Ostoksilla

Sitä ei pitäisi lähteä täältä periferiasta yhtään mihinkään. Hermostuu vaan ihan turhan päiten.
Kuten tänään. Lähdin esikoisen ja hänen makutuomarinsa kanssa rahantuhlausreissulle Palokkaan, jossa kauppakompleksista löytyy mm. Kodin ykkönen, Kappahl, Lindex, Hemtex ja Seppälä. Kotimatkalla oli tarkoitus pyörähtää Citymarketissa.

Sen verran järjestelmällinen olen, että listan kanssa lähdin reissuun. Ja osa ostoista oli vielä etukäteen varmistettu puhelimitse. Olisi nimittäin ärsyttävää ajaa turhan takia.

Tein hyvin halvan kierroksen Kodin ykkösessä, rähisin vain kassalla kun ottivat tarjoustuotteesta liian suuren hinnan. Vaatekaupoissa en edes käynyt. Tai sen verran kävin, että totesin ihanien Bamse-vaatteiden olevan tarkoitettuja vain pikkulapsille. Minäkin olisin halunnut " Maailman vahvin nalle"-puseron. Citymarketissa pääsinkin sitten toden teolla ostamisen makuun.

Piti ostaa siis muistitikku, 8 gigaa. Ensiaskel Reinot työkaverin vauvalle ( etukäteen varmistettu että löytyy ). Dvd-levy " Yes Man"- lehtimainoksen mukaan tarjouksessa. Ja hiuslakkaa.

Muistitikkuja ei ollut, eikä Yes Mania. Jonotettuani, myyjää joka haki paikalle toisen myyjän, sain tietää, että muistitikkuja ei ole tarkoituksella hyllyssä, vaan niitä saa neuvonnasta. Hän haki tikun minulle ja vitsailin siinä, että tämähän on kuin Venäjällä, tavaraa saa tiskin alta. Myyjä ei edes hymyillyt. Totesi jatkokysymykseeni että Yes manit ovat loppu. ( No man- ajattelin! ).

Kävelin sitten Reino-hyllylle. En hämmästynyt yhtään, ettei siellä ollut pieniä kokoja. Kävelin taas sata metriä kunnes löysin myyjän, joka soitti toiselle myyjälle, joka tuli kertomaan minulle, että ensiaskel Reinot löytyvätkin eri hyllystä. Hyvä niin, sillä olin aika valmis rähisemään.

Lakkapullo löytyi onneksi ihan helposti. Sanoin, tai siis soitin tytöille, että nähdään siinä kassakäytävällä, teen ruokaostokset lähikaupassa.

Volkkarin viimeinen voitelu

Autoilijan päiväkirjasta:

Lähdimme tyttöjen kesken sukulaisvierailulle Helsinkiin. Tarkoitus oli kyläillä useammassakin paikassa ja shoppailla hieman siinä sivussa. Tammikuun pakkaset hirvittivät hieman, samoin lumimyräkkä - olen nimittäin ajanut moottoritiellä karmeassa tuulessa ja myräkässä vain vajaa vuosi sitten, ja kohina korvien välissä on vielä tuoreessa muistissa.

Olihan volkkari ollut hankala jo pitkään: tuulilasi on yhtä seittiä ( viime syksynä soittelin miehelleni kenkäkaupasta, että voisinkohan ostaa yhdet kengät kun ne ovat nii-in ihanat ja kaveri sanoi että valitse tuulilasi tai kengät ) . Sitten tuli renkaaseen vikaa, se tyhjeni aika ajoin, joskus jopa yllättäenkin. Viime lauantaina viimeeksi. Kiva oli mennä potkurilla kauppaan -24 asteen pakkasessa.

Mies korjasi renkaan venttiilin, tärinä oli kuitenkin huomattavaa. Tähän autoon ei kuulema kannata enää iskareita vaihtaa. Ei sitten.

Nämä asiat tiedostaen lähdin kuitenkin reissuun. Sanoin , että jos tämän kerran vielä tällä autolla ja sitten menen pankkiin.

Menomatka sujuikin ongelmitta, emme edes eksyneet. Esikoinen kuittaili kuitenkin siihen malliin eksymisen mahdollisuudesta, että hermo kiristyi hieman loppukilometreillä. Muutenkin viikonloppu sujui mukavissa merkeissä, kiitoksia vain ja terveisiä kaikille:) Lähdimme siis rentoutuneina paluumatkalle kotiin. Edes eksymisen vaaraa ei ollut . Olin täysin varautumaton siihen, että Mäntsälän kohdalla öljyvalo syttyi palamaan ja alkoi kauhea piipitys.

Vatsassa muljahti ja itku nousi kurkkuun. Ihan ensimmäisenä mieleen tuli syytös puolisoa kohtaan, oliko hän unohtanut katsoa öljyt. Onneksi kohdalle osui huoltoasema. Pikainen puhelu kotiin:
Mies: no voi hitsi. Kuule osta nyt litra öljyä ja jos siellä ei ole ketään auttamassa ( huoltoasemallako? hah.) niin avaa se musta korkki ja kaada sinne...

Minä: no mä oon täällä hyllyillä. Ei täällä ketään ole auttamassa. Ostanko mä täyssynteettistä vai synteettistä vai pelkkää moottoriöljyä? Onko se tämä korkki, jossa on sama kuva kuin öljyvalossa?

Ostin pelkkää, isomman pönkän. Ajettuamme kotvasen soittelin kotiin, pulssikin oli jo tasaantunut. " Tässä Renkomäen kohdalla ajellaan, ihan hyvin sujuu..." ja silloin se piipitys alkoi uudelleen. Ajelin seuraavalle levikkeelle ja lorauttelin öljyä uudemman kerran. Pari rekkamiestä näytti siinä katselevan, mutta tottuneesti avasin konepellin ja hoidin homman kotiin. Perkele.

Loppumatka sujui ilman piipityksiä. Mutta pitkälle reissulle en enää tällä pelillä lähde, se on saletti.