perjantai 24. syyskuuta 2010

Minä, muinaisjäänne?

Omasta murkkuiästä ( tyhmä sana, sori UMA ) on vierähtänyt aikaa vaivaiset 28 vuotta. Noin. Muistan kuitenkin aika hyvin yläasteaikani, mitä sitä touhuttiin ja missä. Ei ollut kännyköitä, ja omat vanhemmat, vaikkakin asettivatkin tiukat kotiintuloajat, olivat lienee OMAn nuoruutensa muisteloissa eivätkä voineet kuvitellakaan, mitä Linnoituksen vanhoissa vallihaudoissa tapahtui perjantai-iltaisin. Tai missä käytössä uimakopit olivat. Äitikin alkoi haistella hengitystä kohtalaisen myöhäisessä vaiheessa.
Meidän varhaisnuorisolla ei ole cityä, mitä kiertää, ainakaan vielä. Kotona vietetään aikaa, ja kavereita kyläilee mukavasti. Kun minä aikoinani istuin Mooken, Mikan ja Samin kanssa Huhtiniemen rannassa Juicea tai Brucea kuunnellen ( ja tupakkaa poltellen ), meidän nuoriso istuu meillä. Tosin ehkä liian aikaista iloita, ikää tässä on kuitenkin muisteloiden välissä vajaa parisen vuotta...( minä muistelen siis 15-vuotiaan elämää, ja meillä eletään 13-vuotiaan elämää).
Poikakaverikulttuuri on ihan erilaista nykyään. Niitä alkaa olla jo viitosluokalla. Ja seiskaluokalla pitäisi päästä yökylään. Nyt se antiikkinen ajattelu astuu esiin.
" äiti hei, mitä eroa siinä on, onko meillä tyttö vai poika yökylässä? "
" siis miks te ette voi antaa mun mennä sinne yöks? "
" Mitä te oikein pelkäättte? "

Tässä vaiheessa sanon jämäkästi, että en minä mitään pelkää, mutta meistä se ei nyt ole mitenkään soveliasta ja kyllä sitä ehtii myöhemminkin".
Tytäs oli hetken hiljaa ja oli sitten aika itsetyytyväisen näköinen ja sanoi että joo, kyllä mä NYT tajuun mitä te pelkäätte".
Ja lähti hymyillen toiseen huoneeseen.
Tämähän rauhoitti äitiä kummasti.

torstai 23. syyskuuta 2010

Periaatteesta en...

käytä autoa merkkiliikkeessä huollossa.

Kunnioitettava periaate, ja säästää rahaa. Nuo ihanat, normaalit 90-luvun autot olikin kätevää huoltaa tuolla alapihan "pyräkorjaamossa", mutta nyt onkin haastetta, kun minulla on käytössäni Audi vm 2000. Hienostuneesti muotoiltu herkku ilmastoinnilla ja sähköikkunoilla ynnämuilla sähköisillä asioilla, joihin ei tavallinen meisseli ( ei edes minun Mieheni sellainen ) pysty.

Taustaa. Kolmisen kuukautta omistajuuden siirryttyä meidän perheelle, alkoi airbagin-valo palaa. Mieheni " tutustui asiaan", sillä kannattaa tutustua asioihin ennenkuin lähtee vaihdattamaan ilmatyynyjä, se maksaisi ainakin tonnin. ( Siihen ei todellakaan ole varaa). Selvisikin, että yksi pieni osa oli vioittunut. Sen sai netin kautta hankittua edullisesti, aikaakaan ei mennyt kuin reilu kuukausi. Osa tuli vaihdettua, ja airbagin valo saatiin paikallisessa huoltamossa sammumaan.
Paska juttu olikin se, että tässä räpellyksessä pari muuta valoa alkoi palaa, ja auto huutaa aina käynnistäessä ikävästi. Huoltokirjan mukaan pitäisi suurinpiirtein hinauttaa auto merkkihuoltoon. Huoltamopojatkin sanoivat, ettei heillä ole koodeja valojen sammuttamiseen, mutta voin ajella huolettomasti, vikaa ei ole. Merkkiliikkeessä saavat sitten valotkin, ja äänen, sammumaan.

No, siis naisen logiikkaa tähän väliin. Autossa on siis erilaisia varoitusvaloja, jotka vilkkuvat aiheetta? Ne täytyy siis vain sammuttaa, ja jos se ei onnistu, niin antaa niiden sitten vilkkua? Ja viisain on se, joka saa ne sammumaan ilman merkkiliikkeen kallista tietokonetta.

Valitin nimittäin asiasta pyräkorjaajalle. Tämä totesi, että älähän hättäile, löysin netitstä sellaisen laitteen, jolla voi nollata ja lukea itse noita juttuja ja velimies hommaa sen kun korjaaja itse ei hallitse lontoota. Tässä meni kotvasen aikaa, ja laitehan tuli. Se ei ihan vielä ole toiminut kuten sen pitäisi, sillä valot vilkkuvat ja piipittävät, mutta annas olla. Työkaveri tänään sanoi, että on tosi tosi kallista käyttää autoa merkkihuollossa. Viissataa ainakin tai jotain. Hitsit, antaa siis pyräkorjaajan yrittää vielä parisen viikkoa. Sen jälkeen olisin taas tulossa tyttöjen reissu Helsinkiin, eikä silloin saa prkl vilkkua yksikään ylimääräinen valo.
Tai meikäläinen korjaa vian lekalla.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Sukuvika

Elämme tosiaan sitä aikaa, että puoliso voi pikkuhiljaa alkaa kaivella haulikkoa esiin. Pojankoltiaisia on alkanut pörräämään tiuhaan tahtiin, mutta mukavia kavereita kaikki ja meillehän saa tulla. Kaikki ovat olleet samanikäsiä ja porukalla on kyläilty. Viime kesänä tosin huomautin, että pääovesta tullaan, sillä kaupasta tullessani kaverit olivat menossa esikoisen huoneeseen palotikkaita pitkin. Aivan eri asia olisikin, jos joku autoileva nuorimies tulisi näille kulmille hengailemaan. Lähtö tulisi.

Tänäänkin eräs urhea luokkakaveri tuli pitkän matkan päästä kyläilemään. Ilman sitä esiliinajoukkoa, joka yleensä on mukana. Tämä oli kuopukselle jotain uutta, ja pitihän sitä vahtia. Kun toiset olivat parvekkeella juttelemassa, kyräili kuopus portaikossa ja vahti. Muutenkin piti vähän kiukutella. Sanoin sitten, että mene vaikka tietsikalle, jos ei ole muuta tekemistä. Tietenkin isommat tarvitsivat tietsikkaa , vaikkakin vain hetken. Kuopus tulistui, että jos en saa olla koneella, sitten vaklaan.
Totesin, että olet aivan kuin tätisi, minun sisareni siis. JOS minulla sattui joskus joku poika vahingossa olemaan vieraana, sisko kyllä pyöri nilkoissa. Naurahdin vielä, että varmaan isäsikin on ollut samanlainen vaklaaja, koska on sisarussarjan nuorin. Kuopus ei hätkähtänyt, vaan sanoi että no niin, sitähän on sitten suvussa. Eikä siitä sen enempiä.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Häkävaroitin

Lämmityskausi alkaa taas pian. Ollaan tässä fiilistelytulia tehtykin jo pari kertaa. Meillähän ei ole televisiota olohuoneessa nimenomaan sen takia, että talvi-iltoina istuskellaan sitten takkatulta tuijotellen. Kesäisinhän istutaan tavernassa ja keväisin sekä syksyisin kasvihuoneessa.
Varaava takka on myös hyödyllinen. Meillä se lämmittää pääsääntöisesti sen verran, että aamuisin on vedettävä villasukat jalkaan ( yön pärjää siis ilman ).

No mutta. Toisen polven kaupunkilaisena en ole elävän tulen kanssa paljoa ollut tekemisissä, ja jonkinasteinen kunnioitus on tätä elementtiä kohtaan olemassa. Kynttilöiden kanssa on tullut sen verran savua, että olen nykyään tarkempi tulien suhteen. Pelkään myös sitä, että suljen pellin liian aikaisin, siksi kyttään etteivät hiilet hehku yhtään eikä ole olemassa minkäänlaista mahdollisutta sinisen liekin olemassaoloon.

Puoliso on sitten sitä mieltä, että pelti on suljettava sillä minuutilla, kun tuli sammuu ja hiilet hehkuvat vielä värisevän punaisina. Saunailtoina otetaan jopa lähtölaskentaa, hän tuijottaa tulipesää ja ampaisee rappuset ylös ja sulkee pesän HETI - se on tavallaan kilpailua siitä, saako parhaat lämmöt talteen ensimmäisellä sekunnilla. ( olen kuullut, että muillakin on tälläisia miehiä, liekö jokin miehinen juttu? )

Lukija varmaan arvaakin, että minua tälläinen otti päähän. Joskus olen "saanut päänsärkyäkin"- ihan varmaan häkää. Miehen mielestä hormi fuskaa ja häkämyrkytyksen todennäköisyys on olematon. Kissa ja hiiri peli jatkui, ja meikäläinen hermoili. ( Kävin joskus jopa salaa avaamassa peltiä...)

Sitten kävi työpaikalla myyntiedustaja, joka kaiken tarpeellisen ohessa möi myös häkävaroittimia. Ostin sellaisen, ja jo vain olen rauhoittunut. Sulkekoon pellin kun haluaa, häkävaroitin kyllä piippaa, jos olemme vaarassa.

Kesti kyllä aikansa tottua sen jatkuvaan vilkkuvaloon, jolla se ilmoittaa olevansa toimintakunnossa...