perjantai 24. elokuuta 2012

Mitä tänään syötäisiin?

Kaikille tämän asian kanssa painiskeleville ihmisille neuvoksi: tee ruokaa ja jos eivät syö niin ovat syömättä ja nälkäisiä. Ja ateriaa ei saa korvata leivällä, muroilla tai oluella.

Helppoa. Nykyteinit paastoavat koulupäivän, sillä heidän mielestään ilmainen kouluruoka on pääsääntöisesti perseestä. Koulussa voi syödä korkeintaan näkkäriä.

Huolta aiheuttaa se, että teinit todellakin paastoavat ja haluaisit heidän syövän edes jotain terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Niinpä sitä haluaisi valmistaa sellaista ruokaa, joka täyttää kriteerit:
-ravitsevaa
-terveellistä
-maukasta
-edullista
-nopeasti valmista

Ideaalihan on se, että valmistetaan yksi ruokalaji, jota kaikki syövät kahtena päivänä peräkkäin.

No niin. Perheen maskuliininen henkilöhän ei piittaa einesruuasta, joksi luetaan esim. spegetti ja jauhelihakastike. Kirjolohi ja merilohi maistuvat teolliselta ja kanaahan ei syö erkkikään. Perunassakin on eroja, mutta en ymmärrä kenen perheessä syödään lihaa jatkuvasti?

No meillä tytöt eivät niin tykkää liharuuista, paitsi kanasta ja kalasta, joista iskä ei tykkää. Kana täytyy kyllä olla rintaleikettä ja mielellään pintamaustettua, perunamuusi käy uunimakkaran kanssa joskus, joskus taas ei.

Keitot ovat pääsääntöisesti yök. Mies söisi lihakeittoa ja jauhelihakeittoa, jos kaikki osuu nappiin. Jos suolapitoisuus tai perunoiden koostumus ei natsaa, menee keitto viemäriin.

Kiusauksia tai muita pataruokia eivät tyttätet arvosta, miehelle saattaa menetellä pitkään muhinut kinkku-peruna-sipuli- aurajuustokiusaus. Ja sekin lasketaan einekseksi, sillä valmispakasteperunahathan ovat sellaisia.

Käskin tässä viime viikolla esikoista listaamaan ne ruokalajit, joita hän suostuu syömään kotona. Listalta löytyi mm. spagetti, lihamureke, lihapullat, uunimakkara, muusi, uunikala ja ranskalaiset perunat.

Oli  miehen vuoro kokata, sillä hän oli vapaalla ja minä töissä. Hän keksi ilahtuen, että tehdään uunimakkaraa ja ranskalaisia, sitä kaikki syövät.

Siihen kuopus sanoi hiljaisella äänellä että " muuten käy, mutta mä inhoon ranskalaisia...." 




Miehen loma vs. naisen loma

Lyhyesti. Kun nainen on lomalla , on luonnollista että nainen hoitaa kotityöt. Kotitöiksi luetaan siis pyykkäys, imurointi, moppaus, kaupassakäynti, ruuanlaitto, mattojen ja ikkunoiden pesu, lasten kuskaaminen harrastuksiin , uimarannalle jne, nurmikonleikkuu ja niin edelleen.

Kun nainen on työssä, on luonnollista, että hän hoitaa kotityöt, joihin luetaan edelleen kaikki yllämainitut asiat.

Kun mies on töissä, nainen hoitaa kotityöt.

Kun mies on lomalla, ja nainen töissä, miehen on luonnollista närkästyä siitä, että nainen kuvittelee hänen hoitavan edes osan kotitöistä. Mies sanoo, että voihan hän käväistä kaupassa ja laittaa jotain ruokaa ja sitten lukea kirjaa ja mennä pumppiin, Ja maata puolille päivin ja katsoa elokuvia keskiyöllä. Kukas sitten hoitaa nuo pihahommat.

Pihahommilla tarkoitetaan ambulanssia, ruumisautoa ja kattoikkunallista violettia naisenkaatajamersua. Sekä muutamaa pakettivolkkaria.

No eipä ihan hirveästi kiinnosta, ehkä ne olisi romunkerääjän hommia. Pääsisi Mieskin vähemmällä ja ehtisi lomailemaan, nyt taitaa mennä koko loma pelkkään autonrassaukseen.

perjantai 3. elokuuta 2012

Hengellistä

Olen tänään sillä tuulella. Katsoin yli-imelän rakkausdraaman " Rakkauden pilvitarha" ja jo alkoi ottaa päähän. Mahtavat maisemat ja näyttelijätkin ihan ok ( mm. Keanu Reeves ), mutta käsis oli ihan perseestä.Millähän ilveellä sitä meikäläinen pääsisi Hollywoodiin käsikirjoittamaan?

Vai olenko vain katkera? En ole, mutta siitäpä aasinsilta siihen, mitä Jeesus opetti kultaisessa käskyssään, jota Wikipediassa kultaiseksi säännöksi nimitetään. Näin se aika muuttuu. Eli mitä tahdotte ihmisten tekevän teille niin tehkää se myös heille.

Elokuvassa kaksi ohikulkijaa tapaavat junassa ja yhteensattumien kautta mies tekeytyy raskaana olevan naisen aviopuolisoksi. Toki suku vastustaa , isoisä hyväksyy mutta draamaa piisaa. Rakkaus voittaa kuitenkin kaiken ja he saavat toisensa ja suvun hyväksynnän.

No joo. Mistä se Jeesus sitten tähän putkahti? Ehkä siitä rakkaudesta? Tuliko se kultainen käsky siitä mieleen , kun on koko päivän kehoitellut perheenjäseniä tekemään sitä ja tätä ja vastaus on ollut että " smgkgnvjfvnjknnnöööhhh".?

Kaivoin esikoiselle lempikirjani hyllystä, Kathryn Hulmen Nunnan tarina. Sanoin, että riparilaisena voisi sen lukea, vaikutti minuun vahvasti samanikäisenä. Piti päästä Lourdesiinkin interreilillä. Hemmetin vaikuttavaa oli , ihmiset itkivät ja rukoilivat ja luola täynnä ihmeparannuksia kokeneiden kultalaattoja oli uskomaton. Eräs nunna vaati meitä jäämään messuun, mutta paikan hengellinen ilmapiiri oli niin syvä, niin voimakas, ettemme krapuloissamme kyenneet jäämään messuun, vaan meidän oli pakko poistua . Olisimme halunneet, mutta olimme heikkoja. Vedimme röökit ja jatkoimme matkaa.
Haluan kuitenkin joskus palata. Nyt olen riittävän vahva jäämään messuun. 

Mutta siitä elokuvasta. Mieleen tuli idea, haluaisinko olla viininviljelijä? Saisikohan nyt mahdollisesti Etelä-Euroopasta edullisia viinitiloja? Ja kultaisesta käskystä sen verran, että mielestäni erittäin fiksusti sanottu juttu. Voisi jokainen miettiä tykönään.

torstai 2. elokuuta 2012

Rokkimutsi?

Voisin ehkä ollakin. Missasin vain Pomon konsertin eilen, mutta pääsin kuuntelemaan Red Hot Chili Peppersejä parkkipaikalta. Kuskasin nimittäin tyttäreni ja hänen ystävänsä Tampereelle konserttiin.
Oli eniron tulostettu ajo-ohje. Navigaattorin käyttö opetettiin ja laite viritettiin valmiiksi.
Mielestäni kirjalliset ajo-ohjeet olivat kuitenkin niin selkeät, etten viitsinyt laittaa navia päälle. Ja vituks meni. Tosin kiersin vain vähän Teiskossa, mutta löysin hyvin Ratinan stadionin eikä esikoisen tarvinnut kuin kerran pyytää minua hillitsemään kielenkäyttöäni. Pari kertaa ajoin punaisia päin, sillä Audi on huono kiihtymään ja valot vaihtuivat tosi nopeasti.
Ongelma olikin sitten se, kuinka käytän aikaani puoli viidestä yhteentoista? Olin varannut muutaman kympin rahaa ja pari kirjaa. Kuvittelin, että saan auton kohtuullisen lähelle stadionia ja käyn siitä sitten vähän käppäilemässä Hämeenkadulla ja luen loppuillan autossa kirjaa.
Eipä löytynyt parkkipaikkaa. Aikani harkittua ajoin auton Tullintorin parkkihalliin ( INHOAN parkkihalleja ) ja lähdin sitten himmaamaan Tampereen aurinkoiseen iltaan. Pyörin useampaan kertaan stadionin lähellä ja juttelin yhdelle järjestysmiehelle, olisiko millään mahdollista tulla kymmenen aikaan postaamaan tuohon lähelle, no kyllähän se järjestyy, jos istut autossa ja omalla vastuulla ja niin pois päin.
Päästyäni pois parkkihallista ( eipä tietenkään toiminut ensimmäinen maksuautomaatti EIPÄ! )  ( ja ulostulo oli tietenkin jossain ihan kumman suunnassa TIETENKIN! )...pääsin linja-autoaseman parkkiin, jossa meinasin viimeisen tunnin viettää tytöjä odotellen. Naispuolinen järjestyksenvalvoja tuli tiukasti sanomaan, että nämä ovat bussipaikkoja, mene keskustaan siitä. Aiemmin näkemäni järjestysmies vastasi naiselliseen hymyyni että mene pikkuisen tuonne syrjemmälle.
Jep, siellä odottelin sitten puolitoista tuntia, kuuntelin bassonjylinää ja seurasin ihmisiä. Ei hullumpi tapa viettää kaunis kesäilta.
Tytöt olivat onnellisia ja hurmioituneita. Kotiinpaluu onnistui perkele ilman kirjallisia ohjeita ja ilman navia ( yritin kyllä saada sen päälle mutten osannutkaan. ) . Piti siis turvautua VAIN liikennemerkkeihin ja tienviittoihin sekä omaan logiikkaan. Onnistui, sillä liikenteessä oli herrasmiehiä, jotka antoivat minun sukkuloida kaistoilla, koska en ollut huomannut ajoissa ryhmittäytyä.
Ajoin kotiin ilman ongelmia. Huomasin, että paluureitti oli juuri se, jota puoliso ehdotti menoreitiksikin. Lyhin ja loogisin, enirosta piittaamatta. En ole vielä ihan varma, sanonko sen hänelle huomenna vai en.