keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kierrän veistä haavassa...

Ikääntyminen.
Tuo ihana tosiasia, joka mediassa kielletään. Tai myönnetään siinä mielessä, että se on vai tahdon asia , joka on voitettavissa. Osta vain oikeita tuotteita, syö vain oikeaa ravintoa. Kyllä se siitä...

Mistä sitä nyt aloittaisi. Saunakeskusteluissa keskusaihe on pyörinyt meikäläisen kehon ympärillä nyt jo parin viikon ajan. Tai parin viimeisen kuukauden tai vuoden ajan. Puolisolla on tyynen rauhalliset , miehiset mielipiteet. " Sitä laihtuu, jos kuluttaa enemmän kun syö." " Onhan sillä väliä, mitä sä syöt ja miten sä treenaat. Ja toisilla näyttää vaan lihakset kasvavan."

Hormonit, aineenvaihdunta, geenit. Mitäs niistä sitten? Ovatko nekin tahdonalaisia?
Kiukuttaa niin, ymmärrän kyllä etten ole enää parikymppinen neito, joka puoli päivää paastottuaan sai litteän vatsan. Nyt makkaroiden tilalle muodostuu lihakset..

Pitäisi kai oikeasti olla tyytyväinen. Ei ole selkävaivoja, ei ole mitään vaivoja. ( ei nyt lasketa tulehtunutta akillesjännettä, marssimurtumaa tai nivelrikkoa, nehän johtuvat urheilusta...)
Lääkärit sanoivat jo ennen 40-kympin etappia, että tarkkana saan olla, on kohonneet sokerit ja niin pois päin. Mitä helvettiä minä sitten valitan?

No sitä, että miksen minä voi syödä suklaata ja juoda valkoviiniä ja olla silti hoikka? Miksei tunnin treeni päivittäin riitä siihen, että voisin hyvällä omallatunnolla syödä myös leipää? Näin aluksi.

Yritin tässä taannoin lähestyä siippaa, joka oli niin lämpimän houkutteleva vällyjensä alla. Halasin hiukan ja suukotin. Mies hymyili vinosti ja sanoi: " älä viitsi, partasi kutittaa".

Mrrauuh!

torstai 10. kesäkuuta 2010

Lomasuunnitelmia

Naiset ja miehet ovat erilaisia ja ajattelevat asioista eri tavoin. Jos elää parisuhteessa ja perheessä, joutuu aika ajoin muokkaamaan ajatuksiaan ja toimimaan kompromissinomaisesti.
No joo. Ajatus tähän kirjoitukseen lähti siitä, että aloitin lomani neljä päivää sitten. Varsinaisia matkasuunnitelmia ei ole, muita suunnitelmia kyllä , ja nurisinkin siitä siipalle saunanlauteilla.
Hänhän ei ottanut kantaa muihin suunnitelmiini, matkasuunnitelmiinkin vain tyynesti, että tekemistä on siinäkin, että saadaan joululoman reissuun rahat kokoon.

Nurisin lähinnä omista suunnitelmistani. Koska tällä tontilla pyörin suurimman osan ajastani, tekemättömät työt ovat silmien edessä koko ajan. Ruokkoamaton piha, voikukkapelto, lähmäiset ikkunat, törkyiset komerot. Pinttynyt lika paikoissa, joita moppi ei ole hipaissut.

Nyt lukijakin varmaan ymmärtää, että omat suunnitelmani koskivat juuri tätä tekemättömien asioiden listaa. Ja onhan siinä aihetta valitukseen, mikä helvetin loma se silloin on, jos vaan kotona pyörii ja puunaa?

Miesnäkökulmalla oli mielipiteensä lomasta, hänestä jo se, ettei joudu menemään töihin , on lomaa. Mutta naisilla , ainakin minulla, koti on toinen työpaikka, ja lomaa tarvitsisi myös pyykkäyksestä, ruuanlaitosta ja siivouksesta. Yritin ehdottaa, että pitäisimme koko perheen siivouspäivän loman alkajaisiksi, putsaisimme neljästään koko huushollin. Ajatus ei saanut vastakaikua nuorisolta eikä puolisoltakaan, hänhän vastaa YKSIN varaston siivosta tai siisteydestä - eikö siinä ole yhdelle miehelle savottaa?

Tein sitten suunnitelman, että teen kaikki paskahommat alta pois heti. Siivoan keittiön kaapit, pesen ikkunat, siivoan lelukomeron ja ihmekomeron. Vien ylimääräisen ryönän kirpparille.

Lelukomerosta tuli jätesäkillinen roskaa ja pari laatikollista kirpparille. Muut asiat ovat vielä listalla, sillä täytyyhän tässä lomalla ehtiä lukemaankin ja kuntoilemaan. Ja pitämään yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.
Ja se menestysromaanikin on vielä kirjoittamatta.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Mikä maksaa?

Jestas että joskus osaa ottaa päähän ihmiset, jotka hidastelevat. Automaatilla, tankatessa, liikennevaloissa, missä vaan...

Jyväskylässä tässä taannoin pankkiautomaatilla oli rouvaihminen, joka automaatille päästyään alkoi kaivaa käsilaukkuaan. Sitten, kun hän oli löytänyt sieltä rahakukkaronsa, hän etsi korttiaan. Sitten laitettiin lasit. Ja näppäiltiin tunnusluku, kunhan oli ensin pohdittu, minne se kortti tungetaan.
Ja koko ajan jono kasvaa.
Nostotapahtuma sujui yllättävän nopsaan, ja sen jälkeen katsottiinkin tarkkaan, että kortti laitettiin oikeaan lokoseen kukkarossa. Ja kukkaro oikeaan lokeroon käsilaukussa. Ja silmalasit koteloon ja käsilaukkuun. Kiirehtimättä.

Joskus kohdalle sattuu samanlaisia pohdiskelijoita bensa-automatilla. Jestas että osaa ottaa päähän, kun joku oikein tuusailee .Ajaa tankille, kaivelee laukkuaan ja korttiaan, miettii rauhassa että mikäs kortti ja minne sen työnnän, näppäilee HARKITUSTI, avaa bensatankin luukun hitaasti, ASETTELEE korkin , tankkaa, kiertää korkin paikalleen, hakee kuitin ja vielä senkin jälkeen hidastelee , kun laittelee kortin lompakkoon ja lompakon laukkuun ja turvavyöt ja kaikki...

Täytynee lopettaa tämän aiheen pohdiskelu , sillä otsasuoni alkoi pahasti tykyttää. Asennevammaa, ehkä. Nyt menen saunaan...