Retkiä Pargasta, Meteora ja Acheron-joki

Olimme viikon Pargassa, ja retkiä oli tarjolla todella paljon. Tällä kertaa en pakottanut ketään yhtään minnekään, vaan annoin retkiohjelman luettavaksi ja sanoin, että valitkaa.

Viikko on tosiaan lyhyt aika, varsinkin kun tyttärien suurin tavoite oli ruskettua ja lepäillä. Edellisillä reissuilla olemme veneilleet aika paljon, ja veneretket eivät innostaneet. Itse olisin mainiosti voinut lähteä saarihyppelylle Joonianmerelle ja käväistä mm. Ithakassa. Sehän on Odysseuksen kotisaari.

Albania olisi kiinnostanut, mutta ajanpuutteen ja tiukan retkiaikataulun ( vitsit, olis pitänyt herätä aikaisin ! ) se jätettiin pois. Minä lähdin yksin Tjäreborgin retkelle Meteoraan muun perheen jäädessä Pargaan.

Meteoraan lähdettiin ennen aamuseitsemää. Matkasimme upeiden maisemien halki, harmi, kun en enää muista oppaan kertomia juttuja mm. tiestä, sen silloista ja tunneleista. Opas kertoili asioista kevyesti, muttei onneksi puhunut koko aikaa. Näin maisemista sai nautiskella ihan rauhassa.

Meteoran kalliomuodostelmat ovat edelleenkin geologinen arvoitus, ja 600m korkeudessa olevat luostarit tekevät niistä vielä huikeampia. Meteora on Unescon suojelukohde.

Tätä retkeä suosittelen kaikille, tosin perheen pienemmille retki voi olla turhan raskas. Palasimme illalla n. klo 20 Pargaan.

Koko perheen voimin teimme retken Acheron-joelle. Sitä ennen pysähdyttiin Nekromanteion raunioilla, jossa kuoleman oraakkeli oli ennustuksiaan kehitellyt. Kapeita portaita pitkin laskeuduttiin maan alle, jossa sijaitsi Manalan portti. No, eiväthän ne kiviset rauniot niin kiinnostavia ole, mutta legendat ja myytit toki innostavat.

Acheron- joessa jumalatar Thetis kastoi poikansa Akilleksen tehdäkseen hänestä haavoittumattoman. Kantapää, josta Thetis piti kiinni, ei kastunut. Troijan sodan aikana Akilleen kantapäähän osui nuoli, ja hän kuoli, tästä sai alkunsa sanonta Akilleen kantapää.

Acheron- joen vesi oli kirkasta ja kylmää, ei tosin suomalaista järvivettä kylmempää. Uimakengät olivat lähes välttämättömät ( niitäkin sai Pargasta huomattavan erihintaisia, hotellimme lähellä olevista minimarketeista kauimmaisin oli edullisin, Valtoksen rannalla tai Acheron-joella uimakengät maksoivat melkein puolet enemmän.)

Joen lähettyvillä oli tarjolla mm. ratsastusta. Retki oli puolipäiväretki, jonne voi helposti ottaa koko perheen mukaan. Joessa pystyi kahlailemaan oman makunsa mukaan, joko jäämällä alkupäähän tai menemällä pitkälle , jossa vesi ylettyi yli kainaloihin. Sukeltaminen takasi ikuisen nuoruuden.

Toisessa kuvassa kirjoittaja on Manalan porteilla.

Kävimme myös Pargan korkeimmalla kohdalla, Ali Pashan linnoituksella. Niistä valloituskuvioista sen enempää, hienot olivat maisemat, hiton isoja heinäsirkkoja ja sen verran veikeä maasto, että mietin, paljonkohan siellä lienee käärmeitä. Kivalla minijunalla sinne pääsi, juna lähtee satamasta pari kertaa päivässä ja retki taisi kestää parisen tuntia.

  Ps. klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

Hansun laihdutusvinkit

" Mitäs me pullukat"-lehden toimittajana pääsin haastattelemaan laihduttamisen ja muun huuhaan erityisasiantuntijaa, juuri uuden vuoden kynnyksellä. Vuodenvaihdehan on  suurten elämänmuutosten ja lupausten kulta-aikaa, joten ajattelimme kysyä Hansulta vinkkejä , millaisia lupauksia kannattaa tehdä, miksi, ja kuinka niissä sitten pitäydytään.

Toimittaja Ursula Fettberg: Kiitos, kun sain tulla kyselemään lukijoittemme iloksi ja avuksi, kuinka ihmeessä painonpudotus ja -hallinta onnistuvat tavalliselta työssäkäyvältä , lähes viisikymppiseltä naiselta. Ilman selluliittihierontoja, lääkkeitä ja muita kauneudenhoitoalan palveluita? Onko se edes mahdollista?

Hansu: Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jos ei halua karsia ruokavaliostaan suklaata, viiniä, hapankorppuja, juustoja ja muita kermamaisia tuotteita, ja jos ei halua liikkua päivittäin ja viikottain kohtalaisen paljon, se ei ole mahdollista. Toki on olemassa pieni joukko ihmisiä, joilla on sellaiset geenit, että ne mahdollistavat elämästä nauttimisen ilman näin suuria uhrauksia, mutta he ovat vähemmistö. Toimittaja on hyvä ja ottaa sitä sacher-kakkua, siihen voi laittaa päälle nokareen tuota kermavaahtoa. On muuten ihan oikeaa kermaa.

Toimittaja: Namskis ja maiskis. Kuinka sitten pysyä kohtuudessa? Jos haluaa myös nauttia elämästä?

Hansu: Voi, miten lapsellinen kysymys, toimittaja hyvä. Elämästä nauttiminen on niin monimuotoinen asia. Joku saattaa hyvinkin nauttia siitä, että pidättäytyy kaikista oraalisista nautinnoista ja piiskaa kehoaan äärirajoille. Emme saa väheksyä sitäkään, vaikka itse mielummin harrastan vähemmän rankkaa liikuntaa nykyään.

Toimittaja: Niin, sinähän olet entinen maratoonari ja bodypumppaaja, mutta olet siirtynyt sienestyksen ja marjastuksen pariin. Mitä oikein tapahtui?

Hansu: Nivelet alkoivat panna vastaan, eivät ilmeisesti jaksaneet kantaa lihojani. Sanonkin muuten tähän väliin, että kaikki terveysterroristit saisivat minun mielestäni pitää hieman matalampaa profiilia. Kaikki ei ole tahdosta kiinni. On turhaa syyllistää ihmisiä, jotka  eivät kykene huikeisiin urheilusuorituksiin kuusikymppisinä, vaikka se yksi kahdeksankymppinen mummeli kykeneekin.

Toimittaja: Mikä siis neuvoksi, kun massaa kertyy ja paikat roikkuvat?

Hansu: Toimittaja maistaa nyt noita croissantteja. On hyvä ottaa välillä jotain suolaistakin, niin maistuu sitten makea. Saisikos olla konjakkia? Se kohottaa pulssia mukavalle tasolle.

Toimittaja: Namskis ja maiskis. Niin, mitäs vinkkejä minä nyt tänne kirjoittaisin? Saisinko tuon herkullisen kakun ohjeen vaikka laittaa lukijoille?

Hansu: No, massan kertyminen saattaa johtua myös lihaksistosta. Tosin lihasmassaa ei kerry, jos niitä ei harjoituta. Jonkinasteinen arkitreeni on mielestäni paikallaan, esimerkiksi lumityöt, mattojen tamppaus, puiden pilkkominen. Ei kannata ihan kokonaan antaa lihasten rupsahtaa. On helpompaa, jos on pikkuisen lihaksia. Roikkumiseen pätee sama neuvo. Ja hyvät rintaliivit.

Toimittaja: Haluaisin kiteyttää tähän jutun lopuksi ( röyh ), millä vinkeillä lukijamme pääsisivät uuden vuoden lupauspaineista ja laihdutusvinkeistä eteenpäin, ahdistumatta ja syyllistymättä?

Hansu: No on aivan typerää ahdistua lehtien laihdutusvinkeistä. Syyllistymisen tunteet johtuvat taas jostain ihan muusta, jostain, minkä ihminen on imenyt itseensä jo aiemmin. Ettei muka kelpaisi sellaisena kuin on. Potaskaa! Siteeraan tässä taas Aristotelesta, joka on lemppari filosofini. Kultainen keskitie ja kohtuudella kaikkea. ( Toimittaja voi toki ottaa vielä yhden konvehdin ). Terveydestään on syytä huolehtia, mutta jos ne viisi ylimääräistä kiloa siinä mukavasti pehmentävät olemusta, niin so what?

Toimittaja: palatakseni niihin uudenvuodenlupauksiin, millaisia kannattaisi tehdä, miksi, ja miten niissä pysytään?

Hansu: Toimittaja tekee sellaisen jos huvittaa. Toimittaja tekee sellaisen, jos kokee tarpeelliseksi. Pitäytyy siinä, jos onnistuu. Itse annoin viime vuonna lupauksen, että opettelen kuperkeikan. En pysynyt lupauksessani. Nyt en ole antanut mitään lupausta, mutta tiedän, että olen herkutellut ja ryypännyt lomallani luvattoman paljon. Niinpä vähennän sitä toimintaa ja lisään liikuntaa, kun nuo ladutkin ovat kunnossa. Tämä ei ole mitään intoilua, vaan on juuri sitä, mitä suosittelen kaikille. Tasapainoa.

Toimittaja: saakohan tästä nyt mitään juttua aikaiseksi? Siis ei mitään laihdutusvinkkejä?

Hansu: Kyllähän kaikki lukijat sen tietävät jo entuudestaan. Ja senkin tosiasian, että joillekin sitä massaa kertyy helpommin ja niin poispäin. Elämästä pitää nauttia. Liika ryppyotsaisuus pois.

Toimittaja: No saisinko edes sen sacherkakun ohjeen? Ihan älyttömän hyvää kakkua.