perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hissan kokeet

Kuopuksen luvalla kirjoitan.

Neidon harrastusten määrän vuoksi olen yrittänyt teroittaa, että kokeisiin lukeminen täytyy aloittaa hyvissä ajoin ennen viimeistä iltaa, sillä silloin todennäköisesti on treenit ja niiden jälkeen ei jaksa enää lukea. Niistä ei oikein voi olla poiskaan, joten ainoa oikea ratkaisu olisi , tietenkin, lukea läksyt ja huolehtia siitä, että vapaailtoina olisi kirjat kotona. Koealueen kahlaamiseen ei pitäisi mennä aikaa koko iltaa ja luppoaikaakin jäisi.

Kokeet ovat pääsääntöisesti ajoissa tiedossa, harmi vain, että kirjat ovat aina koulussa. Näin kävi historiankirjojenkin kanssa ja viimeisenä iltana sitten yritettiin lukea kokeisiin. Matkalla treeneihin ei Amerikan sisällisota jaksanut kiinnostaa. Mihinkä historiaa muka tarvittaisiin, ja jos kerran muista aineista tulee hyviä numeroita,niin haittaako se huono hissan numero nyt sitten kauheasti.

No historiaa tarvitaan elämän ymmärtämiseen ( toisaalta, ovatko ihmiset oppineet virheistä? Laajemmassa mittakaavassa, miettikääs? Toisen maailmansodan julmuudet, Jugoslavian sisällissota...) ja onhan se nyt ihan typerää ottaa lukuaineesta huono numero.

Tyttö sanoi, että saa kokeesta varmaan korkeintaan kutosen. Sanoi, että laittaa mulle viestin koulusta tyyliin " äiti, olen raskaana", sitten säikähdän ja osaan suhteuttaa asian, kun kyse loppujen lopuksi ei ollutkaan siitä vaan hissan koenumerosta. Rähjäsin edelleen, ja neito ilmoitti lopettavansa koulun kokonaan. Alkavansa pummiksi. Sanoin, että kunhan ei meiltä pummaa.

" No loppujen lopuksi en mä tarvii kun jonkun risun ja sahan", hän sanoi.
 " Mitä sä sahalla? "
" Soittelen sitä."

Sovittiin sitten, että lähikaupan pihasta on hyvä aloittaa ura katusoittajana.

Tässä samalla reissulla kerroin, kuinka minun juoksuni oli sujunut aika hyvin hänen treeniensä aikana, harmi vain että piti tunnin päästä lopettaa kun tuli vessahätä. Kuvailin sitä, kuinka kesällä on hyvä juosta pururadalla koska puskaan pääsee aina tarvittaessa. Olisin jatkanut vielä juttujani, kun kuopus keskeytti tiukkaan sävyyn:

" Äiti, mun ei todellakaan tarvii tietää noista sun puskareissuista enempää".

Loppumatka kuunneltiin radiota. 

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Talviautoilun riemuja

Jo otsikko on ironiaa. Talviautoilussa ei ole mitään kivaa tai riemullista.Ylipäätään talvi on ärsyttävä vuodenaika, talvessa ei ole muuta mukavaa kuin se, että voi hiihtää ( jos ei ole liian kylmä, liian kosteaa, liian tuulista tai lumisadetta )ja että Suomen luonto näyttää kauniilta ( jos on aurinkoista, riittävästi lunta ja tarkkailet luontoa lämpimästä mökistä ).

Autoilu on tympeää. Ajat surkeasti aurattuja teitä ( jos ne on aurattu ), jäiset urat kolisuttavat autoa, sillä iskunvaimentimet ovat jäässä tai eivät muuten vaan oikein skulaa. Auto ainakin on jäykkä kuin pakastearkku.  Puhaltimet ovat aina säädetty perseelleen, takaikkunat vetävät huuruun ja tuulilasiin kasaantuu kivoja kökköjä jäämassaa, joka saa sitten pyyhkijät rohisemaan. Ja eiväthän ne mitään pyyhi, jättävät juuri silmiesi korkeudelle märät lumiset vanat.

Joka hemmetin aamu saat raaputtaa ja putsata autoasi. Tuulilasi on sen verran korkealla, että joudut makaamaan konepellillä yleettääksesi putsaamaan sen. Vaikka kuinka varoisit, ottaa ainakin rintavarustus kiinni autoon ja takissa on paskaisia läiskiä sen jälkeen. Näpit ovat jäässä tietenkin, sillä et muista koskaan ottaa niitä hanskoja mukaan, kun lähdet autoa putsaamaan.

Muut liikenteessäolijat ovat luku sinänsä. Vaikka tiet ovat jäässä ja näkyvyys perseestä, ei silti tarvitse ajaa viittäkymppiä kahdeksankympin suoralla. Eikä toisaalta roikkua minun takapuskurissani, jos minä satun tekemään niin.

Polttoainetta kuluu enemmän, en tiedä miksi. Ja sehän vasta on mukavaa, kun kaikessa harmaudessa ja viiltävässä tuiskussa öljyvalo syttyy palamaan. Selvitettyäsi vian ( konsultoimalla puhelimitse siippaa ), nouset ulos autosta, yrität sormikopelolla saada konepellin auki ( ai vittu siinähän onkin tuollainen vipu ) ja sitten hoitaa sen öljyn lisäyksen.  Eikä sinulla ole sitä pipoa, koska olit laittanut tukkasi nätisti klipsillä . Tukkaa tunkee suuhun ja yrität jäisillä sormillasi haroa sitä sivumpaan, no nyt poskessasikin on öljytahra.

Luojalle kiitos minulla on lisävarusteena sisätilalämmitin. Osaan edelleenkin arvostaa sitä, että saan auton lämpöön ja se ei ole umpijäässä sisältäkin. Ja ehdottomasti autossa on yksi huippuvaruste, josta nautin aivan suunnattomasti. Se on penkinlämmitin. Mikä onkaan ihanampaa kuin kylmissäsi istut autoon ja säädät lämmittimet maksimiteholle. Lämmittää niin suloisesti jopa alaselkään asti.

Kyseiselle varusteelle onkin olemassa oiva nimi. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, henkäisin syvään ihan silkasta järkytyksestä. Nimi on kuitenkin hemmetin kuvaava. Se on pillugrilli.

Joka naisen must have

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sunnuntaimietteitä

Ihana aurinkoinen sunnuntai. Viisaana naisena kävin hiihtämässä ennen kotitöiden aloittamista. Muuten siinä käy niin, että aina ilmaantuu uusi homma ja koko ajan hermostuttaa, että ehtiikö sitä lenkille vai ei. Toki pyöräytin pari koneellista pyykkiä ja laitoin paistin uuniin ennen hiihtoa, mutta silti.

Miksiköhän biojäteastia on aina täynnä?

Näin ihanaa ja erikoista unta joesta, joka oli jossain Kreikassa. Virta vei minua ja esikoista aika lujaa, minä heittäydyin vietäväksi ja esikoinen jarrutti. Sanoin, ettei ole pelättävää, ja virta muuttuikin vesiliukumäeksi, josta laskimme turvallisesti alas.

Huomenna on taas maanantai. Lauantaityöpäivän jälkeen viikonloppu tuntuu lyhyeltä. Sitä itse asiassa odottaa jo seuraavaa viikonloppua. Sitä elelee viikonlopusta toiseen , lomasta seuraavaan. Ei sillä, että työ olisi jotenkin ikävää tai arkimenot uuvuttavia. Ei ollenkaan, mutta vapaa-aika on aina vapaata. Ainakin saa nukkua pitempään.On niin ihanaa nukahtaa, kun tietää, että saa herätä omaan aikaansa. Sillä ei ole väliä, vaikka heräisi kello seitsemän.

Karttakirjaa on tullut selailtua. Koska seuraava kohde ei ole vielä selvillä , käytti mies tilaisuutta törkeästi hyväkseen ja maksoi Audin osia matkasäästöistäni. En viitsinyt suuttua, sillä minähän se sillä ajelen. Kunhan tapaus ei vaan toistu.

Karibianmeren tienoo taitaa kutsua, Kuuba kenties? Olisi upeaa, jos saisi sellaisen matkabudjetin ja reissulennot suunniteltua, että voisi olla Kuuban lisäksi vaikka viikon Panamassa . Miehen viisikymppisille ei sinne ehditä, vaan seuraavan vuoden loppuun reissua haaveilen. Tässä välissä voisi käydä vaikka Lontoossa, tutustua siihen Harry Potter-maailmaan.

Ja siihen asti täytyy imeä iloa arjesta ja siitä, että on ainakin viikonloput, joita odottaa.