Nam.
Mikä siinä kaverissa viehättää? Taisin ihastua noin 15-vuotiaana, kun näin elokuvan " polte veressä". "Muistan, kun elokuvan jälkeen juostiin ystävän kanssa Lappeenrannan sataman puistossa ja hilluttiin " Breathless...". " Upseeri ja herrasmies" ei kolahtanut vielä teini-iässä, myöhemmin kyllä.
Mitkään Geren myöhemmät leffat eivät ole vakuuttaneet ja olenkin sitä mieltä, että upseerin rooli oli hänen läpimurtonsa. Paskaakos sitä tässä analysoimaan, mietitään vaan kaverin avuja - ne tulevat erinomaisesti esiin molemmissa edellä mainitsemissani elokuvissa: kapinallinen Jesse tanssahtelee suihkussa ja suihkun jälkeen Jerry Lewisin tahdissa ja näyttää komealta jopa vaalean sinisessä röyhelöpuvussaan. Upseerikokelas ajaa motskallaan ja punnertaa sateessa - onpa jätkässä särmää, hitto vie. Puhumattakaan elokuvan lopusta - biisi " Up when we belong"- saa minut AINA kuvittelemaan, kuinka MINUT haettaisiin jostain fuckin' kurjasta paikasta moottoripyörällä rakkauden palo silmissä ja ihmiset vaan hurraisi että johan on perkele...kyllä kävi tytöllä tuuri...
Geressä on maskuliinista hänen takapuolensa. Jep. Ja tästäpä aasinsilta puolisooni, jonka ahteriin kiinnitin huomioni noin kolmetoista vuotta sitten hankkiessani rahaa opiskeluun kaupan kassana. Ihan Gereksi en häntä luullut, mutta kävelytyyli ja ( takamus) olivat kuin Richardilla. Vanhempi kassarouva kiinnitti huomiota tulevan mieheni korvalehtiin - ne ovat kuulema tärkeät puolisoa katsottaessa. Just about Richard Gere...
Olen tästä maininnutkin. Miesnäkökulmaa vertailu ei taida lämmittää. Toki voin mennä itseeni, ja kuvitella, olisinko minä imarreltu, jos minua verrattaisiin johonkin näyttelijättäreen, ihan hyvälläkin siis, kuten minä olen tehnyt. " Rakkaani, tuot mieleeni Dame Ednan".
Mutta Richard on ihan ok. Taidankin ehdottaa siipalle, että katsotaanko tänään " Upseeri ja herrasmies"? Siinä on niinku armeijan meininkiä, tiedätkös?"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti