Tekopyhyyttäkö?

Pikkukaupungissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin laskettaneen se, että siellä on paljon tuttuja ja heitä näkee usein. Huonoksi puoleksi voisin mainita sen, että joka paikassa törmää tuttuihin ihmisiin.
Tuttavuuksia syntyy työn kautta, harrastusten ja politiikan kautta, lasten ystävien kautta. Pikkukaupungissa on tuttu kaupan myyjän sekä kirjastovirkailijan kanssa. Esimerkiksi.

Opettajathan elävät kuten opettavat, eikö. Opettaja ei haasta riitaa aamuyöllä grillijonossa eikä yritä pariutua kännipäissään taksitolpan kanssa. Opettajat nauttivat hillitysti alkoholia, eivätkä varmana tupakoi. Sehän on epäterveellistä! Mutta vakavasti puhuen, on ollut paikkakuntia, joissa jutut lähtevät helpostikin liikkeelle, eräskin kollega kertoi, ettei edes kahta saunaolutta voinut lähikaupasta ostaa ja kun kerran erehtyi tupakka-askin ostamaan, tuli kassajonoon seuraavaksi oma murkkuikäinen oppilas. Kuvitteleppa, jos tämä opettajatar olisi ostanut kondomeja?

Minä olen käynyt noin kerran vuodessa ravintolassa omalla paikkakunnallani, ja ostan pääsääntöisesti kaiken lähikaupasta. Tässä viime aikoina mietin, pitäisiköhän minunkin alkaa hieman tekopyhäksi.

Istuimme nimittäin lapsuuden ystäväni kanssa terassille, kävelylenkkimme päätteeksi. Aurinkoinen keli oli mitä upein, ja otimme lasilliset viiniä syyspäivän ja ystävyytemme kunniaksi. Tervehdin siinä reippaasti muutamaa oppilaani vanhempaa, ja entinen naapurikin huikkasi iloisen äänekkäästi, että kyllä piisaa terassikelejä! Ja tänään Alkossa kuulin takaani vienon " pöön", kun entisen oppilaani äiti , Alkon myyjä nimittäin, moikkasi minua.

Mietin sitten, että pitäisiköhän oikeasti käydä hoitamassa nämä ostokset kauempana. Ystävätär totesi, että pane kuule miehes Jyväskylään ostamaan viinit ja käske ostaa kerralla pari laatikkoa niin ei tarvitse joka viikko Alkossa ravata.

Näin teemme.