Liikematkalla mukana

Pisnestä se on pienikin voitto. Puolison autonkorjaus-ja myyntihommista jää joku satanen käteen, jos työtunteja ei vähennetä. Tässä taannoin käytin sen satasen pyöräilyhousuihin, joten ihan hukkaan ei ole mennyt sekään, että pidän puolison ruokapuolesta huolta. Eihän sitä pisneksiltä jouda kyökkiin hyörimään.

Viikolla tuli tekstiviesti " ostin portterin Rääkkylästä. " Vastasin iloisesti "jee, päästään siis jouluna reissuun". Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että kotimaanmatkailuakin tulisi harrastaa välillä. Niinpä sain lähteä hänen mukaansa pisnesmatkalle Rääkkylään.

Lähdimme lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan. Onneksi hän ajoi, oli tarkoitus että minä ajan Audin sitten kotiin, kun hän ajaa portterin. Se tosin ei ollut kilvissä, ja siinä oli pikkuvikoja. Ne viat estivät moottorin käymisen, mutta mies aikoin korjata ne paikan päällä.

Keli oli upea, lämmin. Tielläliikkujia oli paljon, samoin tietöitä. Minulla oli tyyny, neule ja dekkari mukana. Yhden ainoan kerran emme noudattaneet navigaattorin ohjeita, ja jouduimmekin odottamaan 20 minuuttia lossimiehen pitäessä laillista kahvitaukoaan. Tie ei siis ollutkaan nopeampi.

Kuten arvata saattaa, pisnekset eivät sujuneet ihan suunnitellusti. Minä tosin nautin virkistävistä kauneusunista miehen korjatessa pikkuvikaa. Kahden tunnin korjauksen jälkeen oli löytynyt vähän isompikin vika, ja Audi lähti kotimatkalle. Portteri jäi odottamaan peräkärryllistä noutajaa ensi viikkoon...

Neljä tuntia suuntaansa, peltipoliiseja kilometrin välein ja niin poispäin. Kovassa on pisnesmiehenkin tienestit, kun joutuu yksinään seuraavan kerran Rääkkylään. Minä en jouda, jatkan kotimaanmatkailua Tampereen suunnassa. Ja sitä paitsi näin jo Rääkkylän maisemat. Pari lehmääkin näin.

Eniten vituttaa se, että...

...sataa.
...on karsea nuha.
...nenäliinat on niin pieniä, että puolet lastista menee sormille.
...että siippa tuli just kotiin ja haluaa tähän koneelle.
...että on torstai.
...että pesin pyykkiä ja huomasin itse unohtaneeni nenäliinan housujen taskuun.
...että valkoista nöyhtää on sitten olohuoneen lattialla vaikka olin just imuroinut.
...tie on kuoppainen.
...en ehtinyt tehdä tänään kaikkea mitä piti.
...että sen takia huomennakin pitää vielä tehdä kotitöitä.
...ei pääse treenaamaan koska on kipeä.
...töihin kuitenkin pääsee.
...että naamakin repsottaa.


Plääh.

Televisiosta...

Lasku tärähti taas, 123 euroa. Siitäkö, että meillä on kaksi televisiota, jotka molemmat ovat sitä tilaavieväämallia ja saatu halvalla? Siitäkö, että toinen näkyy hyvällä kelillä ja toisesta näkyy ykkönen ja kakkonen?
No eihän meillä kovin paljoa ehditä telkkaria katsomaan, ja viime aikoina kun olen ohjelmistoa selannut, niin pelkkiä uusintojahan sieltä tulee. Joskus, kuten esimerkiksi tänään, olisi ollut mukavaa puolison kanssa ainakin aloittaa katsomaan jotain elokuvaa, ennenkuin hän nukahtaa...tänäänkin mahdollisia leffoja olisi ollut jopa kaksi. Siis sellaisia, jotka alkavat klo 21.

Nythän eletään jo syksyä, sillä työt alkoivat ja näin perjantai-iltana olemme saunoneet ja valmiita menemään sänkyyn jo uutisten aikaan. Meidän huushollissa toinen telkkari on meidän makkarissa ja toinen yläkerran aulassa. Sitä lapset katsovat ja siinä on myös tallentava dvd.
Noo, telkkari ei ole toiminut aikoihin kunnolla ja siksi olenkin ostanut alennusmyynnistä lukuisan määrän leffoja. Tallentavaan digiboksiin on myös kerääntynyt lähes 100-prosenttisesti elokuvia, joita sitten on pakko poistella, kun ei ehdi katsomaan. Aulassa lapset katsovat frendien tuotantosarjoja 1-9. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Tosiaan tänään olisin voinutkin katsoa komediaa neloseltatai jännäriä voicelta. Sääli, että vain se saatanan kesäillan valssi näkyi.
Tulin sitten kirjoittamaan blogia.

Vielä on lomaa jäljellä...

Viikko.
Päätin käyttää sen hyödyllisesti laittamalla paikat kuntoon syksyä ja arkea varten.. siivoaisin siis kaikki kaapit ja komerot.
Maanantaina aloitin keittiöstä. Tiistaina iltana sain urakan keittiön osalta siihen vaiheeseen, että on enää uuni pesemättä. Se kuuluu muuten niihin perinteisiin miesten töihin kinkun paiston ohella. Jotta odotellaan joulukuuhun...
Järkkäilin vaatekomeroita ja liinavaatekaappeja sekä lasten piirustus-jne-kaappia. Sain luvan viedä keskeneräiset värityskirjat työmaalle. Huonoja tusseja ja toimimattomia kyniä löytyi kauppakassillinen, muuta roinaa puoli jätesäkillistä. Siis vain piirustuskaapista.
Liinavaatteista sen verran, että mies on alkanut valittaa joidenkin pyyhkeiden haisevan. Tiedättehän, kun ne eivät kuivu kunnolla? Sanoin että voisihan niitäkin joskus uusia, eivät kai nykyajan tekstiilit kestä iänkaiken? Pesin sitten pyyhkeet toistamiseen 95-asteessa. Jos haisevat, käyn mielelläni ostamassa uusia tilalle.
Ihmekomero ja lelukomero ovat jäljellä. Niitä ei vaan voi tyhjentää ilman roskalavaa. On putkinäyttöä, autoradioita ( c-kaseteille), vanhoja oppikirjoja, roolivaatteita ( lasten siis) , on verhoja ja mattoja eri aikakausilta, on valokuvia ja on muistoja ja on hemmetti vaikka mitä.
Sitäpaitsi pihakin tulisi siistiä.
On se onni, että pääsin sille viikon reissulle Bulgariaan. Muuten olisin tuusaillut tätä samaa koko kesän.
Ikkunoista sen verran, että esikoinen pesi ne korvausta vastaan. On imuroinutkin useampaan kertaan, ja leiponut. Silityksenkin hoitaa. Tosin kalliimmalla hinnalla kuin ammattilainen, mutta ostaahan hän sitten palkkiollaan vaatteet itselleen. Tämä on hieno yhtälö:)

Niin, lomasta vielä että tänä vuonna päätin tiukasti, etten päästä itseäni pulskistumaan. Joka kesä on kolmisen kiloa nestettä kertynyt. Huolimatta viikottaisista 2-6 tunnin kuntoiluista sama homma on tapahtunut taas. Siksi olen kirjoitellut blogiakin niin vähän: makkarat tuntuvat inhottavilta kun istuu.
Kyllä ne makkarat siitä sulaa, jahka pääsee arkirutiineihin. Siivoaminen, kotityöt yleensä ottaen siis, kuntoilu ja treenaaminen jne pysyvät samana. Löhöilyn ja lomailun korvaa ansiotyö, joten eiköhän se siitä meikäläinenkin taas solakoidu.