Tankki tyhjä?

Kolme viikkoa syyslomaan. Työ on ollut niin hektistä, että iltapäivällä on ollut pakko ottaa pienet unet. Tämäkään ei ole taannut sitä, että loppuilta olisi ollut energisempää. On vain sellainen olotila, ettei tahdo oikein jaksaa.Ei nappaa.

Onhan sitä tälläisiä kausia ollut aiemminkin ja onneksi ne tuppaavat menemään ohi. Mistä sitä vaan ammentaisi sitä intoa, jee, ihanaa, taas laitan pyykkiä koneeseen, jee taas sinne ja taas tänne.

Haluaisin vaan jonnekin meren rannalle ihanaan huvilaan, jossa olisi viileä makuuhuone ja parveke merelle. Rapatut seinät, isot ikkunaluukut ja ihanan lempeän sinisellä sisustettu makuuhuone, jossa rapisevan puhtaat puuvillalakanat, sellaista paksua puuvillaa. Siellä minä nukkuisin ah niin syvää unta ja heräisin aamulla kiireettömyyteen. Ei puhelinta, ei tietokonetta. Vaan ikkunaluukut auki, kuppi kahvia ja kävelisin lempeän tuulen saattelemana hiekkarantaan, huljuttelisin varpaitani vedessä. Eikä ristinsielua missään.

Ottaisin toisen kupillisen kahvia ja kirjan, kävelisin takaisin merenrantaan . Kun illalla aurinko laskisi, sytyttäisin lyhdyt ja kynttilät, kenties pari halkoa isoon avotakkaan ja käpertyisin pehmeään nojatuoliin tulta tuijottamaan.

Saa sitä haaveilla. Voisihan osan tuosta toteuttaa näin kotioloissakin, läppäri kiinni ja puhelin myös. Merenrannan sijasta löytyy metsää ja järviä. Takkatulikin hoituu.

Mutta kun ei voi istua nautiskelemaan jos on hommia kesken, ja niitähän on. Tässä nytkin pitäisi laittaa kaksi telineellistä pyykkiä kaappeihin ja yksi koneellinen kuivumaan. Keittiössä sekaista, puhumattakaan muusta huushollista. Lenkillekin pitäisi mennä, sillä kaksi kiloa on paino noussut. Yöllä heräsin kun lonkkia juilii, pitäisi varmaan vaihtaa lajia . Pitäisi pakata huomiset kamppeet, sillä on kireä aikataulu huomenna .

No eikai se auta kuin nousta tästä sohvalta, laittaa pyykit ja keittiö kuosiin, käydä pesulla ja painua sänkyyn. Otankin särkylääkkeen samantien niin ei tarvitsre herätä särkyyn.

Kyllä tämä tästä...