Koulua käyty lähes kolme viikkoa ja arjen struktuurit alkavat muotoutua. Torstaina siivotaan. Tai siis: rehellisesti se yksikön ensimmäinen persoona eli minä siivoan. Perheen passiivimuoto " Alva " sai potkut jo aikoja sitten. ( Palautettakoon mieliin, että Alva on muissakin perheissä se Joku tai Kuka. Joku vois imuroida ja Kuka on jättänyt voipaketin pöydälle.)
Maanantaisin kielikurssi ja kokoukset, tiistaisin pianonsoittoa ja uimaan, keskiviikkoisin jumppaa tai kokoustamista sekä musiikin teoriaa, torstaisin viulunsoittoa , perjantaisin huilunsoittoa ja bodyspinningiä. Lauantaisin ja sunnuntaisin löhöilyä , lukemista, puutarhurointia ja laiskottelua. Ja ehkä vähän jumppaa ja lenkkeilyä.
Tässä siis perheen naisväen harrastukset. Mies-raukka ahertaa töissä pitkää päivää koettaen kustantaa tämän kaiken. Elämä on.
Mutta siivoukseen. Tylsäähän se on. Valmistelen sen keskiviikkona niin, että periaatteessa pääsen imuriin kiinni heti töistä tultuani. Olen siis kerännyt irtotavarat ja vaatteet lattialta valmiiksi. Imuroin, pyyhin lattiat ja pölyt. Vaihdan lakanat ja pesen vessat.Pesen koneellisesti pyykkiä ja astioita.
Jotta homma olisi mielekkäämpää ( arkisessa aherruksessa ei siisti lopputuloskaan nimittäin lohduta kovin kauaa), olen kehitellyt erilaisia imurointityylejä. Imurin vartta voi myös heitellä näppärästi kädestä toiseen - minulla vaihdot sujuvat tyylikkäästi. Treenaan venytyksiä samalla kun kurottelen pölypalloja sänkyjen alta. Eniten inhoan imurin kovaa ääntä ja sitä, jos johto jää koneen alle ja kone ei luisukaan lattialla kevyesti. Silloin kiroilen hartaasti ja kovalla äänellä.
Moppauskin sujuu kevyesti, sillä olen jo vuosia sitten luopunut lattian pyyhkimisestä kontallaan. Tosin moppaus on huolettomampaa , mutta paskat siitä.
Viikkosiivous sujuu siis kohtalaisen kivuttomasti. Mopatessa voi kuunnella rokkia ja imuroidessa suunnitella, mitä kaikkea kivaa ostaisi sitten, kun on rahaa. Usein palkitsen itseni perjantaisin kukkakimpulla sekä viinipullolla. Onhan se mukavaa istua siistissä olohuoneessa, ihastella kukkia ja nauttia lasillisesta. Hyvän kirjan parissa.
Surullisinta tässä kaikessa on se, ettei aika tahdo riittää mitenkään niihin täsmäiskuihin. Komeroihin ehtii pureutua vai loma-aikoina. Arki-illat riittävät juuri tälläiseen huitaisuun, jonka voimalla selvitään seuraavaan viikkosiivoukseen saakka. Saunan pesukin vaatii jo struktuurin muuttamista,samoin pyykkien silitys.
Ja jossain välissä pitää kokata terveellistä ja ravitsevaa kotiruokaa. Siinä sitä vasta tarvitaan luovaa otetta ja mielikuvitusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti