Kari Hotakainen kirjoitti Satukirjassaan , että on olemassa kolmenlaisia taloja, miehiä, naisia ja lapsia. Hotakaista matkien teen nyt oman kategorioinnin miehistä, sillä satun olemaan hyvin kiukkuisella tuulella ja haluan purkaa pahanoloni kirjoittamiseen.
Sanomattakin selvää, että kärjistän.
Taustaksi kerron, että kirjoittelin paikallislehteen neljän vuoden ajan tietämättä sellaista tosiasiaa, että kolumnisteille maksettiin. Jos älysi laskuttaa. Älysin laskuttaa vasta, kun tämän kuulin, ja laskutin toki kaikista kirjoittamistani kolumneista. Väittely päätoimittajan kanssa johti siihen, että ylpeyteni kielsi minua ottamasta vastaan sitä korvausta, jonka nykyinen päätoimittaja olisi minulle suostunut hyvää hyvyyttään korvaamaan. Toki oltuaan yhteydessä juristiin, jonka mukaan mitään korvausvelvollisuutta ei ollut.
Rehellisyyden nimissä mainittakoon, ettei tilanne ollut nykyisen päätoimittajan aiheuttama ja muu toimitus oli ilman muuta pahoillaan tilanteesta ja hyvin empaattinen. Joka tapauksessa koin olevani kiristäjä ja tunsin oloni likaiseksi hakiessani korvausta tekemästäni työstä. ja palkkiohan ei kokonaisuudessakaan olisi ollut kovin suuri. Onneksi en ehtinyt varata sitä Irlannin matkaa.
Mutta. On olemassa kolmenlaisia miehiä. Tavallisia, Testosteronipellejä ja muita Pellejä. Tavallisiin miehiin luetaan perheenisät, duunarit ja esimerkiksi luokanopettajat. Tavallisen ei tarvitse välttämättä käyttää Mari-paitaa , mutta liian hienolla autolla hän ei saa ajaa. Tavalliset miehet ovat pääsääntöisesti luotettavia ja turvallisia sekä tyhjentävät roskiksen. He pelaavat myös lautapelejä.
Testosteronipellejä tapaa helposti politiikassa. Tälläiset miehet hallitsevat maneerit, joilla saadaan kehittymätön vastustaja tuntemaan olonsa surkimukseksi. Katsovat päästä varpaisiin, vastustavat vaikenemalla. Testosteronipelle hallitsee äänenkäytön ja hänellä on vahva intonaatio. He ovat yleensä pitkiä ja heissä on rahtunen karismaakin, jonka avulla he ovat onnistuneet pääsemään asemaansa. Johtajissa on paljon tälläisiä. Testosteripellet eivät pidä rähisevistä naisista, vaan haluavat, että heidän kanssaan ollaan samaa mieltä . Naisen nöyrä ihailu on mannaa Testosteronipellelle, ja hyvinkäyttäytyvä nainen voi saada rapsutuksen.
Muut Pellet jakautuvat useampaan alaryhmäänsä, esimerkiksi Taiteilijoihin, Erakkoihin ja Adoniksiin. Adonikset ovat hyvin epäluotettavia ja hämäävät helposti muita komeudellaan ja sulavalla olemuksellaan. Erakot elävät sosiaalisen yhteisön ulkopuolella tai sen jäseninä, mutta vain ulkoisesti. Sisäisesti he eivät koe kuuluvansa mihinkään, mutta eivät ole siitä moksiskaan.
Taiteilijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja erittäin vaikeasti määriteltävissä. Joku Taiteilija saattaa omata piirteitä Tavallisista tai Testosteronipelleistä. Taiteilijoilla on kuitenkin aina jokin erityisominaisuus tai -lahjakkuus, joka kyllä kompensoituu sillä tavoin, että Taiteijan on joskus vaikea hallita arkea.
Ihmettelette tietenkin, miten tämä jutun aihe nyt liittyi aluksi mainitsemaani taustaan? No siksi, etten minä ole nöyrä, vaan juuri sellainen nainen, joka saa Testosteronipellen ärsyyntymään. Aivan varmasti pehmeällä käyttäytymisellä ja parilla kyyneleellä olisi ollut suotuisampi vaikutus . Tämän huomasin jo ollessani politiikassa. Mitä tiukemmat puheenvuorot, sitä jäätävämpi vastustus.
Tässä sitä siis ihmetellään, politiikasta olen jättäytynyt pois ja kirjoittelenkin vain harvakseltaan tähän blogiini.
Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
perjantai 21. marraskuuta 2014
lauantai 30. elokuuta 2014
Ruokaostoksilla
Kaupan kassaltahan saa nykyään rahaa, veikkauksia, postimerkkejä ja niitä kivoja pieniä muovipusseja. Laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin. Kyllä kiitos, jokainen omaansa.
Seisoin tänäänkin yli vartin jonossa muutaman ostoksen vuoksi, edelläni oli kaksi asiakasta.
-ja sitten veikkausta, kolme lottoriviä.
-kolme?
-kyllä.
-Tuleeko jokeri?
-mitä?
-niin, laitetaanko jokeri?
-ei.
-kylläpä tämä laite on nyt hidas...no toimiihan se.
-Laitetaanko rouvan pakasteet pieneen pussiin?
-joo, voisihan ne laittaa.
-entä jogurtit?
-mitä?
-että laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin?
-no voisihan ne laittaakin.
-entäs tämä jäätelö?
-niin mitä siitä?
-että laitetaanko pieneen pussiin?
-voisihan senkin laittaa.
-Hyvänen aika, ompas minulla näitä pieniä pusseja nyt paljon. Saisinkos vielä kolme postimerkkiä?
-Millaisia laitetaan? meillä on tässä näitä muumiaiheisia, kukkia ja näitä taidemerkkejä.
-katsotaan. Hmm...
-se tekee 34 euroa 40 senttiä.
-mitenkä päin minä tämän kortin laitan?
-rouva tuo kortti ei käy siihen laitteeseen, se on kirjastokortti.
-on se ennenkin kelvannut. Minäpä maksan sitten näillä kolikoilla.
Ja sitä rataa. Kyseessä en ollut minä, sillä minä en tarvitse pieniä pusseja tai lottorivejä. Haluaisin tehdä ostokset rauhassa ja nopeasti. Kumpikaan ei nykyään onnistu, sillä kauppojen helvetillinen taustamusiikki häiritsee todella paljon keskittymistäni ostoksiin.Tänäänkin piti soittaa siipalle että luettelee mulle mitä mun piti ostaa, suunnistin sitten samantien oikeille hyllyille ja otin tuotteet. Hermo oli kireällä siitä möykästä.
Ja se kassalla odottelu ei tilannetta parantanut.
Seisoin tänäänkin yli vartin jonossa muutaman ostoksen vuoksi, edelläni oli kaksi asiakasta.
-ja sitten veikkausta, kolme lottoriviä.
-kolme?
-kyllä.
-Tuleeko jokeri?
-mitä?
-niin, laitetaanko jokeri?
-ei.
-kylläpä tämä laite on nyt hidas...no toimiihan se.
-Laitetaanko rouvan pakasteet pieneen pussiin?
-joo, voisihan ne laittaa.
-entä jogurtit?
-mitä?
-että laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin?
-no voisihan ne laittaakin.
-entäs tämä jäätelö?
-niin mitä siitä?
-että laitetaanko pieneen pussiin?
-voisihan senkin laittaa.
-Hyvänen aika, ompas minulla näitä pieniä pusseja nyt paljon. Saisinkos vielä kolme postimerkkiä?
-Millaisia laitetaan? meillä on tässä näitä muumiaiheisia, kukkia ja näitä taidemerkkejä.
-katsotaan. Hmm...
-se tekee 34 euroa 40 senttiä.
-mitenkä päin minä tämän kortin laitan?
-rouva tuo kortti ei käy siihen laitteeseen, se on kirjastokortti.
-on se ennenkin kelvannut. Minäpä maksan sitten näillä kolikoilla.
Ja sitä rataa. Kyseessä en ollut minä, sillä minä en tarvitse pieniä pusseja tai lottorivejä. Haluaisin tehdä ostokset rauhassa ja nopeasti. Kumpikaan ei nykyään onnistu, sillä kauppojen helvetillinen taustamusiikki häiritsee todella paljon keskittymistäni ostoksiin.Tänäänkin piti soittaa siipalle että luettelee mulle mitä mun piti ostaa, suunnistin sitten samantien oikeille hyllyille ja otin tuotteet. Hermo oli kireällä siitä möykästä.
Ja se kassalla odottelu ei tilannetta parantanut.
perjantai 22. elokuuta 2014
Autokoulun teoriakokeesta...
Opetusluvan hakijan näkökulmasta. Nakki napsahti, vaikken ikipäivänä olisi kuvitellut, että alkaisin opettaa ketään ajamaan autolla. Kaikkein viimeisimpänä omaa jälkikasvuani. Koska Siipan kaasujalka on niin herkkä, näin kuitenkin pääsi käymään.
Itse opetushan ei ole vielä käynnistynyt, jarrupoljin on tosin asennettu ja auto katsastettu. Minä olen suorittanut teoriakokeen hyväksytysti, toisella yrittämällä.
Pitää vähän avata noita sanallisia tehtäviä ja kuvatehtäviä. Sanallisia on kolmekymmentä, joista kolme saa olla väärin. Kuvallisia tehtäviä on 50, ja niissä saa olla kahdeksan virhettä. Testi on aikarajoitteinen.
Sanallisissa piti laskea päässä peräkärryn painoa ja muuta oleellista. Suurin osa kysymyksistä oli tietenkin ihan järkeviä, kuten sellainen, että miksi ajo-opetusta ylipäätään järjestetään. Rahastuksen ja kiusaamisen vuoksi? No se oli tietenkin väärä vastaus. Minäkin tiesin sen.
Kuvalliset olivat mielestäni tosi ärsyttäviä. Kuvassa seisoo poliisi lähes keskellä tietä. Kysytään, pitääkö pysähtyä. No pitää, minä vastaan. Mutta eipäs pitänytkään, sillä poliisin kädet roikkuivat alaspäin. ( Aja yli vaan ! ).
Saako lähteä ohittamaan kuvassa olevaa kulkuneuvoa, kun on keltaiset viivat ja ohituskielto. No enhän minä mieltänyt sitä pyöräilijää kulkuneuvoksi, vastasin ettei saa. No kyllä sen pyöräilijän saa ohittaa. Toki.
Sitä en ymmärtänyt, että oli kuva ohitustiestä, jossa siis kaksi kaistaa samaan suuntaan ( naislukijoille tiedoksi ). On räntäsade, ja edessäsi on rekka. Takaa ei tule autoa. Kysytään, saanko lähteä ohittamaan. Vastaan että kyllä. Vastaus on väärä. Huonolla kelillä ei saa ohittaa.
Sama kuva, mutta nyt kysytään, saako vaihtaa kaistaa. Muistan ensimmäisen yritykseni, ja ajattelen että no ei sitten, vaikkei mielestäni estettä olisikaan. Vastaus oli väärä, saa vaihtaa.
Siis mitä eroa on kaistanvaihtamisella ja ohittamisella ohitustiellä, jossa toinen kaista on nimenomaan sitä varten, että liikenne sujuu jouhevasti ja pääsee helpommin ohi?
Oli siellä muitakin typeriä kysymyksiä ja minä en edelleenkään ymmärrä sitä, että autoa ei saa pysäköidä alle 5 metriä ennen suojatietä. Mutta sen jälkeen saa. Miten se näkyvyys on muka parempi?
Siippa osallistuu myös ajo-opetukseen. Osti netistä kauko-ohjattavan leikkiauton, ja huvittelee ajeluttamalla sitä meikäläisen nilkkojen ympärillä. Perusteluna hankinnalle oli se, että sillä on kätevää harjoitella taskuunperuuttamista.
Mä en muuten hallitse sitä. Näillä lakeuksilla on niin reilusti parkkitilaa, ettei tarvitse hifistellä. Täytyy antaa teoreettiset ohjeet ja katsoa miten pentu selviää.
Tästä aiheesta tulee varmasti lisää :)
Itse opetushan ei ole vielä käynnistynyt, jarrupoljin on tosin asennettu ja auto katsastettu. Minä olen suorittanut teoriakokeen hyväksytysti, toisella yrittämällä.
Pitää vähän avata noita sanallisia tehtäviä ja kuvatehtäviä. Sanallisia on kolmekymmentä, joista kolme saa olla väärin. Kuvallisia tehtäviä on 50, ja niissä saa olla kahdeksan virhettä. Testi on aikarajoitteinen.
Sanallisissa piti laskea päässä peräkärryn painoa ja muuta oleellista. Suurin osa kysymyksistä oli tietenkin ihan järkeviä, kuten sellainen, että miksi ajo-opetusta ylipäätään järjestetään. Rahastuksen ja kiusaamisen vuoksi? No se oli tietenkin väärä vastaus. Minäkin tiesin sen.
Kuvalliset olivat mielestäni tosi ärsyttäviä. Kuvassa seisoo poliisi lähes keskellä tietä. Kysytään, pitääkö pysähtyä. No pitää, minä vastaan. Mutta eipäs pitänytkään, sillä poliisin kädet roikkuivat alaspäin. ( Aja yli vaan ! ).
Saako lähteä ohittamaan kuvassa olevaa kulkuneuvoa, kun on keltaiset viivat ja ohituskielto. No enhän minä mieltänyt sitä pyöräilijää kulkuneuvoksi, vastasin ettei saa. No kyllä sen pyöräilijän saa ohittaa. Toki.
Sitä en ymmärtänyt, että oli kuva ohitustiestä, jossa siis kaksi kaistaa samaan suuntaan ( naislukijoille tiedoksi ). On räntäsade, ja edessäsi on rekka. Takaa ei tule autoa. Kysytään, saanko lähteä ohittamaan. Vastaan että kyllä. Vastaus on väärä. Huonolla kelillä ei saa ohittaa.
Sama kuva, mutta nyt kysytään, saako vaihtaa kaistaa. Muistan ensimmäisen yritykseni, ja ajattelen että no ei sitten, vaikkei mielestäni estettä olisikaan. Vastaus oli väärä, saa vaihtaa.
Siis mitä eroa on kaistanvaihtamisella ja ohittamisella ohitustiellä, jossa toinen kaista on nimenomaan sitä varten, että liikenne sujuu jouhevasti ja pääsee helpommin ohi?
Oli siellä muitakin typeriä kysymyksiä ja minä en edelleenkään ymmärrä sitä, että autoa ei saa pysäköidä alle 5 metriä ennen suojatietä. Mutta sen jälkeen saa. Miten se näkyvyys on muka parempi?
Siippa osallistuu myös ajo-opetukseen. Osti netistä kauko-ohjattavan leikkiauton, ja huvittelee ajeluttamalla sitä meikäläisen nilkkojen ympärillä. Perusteluna hankinnalle oli se, että sillä on kätevää harjoitella taskuunperuuttamista.
Mä en muuten hallitse sitä. Näillä lakeuksilla on niin reilusti parkkitilaa, ettei tarvitse hifistellä. Täytyy antaa teoreettiset ohjeet ja katsoa miten pentu selviää.
Tästä aiheesta tulee varmasti lisää :)
lauantai 16. elokuuta 2014
Miesten ja naisten eroja
Niitä on paljon ja peilaan nyt vain omaan kokemukseeni, sillä en ole tehnyt laajempaa empiiristä tutkimusta. Tämän jutun tiedot eivät siis ole tilastollisesti todennettuja, vaikka veikkaan, että ne ovatkin aika yleispäteviä. Poikkeuksia toki varmasti on.
Kodin sisustus on yksi alue, jossa miesten ajatusmaailma poikkeaa täysin feminiinisestä. Mies ei näe ristiriitaa siinä, että haluaisi laittaa soutulaitteen, kuntopyörän tms kodin olohuoneeseen. Siellähän on eniten lattiapinta-alaa, miksei se kuntokeskus muka sopisi sinne?
Meillä siippa hankki nyrkkeilysäkin, ja sopivaa tilaa etsitään.
Valitin tässä, että pitäisi ostaa keittiöön uusi kattovalaisin. Kynttiläkruunun lamput valaisevat ylöspäin, ja valoa tarvittaisiin alaspäin, niin että pöydän ääressä näkisi tehdäkin jotain. Mies sanoi, että on samaa mieltä ja ehdotti ratkaisuksi loisteputkea.
Never. Itse ajattelin jotain Ikean kolmelappuista valaisinta.
Meillä on pirun pieni kodinhoitohuone, ja pyykin selvittely tapahtuu aina olohuoneessa, jossa pyykit pääsääntöisesti kuivatetaankin, takan lähellä. Tämä on toki valitettavaa. Puhtaat pyykit lajittelen antiikkipöydälle, jokaisen perheenjäsenen pyykit omiin pinoihin. Miehen pino on ollut pöydällä koko kesän, sillä hänen mielestään on erittäin kätevää ja käytännöllistä ottaa ne puhtaat kalsarit suoraan siitä pöydältä käyttöön. Mitä niitä turhaan siirtämään komeroon?
Sanomattakin on selvää, ettei mies huomaa verhojen vaihtoa tai muita sisustuksellisia nyansseja, ellei vahingossa törmää niihin.
Romantiikka on sellainen taitolaji, että olisi varmaan helpompi elää parisuhteessa tietämättä asiasta yhtään mitään. Miehinen mies ei ymmärrä, mitä sillä edes tarkoitetaan, puhumattakaan siitä, että tekisi asian eteen jotakin. Toki mediassa on ollut uutisointia sellaisista hepuista, jotka tämän taidon omaavat.
Nainen pitää balanssia yllä leipomalla miehelle piirakkaa ja tekemällä hyvää ruokaa. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Nainen kuvittelee, että mies arvostaa sitä, että koti on siisti ja puhdasta vaatetta löytyy.
Aivan varmasti mies arvostaakin sitä, mutta miehille ominaiseen tapaan ei osaa tuoda sitä esille riittävän usein. Naisen merkkipäivien muistaminen tai pienet yllätykset arjessa eivät lienee ylitsepääsemätön ongelma? Kyllä mies naisensa tuntee, ja jos ei muuta keksi, niin ruusuista ja suklaasta tykkää jokainen.
Se naisellinen puoli romantiikassa on sitä, että laittelee kodin kauniiksi, yrittää kokata hyvää ruokaa ja tekeytyä viehättäväksi. Tässä tilanteessa mies saattaa todeta, että miksi poltat noita tuoksukynttilöitä, ne haisevat helvetin pahalle.
Tai mies saattaa olla virittäytynyt vaikka mihin toimintaan ja kysäisee ohimennen puolisoltaan, että mennäänkö yläkertaan vai menenkö takaisin varastoon purkamaan sitä autoa.
Kaikenlaiset laitteet. Huh huh. Pitäisi olla kompuraa, akkuporakoneita, kulma- ja tasohiomakoneita, painepesuria ja kaikkea muuta. En tiedä edes niiden nimiä, ja varmaan siippaa rassaakin, kun pyytää minua tuomaan ruuvimeisselin. Kun en ole ihan varma millaisen, koska niitä on niin monta eri kokoa ja väriä ja pitääkö olla ristipää?
Vastaavasti nainen, esimerkiksi minä, hankin kaikenlaisia rasioita ja astioita ihan vain siksi, että niissä on kiva säilyttää tavaroita. Mies urputtaa aina, taas on ostettu tälläisiä kippoja, mitä näillä tekee?
Ja sitten hän säilyttää omia tärkeitä papereitaan ja tavaroitaan kissanruokalaatikossa.
Siis, tarkennan. Hänellä on työhuoneemme työpöydällä pahvinen Gourmet-kissanruokalaatikko, jossa on kaikenlaista tärkeää.
Eikö sellainen vintage-tyylinen rasia olisi paljon esteettisempi?
Ainakin näin naisnäkökulmasta.
Kodin sisustus on yksi alue, jossa miesten ajatusmaailma poikkeaa täysin feminiinisestä. Mies ei näe ristiriitaa siinä, että haluaisi laittaa soutulaitteen, kuntopyörän tms kodin olohuoneeseen. Siellähän on eniten lattiapinta-alaa, miksei se kuntokeskus muka sopisi sinne?
Meillä siippa hankki nyrkkeilysäkin, ja sopivaa tilaa etsitään.
Valitin tässä, että pitäisi ostaa keittiöön uusi kattovalaisin. Kynttiläkruunun lamput valaisevat ylöspäin, ja valoa tarvittaisiin alaspäin, niin että pöydän ääressä näkisi tehdäkin jotain. Mies sanoi, että on samaa mieltä ja ehdotti ratkaisuksi loisteputkea.
Never. Itse ajattelin jotain Ikean kolmelappuista valaisinta.
Meillä on pirun pieni kodinhoitohuone, ja pyykin selvittely tapahtuu aina olohuoneessa, jossa pyykit pääsääntöisesti kuivatetaankin, takan lähellä. Tämä on toki valitettavaa. Puhtaat pyykit lajittelen antiikkipöydälle, jokaisen perheenjäsenen pyykit omiin pinoihin. Miehen pino on ollut pöydällä koko kesän, sillä hänen mielestään on erittäin kätevää ja käytännöllistä ottaa ne puhtaat kalsarit suoraan siitä pöydältä käyttöön. Mitä niitä turhaan siirtämään komeroon?
Sanomattakin on selvää, ettei mies huomaa verhojen vaihtoa tai muita sisustuksellisia nyansseja, ellei vahingossa törmää niihin.
Romantiikka on sellainen taitolaji, että olisi varmaan helpompi elää parisuhteessa tietämättä asiasta yhtään mitään. Miehinen mies ei ymmärrä, mitä sillä edes tarkoitetaan, puhumattakaan siitä, että tekisi asian eteen jotakin. Toki mediassa on ollut uutisointia sellaisista hepuista, jotka tämän taidon omaavat.
Nainen pitää balanssia yllä leipomalla miehelle piirakkaa ja tekemällä hyvää ruokaa. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Nainen kuvittelee, että mies arvostaa sitä, että koti on siisti ja puhdasta vaatetta löytyy.
Aivan varmasti mies arvostaakin sitä, mutta miehille ominaiseen tapaan ei osaa tuoda sitä esille riittävän usein. Naisen merkkipäivien muistaminen tai pienet yllätykset arjessa eivät lienee ylitsepääsemätön ongelma? Kyllä mies naisensa tuntee, ja jos ei muuta keksi, niin ruusuista ja suklaasta tykkää jokainen.
Se naisellinen puoli romantiikassa on sitä, että laittelee kodin kauniiksi, yrittää kokata hyvää ruokaa ja tekeytyä viehättäväksi. Tässä tilanteessa mies saattaa todeta, että miksi poltat noita tuoksukynttilöitä, ne haisevat helvetin pahalle.
Tai mies saattaa olla virittäytynyt vaikka mihin toimintaan ja kysäisee ohimennen puolisoltaan, että mennäänkö yläkertaan vai menenkö takaisin varastoon purkamaan sitä autoa.
Kaikenlaiset laitteet. Huh huh. Pitäisi olla kompuraa, akkuporakoneita, kulma- ja tasohiomakoneita, painepesuria ja kaikkea muuta. En tiedä edes niiden nimiä, ja varmaan siippaa rassaakin, kun pyytää minua tuomaan ruuvimeisselin. Kun en ole ihan varma millaisen, koska niitä on niin monta eri kokoa ja väriä ja pitääkö olla ristipää?
Vastaavasti nainen, esimerkiksi minä, hankin kaikenlaisia rasioita ja astioita ihan vain siksi, että niissä on kiva säilyttää tavaroita. Mies urputtaa aina, taas on ostettu tälläisiä kippoja, mitä näillä tekee?
Ja sitten hän säilyttää omia tärkeitä papereitaan ja tavaroitaan kissanruokalaatikossa.
Siis, tarkennan. Hänellä on työhuoneemme työpöydällä pahvinen Gourmet-kissanruokalaatikko, jossa on kaikenlaista tärkeää.
Eikö sellainen vintage-tyylinen rasia olisi paljon esteettisempi?
Ainakin näin naisnäkökulmasta.
lauantai 9. elokuuta 2014
Matkakuvaus Pargasta, osa 1. Yleiskuvaus.
Teimme koko perheen lomareissun Pargaan, Kreikkaan. Olimme vain viikon, mutta sekin riitti mukavaan irtiottoon arjesta. Tjäreborgin palvelut pelasivat moitteettomasti, palvelu oli hyvää ja helposti tavoitettavissa. Käytämme myös aina Lentoparkkia, sieltä pääsee kätevästi kentälle ja takaisin.
Hotelli Maris vaikuttaa karttojen mukaan olevan aika skutsissa, ja hotellitiedoissa kehoitettiin ottamaan mm. taskulamppu mukaan. Paikan päälle saapuessamme olikin positiivinen yllätys, että välimatkat olivat lyhyempiä kuin olin kuvitellut. Valtoksen rannalle oli vain se 600m, ja sieltä käveli vartissa Pargan keskustaan. Tyttäret tosin sanoivat, etteivät olleet ymmärtäneet tulleensa jollekin v***n urheilulomalle ( kävely oli aikamoista nousua ja laskua Venetsialaisen linnoituksen kupeessa ), joten käytimme joskus myös venetaksia. Se maksoi 2 e/ lärvi suuntaansa.Taskulampulle ei myöskään ollut tarvetta.
Hotelli sijaitsi rauhallisella paikalla ja oli erittäin siisti. Koska saavuimme melkein keskiyöllä kohteeseen, oli etukäteen jo kysellyt, olisiko mistään mahdollista saada sapuskaa ( ja olutta ) siihen aikaan. Hotellin lähellä oleva mini-market oli auki ja ostimme sieltä iltapalaa ja aamiastarpeet. Minulle oli järkytys, että huoneemme olivat eri puolilla hotellia, vaikka olin toivonut vierekkäisiä huoneita. Hotellin omistaja ( ? ) vakuutti, että täällä on erittäin turvallista ja voisin olla huoleti. Loppujen lopuksi hän olikin ihan oikeassa.
Tiesin, että ilmastoinnin saa lisämaksusta, ja otinkin sen samantien, sillä luulin kuulleeni, että se maksaa 14 euroa viikossa.Kun sitten selasin hotellikansiota, tajusin kuulleeni väärin. Ilmastointi maksoi 40e viikossa. Meninkin aamulla nolona perumaan sitä, sillä mielestäni 80e viikossa oli jo aika roima korotus matkan hintaan. Tarjouduin maksamaan ensimmäisen yön, mutteivät ottaneet maksua.
Itseasiassa pärjäsimme mainiosti ilman ilmastointia. Olihan se hyvää totuttautumista näihin Suomen öihin.
Tyttärien huoneessa haisi minun mielestäni maakellarille, mutta tytöt eivät huomanneet hajua. Huone olikin rakennettu aivan kallion kupeeseen, joten se ei liene ihmeellistä. Pikkumuurahaisetkaan eivät katsoneet, että hotellilla oli neljän tähden luokitus.
Siipan kanssa ihmettelimme sitä logiikkaa, millä joku market oli " mini" ja toinen taas " super". Minä mietin, mistä paikalliset ostavat elintarvikkeensa, sillä näiden markettien hinnat olivat ehkä osin halvemmat kuin Suomessa, mutta esim. maitotuotteet kalliimpia.
Pargan keskusta on pieni ja se olikin kierretty muutamassa päivässä. Mukavaahan siellä oli kierrellä, kun ei ollut mitään pakkomiellettä ostella. Pääsin kyllä " irti" viimeisenä päivänä ja ostin mm. kassin, saippuaa ja oliiviöljyä. Sitä ennen mukaan oli tarttunut koriste-esine kasvihuoneeseen, Nymfipatsas , kaulakoru ja vartalorasvaa.
Valtoksen ranta oli laaja ja siellä olisi ollut mahdollisuus myös hurjiin vesileikkeihin. Hinnat olivat kovia, joten tyydyimme makoilemaan, snorklailemaan ja uimaan. Vedenalainen maailma ei ollut huikea, vaikka vesi olikin todella kirkasta. Matkaoppaamme suositteli snorklaamiseen Sarakinakin rantaa ( meno-paluu 10 e veneellä, klo 11-17 ), mutta emme ehtineet sinne. Emme ehtineet myöskään Lichnos-beachille.
Ruokapaikkoja oli useita, ja hintataso tietenkin huokeampi kuin Suomessa. Saimme maukasta, muttei tajunnanräjäyttävää ruokaa joka paikassa. Neljän hengen päivällinen ruokajuomineen maksoi noin 36-65 euroa.
Teimme yhden retken, kävimme Nekromanteionilla ja Acheron-joella. Minä kävin yksin Meteoran päiväretkellä. Kahden viikon loma olisikin vaatinut useamman retken, sillä Parga on hyvin pieni paikka . Meille riittivät nämä retket ja viikko oli sopiva aika kohteessa.
( Kirjoitan erillisen jutun retkistä, kuvailen Ali Pashan linnoituksen, Venetsialaisen linnoituksen, Acheron-joen ja Meteoran kallioluostarit )
Hotelli Maris oliivilehtojen takana. Kaskaitten konsertti oli uskomatonta kuunneltavaa.
Näkymä Ali Pashan linnoituksessa. Maisemat olivat huikeita, valokuvat eivät tehneet oikeutta niille.
Venetsialainen linnoitus. Komeat näköalat, liikkuminen vaatii jonkin verran fysiikkaa.
Pargan satama linnoituksesta kuvattuna.
Mieskin löysi kiinnostavia raunioita.
Taidekuva ruukuista :)
Torilla oli tarjolla värejä ja makuja.
.
Hotelli Maris vaikuttaa karttojen mukaan olevan aika skutsissa, ja hotellitiedoissa kehoitettiin ottamaan mm. taskulamppu mukaan. Paikan päälle saapuessamme olikin positiivinen yllätys, että välimatkat olivat lyhyempiä kuin olin kuvitellut. Valtoksen rannalle oli vain se 600m, ja sieltä käveli vartissa Pargan keskustaan. Tyttäret tosin sanoivat, etteivät olleet ymmärtäneet tulleensa jollekin v***n urheilulomalle ( kävely oli aikamoista nousua ja laskua Venetsialaisen linnoituksen kupeessa ), joten käytimme joskus myös venetaksia. Se maksoi 2 e/ lärvi suuntaansa.Taskulampulle ei myöskään ollut tarvetta.
Hotelli sijaitsi rauhallisella paikalla ja oli erittäin siisti. Koska saavuimme melkein keskiyöllä kohteeseen, oli etukäteen jo kysellyt, olisiko mistään mahdollista saada sapuskaa ( ja olutta ) siihen aikaan. Hotellin lähellä oleva mini-market oli auki ja ostimme sieltä iltapalaa ja aamiastarpeet. Minulle oli järkytys, että huoneemme olivat eri puolilla hotellia, vaikka olin toivonut vierekkäisiä huoneita. Hotellin omistaja ( ? ) vakuutti, että täällä on erittäin turvallista ja voisin olla huoleti. Loppujen lopuksi hän olikin ihan oikeassa.
Tiesin, että ilmastoinnin saa lisämaksusta, ja otinkin sen samantien, sillä luulin kuulleeni, että se maksaa 14 euroa viikossa.Kun sitten selasin hotellikansiota, tajusin kuulleeni väärin. Ilmastointi maksoi 40e viikossa. Meninkin aamulla nolona perumaan sitä, sillä mielestäni 80e viikossa oli jo aika roima korotus matkan hintaan. Tarjouduin maksamaan ensimmäisen yön, mutteivät ottaneet maksua.
Itseasiassa pärjäsimme mainiosti ilman ilmastointia. Olihan se hyvää totuttautumista näihin Suomen öihin.
Tyttärien huoneessa haisi minun mielestäni maakellarille, mutta tytöt eivät huomanneet hajua. Huone olikin rakennettu aivan kallion kupeeseen, joten se ei liene ihmeellistä. Pikkumuurahaisetkaan eivät katsoneet, että hotellilla oli neljän tähden luokitus.
Siipan kanssa ihmettelimme sitä logiikkaa, millä joku market oli " mini" ja toinen taas " super". Minä mietin, mistä paikalliset ostavat elintarvikkeensa, sillä näiden markettien hinnat olivat ehkä osin halvemmat kuin Suomessa, mutta esim. maitotuotteet kalliimpia.
Pargan keskusta on pieni ja se olikin kierretty muutamassa päivässä. Mukavaahan siellä oli kierrellä, kun ei ollut mitään pakkomiellettä ostella. Pääsin kyllä " irti" viimeisenä päivänä ja ostin mm. kassin, saippuaa ja oliiviöljyä. Sitä ennen mukaan oli tarttunut koriste-esine kasvihuoneeseen, Nymfipatsas , kaulakoru ja vartalorasvaa.
Valtoksen ranta oli laaja ja siellä olisi ollut mahdollisuus myös hurjiin vesileikkeihin. Hinnat olivat kovia, joten tyydyimme makoilemaan, snorklailemaan ja uimaan. Vedenalainen maailma ei ollut huikea, vaikka vesi olikin todella kirkasta. Matkaoppaamme suositteli snorklaamiseen Sarakinakin rantaa ( meno-paluu 10 e veneellä, klo 11-17 ), mutta emme ehtineet sinne. Emme ehtineet myöskään Lichnos-beachille.
Ruokapaikkoja oli useita, ja hintataso tietenkin huokeampi kuin Suomessa. Saimme maukasta, muttei tajunnanräjäyttävää ruokaa joka paikassa. Neljän hengen päivällinen ruokajuomineen maksoi noin 36-65 euroa.
Teimme yhden retken, kävimme Nekromanteionilla ja Acheron-joella. Minä kävin yksin Meteoran päiväretkellä. Kahden viikon loma olisikin vaatinut useamman retken, sillä Parga on hyvin pieni paikka . Meille riittivät nämä retket ja viikko oli sopiva aika kohteessa.
( Kirjoitan erillisen jutun retkistä, kuvailen Ali Pashan linnoituksen, Venetsialaisen linnoituksen, Acheron-joen ja Meteoran kallioluostarit )
.
tiistai 5. elokuuta 2014
Marjastan, siis olen
Keski-iän iloja. Ranking-listan yläpäässä aina romanttisten illallisten ja rakkauden täyttämien kaupunkilomien kanssa, ylellisten kauneushoitojen ja vartalonkuorintojen edellä.
Mikäpä voittaa sen tunteen, kun saa kouraansa sopivan kiinteitä ja kypsiä mustikoita, sieltä alalehdiltä. Tai silmiin osuu sellainen vattupuska, jonka muut ovat ohittaneet? Tämä on ollut iloni nyt muutamien vuosien ajan, on helppoa häippäistä puskiin muutamiksi tunneiksi ja olla omassa rauhassaan, tekemässä hyödyllistä hommaa sekä perheen että itsensä vuoksi.
Harmi vaan, että tänä vuonna vattuja saa hieman metsästää.Ne nyt muutenkin ovat suhteellisen vittumaisia kerättäviä, kauheassa louhikossa tai heinien keskellä. Mustikkaa tulee, vaikka etukäteen povattiin huonoa satoa. Meidän piti ostaa uusi pakastinkin, kun edellinen tuli täyteen. Olen päivittäin kerännyt kolme-neljä litraa, sillälailla fiilistellen, ilman poimuria. Suurin syy poimurin käyttämättä jättämiseen on toki se, etten kauhonut sillä kuin roskia.
Facebookissa ihmiset hehkuttavat kanttarellejä ja suppilovahveroita. Minä en pidä sienistä, mutta suuri haave olisi löytää niitä, metsässä samoilu on vähän kuin aarteenetsintää. En ole nähnyt sienistä mitään osviittaa. Naapuri vinoili, että meinasi laittaa mulle kuvaviestin, kun melkein tallasi kanttiksiin sienimetsällä.
Niin ne toiset.
Lähdin tänäänkin Jyväskylän reissun jälkeen vattupuskiin, tosin heitin siipalle että vitsi, nyt kun syötiin tortilloja niin ihan varmaan mun täytyy tulla sieltä metsästä kesken kaiken pois. ( näin sivistyneesti muotoiltuna).
Onneksi vattupaikka on aika lähellä kotia.
Mikäpä voittaa sen tunteen, kun saa kouraansa sopivan kiinteitä ja kypsiä mustikoita, sieltä alalehdiltä. Tai silmiin osuu sellainen vattupuska, jonka muut ovat ohittaneet? Tämä on ollut iloni nyt muutamien vuosien ajan, on helppoa häippäistä puskiin muutamiksi tunneiksi ja olla omassa rauhassaan, tekemässä hyödyllistä hommaa sekä perheen että itsensä vuoksi.
Harmi vaan, että tänä vuonna vattuja saa hieman metsästää.Ne nyt muutenkin ovat suhteellisen vittumaisia kerättäviä, kauheassa louhikossa tai heinien keskellä. Mustikkaa tulee, vaikka etukäteen povattiin huonoa satoa. Meidän piti ostaa uusi pakastinkin, kun edellinen tuli täyteen. Olen päivittäin kerännyt kolme-neljä litraa, sillälailla fiilistellen, ilman poimuria. Suurin syy poimurin käyttämättä jättämiseen on toki se, etten kauhonut sillä kuin roskia.
Facebookissa ihmiset hehkuttavat kanttarellejä ja suppilovahveroita. Minä en pidä sienistä, mutta suuri haave olisi löytää niitä, metsässä samoilu on vähän kuin aarteenetsintää. En ole nähnyt sienistä mitään osviittaa. Naapuri vinoili, että meinasi laittaa mulle kuvaviestin, kun melkein tallasi kanttiksiin sienimetsällä.
Niin ne toiset.
Lähdin tänäänkin Jyväskylän reissun jälkeen vattupuskiin, tosin heitin siipalle että vitsi, nyt kun syötiin tortilloja niin ihan varmaan mun täytyy tulla sieltä metsästä kesken kaiken pois. ( näin sivistyneesti muotoiltuna).
Onneksi vattupaikka on aika lähellä kotia.
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Hansun lomavinkit 3: Eurooppa ( Ranska ja Portugal )
Euroopassa on tullut käytyä Ranskassa ( interrailkierros ), Portugalissa ( Albufeira ), Kanariansaarista Playa del Inglesissä sekä Kreikassa ( Ateena, Kos, Rodos ja Kreeta ) ja Bulgariassa, Varnan Kultahietikolla.( No Viipuri ja Viro of course ). Lontoosta olen kirjoittanutkin erillisen jutun.
Ilman perhettä reissasin siis Ranskassa ja tästä olen kirjoittanut muinoin blogiini ( Matkustamisesta, osa 3. 14.8.2009 ). Lomavinkkeinä näin jälkikäteen voin edelleenkin suositella reilaamista ja junamatkailua, Pariisia naturellement ( katakombit, Eiffel ja muut turistimestat,Versailles, Sacre Coeur, kahvilat, Montparnasse jne), Lourdes , olet uskossa tahi et, kannattaa käydä. Carcasssonne oli viehättävä, vaikuttava keskiaikainen kaupunki. Nantesissa oli kesäfestarit, Nizzan ja Rivieran yöjunissa pelotti..Ile d'Ouessantin majakat, kalliot ja aallot...
Reilaaminen on hienoa, jos mukana on hyvä ystävä ja avara mieli. Kyllä kokemukset ovat aina moninkerroin makeampia, kun ne voi jakaa ystävän kanssa!
Portugalin Albufeira oli perheemme toinen reissu "ulkomaille", joksi Ruotsia en nyt laske. Ainut miinus, jonka reissusta keksin, on se, että olimme siellä vain viikon. Hotelli oli viihtyisä, allasalue sopiva ja nähtävää oli paljon. Sitä minä harmittelin jo aiemmin, että kun kotona käy kaupassa autolla, joutuu reissun päällä sitten talsimaan pitkiäkin matkoja ja roudaamaan ruokatarvikkeita ( ja niitä tölkkejä ) hotellille. Paikallinen Lidl oli kohtuullisen lähellä, mutta silti riittävän kaukana.
Portugalin hintataso oli vuonna 2008 edullinen, viinilitrankin sai eurolla. En tiedä, milä on nykyinen hintataso. Perhe on puhunut, että juuri Portugalissa olisi kiva käydä uudestaan.
Osallistuimme Aurinkomatkojen retkelle, joka käsitti Ponte da Piedadan , Capo de Sao Vicenten, Albufeiran Foian ja laakson, jossa mm. Mannerheim oli käynyt kylpylöimässä.
Ylläoleva kuva on Ponte da Piedadan kallioilta. Vierailu oli siellä lyhyt, joten emme ehtineet snorklailla.
Albufeiran rantaan laskeutuminen kävi näppärästi, hotellille kipuaminen olikin työläämpää. Rannalla oli voimakkaat vuoroveden vaihtelut ja löysimme paljon simpukoita. Ne ovat sitten niin kivoja ja on hauskaa kilpailla, kuka löytää komeimman.
Albufeiran kujilla oli mukavia kauppoja ja kivaa, erilaista ostettavaa, etenkin kaikki kaakelityöt. Portugalista voi ostaa maalattuja kaakeleita, joista muodostuu jokin kuvio, esimerkiksi kolmimastoinen laiva. Harmittelin, kun en ollut vastaavaa tajunnut ennen kylppäriremonttia, olisi saanut pesuhuoneeseen hienon, uniikin taideteoksen. Ostimme sitten vain kirjainlaattoja, joista tein esim. Villa Vainion ( talomme seinään ) ja Casa Jardimin ( kasvihuoneeseen). Ostin myös ihania kivikoruja ja hiottuja kivimunia.
Vaikka aallot näyttävät laineilta, olivat ne silti mahtavan voimakkaita.
Rantaleikkejä :)
Illalla keskusaukiolla ikuistutimme itsemme tauluihin. Aukiolla oli hyviä ruokapaikkoja ja mukavaa menoa.
Albufeirassa oli lähietäisyydellä vesipuisto, johon oli erillinen kuljetus. Capo de Sao Vicenteä kutsutaan myös maailmanlopunniemeksi, ja sen kärjestä ovat kuuluisat löytöretkeilijät lähteneet purjehtimaan. Retkillä historiakin maistuu, sillä oppaat kertovat busseissa hyvin havainnollisesti löytöretkeilijöistä. Vaikka lapsillamme ei silloin ollutkaan iphoneja, eivät he niitä olisi kaivanneetkaan.
Foia on korkea kukkula, jossa oli mahdollisuus katsella maisemia kaukoputkella.
Meillä jäi kaikki kauppakeskukset väliin, mutta niitäkin kuulemma oli. Kahden viikon reissulla olisi voinut käydä Lissabonissa ja elbailla vielä vähän enemmän. Nyt oli aika tiukka aikataulu, kun lasten kanssa teimme useamman päiväretken. Mutta suosittelen lämpimästi !
Ilman perhettä reissasin siis Ranskassa ja tästä olen kirjoittanut muinoin blogiini ( Matkustamisesta, osa 3. 14.8.2009 ). Lomavinkkeinä näin jälkikäteen voin edelleenkin suositella reilaamista ja junamatkailua, Pariisia naturellement ( katakombit, Eiffel ja muut turistimestat,Versailles, Sacre Coeur, kahvilat, Montparnasse jne), Lourdes , olet uskossa tahi et, kannattaa käydä. Carcasssonne oli viehättävä, vaikuttava keskiaikainen kaupunki. Nantesissa oli kesäfestarit, Nizzan ja Rivieran yöjunissa pelotti..Ile d'Ouessantin majakat, kalliot ja aallot...
Reilaaminen on hienoa, jos mukana on hyvä ystävä ja avara mieli. Kyllä kokemukset ovat aina moninkerroin makeampia, kun ne voi jakaa ystävän kanssa!
Portugalin Albufeira oli perheemme toinen reissu "ulkomaille", joksi Ruotsia en nyt laske. Ainut miinus, jonka reissusta keksin, on se, että olimme siellä vain viikon. Hotelli oli viihtyisä, allasalue sopiva ja nähtävää oli paljon. Sitä minä harmittelin jo aiemmin, että kun kotona käy kaupassa autolla, joutuu reissun päällä sitten talsimaan pitkiäkin matkoja ja roudaamaan ruokatarvikkeita ( ja niitä tölkkejä ) hotellille. Paikallinen Lidl oli kohtuullisen lähellä, mutta silti riittävän kaukana.
Portugalin hintataso oli vuonna 2008 edullinen, viinilitrankin sai eurolla. En tiedä, milä on nykyinen hintataso. Perhe on puhunut, että juuri Portugalissa olisi kiva käydä uudestaan.
Osallistuimme Aurinkomatkojen retkelle, joka käsitti Ponte da Piedadan , Capo de Sao Vicenten, Albufeiran Foian ja laakson, jossa mm. Mannerheim oli käynyt kylpylöimässä.
Albufeirassa oli lähietäisyydellä vesipuisto, johon oli erillinen kuljetus. Capo de Sao Vicenteä kutsutaan myös maailmanlopunniemeksi, ja sen kärjestä ovat kuuluisat löytöretkeilijät lähteneet purjehtimaan. Retkillä historiakin maistuu, sillä oppaat kertovat busseissa hyvin havainnollisesti löytöretkeilijöistä. Vaikka lapsillamme ei silloin ollutkaan iphoneja, eivät he niitä olisi kaivanneetkaan.
Foia on korkea kukkula, jossa oli mahdollisuus katsella maisemia kaukoputkella.
Meillä jäi kaikki kauppakeskukset väliin, mutta niitäkin kuulemma oli. Kahden viikon reissulla olisi voinut käydä Lissabonissa ja elbailla vielä vähän enemmän. Nyt oli aika tiukka aikataulu, kun lasten kanssa teimme useamman päiväretken. Mutta suosittelen lämpimästi !
torstai 19. kesäkuuta 2014
Hansun "sisustusideat"
Olen viime aikoina istunut parikin kertaa odottamassa jotain ja lukenut samalla aikakauslehtiä. Sisustuslehtien toimittajat saisivat oikeasti jo uudistaa tyyliään, on jotenkin raivostuttavaa lukea juttuja, joissa toistuvat sanat "kirpputorilöytö", " löytö roskalavalta", " isäntä", "emäntä", " omin käsin kunnostama", " rustiikkinen" jne. Muutenkin ällöttää kotien sisustaminen sisustamisen vuoksi, uskoisin, että Suomessa koti , oma asunto, on niin tärkeä, että siitä tehdään väkisinkin omannäköinen. Itse ainakin sisustan perheen elämään liittyvillä asioilla, matkamuistoilla ja itselle tärkeillä asioilla.
Nuorempana sorruin hankkimaan jotain Tolstoita kirjahyllyyn, jotta näyttäisi siltä, että olen lukenut klassikkoja. Nyt ostan vain pokkareita reissuun, muut kirjat saan lainattua kätevästi kirjastosta. Meinasin myös hurahtaa muutamia vuosia sitten sisustamaan, kun nettikauppa yleistyi ja Äänekoskellekin avattiin sisustuspuoti. Pian hoksasin, etteivät yksittäiset tavarat siellä täällä tuoneet mitään ilmettä kotiin, ja luovuin niiden hankkimisesta.
Laitan tähän nyt ihan vitsinä muutamia kuvia ja kuvatekstejä, sisustuslehtien tyyliin.
" Toimittajamme tutustui kymmenen vuotta sitten laajennettuun " Villa Vainioon", joka sijaitsee Keski-Suomessa, moukarinheiton päässä nelostiestä . Pihapiiristä teemme erillisen jutun puutarhasivuillemme, mutta ruusujen ja lupiinien ympäröimä, vaaleanpunainen talo on kovin idyllinen.
Jo sisäänastuessa emäntä varoittaa kynnyksestä, sitä kun ei välttämättä huomaa. Samoin nilkoissa pyörivät kissat aiheuttavat varomattomalle kompastumisvaaran. Kissojen merkit huomaa puulattiassa, rappusissa ja paikkapaikoin repsottavassa tapetissa. " Yläkerta on vielä maalaamatta", hehkeä emäntä hymyilee. " Samoin keittiön kaapit ovat ihan saatanan vanhat ja kaapinovetkin roikkuvat, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee".
Hallin piironki on ostettu ystävältä edullisesti. Myös isännän kädenjälki näkyy sisustusksessa.
Emäntä on itse kasvattunut kuivattamansa chilit ja saanut kaikki ruusut isännältä, joka on hyvin romanttinen mies .
Emäntä on ostanut taulun osamaksulla. Vieressä on Thaimaan tuliainen, joka sopii kuulema hyvin olohuoneeseen ( kun ei sille muutakaan paikkaa ole löytynyt, ihan tarpeeton hattu. )
Perintösohva vie tilaa ja on epämukava istua. Tosin sen sisälle mahtuu paljon mattoja. Pentikin tyynyt ovat ilmaislahja siskolta, joka halusi päästä niistä eroon.
Eteisen tuoli näyttää tältä silloin, kun se ei ole täynnä vaatteita. Ne kun on helpompi heittää tuolille kuin laittaa naulakkoon. Tassunjäljet on emäntä maalannut ihan itse. " Käytin toki sabluunaa, en minä vapaalla kädellä osaisi", kikattaa emäntä.
"Kammoan kaikkia ryömiviä elukoita, mutta nämä gekkot ovat ihan viehättäviä", emäntä toteaa.
Yläkerran leffakaappi on isännän kunnostama löytö. Sen päällä nallet saavat pölyyntyä kaikessa rauhassa. " Katsomme paljon elokuvia, sillä emme oikein jaksa keskittyä mihinkään kehittäväänkään. Tosin kaappi sisältää myös klassikkoelokuvia, kuten " Mies ja alaston ase"-kokoelman ja kaikki Harry Potterit.
Makuuhuoneen tapetti on Stefan Lindforsin "tai sinnepäin " -Kuiskauksia. Emäntä on laittanut vanhat mekkonsa koristeeksi. Kun ne eivät enää mahdu päällekään.
Olohuoneen pöytä löytyi kympillä jostain ja isäntä kunnosti sen lattian sävyyn sopivaksi. Emännän suosikkipaikka on verhoiltu uudella päällisellä, joita saa Ikeasta edullisesti. Tyynyt ovat kuvausrekvisiittaa.
Sieltä täältä talosta löytyy voimaannuttavia mietelauseita ja humoristisia kuvia.
Jätämme tämän rustiikkisen vintagemaisesti sisustetun talon lepäämään pikkukaupungin sateenvihmeiseen kesäiltaan. Talon emäntä lupaa antaa vielä esittelykierroksen puutarhaan, kunhan joku on ehtinyt kitkeä ja leikata nurmikon. " Vaikka pyrinkin pikkuhiljaa siihen, etten hanki enää mitään tavaraa ( lukuunottamatta uusia vaatteita, tietenkin ), on meillä talon uumenissa mitä moninaisempia varasto-ja säilytystiloja", emäntä toteaa. " Jos lehtenne haluaa tehdä jutun autonvaraosista tai muista sen sellaisista miehisistä asioista, voin näyttää teille aivan huikean maailman tuolta piharakennuksesta ja sen takaa.."
Ehkä tämä riittänee tällä kertaa, sanon ja poistun toimitukseen hyvillä mielin. Ulkorappusilla kompastun kissaan.
Nuorempana sorruin hankkimaan jotain Tolstoita kirjahyllyyn, jotta näyttäisi siltä, että olen lukenut klassikkoja. Nyt ostan vain pokkareita reissuun, muut kirjat saan lainattua kätevästi kirjastosta. Meinasin myös hurahtaa muutamia vuosia sitten sisustamaan, kun nettikauppa yleistyi ja Äänekoskellekin avattiin sisustuspuoti. Pian hoksasin, etteivät yksittäiset tavarat siellä täällä tuoneet mitään ilmettä kotiin, ja luovuin niiden hankkimisesta.
Laitan tähän nyt ihan vitsinä muutamia kuvia ja kuvatekstejä, sisustuslehtien tyyliin.
" Toimittajamme tutustui kymmenen vuotta sitten laajennettuun " Villa Vainioon", joka sijaitsee Keski-Suomessa, moukarinheiton päässä nelostiestä . Pihapiiristä teemme erillisen jutun puutarhasivuillemme, mutta ruusujen ja lupiinien ympäröimä, vaaleanpunainen talo on kovin idyllinen.
Jo sisäänastuessa emäntä varoittaa kynnyksestä, sitä kun ei välttämättä huomaa. Samoin nilkoissa pyörivät kissat aiheuttavat varomattomalle kompastumisvaaran. Kissojen merkit huomaa puulattiassa, rappusissa ja paikkapaikoin repsottavassa tapetissa. " Yläkerta on vielä maalaamatta", hehkeä emäntä hymyilee. " Samoin keittiön kaapit ovat ihan saatanan vanhat ja kaapinovetkin roikkuvat, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee".
Jätämme tämän rustiikkisen vintagemaisesti sisustetun talon lepäämään pikkukaupungin sateenvihmeiseen kesäiltaan. Talon emäntä lupaa antaa vielä esittelykierroksen puutarhaan, kunhan joku on ehtinyt kitkeä ja leikata nurmikon. " Vaikka pyrinkin pikkuhiljaa siihen, etten hanki enää mitään tavaraa ( lukuunottamatta uusia vaatteita, tietenkin ), on meillä talon uumenissa mitä moninaisempia varasto-ja säilytystiloja", emäntä toteaa. " Jos lehtenne haluaa tehdä jutun autonvaraosista tai muista sen sellaisista miehisistä asioista, voin näyttää teille aivan huikean maailman tuolta piharakennuksesta ja sen takaa.."
Ehkä tämä riittänee tällä kertaa, sanon ja poistun toimitukseen hyvillä mielin. Ulkorappusilla kompastun kissaan.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Keikalla Tukholmassa
Kun kuopus otti puheeksi One Directionin keikan Tukholmassa, tyrmäsin sen välittömästi. Eihän sitä nyt sinne asti, hyvänen aika. Katsottuani hänen kanssaan bändin " This is us"-elokuvan, totesin että kyllähän sun täytyy sinne päästä. Pidennetty viikonloppu Tukholmassa, ei sen kummempaa.
Kaverikin järjestyi mukaan. Löysin mielestäni hyvän hotellinkin Solnasta, alle kahden kilometrin päästä Friends Arenalta. Komensin tyttöjä ottamaan vain reppuun mahtuvat tavarat, sillä tiesin, että joudumme kävelemään paljon. Otin mukaani matkapakkaukset pesuaineita ja korvatulppia jo valmiiksi.
Junamatka Jyväskylästä Helsinkiin osoittautui käsittämättömän kalliiksi, joten päädyin omaan autoon ja sukulaisten vilpittömään :) auttamishaluun. Jätin auton siis kehä kolmosen ulkopuolelle ilmaiseen parkkiin serkkujen pihaan ja saimme heiltä kyydit satamaan ja takaisin. Lisäksi saimme muonitusta mennen tullen. Harvensin myös hieman heidän rodopensaitaan, kun käänsin autoa kömpelösti.
Laivamatkat sujuivat tavallisen yllätyksettömästi, tosin minun on aina älyttömän vaikeaa laittaa herätystä puhelimeen, kun en ymmärrä automaattisesti kellon siirtoa. Onneksi mukana oli loogisesti ajattelevia nuoria ja herätyksen asetus onnistui. Laivalla oli muitakin faneja ja nuoret osasivat ottaa ilon irti karaokesta, tanssimisesta ja muusta hulluttelusta.
Laivasta menimme metrolla Gamla Staniin, sillä hotellihuonetta ei saanut ennen klo 14. Päätimme kuitenkin mennä ajoissa tsekkaamaan reitin Friends Arenalle, jotta osaisimme sitten illalla oikeaan paikkaan. Paikallisjunalla Solnaan ja siellä olikin opasteet. Oli käsittämätöntä, että jo puoli yhden aikaan sisäänkäynnin kohdalla oli hirmuiset jonot, ja satoja nuoria oli jopa yöpynyt siellä. Meidän oli kuitenkin mentävä hotellille, ja vaikka se olikin linnuntietä hyvin lähellä , rautatie esti suoran reitin ja jouduimme kävelemään 40 min Arenalta hotellille. Olen miettinyt, pitäisikö tästä laittaa palautetta Hotels.comin esittelyyn. Että ei se hotelli nyt niin lähellä ollutkaan.
No, jokatapauksessa se oli kävelymatkan päässä, juttelin toisten vanhempien kanssa illemmalla ja heidän hotellinsa olivat kymmenien kilometrien päässä. Tosin paikalle oli järjestetty ylimääräisiä kuljetuksia.
Tytöille ei oikein ruoka maistunut, jännitti jo kovasti. Hotellissa odottelimme huonetta ja olin iloinen, tähän mennessä ei ollut tapahtunut muuta harmia kuin niiden käytännöllisten pesuaineiden unohtuminen laivaan. Olimme löytäneet kaikki kulkuvälineet ja etapit ongelmitta ja osanneet mennä oikeisiin paikkoihin. ( Jos tunnette minut ja suuntavaistoni ymmärrätte, miksi olen aina yhä uudelleen tästä asiasta iloinen ja ylpeä ).
Mutta sitten meni hermot. Emme päässeet hissillä haluamaamme kerrokseen ja kerrosten välillä ei ollut portaita. Kirosin ja meuhkasin, kunnes jonkin verran ajeltuamme hissillä edestakaisin hissiin tuli hotellivirkailija ja näytti, että huoneen avain piti ensin laittaa lukijaan. No olisihan minun pitänyt tuo ymmärtää, onhan näin ollut ennenkin. Harmitti oma typeryys. Seuraavana päivänä hokasin muuten ne portaatkin.
Siistiydyimme ja lähdimme taas talsimaan Friends Arenaa kohti. Puolivälissä matkaa huomasin, että olin unohtanut ottaa niitä korvatulppia matkaan. Niitä, jotka olin älykkäästi ottanut kotoa mukaani, ettei tarvitse turhaan maksaa. No, tytöt sanoivat etteivät halua sellaisia. Mutta jälleen kerran harmittelin tyhmyyttäni. ( Onneksi konsertin desibelitasot olivat olleet siedettävät ).
Olimme paikalla tuntia ennen sisäänpääsyn alkua ja jonot olivat kilometrin pituiset. Kuinka ollakaan tyttöjen lähelle avattiin sisäänkäyntiväylä ja koska olivat oikeassa paikassa lippuneen ( sisäänkäyntejä oli ainakin neljässä eri paikassa ) he pääsivät sisälle lähes heti ja erittäin lähelle esiintymislavaa. Mahtava tuuri :)
Meikäläisellä olikin sitten ilta aikaa , omaa sellaista. Se sujui kävellen, terassilla istuen, ihmisten kanssa jutellen ja taas kävellen. Onneksi aurinko paistoi, vaikka olikin tuulista.
Konsertin loputtua itkuiset tytöt tulivat sovittuun paikkaan ja hämmästelin, olivatko panikoineet kun eivät löytäneet minua? Olin kyllä odottanut siinä, missä lupasin, mutta niin odotti parisen sataa muutakin vanhempaa. Kuopus kiukustui, sun takias me ei kyllä itketä. Mutta konsertti oli ollut jotain elämää suurempaa...Harry Styles oli heittänyt katsojien päälle vettä ja sitä oli lentänyt tyttöjenkin puseroille. ( En pese tätä paitaa koskaan...)
Matkanteko hotellille sujui kuin hidastetussa elokuvassa, jalat olivat kipeät ja tunteet pinnassa. Kuopus suuttui minulle, ei sun tarvii kävellä meidän kanssa, me osataan kyllä hotellille. Eikä me pyydetty, että sä jäät odottamaan sinne. Oltais me pärjätty ilmankin.
Aivan varmasti. Mutta eihän sitä voi jättää kahta 14-vuotista kävelemään lauantaiyönä keskenään Tukholmassa. Vaikka osaisivatkin hotellille.
Kammoksuin jo etukäteen seuraavaa päivää, olisimme kaikki väsyneitä, kasseja oli pari lisää ja taas pitäisi kävellä, ensin asemalle, sitten muutama tunti kaupungilla ja sitten vielä satamaan. Päivän paras ehdotus tulikin entiseltä kurssikaveriltani, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta. Hän nimittäin ehdotti, että tulisi hakemaan meidät hotellilta, käytäisiin jossain porukalla ja sitten hän veisi meidät satamaan.
Käsittämätöntä. Mahtavaa. Saatoimme jättää kassit autoon ja keskittyä ihailemaan Tukholman kauneutta. Samalla pikakelasimme viimeiset parikymmentä vuotta elämäämme.
Kotimatka sujui ongelmitta ja maanantaina iltapäivällä olimme taas kotona, huikeaa kokemusta ( ainakin neidit ) rikkaampina. Olen itse siitä iloinen, että päädyin katsomaan tuon elokuvan ja ajattelemaan sen ehdottoman ein sijaan "no mikä ettei"-ajattelua. Sitä suosittelen muillekin.
Kaverikin järjestyi mukaan. Löysin mielestäni hyvän hotellinkin Solnasta, alle kahden kilometrin päästä Friends Arenalta. Komensin tyttöjä ottamaan vain reppuun mahtuvat tavarat, sillä tiesin, että joudumme kävelemään paljon. Otin mukaani matkapakkaukset pesuaineita ja korvatulppia jo valmiiksi.
Junamatka Jyväskylästä Helsinkiin osoittautui käsittämättömän kalliiksi, joten päädyin omaan autoon ja sukulaisten vilpittömään :) auttamishaluun. Jätin auton siis kehä kolmosen ulkopuolelle ilmaiseen parkkiin serkkujen pihaan ja saimme heiltä kyydit satamaan ja takaisin. Lisäksi saimme muonitusta mennen tullen. Harvensin myös hieman heidän rodopensaitaan, kun käänsin autoa kömpelösti.
Laivamatkat sujuivat tavallisen yllätyksettömästi, tosin minun on aina älyttömän vaikeaa laittaa herätystä puhelimeen, kun en ymmärrä automaattisesti kellon siirtoa. Onneksi mukana oli loogisesti ajattelevia nuoria ja herätyksen asetus onnistui. Laivalla oli muitakin faneja ja nuoret osasivat ottaa ilon irti karaokesta, tanssimisesta ja muusta hulluttelusta.
Laivasta menimme metrolla Gamla Staniin, sillä hotellihuonetta ei saanut ennen klo 14. Päätimme kuitenkin mennä ajoissa tsekkaamaan reitin Friends Arenalle, jotta osaisimme sitten illalla oikeaan paikkaan. Paikallisjunalla Solnaan ja siellä olikin opasteet. Oli käsittämätöntä, että jo puoli yhden aikaan sisäänkäynnin kohdalla oli hirmuiset jonot, ja satoja nuoria oli jopa yöpynyt siellä. Meidän oli kuitenkin mentävä hotellille, ja vaikka se olikin linnuntietä hyvin lähellä , rautatie esti suoran reitin ja jouduimme kävelemään 40 min Arenalta hotellille. Olen miettinyt, pitäisikö tästä laittaa palautetta Hotels.comin esittelyyn. Että ei se hotelli nyt niin lähellä ollutkaan.
No, jokatapauksessa se oli kävelymatkan päässä, juttelin toisten vanhempien kanssa illemmalla ja heidän hotellinsa olivat kymmenien kilometrien päässä. Tosin paikalle oli järjestetty ylimääräisiä kuljetuksia.
Tytöille ei oikein ruoka maistunut, jännitti jo kovasti. Hotellissa odottelimme huonetta ja olin iloinen, tähän mennessä ei ollut tapahtunut muuta harmia kuin niiden käytännöllisten pesuaineiden unohtuminen laivaan. Olimme löytäneet kaikki kulkuvälineet ja etapit ongelmitta ja osanneet mennä oikeisiin paikkoihin. ( Jos tunnette minut ja suuntavaistoni ymmärrätte, miksi olen aina yhä uudelleen tästä asiasta iloinen ja ylpeä ).
Mutta sitten meni hermot. Emme päässeet hissillä haluamaamme kerrokseen ja kerrosten välillä ei ollut portaita. Kirosin ja meuhkasin, kunnes jonkin verran ajeltuamme hissillä edestakaisin hissiin tuli hotellivirkailija ja näytti, että huoneen avain piti ensin laittaa lukijaan. No olisihan minun pitänyt tuo ymmärtää, onhan näin ollut ennenkin. Harmitti oma typeryys. Seuraavana päivänä hokasin muuten ne portaatkin.
Siistiydyimme ja lähdimme taas talsimaan Friends Arenaa kohti. Puolivälissä matkaa huomasin, että olin unohtanut ottaa niitä korvatulppia matkaan. Niitä, jotka olin älykkäästi ottanut kotoa mukaani, ettei tarvitse turhaan maksaa. No, tytöt sanoivat etteivät halua sellaisia. Mutta jälleen kerran harmittelin tyhmyyttäni. ( Onneksi konsertin desibelitasot olivat olleet siedettävät ).
Olimme paikalla tuntia ennen sisäänpääsyn alkua ja jonot olivat kilometrin pituiset. Kuinka ollakaan tyttöjen lähelle avattiin sisäänkäyntiväylä ja koska olivat oikeassa paikassa lippuneen ( sisäänkäyntejä oli ainakin neljässä eri paikassa ) he pääsivät sisälle lähes heti ja erittäin lähelle esiintymislavaa. Mahtava tuuri :)
Meikäläisellä olikin sitten ilta aikaa , omaa sellaista. Se sujui kävellen, terassilla istuen, ihmisten kanssa jutellen ja taas kävellen. Onneksi aurinko paistoi, vaikka olikin tuulista.
Konsertin loputtua itkuiset tytöt tulivat sovittuun paikkaan ja hämmästelin, olivatko panikoineet kun eivät löytäneet minua? Olin kyllä odottanut siinä, missä lupasin, mutta niin odotti parisen sataa muutakin vanhempaa. Kuopus kiukustui, sun takias me ei kyllä itketä. Mutta konsertti oli ollut jotain elämää suurempaa...Harry Styles oli heittänyt katsojien päälle vettä ja sitä oli lentänyt tyttöjenkin puseroille. ( En pese tätä paitaa koskaan...)
Matkanteko hotellille sujui kuin hidastetussa elokuvassa, jalat olivat kipeät ja tunteet pinnassa. Kuopus suuttui minulle, ei sun tarvii kävellä meidän kanssa, me osataan kyllä hotellille. Eikä me pyydetty, että sä jäät odottamaan sinne. Oltais me pärjätty ilmankin.
Aivan varmasti. Mutta eihän sitä voi jättää kahta 14-vuotista kävelemään lauantaiyönä keskenään Tukholmassa. Vaikka osaisivatkin hotellille.
Kammoksuin jo etukäteen seuraavaa päivää, olisimme kaikki väsyneitä, kasseja oli pari lisää ja taas pitäisi kävellä, ensin asemalle, sitten muutama tunti kaupungilla ja sitten vielä satamaan. Päivän paras ehdotus tulikin entiseltä kurssikaveriltani, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta. Hän nimittäin ehdotti, että tulisi hakemaan meidät hotellilta, käytäisiin jossain porukalla ja sitten hän veisi meidät satamaan.
Käsittämätöntä. Mahtavaa. Saatoimme jättää kassit autoon ja keskittyä ihailemaan Tukholman kauneutta. Samalla pikakelasimme viimeiset parikymmentä vuotta elämäämme.
Kotimatka sujui ongelmitta ja maanantaina iltapäivällä olimme taas kotona, huikeaa kokemusta ( ainakin neidit ) rikkaampina. Olen itse siitä iloinen, että päädyin katsomaan tuon elokuvan ja ajattelemaan sen ehdottoman ein sijaan "no mikä ettei"-ajattelua. Sitä suosittelen muillekin.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Hansun lomavinkit 2. Pohjoismaat
Pohjoismaista vain Islanti on käymättä, mutta Ruotsissa on reissattu useammankin kerran. Tanskassa olen käynyt Kööpenhaminassa opintomatkalla ja Norjassa ajelimme siskon kanssa noin parikymmentä vuotta sitten !!
Lapsiperheille päivä Tukholmassa risteilyt ovat erittäin hyvä tapa matkustaa. Laivat ovat viihtyisiä ja niissä on pienille paljon aktiviteettia. Nuorisolle ei niinkään. Pallomeri, leikkiosasto ja kylpylä riittävät mainiosti perheen pienimmille. Ja kun lasten kanssa lähdetään reissuun, niin heidän ehdoillaan mennään. Tukholmassa kävimme Junibackenissa ( aivan ihana Astrid Lindgren-maailma ), Gamla Stanissa ja kuninkaanlinnassa. Ei auttanut, vaikka kuinka yritettiin huijata että prinsessa Victoria vilkuttaa ikkunassa. Kuopuksella kun oli maha ihan kipeä, pää särkynyt ja jalat poikki. Reppuselässä sitten istuivat ja otettiin taksi laivalle. Poreissa lieviteltiin reissaamisen tuskia.
Kålmordenin eläintarha oli hyvä kokemus , siellä eläimet näyttivät jopa viihtyvän. Menimme Turusta valmisreissulla, ja ainoa huono puoli oli laivan myöhäinen lähtö illalla. Ehdimme siinä ennen laivan lähtöä tutustumaan myös Turun linnaan.Joskus nuoruudessani olen käynyt myös Skansenilla ja Grönä Lundissa, muuta en muista kuin ne karmeat valokuvat.
Viikon päästä lähden kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa Tukholmaan, neidit menevät kuuntelemaan One Directionin konserttia . Tällä reissulla tullee Solna tutuksi, jos vielä saisi tytöt Abba-museoonkin:)
Tanskassa tutustuimme päiväkoteihin, tivoliin, eläintarhaan, pieneen merenneitoon . Minä järjestin kurssimme ohjelman, ja täytyy sanoa että se olikin oikein hyvin järjestetty. Jossain kimppamajoituksessa bunkkasimme punaisten lyhtyjen alueella. Muistan, kun yritimme päästä pubiin ja sinne ei päässyt, jotain sensorttista videota näytti seinällä pyörivän kun ovenraosta kurkkasin. Mutta opintoihin liittyvä kokonaisuus oli hyvä, sen muistan vieläkin, kun päiväkodinjohtaja kertoi, että joka aamu ennen päiväkodin avaamista täytyy piha- ja leikkialue kiertää. Ja kanisterillinen käytettyjä huumeruiskuja oli sinäkin aamuna löytynyt.
Vapaakaupungin portilla käytiin pysähtymässä, muttei tohdittu mennä sisään.
Norjan reissu oli erittäin avartava, menimme autolla siskon ja miesvahvistusten ( tai pojankloppien) kanssa. Kävimme mm. Oslossa, Bergenissä ja Lillehammerissa. Jokaiselle Norjassa reissaajalle suorittelen Prekestolenia, se on jyrkkä kalliotasanne, joka laskee suoraan vuonoon. Sinne oli parin tunnin ( ? ) patikointimatka. Harmi, ettei ole kuin paperikuvia noilta ajoilta, liittäisin tähän muutaman muuten.
Galdhöpiggen on Norjan korkein vuori, ja sinnehän piti päästä. Tuskin enää pääsisin, vaati jonkin verran fysiikkaa. Liikuimme jonossa, köysien varassa, köytettyina toinen toisiimme. Opas kulki edellä ja näytti vaaralliset railot. Jäätiköllä oli lämmin, ja jokainen meistä poltti naamansa kohtuullisen punaiseksi.
Siihen aikaan Norjan hintataso oli korkea ja meidän matkabudjettimme kusi jo alkumetreillä. Yhtään olutta ei ollut varaa nauttia terassilla ja joku ilta söimme iltaruuaksi keitettyjä sekavihanneksia.Spiraalitiet kuluttivat oletettavasti myös autoa jonkin verran...
Paras muisto on se, kun vahingossa osuimme luonnonkallioiden muovaamille uima-altaille, jossa vesi oli kirkasta ja putosi kalliolta toiselle. Oli ihan sairaan kuuma ja tuo luonnonkylpylä on jäänyt mieleeni niin virkistävänä.
Ja ne vuonot. Onhan ne ihan järkyttävän hienoja.
Lapsiperheille päivä Tukholmassa risteilyt ovat erittäin hyvä tapa matkustaa. Laivat ovat viihtyisiä ja niissä on pienille paljon aktiviteettia. Nuorisolle ei niinkään. Pallomeri, leikkiosasto ja kylpylä riittävät mainiosti perheen pienimmille. Ja kun lasten kanssa lähdetään reissuun, niin heidän ehdoillaan mennään. Tukholmassa kävimme Junibackenissa ( aivan ihana Astrid Lindgren-maailma ), Gamla Stanissa ja kuninkaanlinnassa. Ei auttanut, vaikka kuinka yritettiin huijata että prinsessa Victoria vilkuttaa ikkunassa. Kuopuksella kun oli maha ihan kipeä, pää särkynyt ja jalat poikki. Reppuselässä sitten istuivat ja otettiin taksi laivalle. Poreissa lieviteltiin reissaamisen tuskia.
Kålmordenin eläintarha oli hyvä kokemus , siellä eläimet näyttivät jopa viihtyvän. Menimme Turusta valmisreissulla, ja ainoa huono puoli oli laivan myöhäinen lähtö illalla. Ehdimme siinä ennen laivan lähtöä tutustumaan myös Turun linnaan.Joskus nuoruudessani olen käynyt myös Skansenilla ja Grönä Lundissa, muuta en muista kuin ne karmeat valokuvat.
Viikon päästä lähden kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa Tukholmaan, neidit menevät kuuntelemaan One Directionin konserttia . Tällä reissulla tullee Solna tutuksi, jos vielä saisi tytöt Abba-museoonkin:)
Tanskassa tutustuimme päiväkoteihin, tivoliin, eläintarhaan, pieneen merenneitoon . Minä järjestin kurssimme ohjelman, ja täytyy sanoa että se olikin oikein hyvin järjestetty. Jossain kimppamajoituksessa bunkkasimme punaisten lyhtyjen alueella. Muistan, kun yritimme päästä pubiin ja sinne ei päässyt, jotain sensorttista videota näytti seinällä pyörivän kun ovenraosta kurkkasin. Mutta opintoihin liittyvä kokonaisuus oli hyvä, sen muistan vieläkin, kun päiväkodinjohtaja kertoi, että joka aamu ennen päiväkodin avaamista täytyy piha- ja leikkialue kiertää. Ja kanisterillinen käytettyjä huumeruiskuja oli sinäkin aamuna löytynyt.
Vapaakaupungin portilla käytiin pysähtymässä, muttei tohdittu mennä sisään.
Norjan reissu oli erittäin avartava, menimme autolla siskon ja miesvahvistusten ( tai pojankloppien) kanssa. Kävimme mm. Oslossa, Bergenissä ja Lillehammerissa. Jokaiselle Norjassa reissaajalle suorittelen Prekestolenia, se on jyrkkä kalliotasanne, joka laskee suoraan vuonoon. Sinne oli parin tunnin ( ? ) patikointimatka. Harmi, ettei ole kuin paperikuvia noilta ajoilta, liittäisin tähän muutaman muuten.
Galdhöpiggen on Norjan korkein vuori, ja sinnehän piti päästä. Tuskin enää pääsisin, vaati jonkin verran fysiikkaa. Liikuimme jonossa, köysien varassa, köytettyina toinen toisiimme. Opas kulki edellä ja näytti vaaralliset railot. Jäätiköllä oli lämmin, ja jokainen meistä poltti naamansa kohtuullisen punaiseksi.
Siihen aikaan Norjan hintataso oli korkea ja meidän matkabudjettimme kusi jo alkumetreillä. Yhtään olutta ei ollut varaa nauttia terassilla ja joku ilta söimme iltaruuaksi keitettyjä sekavihanneksia.Spiraalitiet kuluttivat oletettavasti myös autoa jonkin verran...
Paras muisto on se, kun vahingossa osuimme luonnonkallioiden muovaamille uima-altaille, jossa vesi oli kirkasta ja putosi kalliolta toiselle. Oli ihan sairaan kuuma ja tuo luonnonkylpylä on jäänyt mieleeni niin virkistävänä.
Ja ne vuonot. Onhan ne ihan järkyttävän hienoja.
Hansun lomavinkit osa 1. Kotimaa
Loman kunniaksi ajattelin muistella omia lomiani. Viikko Pargassa, Kreikassa sekä pidennetty viikonloppu Tukholmassa ovat vielä edessäpäin. Olen lueskellut netistä matkakuvauksia ja ajattelin, että minäkin jaan kuvaukseni, vinkkini ja ajatukseni. Jos niistä olisi iloa jollekin.
Kotimaasta aloitan, sitten siirryn Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Egyptin ja Thaimaan kokemukset löytyvät jo blogistani, joten niitä en kirjoita uusiksi.Kauempana ei ole käynytkään.
Kotimaasta voin suorilta nimetä kaksi huippukohdetta lomanviettoon, Helsingin ja Lappeenrannan. Helsingin ehdottomia valtteja ovat museot, ainakin Kansallismuseo ja Luonnontieteellinen museo. Niihin oli aina lapsena päästävä, joka kesä uudestaan. Linnanmäen tunnelmaa ei ole mikään uusi huvipuisto saavuttanut.
Viikonloppuna Hesan pikavisiitillä ajoimme Paavalinkirkon ohi, ja muistelimme siskon kanssa sitä jännitystä, kun bussilla tulimme Kuninkaanmäestä, mummolasta Linnanmäkeen. Äiti sanoi että kohta se Paavalinkirkko näkyy ja sitten hypätään bussista ja vaihdetaan ratikkaan.Mahtoivat muut bussissa istujat ihmetellä, kun kaksi tenavaa kiljuu ilosta ja huutaa että " Paavalinkirkko näkyy, Paavalinkirkko näkyy!".
Suomenlinna on aivan ihana paikka, olin siellä upseerikerholla vähän aikaa töissäkin. Helsingin keskustakin on kaunis . Helsinki City marathonin olen juossut kuudesti ja reitti on hieno.
Lappeenranta on synnyinkaupunkini ja olen ja pysyn lappeenrantalaisena. Lappeenrantalaiset puhuvat niin ihanasti ja jonkinmoinen sukulaissieluisuus viriää heti, kun tapaa maailmalla toisen lappeenrantalaisen. Kun olin pieni, vieraita käytettiin aina Saimaan kanavaa ihmettelemässä. Koska meillä ei ollut omaa autoa, tuntuivat nämä reissut aina hyvin hyvin jännittäviltä. Sulkuportit ja valtavat vesimassat.
Lappeenrannan satama hiekkalinnoineen ja Linnoitus.Linnoituksen historia on mielenkiintoinen, tein siitä jopa ylimääräisen esitelmän lukiossa. En saanut kuin kasin. Linnoituksessa kävin pari vuotta kouluakin, kun meillepäin rakennettiin uutta. Oli ulkovessatkin. Linnoitus vallihautoineen on hyvin kaunista aluetta, mukulakivikadut ja Suomen vanhin ortodoksinen kirkko. Vallihaudat tarjosivat aikoinaan nuorisolle oivan paikan viettää perjantain alkuiltoja.
Kasarmialue on yhtenäinen ja Lappeenrannan upseerikerhokin aivan huikealla paikalla. Olin sielläkin töissä nuorempana.
Muita minulle rakkaita kaupunkeja on Iisalmi. Siellä on mahtavat vesistöt ja Koljonvirta kalskahtaa mystiseltä jo nimeltään.
En ole kokenut vielä Lapin kuumetta, Kolilla ja Vuokatissa olen käynyt. Siippa on useana vuonna sanonut, että eikö lähdettäisi Lappiin koko perheen voimin. Olen sanonut, että järjestäppä reissu niin lähdetään. Sinä ajat ja missään leirintäalueella en yövy.
Vielä on siis Lappi kokematta :)
Kotimaasta aloitan, sitten siirryn Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Egyptin ja Thaimaan kokemukset löytyvät jo blogistani, joten niitä en kirjoita uusiksi.Kauempana ei ole käynytkään.
Kotimaasta voin suorilta nimetä kaksi huippukohdetta lomanviettoon, Helsingin ja Lappeenrannan. Helsingin ehdottomia valtteja ovat museot, ainakin Kansallismuseo ja Luonnontieteellinen museo. Niihin oli aina lapsena päästävä, joka kesä uudestaan. Linnanmäen tunnelmaa ei ole mikään uusi huvipuisto saavuttanut.
Viikonloppuna Hesan pikavisiitillä ajoimme Paavalinkirkon ohi, ja muistelimme siskon kanssa sitä jännitystä, kun bussilla tulimme Kuninkaanmäestä, mummolasta Linnanmäkeen. Äiti sanoi että kohta se Paavalinkirkko näkyy ja sitten hypätään bussista ja vaihdetaan ratikkaan.Mahtoivat muut bussissa istujat ihmetellä, kun kaksi tenavaa kiljuu ilosta ja huutaa että " Paavalinkirkko näkyy, Paavalinkirkko näkyy!".
Suomenlinna on aivan ihana paikka, olin siellä upseerikerholla vähän aikaa töissäkin. Helsingin keskustakin on kaunis . Helsinki City marathonin olen juossut kuudesti ja reitti on hieno.
Lappeenranta on synnyinkaupunkini ja olen ja pysyn lappeenrantalaisena. Lappeenrantalaiset puhuvat niin ihanasti ja jonkinmoinen sukulaissieluisuus viriää heti, kun tapaa maailmalla toisen lappeenrantalaisen. Kun olin pieni, vieraita käytettiin aina Saimaan kanavaa ihmettelemässä. Koska meillä ei ollut omaa autoa, tuntuivat nämä reissut aina hyvin hyvin jännittäviltä. Sulkuportit ja valtavat vesimassat.
Lappeenrannan satama hiekkalinnoineen ja Linnoitus.Linnoituksen historia on mielenkiintoinen, tein siitä jopa ylimääräisen esitelmän lukiossa. En saanut kuin kasin. Linnoituksessa kävin pari vuotta kouluakin, kun meillepäin rakennettiin uutta. Oli ulkovessatkin. Linnoitus vallihautoineen on hyvin kaunista aluetta, mukulakivikadut ja Suomen vanhin ortodoksinen kirkko. Vallihaudat tarjosivat aikoinaan nuorisolle oivan paikan viettää perjantain alkuiltoja.
Kasarmialue on yhtenäinen ja Lappeenrannan upseerikerhokin aivan huikealla paikalla. Olin sielläkin töissä nuorempana.
Muita minulle rakkaita kaupunkeja on Iisalmi. Siellä on mahtavat vesistöt ja Koljonvirta kalskahtaa mystiseltä jo nimeltään.
En ole kokenut vielä Lapin kuumetta, Kolilla ja Vuokatissa olen käynyt. Siippa on useana vuonna sanonut, että eikö lähdettäisi Lappiin koko perheen voimin. Olen sanonut, että järjestäppä reissu niin lähdetään. Sinä ajat ja missään leirintäalueella en yövy.
Vielä on siis Lappi kokematta :)
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Aikuisiän leikit ja harrastukset
Kehityspsykologiasta ovat tuttuja lasten leikkien kehittyminen rinnakkaisleikistä rakenteluleikkiin, sääntöleikkeihin ja roolileikkeihin. Aikuisiän leikit ovat vähemmin tutkittuja tai ne on verhottu harrastusten muotoon. Ihan selkeitä leikkejä on kuitenkin eroteltavissa myös aikuisten muka niin tärkeistä asioista.
Rinnakkaisleikkiä tapaa esimerkiksi leikkipuistoissa, joissa äidit touhuavat omien lapsiensa kanssa, vierekkäin samalla hiekkalaatikolla mutta täysin omaa jälkeläistään seuraten. Saatetaan jopa vertailla oman lapsen kehitystä toiseen, aviomiestä, huushollausta. Uskokaa tai älkää, tuo leikki saattaa kehittyä raadolliseksikin.Kuten rinnakkaisleikki taaperoilla, tosin hiekan sijaan saattaa lentää verbaalisia piikkejä.
Rakenteluleikissä palikat ovat jo suurempia ja koottavat lelut haastavampia.Tämä on usein miespuoleisten aikuisten mieleen, mikä onkaan hauskempaa kuin autojen tai huonekalujen kunnostus. Maata auton alla/ päällä/ sisällä kyynärpäitä myöten öljyssä ja kasata jotain, jolla pääsee vielä liikkeellekin. Lapsuuden kuralätäkkömeininki ja mutavellissä läärääminen vaihtuvat vain moottoriöljyyn. Mustan naaman kirkastavat innosta loistavat silmät.
Naisilla tälläinen leikki, kotileikin jalostuneempi versio ilman sitä inhottavaa arkiaspektia on sisustus. Stailataan kotia, pihaa, mökkiä kuten pienemmät versiot nukkekotejaan . Valitettavaa on, jos miesten ja naisten leikit eivät kohtaa, naisen stailausta häiritsee miehen ( olemassaolo ) leikkien lieveilmiöt, kuten rakenteluleikin leviäminen asuintiloihin, rakentelussa käytettyjen vaatteiden tai työkalujen säilyttäminen esimerkiksi olohuoneen takan päällä.
Sääntö-ja roolileikkejä treenataan sitten työelämässä. Tässä vaiheessa leikkien kehitystä tulevat valitettavasti yhteiskunnan normit jo niin selkeästi tietoisuuteen, että ihan lekkeriksi on hankala heittää. Joskus olisi hauskaa irroitella ja lähteä palaveriin prinsessamekkoon pukeutuneena.
Leikki on lapsen työtä. Aikuisetkin tarvitsevat sitä. Nykyään olisi suotavaa leikkiä enemmänkin, sillä leikkiessä sosiaaliset taidot kehittyvät. Ilman niitä ei elämässä pärjää, sillä vaikka virtuaalitodellisuus vie yhä enemmän aikaa, on se edelleen vain yksi osa elämää. Onneksi.
Rinnakkaisleikkiä tapaa esimerkiksi leikkipuistoissa, joissa äidit touhuavat omien lapsiensa kanssa, vierekkäin samalla hiekkalaatikolla mutta täysin omaa jälkeläistään seuraten. Saatetaan jopa vertailla oman lapsen kehitystä toiseen, aviomiestä, huushollausta. Uskokaa tai älkää, tuo leikki saattaa kehittyä raadolliseksikin.Kuten rinnakkaisleikki taaperoilla, tosin hiekan sijaan saattaa lentää verbaalisia piikkejä.
Rakenteluleikissä palikat ovat jo suurempia ja koottavat lelut haastavampia.Tämä on usein miespuoleisten aikuisten mieleen, mikä onkaan hauskempaa kuin autojen tai huonekalujen kunnostus. Maata auton alla/ päällä/ sisällä kyynärpäitä myöten öljyssä ja kasata jotain, jolla pääsee vielä liikkeellekin. Lapsuuden kuralätäkkömeininki ja mutavellissä läärääminen vaihtuvat vain moottoriöljyyn. Mustan naaman kirkastavat innosta loistavat silmät.
Naisilla tälläinen leikki, kotileikin jalostuneempi versio ilman sitä inhottavaa arkiaspektia on sisustus. Stailataan kotia, pihaa, mökkiä kuten pienemmät versiot nukkekotejaan . Valitettavaa on, jos miesten ja naisten leikit eivät kohtaa, naisen stailausta häiritsee miehen ( olemassaolo ) leikkien lieveilmiöt, kuten rakenteluleikin leviäminen asuintiloihin, rakentelussa käytettyjen vaatteiden tai työkalujen säilyttäminen esimerkiksi olohuoneen takan päällä.
Sääntö-ja roolileikkejä treenataan sitten työelämässä. Tässä vaiheessa leikkien kehitystä tulevat valitettavasti yhteiskunnan normit jo niin selkeästi tietoisuuteen, että ihan lekkeriksi on hankala heittää. Joskus olisi hauskaa irroitella ja lähteä palaveriin prinsessamekkoon pukeutuneena.
Leikki on lapsen työtä. Aikuisetkin tarvitsevat sitä. Nykyään olisi suotavaa leikkiä enemmänkin, sillä leikkiessä sosiaaliset taidot kehittyvät. Ilman niitä ei elämässä pärjää, sillä vaikka virtuaalitodellisuus vie yhä enemmän aikaa, on se edelleen vain yksi osa elämää. Onneksi.
lauantai 3. toukokuuta 2014
Mikä on tärkeää?
Mikä on elämässä tärkeää? Juuri nyt, kun täytän ensi viikolla 46 vuotta. Aika moni asia, okei, mutta tärkein on tietenkin oma perhe.
Tippa silmässä kuuntelin eilen illalla, kun tyttäret keskustelivat englanniksi keittiössä. Luulivat tietty etten ymmärrä :) No, toisella oli liian brittiläinen aksentti toisen mielestä, , mutta kuulosti niin hemmetin kivalta, kun juttelivat. Leppoisasti, tosin tuhoten samalla keksipaketin. Ihania tyttäriä.
Puolisokin lämmitti mökin, kun valitin, että vaikka haluankin hoikistua, en halua jumpata jatkuvasti pitääkseni itseni lämpimänä sisätiloissa.
Siskoakin näin tänään, ja liikutuin kyyneliin saakka nähdessäni siskontytön kilpailemassa joukkuevoimistelun SM-kisoissa.
Että tärkeitä ovat.
Terveys toki on sellainen asia, että sitä osaa arvostaa vasta, jos se reistailee. Olen kapinoinut sitä asennetta vastaan, että kaikki olisi ihmisestä itsestään kiinni, tahdonvoimalla kun voi vaikuttaa kaikkeen. En hyväksy sitä edelleenkään,kai me olemme yksilöitä edelleenkin. Minäkin olen hyväkuntoinen ja reipas aina siihen asti, kunnes menen lääkäriin ja kuulen olevani lihava. Siinä meneekin sitten puoli vuotta pilalle , kun yritän laihduttaa ja sairastun kaikkiin mahdollisiin flunssiin ihan vain siksi, että yritän laihduttaa.
Toimeentulo on tärkeää, ja sitä kuvittelisi, että tässä vaiheessa on uransa huipulla. Tutkailin juuri palkkakuittejani ja totesin, että neljä vuotta sitten sain enemmän palkkaa, vaikka nyt on ikälisät tapissa. Työhön liittyvät tehtävät ovat muuttuneet ja moninkertaistuneet, ja yritän vain roikkua siinä, mikä pitää minut kiinni opettajantyössä: oppilaskontakteissa.
Päivittäiset kontaktit oppilaitten kanssa, juttelut, huomioiminen oppitunneilla: tämän asian merkitys on kasvanut potenssiin kymmenen. Vain oppilaat merkitsevät, sillä en voi tietää, mitä tapahtuu ensi vuonna , taloudelliset arvot sanelevat opetuksen tasoa ja sisältöjä . Pälli pysyy kasassa vain, jos keskittyy olennaiseen. Oppilaisiin.
Tässä iässä sitä haluaisi jo vähän ylellisyyttä elämäänsä, olisipa sairaan siistiä jos kerran kuukaudessa tulisi siivottuun kotiin. Haluaisin myös joskus mennä kauneushoitolaan ja ottaa kasvohoidon, taikka rakennekynnet. Olisipas mukavaa, jos olisi personal trainer, joka huolehtisi ruokavaliosta ja piiskaisi treenaamaan.
Mutta mutta, mitähän hän sanosi siitä, että kaivaudun sohvaan lauantaina, jo iltapäivällä. Ja roikun tietokoneella tai katselen ohjelmia tai luen kirjaa. Tankaten samalla kaloreita, välillä suolaista, välillä makeaa ja välillä helmeilevää.
Tippa silmässä kuuntelin eilen illalla, kun tyttäret keskustelivat englanniksi keittiössä. Luulivat tietty etten ymmärrä :) No, toisella oli liian brittiläinen aksentti toisen mielestä, , mutta kuulosti niin hemmetin kivalta, kun juttelivat. Leppoisasti, tosin tuhoten samalla keksipaketin. Ihania tyttäriä.
Puolisokin lämmitti mökin, kun valitin, että vaikka haluankin hoikistua, en halua jumpata jatkuvasti pitääkseni itseni lämpimänä sisätiloissa.
Siskoakin näin tänään, ja liikutuin kyyneliin saakka nähdessäni siskontytön kilpailemassa joukkuevoimistelun SM-kisoissa.
Että tärkeitä ovat.
Terveys toki on sellainen asia, että sitä osaa arvostaa vasta, jos se reistailee. Olen kapinoinut sitä asennetta vastaan, että kaikki olisi ihmisestä itsestään kiinni, tahdonvoimalla kun voi vaikuttaa kaikkeen. En hyväksy sitä edelleenkään,kai me olemme yksilöitä edelleenkin. Minäkin olen hyväkuntoinen ja reipas aina siihen asti, kunnes menen lääkäriin ja kuulen olevani lihava. Siinä meneekin sitten puoli vuotta pilalle , kun yritän laihduttaa ja sairastun kaikkiin mahdollisiin flunssiin ihan vain siksi, että yritän laihduttaa.
Toimeentulo on tärkeää, ja sitä kuvittelisi, että tässä vaiheessa on uransa huipulla. Tutkailin juuri palkkakuittejani ja totesin, että neljä vuotta sitten sain enemmän palkkaa, vaikka nyt on ikälisät tapissa. Työhön liittyvät tehtävät ovat muuttuneet ja moninkertaistuneet, ja yritän vain roikkua siinä, mikä pitää minut kiinni opettajantyössä: oppilaskontakteissa.
Päivittäiset kontaktit oppilaitten kanssa, juttelut, huomioiminen oppitunneilla: tämän asian merkitys on kasvanut potenssiin kymmenen. Vain oppilaat merkitsevät, sillä en voi tietää, mitä tapahtuu ensi vuonna , taloudelliset arvot sanelevat opetuksen tasoa ja sisältöjä . Pälli pysyy kasassa vain, jos keskittyy olennaiseen. Oppilaisiin.
Tässä iässä sitä haluaisi jo vähän ylellisyyttä elämäänsä, olisipa sairaan siistiä jos kerran kuukaudessa tulisi siivottuun kotiin. Haluaisin myös joskus mennä kauneushoitolaan ja ottaa kasvohoidon, taikka rakennekynnet. Olisipas mukavaa, jos olisi personal trainer, joka huolehtisi ruokavaliosta ja piiskaisi treenaamaan.
Mutta mutta, mitähän hän sanosi siitä, että kaivaudun sohvaan lauantaina, jo iltapäivällä. Ja roikun tietokoneella tai katselen ohjelmia tai luen kirjaa. Tankaten samalla kaloreita, välillä suolaista, välillä makeaa ja välillä helmeilevää.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Draamaa sen olla pitää
Olen hurahtanut nyt ihan virallisesti. Osallistuin parin päivän draamakasvatuskoulutukseen ja kouluttajana oli oikea alan virtuoosi. Opin kahdessa päivässä aivan huikeasti, itsestänikin. Niin paljon jäi vielä oppimatta, että olen päättänyt jatkokouluttautua alalle, tosin vain täydentääkseni omaa osaamistani. Hollywoodiin ei ole tarkoitus mennä, alkaa Richard Gerekin olla niin iäkäs että olkoot rauhassa.
Harjoittelimme tilan hahmottamista, erilaista liikehdintää ryhmässä ja yksin, kokeilimme tempon ja eleiden suuruuden/ pienuuden vaikutusta. Ketjunäytelmiä, äänenkäyttöä. Äänen resonanssia, lämmittelyharjoituksia, havainnointia. Mietimme palautteenannon tärkeyttä, kuinka äitelän yleiskiitoksen sijaan lapsi tarvitsisi sitä " feedforewardia", kouluttajan sanoin "seuraavan majakan" valojen sytyttämistä.
Tässä onkin mainio sauma kokeilla opitttua käytännössä, sillä koulussamme on tekeillä laulunäytelmä, jossa tällä kertaa vuorosanat ja näytelmät eivät ole niin hallitsevassa osassa, vaan kertomus soljuu erilaisten kohtausten ja musiikkikappaleiden mukaan . Äänentoistoa käytetään minimaalisesti, ja tänään kokeilimmekin näyttelijöiden kanssa äänen voimakkuuksia ja sitä, mistä se ääni oikein lähtee. Eräs oppilas kysyikin, tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy huutaa ne vuorosanani.
Ei missään nimessä, minä sanoin. Sinusta kyllä lähtee ääni, ja se lähtee vaivatta,ponnistelematta, kevyesti.
Kylmät väreet sai aikaan eräs poika, joka näytelmäharjoituksissa keskeytti hetkeksi pallonpotkimisen ja sanoi, että ääni jännästi värisee rintakehässä. Ja kun sitä ääntä sitten houkuteltiin ulos, sai poika aikaan nin kauniin äänen, että ei voi auttaa. Soololaulua taitaa pukata kaverille. Huikeaa!
Harjoittelimme tilan hahmottamista, erilaista liikehdintää ryhmässä ja yksin, kokeilimme tempon ja eleiden suuruuden/ pienuuden vaikutusta. Ketjunäytelmiä, äänenkäyttöä. Äänen resonanssia, lämmittelyharjoituksia, havainnointia. Mietimme palautteenannon tärkeyttä, kuinka äitelän yleiskiitoksen sijaan lapsi tarvitsisi sitä " feedforewardia", kouluttajan sanoin "seuraavan majakan" valojen sytyttämistä.
Tässä onkin mainio sauma kokeilla opitttua käytännössä, sillä koulussamme on tekeillä laulunäytelmä, jossa tällä kertaa vuorosanat ja näytelmät eivät ole niin hallitsevassa osassa, vaan kertomus soljuu erilaisten kohtausten ja musiikkikappaleiden mukaan . Äänentoistoa käytetään minimaalisesti, ja tänään kokeilimmekin näyttelijöiden kanssa äänen voimakkuuksia ja sitä, mistä se ääni oikein lähtee. Eräs oppilas kysyikin, tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy huutaa ne vuorosanani.
Ei missään nimessä, minä sanoin. Sinusta kyllä lähtee ääni, ja se lähtee vaivatta,ponnistelematta, kevyesti.
Kylmät väreet sai aikaan eräs poika, joka näytelmäharjoituksissa keskeytti hetkeksi pallonpotkimisen ja sanoi, että ääni jännästi värisee rintakehässä. Ja kun sitä ääntä sitten houkuteltiin ulos, sai poika aikaan nin kauniin äänen, että ei voi auttaa. Soololaulua taitaa pukata kaverille. Huikeaa!
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Kokemuksia on the Road
Voitteko kuvitella tunteen, kun olet ryhmittäytynyt oikealle kaistalle ja alat kääntyä vihreän valon vaihtuessa ja vaihdekepistä kuuluu pamaus ja auto hyytyy siihen paikkaan, poikittain keskelle vilkasta risteystä pahimpaan ruuhka-aikaan?
Rauhoitut ja yrität vaihtaa vaihdetta uudelleen, kaasutat, mutta moottori vaan huutaa kierroksiaan. Ympärilläsi kaaos kasvaa, torvet soivat ja ihmiset katsovat vihaisina perkeleen akka, muropaketistako se on kortin saanut.
Hyppäät autosta, levittelet käsiäsi ja muodostat sanoja auttakaa nyt.
Näin kävi minulle eilen, onneksi eräs nuori mies auttoi ja saimme nopeasti auton tien reunaan, tosin se oli oikealle kääntyvien ryhmittäytymiskaistalla muttei sentään keskellä risteystä.
Hätävilkut päälle, kolmio tielle ja itse sekaan heilumaan. Soitto puolisolle, joka järjesti veljensä auttamaan.
Sen noin kahdenkymmenen minuutin aikana, jonka "ohjailin " liikennettä , ehdin nähdä monenlaisia reaktioita. Pääosin ihmiset hymyilivät, viisi autoilijaa kysyi, tarvitsenko apua . Yksi naapurimaastamme tullut maasturikuski näytti hyvin vihaiselta ja koukki kaasutellen viereiselle kaistalle ja joku parikymppinen toimeentulotuella elävä luuserikin kiroili ja levitteli käsiään vihaisena, vaihtaen sitten ykköselle ja kaasuttaen kumit vinkuen. Kukaan nainen ei ollut kiukkuisen näköinen, muutamat yli nelikymppiset miehet kyllä.( en ollut varmaan tarpeeksi nätti , muuten olisin saanut enemminkin apuja, luulisin - ensi kerralla heitänkin paidan pois )
Velimies hinasi auton pois risteyksestä ja siippa tuli hinaamaan kotiin saakka. Emma ja kaverinsa eivät ottaneet raskaasti sitä, että joutuivat lähtemään treeneistä hiukan aikaisemmin ja istumaan hieman hitaammassa kyydissä. Tälläisiä matkoja vartenhan on älypuhelimet.
Veikeä tapaus sattui siinä risteyksessä, kun velimies oli autonsa takakontista hinausköyttä etsimässä. Vastaantulevalta kaistalta , valoissa pysähdyksissä olevasta autosta joku mies hyppäsi pois autostaan ja käväisi velimiehen autossa, avasi kuskin oven ja pamautti sen samantien kiinni. En ehtinyt kunnolla havaita mitä tapahtui, velimieskin oli vain kuullut oven pamahduksen. Mietin asiaa, ja soitin sitten illalla kotoa että mitä olin nähnyt. ( En tohtinut aikaisemmin puhua, ajattelin että onneksi hän oli ottanut avaimet pois ). 50 euroa oli hävinnyt, liekö tuo varas ottanut . Ajatella, jos lompakko olisi ollut siinä etupenkillä, kuten mulla yleensä on.
Elikkä varoituksen sana kaikille, alkaa suuren maailman tyyli saapua tännekin. Pian ei täälläkään uskalla valoihin pysähtyä, kun siinä ollessa saattaa hävitä autosta renkaat alta.
Audissa oli muuten vetonivel ja vetoakseli rikki. Ja jos on asiavirheitä niin olkoot, näin minä asian ymmärsin.
Rauhoitut ja yrität vaihtaa vaihdetta uudelleen, kaasutat, mutta moottori vaan huutaa kierroksiaan. Ympärilläsi kaaos kasvaa, torvet soivat ja ihmiset katsovat vihaisina perkeleen akka, muropaketistako se on kortin saanut.
Hyppäät autosta, levittelet käsiäsi ja muodostat sanoja auttakaa nyt.
Näin kävi minulle eilen, onneksi eräs nuori mies auttoi ja saimme nopeasti auton tien reunaan, tosin se oli oikealle kääntyvien ryhmittäytymiskaistalla muttei sentään keskellä risteystä.
Hätävilkut päälle, kolmio tielle ja itse sekaan heilumaan. Soitto puolisolle, joka järjesti veljensä auttamaan.
Sen noin kahdenkymmenen minuutin aikana, jonka "ohjailin " liikennettä , ehdin nähdä monenlaisia reaktioita. Pääosin ihmiset hymyilivät, viisi autoilijaa kysyi, tarvitsenko apua . Yksi naapurimaastamme tullut maasturikuski näytti hyvin vihaiselta ja koukki kaasutellen viereiselle kaistalle ja joku parikymppinen toimeentulotuella elävä luuserikin kiroili ja levitteli käsiään vihaisena, vaihtaen sitten ykköselle ja kaasuttaen kumit vinkuen. Kukaan nainen ei ollut kiukkuisen näköinen, muutamat yli nelikymppiset miehet kyllä.( en ollut varmaan tarpeeksi nätti , muuten olisin saanut enemminkin apuja, luulisin - ensi kerralla heitänkin paidan pois )
Velimies hinasi auton pois risteyksestä ja siippa tuli hinaamaan kotiin saakka. Emma ja kaverinsa eivät ottaneet raskaasti sitä, että joutuivat lähtemään treeneistä hiukan aikaisemmin ja istumaan hieman hitaammassa kyydissä. Tälläisiä matkoja vartenhan on älypuhelimet.
Veikeä tapaus sattui siinä risteyksessä, kun velimies oli autonsa takakontista hinausköyttä etsimässä. Vastaantulevalta kaistalta , valoissa pysähdyksissä olevasta autosta joku mies hyppäsi pois autostaan ja käväisi velimiehen autossa, avasi kuskin oven ja pamautti sen samantien kiinni. En ehtinyt kunnolla havaita mitä tapahtui, velimieskin oli vain kuullut oven pamahduksen. Mietin asiaa, ja soitin sitten illalla kotoa että mitä olin nähnyt. ( En tohtinut aikaisemmin puhua, ajattelin että onneksi hän oli ottanut avaimet pois ). 50 euroa oli hävinnyt, liekö tuo varas ottanut . Ajatella, jos lompakko olisi ollut siinä etupenkillä, kuten mulla yleensä on.
Elikkä varoituksen sana kaikille, alkaa suuren maailman tyyli saapua tännekin. Pian ei täälläkään uskalla valoihin pysähtyä, kun siinä ollessa saattaa hävitä autosta renkaat alta.
Audissa oli muuten vetonivel ja vetoakseli rikki. Ja jos on asiavirheitä niin olkoot, näin minä asian ymmärsin.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Vinkkejä naistenpäivään
Jokaiselle miehiselle miehelle, jonka mielestä kukkapuskan tai muiden lahjojen antaminen on jonninjoutavaa. Eihän mieskään mitään rehuja tai pikkulahjoja kaipaa. Selänpesun ja kylmän oluen nyt saattaisi ymmärtää, jos nainen sellaisia haluaisi.
Aloita naistenpäivän tunnelman virittely heti aamulla töräyttämällä miehekäs, hyvinmuhinut pieru hyvän huomenen sijaan. Toivottavasti sinulla on ylläsi ne vanhat, elastisuuden menettäneet virttyneet kalsarisi .Levittele aamiastarvikkeet työtasolle valittaen samalla, ettei ole tummaa/ vaaleaa leipää eikä kinkkua/meetvurstia eikä suolakurkkuja. Vehnäsestä puhumattakaan.
Pieraise uudestaan.
Katoa aamiaisen jälkeen omiin hommiisi autotalliin. Nauti puuhastelun lomassa pari olutta ja käy auttelemassa naapurin Ranea/ Kakea/ Jaskaa ja ihmetelkää yhdessä miksei Ranen/ Kaken/ Jaskan moottorikelkka toimi. Tai ihan sama mitä ihmettelette.
Ole kuitenkin yhteistyökykyinen ja joustava, kun naisesi tiedustelee toiveitasi päivällisen suhteen. Pääasia että on perunaa. Parin oluen jälkeen ruoka maittaa ja maha täynnä on mukava jopa pikkuisen kehaista naista. Kunnon pöperöt. Eikö vieläkään ole hammastikkuja?
Palaa hommiisi, voit toki kysäistä naiseltasi että eihän haittaa, jos vielä menen vähän tuunaamaan. Voit olla melko varma, ettei se todellakaan haittaa. Nainen avaa ikkunan mentyäsi, jotta öljyn haju hälvenisi, laittaa tuoksukynttilän palamaan ja ottaa lasillisen valkoviiniä.
Ihan vain naistenpäivän kunniaksi.
Illemmalla saunassa on hyvä purkaa pettymystään mieheen, joka raapii estoitta itseään naisen murehtiessa sitä, kuinka kauppiaat ja mainostajat luovat virheellisiä idyllejä ja kuinka inhottavan kaupallista on tehty esimerkiksi puolison ilahduttamisesta. Että tuntuu jotenkin kurjalta, kun mies ei nyt muistanut, että oli naistenpäivä. Vaikka nainen eilen siitä muistutti.
Mies siemaisee oluttaan, antaa sen valua hitaasti kurkkuun ja nauttii maltaan lempeästä mausta.Mitähän tuohon nyt sanoisi, ei viitsisi riitaakaan aloittaa ja nainen näyttää aika valmiilta sellaiseen.
" Kuule, kulta , kun mä olen aina arvostanut sussa just sitä, ettet sä mene massojen mukana. Et sä ymmärrät , ettei mikään naistenpäivä tee naisesta yhtään sen tärkeämpää kuin se jo on. Mitä joku ruusukimppu todistaa? Olisitsä muka halunnut jonkin timanttisormuksen. Kyllä mä sulle ostaisin kaikki maailman timantit jos mulla olis rahaa. Ei se niin mene."
Saunan jälkeen voitkin sitten kruunata naistenpäivän sammumalla olohuoneen sohvalle. Jos haluat olla vähemmän raflaava, kömmi ajoissa sänkyyn . Muista kuitenkin haista pahalle ja kuorsata koko yö.
Aloita naistenpäivän tunnelman virittely heti aamulla töräyttämällä miehekäs, hyvinmuhinut pieru hyvän huomenen sijaan. Toivottavasti sinulla on ylläsi ne vanhat, elastisuuden menettäneet virttyneet kalsarisi .Levittele aamiastarvikkeet työtasolle valittaen samalla, ettei ole tummaa/ vaaleaa leipää eikä kinkkua/meetvurstia eikä suolakurkkuja. Vehnäsestä puhumattakaan.
Pieraise uudestaan.
Katoa aamiaisen jälkeen omiin hommiisi autotalliin. Nauti puuhastelun lomassa pari olutta ja käy auttelemassa naapurin Ranea/ Kakea/ Jaskaa ja ihmetelkää yhdessä miksei Ranen/ Kaken/ Jaskan moottorikelkka toimi. Tai ihan sama mitä ihmettelette.
Ole kuitenkin yhteistyökykyinen ja joustava, kun naisesi tiedustelee toiveitasi päivällisen suhteen. Pääasia että on perunaa. Parin oluen jälkeen ruoka maittaa ja maha täynnä on mukava jopa pikkuisen kehaista naista. Kunnon pöperöt. Eikö vieläkään ole hammastikkuja?
Palaa hommiisi, voit toki kysäistä naiseltasi että eihän haittaa, jos vielä menen vähän tuunaamaan. Voit olla melko varma, ettei se todellakaan haittaa. Nainen avaa ikkunan mentyäsi, jotta öljyn haju hälvenisi, laittaa tuoksukynttilän palamaan ja ottaa lasillisen valkoviiniä.
Ihan vain naistenpäivän kunniaksi.
Illemmalla saunassa on hyvä purkaa pettymystään mieheen, joka raapii estoitta itseään naisen murehtiessa sitä, kuinka kauppiaat ja mainostajat luovat virheellisiä idyllejä ja kuinka inhottavan kaupallista on tehty esimerkiksi puolison ilahduttamisesta. Että tuntuu jotenkin kurjalta, kun mies ei nyt muistanut, että oli naistenpäivä. Vaikka nainen eilen siitä muistutti.
Mies siemaisee oluttaan, antaa sen valua hitaasti kurkkuun ja nauttii maltaan lempeästä mausta.Mitähän tuohon nyt sanoisi, ei viitsisi riitaakaan aloittaa ja nainen näyttää aika valmiilta sellaiseen.
" Kuule, kulta , kun mä olen aina arvostanut sussa just sitä, ettet sä mene massojen mukana. Et sä ymmärrät , ettei mikään naistenpäivä tee naisesta yhtään sen tärkeämpää kuin se jo on. Mitä joku ruusukimppu todistaa? Olisitsä muka halunnut jonkin timanttisormuksen. Kyllä mä sulle ostaisin kaikki maailman timantit jos mulla olis rahaa. Ei se niin mene."
Saunan jälkeen voitkin sitten kruunata naistenpäivän sammumalla olohuoneen sohvalle. Jos haluat olla vähemmän raflaava, kömmi ajoissa sänkyyn . Muista kuitenkin haista pahalle ja kuorsata koko yö.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Vitutuslista
En nyt ole ihan varma, onko kyseinen sana suomea vai pelkkää alatyylistä kiroilua. Sanaa "vituttaa" käytetään kuitenkin puhekielessä yleisesti, se on useita asteita voimakkaampi kuin esim. sanat harmittaa tai ärsyttää. "Raivostuttaa" vastaa voimakkuudeltaa vihaista, mutta vittuuntunut ihminen ei ole vihainen, vitutus on jotain jäytävämpää.( sitä paitsi jos "selfie" tai "alkaa tekemään" ovat suomea, niin "vituttaa" on silloin perusverbi ja "vitutus" substantiivi. )
Sitten aiheeseen. Tällä hetkellä olen hyvin kypsynyt ( en viitsi koko ajan hokea tuota v-sanaa ) pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin , kauppojen taustamusiikkiin ja mainoksiin sekä latujen tallaajiin.
Aloitetaan ensimmäisestä. Pankithan eivät ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia, vaikka niin asiakkaan annetaan joskus kokea. Että he ( siis pankkitoimihenkilöt ) nyt lainaavat asiakkaalle rahaa silkkaa humaanisuuttaan. Paskat. Muistakaa, että kaiken lainaamansa he lunastavat takaisin korkojen kanssa, palvelumaksuista puhumattakaan.
Sitäpaitsi asiakkaittensa rahojahan he kierrättävät. Nykypäivänä kun on pirun vaikeaa olla ilman pankkitiliä.
Se, mikä tässä toiminnassa nyt ottaa aivoon, on se, ettei pankkiasioita voi hoitaa ilman ajanvarausta. Pitäisi ehtiä konttoriin klo 10-13 välillä, jos haluaisi vaikkapa tallettaa rahaa pankkiin. Minun lapsuudessani lapsille jaettiin säästöpossuja ja säästämiseen kannustettiin, nyt katsotaan nenänvartta pitkin, jos läjäyttää kolikkopussinsa tiskiin. Eikä virkailija voi laskea säästöjä samantien, vaan ne pitää lähettää eteenpäin, tiettyyn konttoriin, jossa ne sitten lasketaan.
Halusin tässä lopettaa erään tilini, mutta se on vieläkin vaiheessa. Lähin konttori sijaitsee 45 km päässä Jyväskylässä, ja sinne pitäisi ehtiä klo 10-13 välillä. En ehtinyt joululomalla, seuraava mahdollisuus on hiihtolomalla. Tilin miinussaldo vaan kasvaa, kun pankki vie kuukausittain palvelumaksuja olemattomista palveluista.
Vakuutusyhtiöt ovat myös kummallisia laitoksia. Kaikki korvaushakemukset tehdään netissä, virkailijat neuvovat ristiin ja asiakas saa odottaa korvauksiaan vaikka kuinka kauan. Tosin mainittakoon, että sekä Tapiolasta että Ifiltä olen saanut nopeaa palvelua.
Meikäläinen käy mielellään tutussa ruokakaupassa, josta olen tottunut ostamaan ne päivittäiset elintarvikkeet. Jos ei satu olemaan selkeää kauppalistaa ja ajatukset vähän harhailevat, kauppojen taustamusiikki saa viimeisenkin punaisen langan häviämään päästä. Mietit siinä, että mitä mun pitikään ostaa, juuri kun olet saamaisillasi ajatuksesta kiinni -" kaksi vanhaa puuuta sateen pieksämää-"
ei helvetti- mitä mun pitikään ostaa?
Tai kävelet rauhassa ja suunnittelet juuri ottavasi- " kananmunat tarjouksessa, kaksi rasiaa vain kaksi euroa"- mitä mun pitikään ostaa? Kananmunia?
Joululaulut ovat niitä vihonviimeisiä. Menet markettiin ja renkutus iskee heti vastaan. Mitä mun pitikään ostaa? Ai niin, kaljaa.
Latujentallaajat ovat tämän kirjoitukseni viimeinen kohderyhmä. Paikallisella latupohjalla oli pari päivää sitten ajeltu myös mopolla. En ymmärrä, millaista sairasta tyydytystä saa ihminen, joka kävelee luistelu-uralla ( perinteisestä puhumattakaan ) keskellä uraa. Olen monena vuonna ajatellut, että pökkään itseni ihan vitulliseen vauhtiin ja hiihdän päälle. En ole vielä kehdannut, mutta voi olla, että sekin päivä koittaa.
Sitten aiheeseen. Tällä hetkellä olen hyvin kypsynyt ( en viitsi koko ajan hokea tuota v-sanaa ) pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin , kauppojen taustamusiikkiin ja mainoksiin sekä latujen tallaajiin.
Aloitetaan ensimmäisestä. Pankithan eivät ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia, vaikka niin asiakkaan annetaan joskus kokea. Että he ( siis pankkitoimihenkilöt ) nyt lainaavat asiakkaalle rahaa silkkaa humaanisuuttaan. Paskat. Muistakaa, että kaiken lainaamansa he lunastavat takaisin korkojen kanssa, palvelumaksuista puhumattakaan.
Sitäpaitsi asiakkaittensa rahojahan he kierrättävät. Nykypäivänä kun on pirun vaikeaa olla ilman pankkitiliä.
Se, mikä tässä toiminnassa nyt ottaa aivoon, on se, ettei pankkiasioita voi hoitaa ilman ajanvarausta. Pitäisi ehtiä konttoriin klo 10-13 välillä, jos haluaisi vaikkapa tallettaa rahaa pankkiin. Minun lapsuudessani lapsille jaettiin säästöpossuja ja säästämiseen kannustettiin, nyt katsotaan nenänvartta pitkin, jos läjäyttää kolikkopussinsa tiskiin. Eikä virkailija voi laskea säästöjä samantien, vaan ne pitää lähettää eteenpäin, tiettyyn konttoriin, jossa ne sitten lasketaan.
Halusin tässä lopettaa erään tilini, mutta se on vieläkin vaiheessa. Lähin konttori sijaitsee 45 km päässä Jyväskylässä, ja sinne pitäisi ehtiä klo 10-13 välillä. En ehtinyt joululomalla, seuraava mahdollisuus on hiihtolomalla. Tilin miinussaldo vaan kasvaa, kun pankki vie kuukausittain palvelumaksuja olemattomista palveluista.
Vakuutusyhtiöt ovat myös kummallisia laitoksia. Kaikki korvaushakemukset tehdään netissä, virkailijat neuvovat ristiin ja asiakas saa odottaa korvauksiaan vaikka kuinka kauan. Tosin mainittakoon, että sekä Tapiolasta että Ifiltä olen saanut nopeaa palvelua.
Meikäläinen käy mielellään tutussa ruokakaupassa, josta olen tottunut ostamaan ne päivittäiset elintarvikkeet. Jos ei satu olemaan selkeää kauppalistaa ja ajatukset vähän harhailevat, kauppojen taustamusiikki saa viimeisenkin punaisen langan häviämään päästä. Mietit siinä, että mitä mun pitikään ostaa, juuri kun olet saamaisillasi ajatuksesta kiinni -" kaksi vanhaa puuuta sateen pieksämää-"
ei helvetti- mitä mun pitikään ostaa?
Tai kävelet rauhassa ja suunnittelet juuri ottavasi- " kananmunat tarjouksessa, kaksi rasiaa vain kaksi euroa"- mitä mun pitikään ostaa? Kananmunia?
Joululaulut ovat niitä vihonviimeisiä. Menet markettiin ja renkutus iskee heti vastaan. Mitä mun pitikään ostaa? Ai niin, kaljaa.
Latujentallaajat ovat tämän kirjoitukseni viimeinen kohderyhmä. Paikallisella latupohjalla oli pari päivää sitten ajeltu myös mopolla. En ymmärrä, millaista sairasta tyydytystä saa ihminen, joka kävelee luistelu-uralla ( perinteisestä puhumattakaan ) keskellä uraa. Olen monena vuonna ajatellut, että pökkään itseni ihan vitulliseen vauhtiin ja hiihdän päälle. En ole vielä kehdannut, mutta voi olla, että sekin päivä koittaa.
lauantai 25. tammikuuta 2014
Siivouksesta
Pakkaset ovat saaneet minut syväjäähän, josta onneksi aloin tänään, sään lauhduttua, hieman sulaa.
Sainkin koko huushollin siivottua ja perusteellisesti sainkin. Tuuletin jopa vieraille varatut petivaatteet, syystä että niitä säilytetään yläkerran komerossa, jossa on myös pelti. Jonka armas siippani unohti avata kun taannoin teki tulia. Mellevä savunhaju tarttui petivaatteisiin hetkessä.
Imuri vetelee viimeisiään. Olen jo vuosia himoinnut akkukäyttöistä , johdotonta imuria. Onko nyt sen aika? Astianpesukone herjaa ja käynnistyy joka kymmenennellä yrityksellä. Lattiamopista on puolet jäljellä.
Siippa rakentelee hauturiaan pressutallissa ja ajatteli ääneen, että olisihan se mukavaa puuhastella hieman lämpimämmässä kuin -24 astetta. Alkusyksykin meni sateita pidellessä eikä projekti edistynyt lainkaan. Sanoi, että rakennuslämmitin olisi kyllä hieno juttu, sillä saisi pressutalliinkin nopeasti lämpöä. Puhetta on toki ollut uudenkin piharakennuksen tekemisestä, ihan oikeasta autotallista, mutta niin kauan kuin siippa ei itse tee asian eteen mitään, mennään rauhassa pressulinjalla.
Sanoin reteesti, että ostetaan sulle lämmitin. Lainattiin rahat matkasäästöistä ja mukavasti se lämmittää nyt puuhapajaa.
Kiroilin, että olisihan sille käyttöä täällä torpassakin. Paukkupakkasilla kämppä jäähtyy aika nopeasti ja ottaa päähän tulla töistä viileään taloon ja alkaa heti lämmittää. Hihat noessa jumalauta aina. Joka paikka täynnä pölyä ja puista tulevaa roskaa.
Mainitsen myös senkin, että kun on siivonnut ja laittanut paikat nätiksi, siippa kantaa olohuoneeseen motillisen halkoja lämpenemään.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Uudenvuodenlupauksia ja odotuksia
Vuoden ensimmäinen päivä , pyjamassa sohvalla. Aattoilta hyvien ystävien kanssa rentoutti mielen ja kehon ja nyt voi hyvällä omallatunnolla levyttää tämän päivän.
Matkakokemusten vaihto eilisiltana sai siipankin silmiin pilkettä, ainakin hänen tinansa lupasi Amerikan matkaa. Tiedä häntä, minulle tuli Iso-Britannia, Irlantikin ihan oikean muotoisena.
Vaikka edellinen lomareissumme oli koettelevahko , mieli halajaa jo reissua suunnittelemaan. Kaukomatkaa hieman pidemmällä säästöajalla. Lueskelin juuri omat blogikirjoitukseni Thaimaasta ja muistelin ihmisten hymyjä, lämpöä ja aurinkoa. Kuopuksen kanssa olen menossa Tukholmaan kesäkuussa, mutta Tukholmaa nyt ei kovin ulkomaaksi lasketa. Esikoinen haluaisi kesällä edes viikoksi jonnekin nahkaansa käristämään, ihan en ole vielä tätä haavetta haudannut.
Suomen kesä on niin lyhyt ja järvivedet kylmiä. Mikään ei voita Välimeren ilmastoa kesäaikana, joten lottoa pitää tehdä , jos vaikka matkarahat voittaisi.
Uudelle vuodelle on toki muutakin luvassa, ajattelin kokeilla vaihteeksi painonpudotusta. Tekisinkö työterveyslääkärin onnelliseksi, jos saisin sen viisi kiloa pois? Onko se avain hyviin kolesteroli-ja sokeriarvoihin? Silläkö korjaantuu nivelrikko ja muut jumit, huonoista yöunista puhumattakaan?
Kokeillaan, kokeillaan. Tavoitteena olisi myös osallistua säännöllisesti venyttelytunneille, täytyy pitää keho ja ranka kunnossa.
Nimittäin, jos tuota siippaa on uskominen, niin kaikki perkeleen lainat pitäisi olla maksettu ennenkuin kaukomatkoja voi toteuttaa. Edellisten hinnoilla hänellä olisi kuulema autotalli. ( So ? )
Niin että siinä vaiheessa olenkin sitten niin vanha, etten pysty keppeineni ja rollaattorin kanssa reissaamaan. Siksi täytyy huolehtia terveydestään ja fysiikastaan niin hyvin, että pystyy yli 60-vuotiaanakin vaeltamaan Annapurnan rinteillä, sukeltamaan Punaisessa meressä ja osallistumaan safarille Keniassa ja viidakkovaellukselle Ecuadorissa.
Matkakokemusten vaihto eilisiltana sai siipankin silmiin pilkettä, ainakin hänen tinansa lupasi Amerikan matkaa. Tiedä häntä, minulle tuli Iso-Britannia, Irlantikin ihan oikean muotoisena.
Vaikka edellinen lomareissumme oli koettelevahko , mieli halajaa jo reissua suunnittelemaan. Kaukomatkaa hieman pidemmällä säästöajalla. Lueskelin juuri omat blogikirjoitukseni Thaimaasta ja muistelin ihmisten hymyjä, lämpöä ja aurinkoa. Kuopuksen kanssa olen menossa Tukholmaan kesäkuussa, mutta Tukholmaa nyt ei kovin ulkomaaksi lasketa. Esikoinen haluaisi kesällä edes viikoksi jonnekin nahkaansa käristämään, ihan en ole vielä tätä haavetta haudannut.
Suomen kesä on niin lyhyt ja järvivedet kylmiä. Mikään ei voita Välimeren ilmastoa kesäaikana, joten lottoa pitää tehdä , jos vaikka matkarahat voittaisi.
Uudelle vuodelle on toki muutakin luvassa, ajattelin kokeilla vaihteeksi painonpudotusta. Tekisinkö työterveyslääkärin onnelliseksi, jos saisin sen viisi kiloa pois? Onko se avain hyviin kolesteroli-ja sokeriarvoihin? Silläkö korjaantuu nivelrikko ja muut jumit, huonoista yöunista puhumattakaan?
Kokeillaan, kokeillaan. Tavoitteena olisi myös osallistua säännöllisesti venyttelytunneille, täytyy pitää keho ja ranka kunnossa.
Nimittäin, jos tuota siippaa on uskominen, niin kaikki perkeleen lainat pitäisi olla maksettu ennenkuin kaukomatkoja voi toteuttaa. Edellisten hinnoilla hänellä olisi kuulema autotalli. ( So ? )
Niin että siinä vaiheessa olenkin sitten niin vanha, etten pysty keppeineni ja rollaattorin kanssa reissaamaan. Siksi täytyy huolehtia terveydestään ja fysiikastaan niin hyvin, että pystyy yli 60-vuotiaanakin vaeltamaan Annapurnan rinteillä, sukeltamaan Punaisessa meressä ja osallistumaan safarille Keniassa ja viidakkovaellukselle Ecuadorissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
