttua( toki voi yrittää:), tai meikäläisen esimerkiksi kurtisaaniksi. Mutta pienet hellyyden - tai huomionosoitukset eivät syökse vararikkoon ketään. Kosketus, hymy tai kaunis sana voi merkitä enemmän kuin toinen edes uskaltaisi kuvitella.
No tää on tätä. Olimme kerran kuitenkin sauvakävelyllä kirpeässä pakkasessa, ja mieheni katsoi minua hymyillen.Hymyilin takaisin. Tuntui mukavalta.
Mieheni sanoi: "Partasi on huurteessa."
Mrrr.
Ihan graavimpia arkielämän totuuksia en tähän blogiini edes kirjoita, jääkööt ne yölliset tuhnut ja muu yksityinen puoli edelleen yksityiseksi. Mutta arki on välillä kuin perunoiden keitinvesi.
Jos nyt ei ihan tarvitsisi kuitenkaan ylittää itseään, siis Richard Gereksi ei kenenkään tarvitse muuttua( toki voi yrittää:), tai meikäläisen esimerkiksi kurtisaaniksi. Mutta pienet hellyyden - tai huomionosoitukset eivät syökse vararikkoon ketään. Kosketus, hymy tai kaunis sana voi merkitä enemmän kuin toinen edes uskaltaisi kuvitella.
No tää on tätä. Olimme kerran kuitenkin sauvakävelyllä kirpeässä pakkasessa, ja mieheni katsoi minua hymyillen.Hymyilin takaisin. Tuntui mukavalta.
Mieheni sanoi: "Partasi on huurteessa."
Mrrr.
lauantai 31. tammikuuta 2009
Väliaikatietoja 2.
Yläkerta siivottu kirjahyllyä ja lelukomeroa lukuunottamatta. Kirjahyllyssä nyt ei kummempia, kunhan pyyhkäisen pölyt huomenna, mutta lelukomero vaatii useamman tunnin ja useamman oluen, joten se jäänee sovinnolla ensi lauantaihin.
Lelukomero on noin 3 m2 suuruinen tila, jossa on viistokatto. Kun se on siisti, sinne mahtuu lattialle räsymatto, ja siellä mahtuu mukavasti jopa leikkimään kotista tai jotain. Leikkiuuni on sopivasti esillä, ja astiat hyllyllä. Barbit ja bratsit omissa laatikoissaan, samoin pehmolelut, legot ja muut lelut.
Totuushan ei ole yhtä selkeä. Kaksi kertaa vuodessa, keskimäärin, tyhjennämme komeron ja järjestämme tavarat oikeille paikoilleen. Koskaan mitään ei saa heittää pois tai laittaa kiertoon. Siivotussa lelukomerossa sitten taas kelpaa leikkiä.
Miehen komero on sitten siivottu. Viimeistään huomenaamuna alkaa se kiroaminen, kun hän ei löydä sieltä mitään:)
Lelukomero on noin 3 m2 suuruinen tila, jossa on viistokatto. Kun se on siisti, sinne mahtuu lattialle räsymatto, ja siellä mahtuu mukavasti jopa leikkimään kotista tai jotain. Leikkiuuni on sopivasti esillä, ja astiat hyllyllä. Barbit ja bratsit omissa laatikoissaan, samoin pehmolelut, legot ja muut lelut.
Totuushan ei ole yhtä selkeä. Kaksi kertaa vuodessa, keskimäärin, tyhjennämme komeron ja järjestämme tavarat oikeille paikoilleen. Koskaan mitään ei saa heittää pois tai laittaa kiertoon. Siivotussa lelukomerossa sitten taas kelpaa leikkiä.
Miehen komero on sitten siivottu. Viimeistään huomenaamuna alkaa se kiroaminen, kun hän ei löydä sieltä mitään:)
Väliaikatietoja
Tyttöjen ( 2 ) huoneet siivottu. Paitsi toisella pöytälaatikoista ei saanut heittää roskiin kuin karkkipaperit. Kaikki muu saattaa olla tärkeää. Joka tapauksessa sain jo jätesäkillisen vaatetta kirpparille sekä jätesäkillisen roskaa kerättyä. Roskasäkkiin mm. karkkipaperit ja muut ruttaantuneet piirustukset, keskeneräisiä suurin osa. Rikkinäisiä pääsiäismunaylläreitä, jopa ehjiäkin, noin kilo. Hörsylää ja satunnaisia palapelinpaloja, nuken osia, nuhjaantuneita askarteluja, nippeleitä ja nappeleita, jokunen pelikortti - tarravihkoja ja pienen pieniä muistilehtiöitäkin keryi pino, ja ainakin neljä penaalia löysin - niitä ei tosin saanut hävittää.
Kohta isken mieheni vaatekaappiin. Millaisiakohan luurankoja sieltä löytyy?
Kohta isken mieheni vaatekaappiin. Millaisiakohan luurankoja sieltä löytyy?
Suunnitelma ja sen täytäntöönpano
Meillä häviää tavaroita. Vispilä katosi, eikä löytynyt vaikka ostin uuden tilalle. Pari koulukirjaa on kadonnut - eivät löydy edes tuhkapesästä. Kaikenlaista muutakin häviää. Olen päättänyt uudelleenorganisoida taloutemme järjestyksen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että aloitan järjestelmällisesti , huone kerrallaan, käymään läpi kaapit ja laatikot- heivaan roskiin kaikki sinne joutavat ja kierrätykseen loput. Kun saan ihmekomeromme siivottua, laitan oveen munalukon.
Miksikö?
Kyllähän te tiedätte. Mieshenkilö huomaa, että jossain on hyvää säilytystilaa pari hyllyä. Hän laittaa , toki vain väliaikaisesti, niille säilöön sprayputkiloita ja tiivistemassaa tms ,autonosia sekä käytöstapoistettua tietotekniikkaa. Yksi p-keleen näyttökin vie tilaa varastossa jo puoli neliötä.
Pysykää kanavalla. Tänään aloitan makuuhuoneista.
Miksikö?
Kyllähän te tiedätte. Mieshenkilö huomaa, että jossain on hyvää säilytystilaa pari hyllyä. Hän laittaa , toki vain väliaikaisesti, niille säilöön sprayputkiloita ja tiivistemassaa tms ,autonosia sekä käytöstapoistettua tietotekniikkaa. Yksi p-keleen näyttökin vie tilaa varastossa jo puoli neliötä.
Pysykää kanavalla. Tänään aloitan makuuhuoneista.
maanantai 26. tammikuuta 2009
Noidannuoli ja muita vaivoja
Aluksi faktaa: Viimeisen 1,5 vuoden aikana minulta on jumiutunut yläselkä ( niskanikamien kulumaa), olkapää sekä alaselkä. Lisäksi minulla on kehittymässä helvetillinen vaivaisenluu oikeaan jalkaan, ja oikeassa jalassa myös juoksun aiheuttamia rasitusvammoja, marssimurtuman tapaista . Isonvarpaan nivelvälit turvoksissa tai jotain, sikakipeä kuitenkin. Tukka kulunut kloorivedestä, kampaaja huomautteli. Tässä siis taustaa kuvitteelliselle keskustelulle työterveyslääkärin kanssa. Toki keskustelu perustuu osittain todellisuuteen, vain nimet muutettu, heh heh.
Hansu: Päivää.
Lääkäri , Mies Lääkäri: Päivää. Taitaa olla selkä kipeä kun rouva noin konttaa sisään.
Hansu: Diagnoosinne osui jälleen nappiin, herra lääkäri. Selkä kipeytyi viikko sitten spinningissä, ja eilen kun aivastin, se meni jumiin.
Lääkäri: Riisutaampas kaikki vaatteet pois.
Hansu: ??
Lääkäri: Kevensin vain tunnelmaa. Joo, kyse on noidannuolesta. Se menee yleensä nopeasti ohi. laitan särkylääkettä ja vähän relaksanttia.
Hansu: Mä olen nyt vuoden treenannut kolme -neljä kertaa viikossa, ja paino ei ole yhtään pudonnut. Mitä mun pitäis tehdä? Näitä vaivojakin alkaa tulla ihan turhan usein. Olenko mä jo vanha?
Lääkäri: Rouvahan on mitä parhaassa iässä. Ja todella lihaksikas. Miehekäs, komeat viiksetkin.
Hansu: ??
Lääkäri: kevensin vaan tunnelmaa...Toisilla paino ei vaan putoa. Mites henkinen puoli? Onko teidän psyykkeenne kunnossa?
Hansu: Itse asiassa ei. Tarvitsen nesteenpoistolääkkeitä ja nukahtamispillereitä. Haluaisin tulla raskaaksi ja laihtua. Haluaisin päästä hiihtämään mutta en voi edes istua kun selkä on näin kipeä. Vaatteet eivät mahdu päälle kun olen niin turvonnut. Riittääkö?
Lääkäri: Kirjoitan kaksi päivää sairaslomaa. Rouva ottaa illalla buranaa, eikä ryyppää liikaa. Kyllä se painokin tippuu kun lopettaa ylenpalttisen.... rouva hei, älkääs nyt, auts, auttakaa..
Hansu: Päivää.
Lääkäri , Mies Lääkäri: Päivää. Taitaa olla selkä kipeä kun rouva noin konttaa sisään.
Hansu: Diagnoosinne osui jälleen nappiin, herra lääkäri. Selkä kipeytyi viikko sitten spinningissä, ja eilen kun aivastin, se meni jumiin.
Lääkäri: Riisutaampas kaikki vaatteet pois.
Hansu: ??
Lääkäri: Kevensin vain tunnelmaa. Joo, kyse on noidannuolesta. Se menee yleensä nopeasti ohi. laitan särkylääkettä ja vähän relaksanttia.
Hansu: Mä olen nyt vuoden treenannut kolme -neljä kertaa viikossa, ja paino ei ole yhtään pudonnut. Mitä mun pitäis tehdä? Näitä vaivojakin alkaa tulla ihan turhan usein. Olenko mä jo vanha?
Lääkäri: Rouvahan on mitä parhaassa iässä. Ja todella lihaksikas. Miehekäs, komeat viiksetkin.
Hansu: ??
Lääkäri: kevensin vaan tunnelmaa...Toisilla paino ei vaan putoa. Mites henkinen puoli? Onko teidän psyykkeenne kunnossa?
Hansu: Itse asiassa ei. Tarvitsen nesteenpoistolääkkeitä ja nukahtamispillereitä. Haluaisin tulla raskaaksi ja laihtua. Haluaisin päästä hiihtämään mutta en voi edes istua kun selkä on näin kipeä. Vaatteet eivät mahdu päälle kun olen niin turvonnut. Riittääkö?
Lääkäri: Kirjoitan kaksi päivää sairaslomaa. Rouva ottaa illalla buranaa, eikä ryyppää liikaa. Kyllä se painokin tippuu kun lopettaa ylenpalttisen.... rouva hei, älkääs nyt, auts, auttakaa..
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Minkä nuorena oppii....
...sen vanhana taitaa. Näin minäkin ajattelin, kun ilmoittauduin spinning-tunnille. Opinhan pyöräilyn jalon taidon jo hyvin pienenä. Kerrostalon pihalla kiersin yhtä suurta mäntyä ympäri, ja aina kaarteessa törmäsin talonmies Pykäläiseen, joka seison pihalla juttelemassa isäni kanssa.
Tästä on kulunut 35 vuotta, ja nyt on tullut aika kokeilla jotain uutta. Onneksi kuntopyörä pysyi paikallaan, tosin pari kertaa polkimet irtosivat jaloistani " kuin itsestään" ja minulle tuli tunne että nyt mennään alamäessä helkkarin kovaa ja kaadutaan. Vastuksen minimitaso riitti mainiosti, enkä kyennyt toispuoleisia liikkeitä tekemään ( nyt kallistus oikealle ). Pelotti ettei koordinaatiokyky riitä . Hiki roiskui ja tuntui etten jaksa. Pystyssä pysyin, ja ensi viikolla uudestaan.
Ajattelin, että kokeilen seuraavaksi juoksumattoa. Miltähän tuntuisi juosta maraton juoksumatolla?
Tästä on kulunut 35 vuotta, ja nyt on tullut aika kokeilla jotain uutta. Onneksi kuntopyörä pysyi paikallaan, tosin pari kertaa polkimet irtosivat jaloistani " kuin itsestään" ja minulle tuli tunne että nyt mennään alamäessä helkkarin kovaa ja kaadutaan. Vastuksen minimitaso riitti mainiosti, enkä kyennyt toispuoleisia liikkeitä tekemään ( nyt kallistus oikealle ). Pelotti ettei koordinaatiokyky riitä . Hiki roiskui ja tuntui etten jaksa. Pystyssä pysyin, ja ensi viikolla uudestaan.
Ajattelin, että kokeilen seuraavaksi juoksumattoa. Miltähän tuntuisi juosta maraton juoksumatolla?
perjantai 16. tammikuuta 2009
Minä maksan tästä...
Naisena sitä tulee ostettua esimerkiksi kampaamopalveluita. Tässä muinoin opiskelijana ei siihen niin ollut rahaa, ja käytinkin hyväkseni harjoittelijoiden tekemiä hiustenvärjäyksiä - tosin vain kerran. Vaikka saikin 30% alennusta, oli jälki kauheaa. Epätasaista, alahiukset oman väriset ja päältä kirkkaan oranssit. Pahinta oli kuitenkin se, että sekä niska että ohimot olivat värilliset, koska väriainetta oli imeytynyt ihoon. Harjoittelija ei kuitenkaan ollut yhtään hämillään, vaan selitti pokkana, että näinhän aina tapahtuu. Olin silloin helvetin kohtelias, enkä sanonut vastaan. Tosiasiassa en edes itse ole saanut ihoani värjättyä.
Jouduin sitten myös hammaslääkäriin. Hammasta hoidettiin vuosittain, aina väliaikaisilla toimenpiteillä ja niin pois päin. Yhden hampaan hammaslääkäri kiskoi poskesta ( tarpeeton?) ja toisen kanssa oli tosiaan ongelmia. Säikähdin eräänä aamuna , kun hampaita harjatessani huomasin, että poskihammas oli ihan violetti. Soitin päivystykseen, ja hammastani sitten päiviteltiin ihan ihmeissään. " Kuinkas siinä nyt näin pääsi käymään? Verenvuotoa hampaassa...no onneksi ei ole etuhammas.." Onneksi. Violetti poskihammas vilahtaa vain leveässä hymyssä, ja kelläpä sellaiseen olisi aihetta näinä päivinä?
Kävin tänään kampaajalla. Otin hiuksiini jälleen vaaleita raitoja. Kampaaja, joka oli minulle uusi, mainosti myös kulmien ja ripsien kestovärjäystä tarjoushintaan. Olisi kannattanut jättää tarjous väliin- itse asiassa olisi kannattanut jättää koko keikka väliin - nimittäin kulmakarvani olivat kolminkertaiset, kun väri imeytyi puoli senttiä karvojen ulkopuolelle asti. Kampaaja selitti, kuten harjoittelijakin, että näin aina käy. Ensimmäinen kerta minulle, ja taatusti viimeinen. Maksoin vielä lystistä puolet enemmin kuin omalla kampaajallani ( jolle ei ollut aikoja ).
Näytin kamalalta. Ihan oikeasti hävetti mennä ruokakauppaan. Näin vielä oppilaita ( toki! ) ja heidän vanhempiaan. Yksi äiti sanoikin, että Ville tässä kuiskasi että Hansu on meikannut.
Totta maar.
Shit happens.
Jouduin sitten myös hammaslääkäriin. Hammasta hoidettiin vuosittain, aina väliaikaisilla toimenpiteillä ja niin pois päin. Yhden hampaan hammaslääkäri kiskoi poskesta ( tarpeeton?) ja toisen kanssa oli tosiaan ongelmia. Säikähdin eräänä aamuna , kun hampaita harjatessani huomasin, että poskihammas oli ihan violetti. Soitin päivystykseen, ja hammastani sitten päiviteltiin ihan ihmeissään. " Kuinkas siinä nyt näin pääsi käymään? Verenvuotoa hampaassa...no onneksi ei ole etuhammas.." Onneksi. Violetti poskihammas vilahtaa vain leveässä hymyssä, ja kelläpä sellaiseen olisi aihetta näinä päivinä?
Kävin tänään kampaajalla. Otin hiuksiini jälleen vaaleita raitoja. Kampaaja, joka oli minulle uusi, mainosti myös kulmien ja ripsien kestovärjäystä tarjoushintaan. Olisi kannattanut jättää tarjous väliin- itse asiassa olisi kannattanut jättää koko keikka väliin - nimittäin kulmakarvani olivat kolminkertaiset, kun väri imeytyi puoli senttiä karvojen ulkopuolelle asti. Kampaaja selitti, kuten harjoittelijakin, että näin aina käy. Ensimmäinen kerta minulle, ja taatusti viimeinen. Maksoin vielä lystistä puolet enemmin kuin omalla kampaajallani ( jolle ei ollut aikoja ).
Näytin kamalalta. Ihan oikeasti hävetti mennä ruokakauppaan. Näin vielä oppilaita ( toki! ) ja heidän vanhempiaan. Yksi äiti sanoikin, että Ville tässä kuiskasi että Hansu on meikannut.
Totta maar.
Shit happens.
torstai 15. tammikuuta 2009
Professionaalia
Totta tosiaan. Välillä sitä tulee ylitettyä itsensä ja päästettyä suusta kaikenlaista tyhmää. On muka olevinaan fiksu ja kultivoitunut ja mokaa itsensä täydellisesti.
Ihan oli pakko kirjoittaa tästä aiheesta, kun näin jo keski-ikäisenä naisena menin kosmetologille. Osaanhan jo vaatia palveluita - en ole mikään kikatteleva teini. Kosmetologi haastatteli siinä ja kyseli ihonhoidostani ja kertoili kaikesta muustakin, esimerkiksi että kasvovedessä ei saisi olla alkoholia ( " haha haha meillä se juodaan eikä läträtä kasvoihin" ) , ja että yövoide, mikäs se rouvan merkki nyt olikaan? Eipä tullut siinä rouvalle muuta mieleen kuin että " siinä on oranssi korkki". Kosmetologi oli hetken hiljaa ja toisti sitten että " ahaa, oranssi korkki? " , johon sitten vastasin kuiskaten että joo...
Toinen huipputapaus tapahtui rautakaupassa, joka on sitä vahvinta meikäläisen aluetta. Piti valita laminaattia lattiaan. Kyselin siinä kuoseja ja hintoja, ja myyjä kertoili ystävällisesti, että tietyt laadut olivat kuten sademetsistä saatu puu-laji. " Joo, en mä niitä katsele- meidän perhe nääs välittää tästä maapallosta ja mä haluun suojella sademetsiä"- jotain tämän tasoista siinä lohkaisin. Myyjä vaan hymyili .
Kotona tajusin että eihän sillä helkatin laminaatilla ole mitään tekemistä sademetsien kanssa. Kyllä hävetti.
Ihan oli pakko kirjoittaa tästä aiheesta, kun näin jo keski-ikäisenä naisena menin kosmetologille. Osaanhan jo vaatia palveluita - en ole mikään kikatteleva teini. Kosmetologi haastatteli siinä ja kyseli ihonhoidostani ja kertoili kaikesta muustakin, esimerkiksi että kasvovedessä ei saisi olla alkoholia ( " haha haha meillä se juodaan eikä läträtä kasvoihin" ) , ja että yövoide, mikäs se rouvan merkki nyt olikaan? Eipä tullut siinä rouvalle muuta mieleen kuin että " siinä on oranssi korkki". Kosmetologi oli hetken hiljaa ja toisti sitten että " ahaa, oranssi korkki? " , johon sitten vastasin kuiskaten että joo...
Toinen huipputapaus tapahtui rautakaupassa, joka on sitä vahvinta meikäläisen aluetta. Piti valita laminaattia lattiaan. Kyselin siinä kuoseja ja hintoja, ja myyjä kertoili ystävällisesti, että tietyt laadut olivat kuten sademetsistä saatu puu-laji. " Joo, en mä niitä katsele- meidän perhe nääs välittää tästä maapallosta ja mä haluun suojella sademetsiä"- jotain tämän tasoista siinä lohkaisin. Myyjä vaan hymyili .
Kotona tajusin että eihän sillä helkatin laminaatilla ole mitään tekemistä sademetsien kanssa. Kyllä hävetti.
lauantai 10. tammikuuta 2009
PlayStation2
Mikä yhdistää sukupolvet?
Otsikosta sen jo arvaa..PlayStation2.
Ja jälleen kerran hieman taustaa. Olen aika konservatiivinen ja huono oppimaan uutta. Jos olen kerran oppinut pelaamaan Afrikan tähteä, se riittää. Musta Pekka onkin jo liian vaikeaa. Puhumattakaan muista kortti-seurapeleistä, joita suostun pelaamaan vain jos häviäjä tarvitaan.
Elikkä meille ei ole hankittu mitään ko. pelejä; jälkikasvu on omatoimisesti löytänyt tietokoneelta tarvitsemansa ylimääräiset harjoitteet.
Tänään yökylässä on edistyksellisempiä kavereita, joilla on mukanaan PlayStation2. ( Ajatella jos joutuisi pelaamaan korttia? Tai lautapelejä? ) Mutta kun neidit ovat viritelleen koneet valmiiksi ja pyytävät mammaa kokeilemaan, olenkin yhtäkkiä todella pahan valinnan edessä: Minkä biisin vetäisin? Mamma Mian, Dancing Queenin vai S.O.S:n? Tai kentien Suomi-poppia; lemppareitani Eppuja tai Popedaa? Vai Irinaa, joka kolahtaa myös?
Tässä sitä lauletaan yhdessä " yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa..."
On aikoja eletty. Mä haluan meillekin pleikkari kakkosen. Ja mä haluan laulaa sitä Abbaa ihan yksin . Nääs mä olen mielestäni ihan OIKEA Abba-fani- tytöt ei tiedä sellaisesta yhtään mitään. Tosin osaavat laulaa ne biisit paremmit. So?
Mamma Mia, here I go again...
Otsikosta sen jo arvaa..PlayStation2.
Ja jälleen kerran hieman taustaa. Olen aika konservatiivinen ja huono oppimaan uutta. Jos olen kerran oppinut pelaamaan Afrikan tähteä, se riittää. Musta Pekka onkin jo liian vaikeaa. Puhumattakaan muista kortti-seurapeleistä, joita suostun pelaamaan vain jos häviäjä tarvitaan.
Elikkä meille ei ole hankittu mitään ko. pelejä; jälkikasvu on omatoimisesti löytänyt tietokoneelta tarvitsemansa ylimääräiset harjoitteet.
Tänään yökylässä on edistyksellisempiä kavereita, joilla on mukanaan PlayStation2. ( Ajatella jos joutuisi pelaamaan korttia? Tai lautapelejä? ) Mutta kun neidit ovat viritelleen koneet valmiiksi ja pyytävät mammaa kokeilemaan, olenkin yhtäkkiä todella pahan valinnan edessä: Minkä biisin vetäisin? Mamma Mian, Dancing Queenin vai S.O.S:n? Tai kentien Suomi-poppia; lemppareitani Eppuja tai Popedaa? Vai Irinaa, joka kolahtaa myös?
Tässä sitä lauletaan yhdessä " yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa..."
On aikoja eletty. Mä haluan meillekin pleikkari kakkosen. Ja mä haluan laulaa sitä Abbaa ihan yksin . Nääs mä olen mielestäni ihan OIKEA Abba-fani- tytöt ei tiedä sellaisesta yhtään mitään. Tosin osaavat laulaa ne biisit paremmit. So?
Mamma Mia, here I go again...
torstai 8. tammikuuta 2009
Pi**urallikuski
Meiltä on matkaa " kylille" kolme kilometriä. " Kylillä" on kauppoja, kirjasto, urheilukenttä, apteekki ( alko ) ja muita palveluita. Kolme kilometriä on ärsyttävän mittainen matka- sen kävelyyn menee puolisen tuntia, pakkasella ei edes tarkene, busseja kulkee kahden tunnin välein...
Harrastukset ovat kuitenkin siellä. Ja kaverit.
Havainnollistetaan hieman. On siis tammikuu, ja pakkasta -14 astetta. Esikoinen pääsee kahdelta koulusta ( joka sijaitsee siis "kylillä " ). Onneksi minäkin teen puolipäivähommia ( opettajathan tekevät:) joten työmatkallani nappaan tytön kyytiin, hänen odotettuaan kirjastossa kotvasen.
Menemme kotiin välipalalle, ja ajan reilun tunnin päästä neljäksi takaisin kylille. Huilunsoittoa puolisen tuntia, ja sillä aikaa minä käyn " kaupoilla". Perunoiden ja ruisleivän lisäksi mukaan tarttuu " Me naiset" ( vain 1,90 e) ja tarjouspaituli ( vaaleanpunainen, 6 e). Paikallisessa K-marketissakin voi siis sortua vaikka minkälaisiin hankintoihin!
Huilunsoiton jälkeen ajamme kotiin syömään, ja tekemään läksyjä. Nuorimmainen tulikin kaverinsa kanssa koulusta, ja läksyt on tehty tohinalla. Minä yritän siivota vaihteeksi yläkertaa - olen vaihtamassa lakanoita sänkyihin ja tavallllisia verhoja jouluverhojen tilalle. Sellaista pientä...
Einekset kehiin ja tyttöjengi haluaa luistelemaan. Kierrämme kaverin kautta ja heitän tyttäret " kylille" luistelemaan. Autollahan matkaan ei mene kuin alle 7 min. Ajan takaisin kotiin vaihtamaan loput lakanat, hieman imuroin, ja kello onkin jo seitsemän, jolloin ajan takaisin hakemaan kylmettyneet tytöt; heitän kaverin kotiin ja ah- klo on 19.20 eikä ajoja enää tänään. Lajittelen pari kasaa pyykkiä, laitan iltapalaa, tuusaan kaikenlaista...harmi kun en ehtinyt Lidliin Äänekosken taajamaan, olisi pitänyt suorittaa pari ostosta. Mutta sinne onkin peräti 8 km.Ehkä huomenna ehtisi sen jälkeen, kun on heittänyt esikoisen " kylille" ja kuopuksen ratsastamaan.
( Joskus tuntuu siltä, kun hidastaa niissä Asemakadun (= pääkatu ) töyssyissä, että näkee vaan tuttuja naamoja. Ja että ne tyypit ajattelee, että helvettiäkö tuo akka täällä alvariinsa ajelee? )
Harrastukset ovat kuitenkin siellä. Ja kaverit.
Havainnollistetaan hieman. On siis tammikuu, ja pakkasta -14 astetta. Esikoinen pääsee kahdelta koulusta ( joka sijaitsee siis "kylillä " ). Onneksi minäkin teen puolipäivähommia ( opettajathan tekevät:) joten työmatkallani nappaan tytön kyytiin, hänen odotettuaan kirjastossa kotvasen.
Menemme kotiin välipalalle, ja ajan reilun tunnin päästä neljäksi takaisin kylille. Huilunsoittoa puolisen tuntia, ja sillä aikaa minä käyn " kaupoilla". Perunoiden ja ruisleivän lisäksi mukaan tarttuu " Me naiset" ( vain 1,90 e) ja tarjouspaituli ( vaaleanpunainen, 6 e). Paikallisessa K-marketissakin voi siis sortua vaikka minkälaisiin hankintoihin!
Huilunsoiton jälkeen ajamme kotiin syömään, ja tekemään läksyjä. Nuorimmainen tulikin kaverinsa kanssa koulusta, ja läksyt on tehty tohinalla. Minä yritän siivota vaihteeksi yläkertaa - olen vaihtamassa lakanoita sänkyihin ja tavallllisia verhoja jouluverhojen tilalle. Sellaista pientä...
Einekset kehiin ja tyttöjengi haluaa luistelemaan. Kierrämme kaverin kautta ja heitän tyttäret " kylille" luistelemaan. Autollahan matkaan ei mene kuin alle 7 min. Ajan takaisin kotiin vaihtamaan loput lakanat, hieman imuroin, ja kello onkin jo seitsemän, jolloin ajan takaisin hakemaan kylmettyneet tytöt; heitän kaverin kotiin ja ah- klo on 19.20 eikä ajoja enää tänään. Lajittelen pari kasaa pyykkiä, laitan iltapalaa, tuusaan kaikenlaista...harmi kun en ehtinyt Lidliin Äänekosken taajamaan, olisi pitänyt suorittaa pari ostosta. Mutta sinne onkin peräti 8 km.Ehkä huomenna ehtisi sen jälkeen, kun on heittänyt esikoisen " kylille" ja kuopuksen ratsastamaan.
( Joskus tuntuu siltä, kun hidastaa niissä Asemakadun (= pääkatu ) töyssyissä, että näkee vaan tuttuja naamoja. Ja että ne tyypit ajattelee, että helvettiäkö tuo akka täällä alvariinsa ajelee? )
lauantai 3. tammikuuta 2009
Richard Gerestä
Nam.
Mikä siinä kaverissa viehättää? Taisin ihastua noin 15-vuotiaana, kun näin elokuvan " polte veressä". "Muistan, kun elokuvan jälkeen juostiin ystävän kanssa Lappeenrannan sataman puistossa ja hilluttiin " Breathless...". " Upseeri ja herrasmies" ei kolahtanut vielä teini-iässä, myöhemmin kyllä.
Mitkään Geren myöhemmät leffat eivät ole vakuuttaneet ja olenkin sitä mieltä, että upseerin rooli oli hänen läpimurtonsa. Paskaakos sitä tässä analysoimaan, mietitään vaan kaverin avuja - ne tulevat erinomaisesti esiin molemmissa edellä mainitsemissani elokuvissa: kapinallinen Jesse tanssahtelee suihkussa ja suihkun jälkeen Jerry Lewisin tahdissa ja näyttää komealta jopa vaalean sinisessä röyhelöpuvussaan. Upseerikokelas ajaa motskallaan ja punnertaa sateessa - onpa jätkässä särmää, hitto vie. Puhumattakaan elokuvan lopusta - biisi " Up when we belong"- saa minut AINA kuvittelemaan, kuinka MINUT haettaisiin jostain fuckin' kurjasta paikasta moottoripyörällä rakkauden palo silmissä ja ihmiset vaan hurraisi että johan on perkele...kyllä kävi tytöllä tuuri...
Geressä on maskuliinista hänen takapuolensa. Jep. Ja tästäpä aasinsilta puolisooni, jonka ahteriin kiinnitin huomioni noin kolmetoista vuotta sitten hankkiessani rahaa opiskeluun kaupan kassana. Ihan Gereksi en häntä luullut, mutta kävelytyyli ja ( takamus) olivat kuin Richardilla. Vanhempi kassarouva kiinnitti huomiota tulevan mieheni korvalehtiin - ne ovat kuulema tärkeät puolisoa katsottaessa. Just about Richard Gere...
Olen tästä maininnutkin. Miesnäkökulmaa vertailu ei taida lämmittää. Toki voin mennä itseeni, ja kuvitella, olisinko minä imarreltu, jos minua verrattaisiin johonkin näyttelijättäreen, ihan hyvälläkin siis, kuten minä olen tehnyt. " Rakkaani, tuot mieleeni Dame Ednan".
Mutta Richard on ihan ok. Taidankin ehdottaa siipalle, että katsotaanko tänään " Upseeri ja herrasmies"? Siinä on niinku armeijan meininkiä, tiedätkös?"
Mikä siinä kaverissa viehättää? Taisin ihastua noin 15-vuotiaana, kun näin elokuvan " polte veressä". "Muistan, kun elokuvan jälkeen juostiin ystävän kanssa Lappeenrannan sataman puistossa ja hilluttiin " Breathless...". " Upseeri ja herrasmies" ei kolahtanut vielä teini-iässä, myöhemmin kyllä.
Mitkään Geren myöhemmät leffat eivät ole vakuuttaneet ja olenkin sitä mieltä, että upseerin rooli oli hänen läpimurtonsa. Paskaakos sitä tässä analysoimaan, mietitään vaan kaverin avuja - ne tulevat erinomaisesti esiin molemmissa edellä mainitsemissani elokuvissa: kapinallinen Jesse tanssahtelee suihkussa ja suihkun jälkeen Jerry Lewisin tahdissa ja näyttää komealta jopa vaalean sinisessä röyhelöpuvussaan. Upseerikokelas ajaa motskallaan ja punnertaa sateessa - onpa jätkässä särmää, hitto vie. Puhumattakaan elokuvan lopusta - biisi " Up when we belong"- saa minut AINA kuvittelemaan, kuinka MINUT haettaisiin jostain fuckin' kurjasta paikasta moottoripyörällä rakkauden palo silmissä ja ihmiset vaan hurraisi että johan on perkele...kyllä kävi tytöllä tuuri...
Geressä on maskuliinista hänen takapuolensa. Jep. Ja tästäpä aasinsilta puolisooni, jonka ahteriin kiinnitin huomioni noin kolmetoista vuotta sitten hankkiessani rahaa opiskeluun kaupan kassana. Ihan Gereksi en häntä luullut, mutta kävelytyyli ja ( takamus) olivat kuin Richardilla. Vanhempi kassarouva kiinnitti huomiota tulevan mieheni korvalehtiin - ne ovat kuulema tärkeät puolisoa katsottaessa. Just about Richard Gere...
Olen tästä maininnutkin. Miesnäkökulmaa vertailu ei taida lämmittää. Toki voin mennä itseeni, ja kuvitella, olisinko minä imarreltu, jos minua verrattaisiin johonkin näyttelijättäreen, ihan hyvälläkin siis, kuten minä olen tehnyt. " Rakkaani, tuot mieleeni Dame Ednan".
Mutta Richard on ihan ok. Taidankin ehdottaa siipalle, että katsotaanko tänään " Upseeri ja herrasmies"? Siinä on niinku armeijan meininkiä, tiedätkös?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
