Yökoulua

Yökoulu on siis koulua, jota käydään yöllä. Oppilaat ruinaavat sitä opettajaltaan vuosia ja joskus opettaja sitten heltyy, lupaa esim. hyvin menneiden kokeiden jne palkkioksi yökoulua.
Tärkeinpänä pointtina on siis mukava yhdessätekeminen ja oleminen, me-hengen vahvistaminen etc. Yökoulu pidetään koulussa.

Siitä on yli kymmenen vuotta kun minä hellyin. Vietin yökoulua oman vitosluokkani kanssa ja mukavaa oli. Yksi isä vietti yönsä sitten poikien kanssa ja minä tyttöjen kanssa.

Kuopuksen luokka piti yökoulua viime torstaina. Lupauduin open kaveriksi, sillä aikuisia pitää olla vähintään kaksi. Palastuslaitos tiesi, että olemme koulussa, joten emme odottaneet poliisia tutkimaan outoja valoilmiöitä koulussa.

Oppilaat olivat jo leipomassa pizzojaan, kun tulin. Pizzanpaisto sujui ja samoin jälkityöt. Täydellä mahalla oli sitten mahtavaa aloitella kuurupiilo, tai modernimmin sellainen leikki, että muut juoksevat pimeässä koulussa piiloihin ja pari etsijää sitten etsii heidät. Musiikin soidessa piiloudutaan, kun musiikki loppuu, alkaa etsiminen.
Luokanopettaja osoitti huumorintajuaan laittamalla taustamusiikiksi kauhuleffojen tunnareita. Psykon musiikki sai muutaman tytön kalpeaksi, joten musiikki vaihtui muumeihin. Minä valitsin Loirin " Nauravan kulkurin", mutta totesimme että sekin oli aina pelottavaa..

Piilosen jälkeen tytöt halusivat mennä auditorioon leffaa katsomaan ja pojat sählyilivät. Oli myös vitsikilpailua, pelejä ja piirtämishommia .

Ketään ei tarvinnut komentaa, kukaan ei hölmöillyt. 22 oppilasta olivat sopuisasti ja mukavasti koko ajan. Onnettomuuksilta vältyttiin, mitä nyt kylmäpussia laittelin sählyvammoihin.

Ilta venyi, mutta yhdeltä olivat kaikki tytöt omassa luokassaan patjoillaan ja pojat omassaan. Lupasin hövelisti, että vartin saatte vielä jutella, sitten sammutan valot ja sen jälkeen saa vaan supattaa hyvin hiljaa.

Ajattelin, että kohta saan nukahtaa ja pärjään sitten niillä unilla, sillä vaikka oppilailla oli seuraava päivä vapaa, minulla ei.

Eihän se tietenkään niin mennyt. Ennen nukahtamista sain kuunnella unissapuhumista ( ja kikatusta ), kuorsausta ( ja kikatusta ) , kikatusta ihan muuten vain, tuskailua kovasta patjasta, happikin loppuu, päätä särkee, pissattaa ja janottaa.

Kolmelta katsoin vielä kelloa. Takaraivossa jyskytti yhden oppilaan ohimennen heittämä huomautus:
" Ai niin, äiti käski varoittaa, että mä kävelen unissani."

Teini vinkkaa vanhemmalle

Me olemme ohittaneet sen vaiheen, jolloin minun kanssani ei yksinkertaisesti voinut liikkua missään. Olin nolo kun höpöttelin kaupan kassalla ja niin pois päin. Nykyään kanssani voi käydä jopa salilla ja jumpassa, jos olen kunnolla. Siis sellainen ilmeetön ja vähäeleinen, pukeudun asiallisesti enkä hölmöile.

Muutamista asioista on kuitenkin löytynyt huomautettavaa. Olimme tässä jokin aika sitten uimahallissa ja tyttäreni kauhistui näkemästään.
" Siis kauheeta, etkö sä sheivaa?YÄK! "
Tähän minä sitten nolona änkytin että kyllä periaatteessa joo, mutta on nyt unohtunut. Talviaikaan villaiset sääret sitä paitsi lämmittävät.

Yhtenä aamuna pukeutumiseni joutui tarkasteluun.
" Sä pukeudut liian nuorekkaasti."
Puolustus: Mutta kun mä viihdyn näissä rennoissa ja löysissä vaatteissa, eikä näillä hartioilla voi käyttää jakkupukua.
" Mut lupaa ettet enää osta vaatteita Gina Tricoosta, jooko? "

Viime viikolla oli yläkoulun vanhempainilta. Vanhempi pystyi lunastamaan läsnäolollaan vapaapäivän nuorelleen, jos halusi. Toki meillä haluttiin ja menin illalla kouluun, jossa oli erilaisia pisteitä, mm. poliisin , terveydenhoitajan ja nuorisotoimen pisteet, sekä infoa peleistä ja päihteistä.
Ilta oli antoisa, oli meitä muutamia vanhempiakin niiden nuorten joukossa, joiden vanhemmat eivät olleet päättäneet lunastaa vapaata nuorilleen.
Yritin keskittyä ja pitää kielen keskellä suuta, olinhan täällä tyttäreni luokkakavereiden joukossa enkä saisi nolata häntä noloilla kommenteilla.
Näin oli kuitenkin tapahtunut.
Keskusteltaessa netin käytöstä veistelyni demi.fi-riippuvuudesta ei ollut kuulema hauska.
Eikä se singstar-juttu.