Tekopyhyyttäkö?

Pikkukaupungissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin laskettaneen se, että siellä on paljon tuttuja ja heitä näkee usein. Huonoksi puoleksi voisin mainita sen, että joka paikassa törmää tuttuihin ihmisiin.
Tuttavuuksia syntyy työn kautta, harrastusten ja politiikan kautta, lasten ystävien kautta. Pikkukaupungissa on tuttu kaupan myyjän sekä kirjastovirkailijan kanssa. Esimerkiksi.

Opettajathan elävät kuten opettavat, eikö. Opettaja ei haasta riitaa aamuyöllä grillijonossa eikä yritä pariutua kännipäissään taksitolpan kanssa. Opettajat nauttivat hillitysti alkoholia, eivätkä varmana tupakoi. Sehän on epäterveellistä! Mutta vakavasti puhuen, on ollut paikkakuntia, joissa jutut lähtevät helpostikin liikkeelle, eräskin kollega kertoi, ettei edes kahta saunaolutta voinut lähikaupasta ostaa ja kun kerran erehtyi tupakka-askin ostamaan, tuli kassajonoon seuraavaksi oma murkkuikäinen oppilas. Kuvitteleppa, jos tämä opettajatar olisi ostanut kondomeja?

Minä olen käynyt noin kerran vuodessa ravintolassa omalla paikkakunnallani, ja ostan pääsääntöisesti kaiken lähikaupasta. Tässä viime aikoina mietin, pitäisiköhän minunkin alkaa hieman tekopyhäksi.

Istuimme nimittäin lapsuuden ystäväni kanssa terassille, kävelylenkkimme päätteeksi. Aurinkoinen keli oli mitä upein, ja otimme lasilliset viiniä syyspäivän ja ystävyytemme kunniaksi. Tervehdin siinä reippaasti muutamaa oppilaani vanhempaa, ja entinen naapurikin huikkasi iloisen äänekkäästi, että kyllä piisaa terassikelejä! Ja tänään Alkossa kuulin takaani vienon " pöön", kun entisen oppilaani äiti , Alkon myyjä nimittäin, moikkasi minua.

Mietin sitten, että pitäisiköhän oikeasti käydä hoitamassa nämä ostokset kauempana. Ystävätär totesi, että pane kuule miehes Jyväskylään ostamaan viinit ja käske ostaa kerralla pari laatikkoa niin ei tarvitse joka viikko Alkossa ravata.

Näin teemme.

Kynnet

Joku kaunis ja huoliteltu nainen on joskus lehdessä väittänyt, että pitkät kynnet eivät haittaa jokapäiväisiä askareita. Jos vain jaksaa huoltaa ja hoitaa käsiään, näyttävät ne kauniilta kotitöistä huolimatta.

Minä olen eri mieltä. Tällä hetkellä käteni ja kynteni ovat puolikuntoiset, sillä olen rasvaillut niitä ja käyttänyt kynsinauhojen pehmentäjää ja appelsiinipuutikkua sekä lakannut kynteni vaaleanpunaisella helmiäsilakalla. Kämmenet ovat karheat , nivelten kohdalla kovettumia ( yksi turvoksissa, ilmeisesti rasituksesta ), peukaloiden sivustat haavaumilla, pikkurillin kynsi revennyt...onneksi känsiä ei ole.

Tavallinen kotihoito ei siis riitä, jos tekee sellaisia hommia, jotka rasittavat käsiä sekä kynsiä. Tälläisiä ovat esimerkiksi pihahommat, joita olen tälläkin viikolla ehtinyt tekemään. Vaikka käyttäisi hanskoja, kuivavat kädet helposti, ja mm. mullan lapioiminen tai haravointi aiheuttavat rakkoja ja kovettumia. Siivous ja muu kodinhoito vaativat veronsa, ja olen minä tällä viikolla pyöräytellyt taikinaakin. Puitakin pitää kantaa liiteristä, ja lämmittää uunia. Minä olen yleensä kyynärpäitä myöten noessa sen jälkeen. En vain oikein hallitse noita lämmityspuuhia.

Puhumattakaan ansiotyöstä, taululiitu kuivattaa käsiä vaikka kuinka käyttäisi holkkia.
Joten arvatkaapa vain, mitä sanoin puolisolle, joka kerran erehtyi sanomaan, että mikset laittaisi punaisia pitkiä rakennekynsiä, ne näyttäisivät varmaan tosi seksikkäiltä...

Joo, lapionvarressako? Vai imurin?

Sohvalle!

Minun rentoutumiseni huippuhetki on se, kun kuvittelen itseni sohvalle lauantaina: koti on siisti, ei yhtään rästihommia odottamassa, kynttilät/ takkatuli palavat, edessä on lasi viiniä ja suklaata. Sekä hyvä kirja, jota luen nautiskellen samalla ihanan rauhallisesta tunnelmasta ja kiireettömyydestä.

On siis todella kummallista, että en voi mennä siihen sohvalle heti aamukahvin kanssa ( tai siis menenkin, mutta se ei ole sama juttu), mikä saa minut tuusaamaan kaikkea muuta ennen kuin menen sohvalle?

Tänäänkin kävi niin, että poikkeuksellisesti olin töissä kahteen. Tultuani kaupan kautta kotiin tein samantien ruuan ja sinkosin pihahommiin. Tyhjensin daaliaruukkuja, ja laitoin mukulat talteen ensi vuotta varten. Koko ajan ajattelin, että teen vain tämän ja menen sitten sohvalle lukemaan. Minulla on 11 kirjastosta lainattua kirjaa odottamassa, moni vielä uutuuksia.
Kuinka ollakaan tuli tehtyä kaikenlaista pientä ja pyykkikonekin jauhaa vielä...

Kello on seitsemän ja sauna päällä. Taisi jäädä sohvailu väliin tältäkin päivältä. Huomenna ei taas ehdi, kun on kaikkea muuta. Mutta onhan ensi viikonloppu tulossa taas pian....