lauantai 8. helmikuuta 2014

Vitutuslista

En nyt ole ihan varma, onko kyseinen sana suomea vai pelkkää alatyylistä kiroilua. Sanaa "vituttaa" käytetään kuitenkin puhekielessä yleisesti, se on useita asteita voimakkaampi kuin esim. sanat harmittaa tai ärsyttää. "Raivostuttaa" vastaa  voimakkuudeltaa vihaista, mutta vittuuntunut ihminen ei ole vihainen, vitutus on jotain jäytävämpää.( sitä paitsi jos "selfie" tai "alkaa tekemään" ovat suomea, niin "vituttaa" on silloin perusverbi ja "vitutus" substantiivi. ) 

Sitten aiheeseen. Tällä hetkellä olen hyvin kypsynyt ( en viitsi koko ajan hokea tuota v-sanaa ) pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin , kauppojen taustamusiikkiin ja mainoksiin sekä latujen tallaajiin.
Aloitetaan ensimmäisestä. Pankithan eivät ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia, vaikka niin asiakkaan annetaan joskus kokea. Että he ( siis pankkitoimihenkilöt ) nyt lainaavat asiakkaalle rahaa silkkaa humaanisuuttaan. Paskat. Muistakaa, että kaiken lainaamansa he lunastavat takaisin korkojen kanssa, palvelumaksuista puhumattakaan.
Sitäpaitsi asiakkaittensa rahojahan he kierrättävät. Nykypäivänä kun on pirun vaikeaa olla ilman pankkitiliä.
Se, mikä tässä toiminnassa nyt ottaa aivoon, on se, ettei pankkiasioita voi hoitaa ilman ajanvarausta. Pitäisi ehtiä konttoriin klo 10-13 välillä, jos haluaisi vaikkapa tallettaa rahaa pankkiin. Minun lapsuudessani lapsille jaettiin säästöpossuja ja säästämiseen kannustettiin, nyt katsotaan nenänvartta pitkin, jos läjäyttää kolikkopussinsa tiskiin. Eikä virkailija voi laskea säästöjä samantien, vaan ne pitää lähettää eteenpäin, tiettyyn konttoriin, jossa ne sitten lasketaan.

Halusin tässä lopettaa erään tilini, mutta se on vieläkin vaiheessa. Lähin konttori sijaitsee 45 km päässä Jyväskylässä, ja sinne pitäisi ehtiä klo 10-13 välillä. En ehtinyt joululomalla, seuraava mahdollisuus on hiihtolomalla. Tilin miinussaldo vaan kasvaa, kun pankki vie kuukausittain palvelumaksuja olemattomista palveluista.  

Vakuutusyhtiöt ovat myös kummallisia laitoksia. Kaikki korvaushakemukset tehdään netissä, virkailijat neuvovat ristiin ja asiakas saa odottaa korvauksiaan vaikka kuinka kauan. Tosin mainittakoon, että sekä Tapiolasta että Ifiltä olen saanut nopeaa palvelua.

Meikäläinen käy mielellään tutussa ruokakaupassa, josta olen tottunut ostamaan ne päivittäiset elintarvikkeet.  Jos ei satu olemaan selkeää kauppalistaa ja ajatukset vähän harhailevat, kauppojen taustamusiikki saa viimeisenkin punaisen langan häviämään päästä. Mietit siinä, että mitä mun pitikään ostaa, juuri kun olet saamaisillasi ajatuksesta kiinni -" kaksi vanhaa puuuta sateen pieksämää-"
ei helvetti- mitä mun pitikään ostaa?
Tai kävelet rauhassa ja suunnittelet juuri ottavasi- " kananmunat tarjouksessa, kaksi rasiaa vain kaksi euroa"- mitä mun pitikään ostaa? Kananmunia?
Joululaulut ovat niitä vihonviimeisiä. Menet markettiin ja renkutus iskee heti vastaan. Mitä mun pitikään ostaa? Ai niin, kaljaa.

Latujentallaajat ovat tämän kirjoitukseni viimeinen kohderyhmä. Paikallisella latupohjalla oli pari päivää sitten ajeltu myös mopolla. En ymmärrä, millaista sairasta tyydytystä saa ihminen, joka kävelee luistelu-uralla ( perinteisestä puhumattakaan ) keskellä uraa. Olen monena vuonna ajatellut, että pökkään itseni ihan vitulliseen vauhtiin ja hiihdän päälle. En ole vielä kehdannut, mutta voi olla, että sekin päivä koittaa.