Matkakuvaus Thaimaasta osa 3.

Mitä matkalle mukaan?

Monet olivatkin jo kertoneet, että mahdollisimman väljiä ja mukavia vaatteita, eikä pitkähihaisia tarvita. Meidän matkamme ensimmäinen viikko sujui pilvisissä ja päivittäisissä sadekuuroissa, joten olin kiitollinen siitä, että olin varannut mukaan useammat kengät. Mikään ei nimittäin kuivunut kastuttuaan, ja useampi uikkarikin oli paikallaan. Kastuneisiin vaatteisiin jäi nimittäin ikävä haju ja sitä ei saanut pois kuin pesulassa. Mies ei löytänyt uusia kenkiä ja kävelikin loppuloman paljain varpain. Se ei Thaimaassa ole oikein suotavaa, mutta minkäs teit kun kengät haisivat ihan kuolemalta.

Aina viisastuu, kun enemmän reissaa. Egyptin huijauksista viisastuneena otin taskulaskimen mukaan. Sillä oli aina helppo tarkastaa, paljonko jokin ostos tai ravintolalasku teki euroissa. Yhden kerran ei laskun loppusumma täsmännyt, mutta koska tarkastimme sen vasta hotellissa, emme kehdanneet mennä valittamaankaan.

Pari reppua tietenkin, minigrip-pusseja joihin oli hyvä laittaa ensiapuvälineet ja aurinkorasvat. Kortisoni tuli tarpeeseen, sillä moskiitot söivät pirullisia paukamia ja ne kutittivat. Ostin paikallisesta apteekista rasvaa puremiin, sekin oli ihan toimivaa. Pitkät , ilmavat vaatteet saattaisivat kyllä estää puremat, sillä kertaakaan en huomannut, että joku hyttynen olisi ollut ihossa kiinni.

Taisin meikata peräti yhtenä iltana hieman. Hiukset olivat yhtä vanua, eivätkä oikein kuivuneet. Kuopus sanoikin, että näytin kaljulta kuvissa, sillä märät hiukset oli koottu yhteen klipsillä ja ne menivät päätä myöten. Kotimaassa on hyvä käydä kulmien kestovärissä ennen reissua, jos haluaa ilmettä. Meikkaaminen on silkkaa ajanhukkaa.

Krabista ja sen saarista on tarjolla hyviä karttoja, tämä oli positiivista esimerkiksi Hurghadaan verrattuna. Meillä oli paljon kirjoja mukana, ja kesken loppuivat. Koko perhe luki Eve Hietamiehen Yösyötön, Lars Keplerin Hypnotisoija ja Paganini ja paholainen meni miehelle ja teineille. Kuopus tahkosi Hobittia, mutta luki välillä myös Hietamiestä. Nesbon Pelastajan luki siippa sekä minä, Hietamiehen Tarhapäivän esikoinen ja puoliso. Nuoriso luki myös Juha Vuorista, minä yritin lukea "sidottua". Se ei oikein sytyttänyt, vaikka pongasin altaalla ainakin kolmella eri kielellä kyseistä opusta. Jätin sen sinne hotelliin seuraavien keski-ikäisten asakkaiden iloksi. 

Pelikortit olivat mukana, mutta emme pelanneet. Noppaa heitettiin useampana iltana.

Riittävä tieto matkakohteesta ja sen mahdollisuuksista on tärkeää. Jotta on jotain, mitä odottaa. Minua hieman jäi kaihertamaan, että jätimme muutaman upean saaren käymättä, emme käyneet luonnonpuistossa tai smaragdilammella. Aamuiset sateet laimensivat ensimmäisen lomaviikon retkeilyjä, joten asia selittynee sillä. Tämä loma oli enemmän rauhallista lomailua edellisiin verrattuna, ja koko porukka oli siihen tyytyväinen. Muut eivät nääs olleet tutustuneet tarjontaan etukäteen, joten heille riitti mainiosti se , mitä koimme. Ja hyvä niin.

Jäipähän jotain seuraavaan kertaan:)

Ps. päässälaskutaidon ylläpitämiseksi voi toki jättää laskimen kotiin. Kello on hyvä olla mukana, minulla oli mukana rakastamani Nomination -rannekello, joka on enemmin koru kuin selkeä ajannäyttäjä. Siinä muutaman Singhan jälkeen oli aina hankalaa arvuutella, mitä ne viisarit osoittivat ja sen jälkeen vielä lisätä se viisi tuntia, sillä en tietenkään siirtänyt kelloani paikalliseen aikaan.

.   

Matkakuvaus Thaimaasta, osa 2. Ao Nang

Kohteemme sijaitsi Krabin provinssissa, rantalomakohde Ao Nang. Olin lukenut mm. Markus Lehtipuun suomalaisen lomaoppaan kohtalaisen tarkasti, ja se pitikin paikkaansa erinomaisesti. Ao Nangin rantaan oli hotellistamme alle 100 metriä. Rannalta en odottanutkaan suuria, se oli samanlainen kuin muutkin turistikohteiden rannat, tosin sillä erotuksella että vesi oli likaisenoloista. Aallot olivat suurehkoja, ja vuoroveden vaihtelun takia laskuveden aikaan saattoi löytää simpukoita. Ne olivat aika pieniä, mutta hauskahan niitä oli etsiä. En käynyt kertaakaan uimassa tällä rannalla, vaikka paljon siellä kävelimmekin.

Rannan erikoisuuksiin kuului hierontakylä, joka sijaitsi aivan rantakadun loppupäässä. Hierontaan ja muihin hoitoihin, esim. manikyyriin, houkuttelevat naiset tarjosivat päivittäin hauskaan muotoon leikattua tuoretta ananasta mukaan. Vaikka kävimmekin kuopuksen kanssa tukan letityksessä ja manikyyrissä, ei ananasten tarjoaminen siihen loppunut. Kyseinen rouva oli niin hymyileväinen ja iloinen aina meidät nähdessään, että Suomessa olisi saanut hullun paperit. Miten se nyt tolleen intoilee. Kävimme sitten vielä hieronnassakin. Könsikästä  ei saatu hierontaan, vaikka rouva tarjosi ananasta ja kehui " veeli sexi määäänn" ja tarkasti, oliko sormuksia. Ihana rouva:)

Apinoitakin rannalla oli, muitakin siis kuin suomalaisia. Rannan päässä oli villejä makaki-apinoita, ja en antanut Emman niitä silittää, vaikka olisi varmaan halunnutkin. Näyttivät jotkut turistit antavan niiden kiipeillä niskassaan, varoituksista huolimatta. Siis oppaiden varoituksista, niissä sanotaan, että apinat voivat varastaa ja ovat arvaamattomia.

Ao Nang oli tyypillinen turistikohde kauppakatuineen. Ruokapaikkoja ja kauppoja oli sadoittain,  tuk tuk-mopotakseja tarjolla ja kaikkea muutakin. Kauppiaat vinkkasivat sisään, mutta eivät olleet tunkeilevaisia. Ostoksista leikkimielinen tinkiminen pudotti hintaa reippaasti, ja loppupelissä eiväthän ne hinnat olleet päätähuimaavia. Pesulapalveluita kannattaa ehdottomasti käyttää, muovikassillisen sai pesetettyä reilun euron hintaan. ( 35-40 bht/ kg. 70 bht silitettynä, mutta ilman silitystäkin pyykki oli viikattu, joten koin silittämisen tarpeettomaksi. 35 bht siis n. 0,80 e ) .

Valitsin Ao Nangin lomakohteeksi juuri sen takia, että sieltä oli mahdollista tehdä retkiä suuntaan jos toiseen. Emme osallistuneet yhdellekään kalliille retkelle, vaan ostimme omatoimisesti saari- ja snorklausretken ja muita pitkähäntävenematkoja  paikallisista myyntipisteistä. Taksilla ajelimme Krabi Towniin ja kauppakeskuksiin sekä Tiikerinluolatemppelille.

Matkakuvaus Thaimaasta, osa 1.

Lentomatkat

Oli tiedossa, että edessä on yli kymmenen tuntia istumista hemmetin ahtaassa tilassa, että väsyttää, pierettää, veri ei kierrä, kolottaa ja niin pois päin. Istuttuamme ensin reilut kolme tuntia autossa, sitten pari tuntia lentokentällä, olimmekin jo valmiiksi puutuneita aloittamaan lomalennon Krabille.

Sullouduttuamme koneeseen nuoriso halusi maksullisen ( 8e) viihdekeskuksen. Mitään ilmaista ohjelmaa ei siis näytettykään, kaikki elokuvat ja ohjelmat näkyivät maksulliselta kanavalta. Hienoiseksi pettymykseksi vain muutama ohjelma ja elokuva oli suomeksi tekstitetty.

Kysyin lentoemolta tyynyä, ennen vanhaan, siis kaksi vuotta sitten, niitä jaettiin peittojen kanssa kaikille haluaville. Nyt siitä olisi saanut maksaa. En ole varma, kuulinko oikein, että hinta olisi ollut 11 euroa? Tyynyn sai sitten omaksi.( En nähnyt niitä kellään ).

Tässä vaiheessa kuiskasin siipalle, että kysy saako vessassa käydä ilmaiseksi vai pitääkö maksaa. Kuopus rypisteli kulmiaan. 

Lomalennolle kuului lämmin ateria, joka oli ihan syötävää, kahvit, pari vesitarjoilua ja aamupala. Välillä nautin edullista ( 6e 1,8 dl ) valkoviiniä. Uni ei tietenkään tullut, jalat turposivat, silmät kuivuivat tipoista huolimatta. Hartiat olivat jumissa, sillä jouduin pitämään ne kasassa koko matkan ajan, molemmat käsinojat olivat varattuja.

Siippa nukkui ainakin viisi tuntia. Kuopuskin torkahti, samoin minä ainakin tunnin ajaksi. Teinit valvoivat koko matkan, joten stressasin valmiiksi seuraavaa päivää. Olisimme Krabilla aamupäivällä, ja ensimmäinen lomapäivä olisi edessä. Miten sen jaksaisi, jos ei ole yhtään nukkunut?

Oli vaan upeaa, että nyt oltiin matkalla. Viis siitä, että lomalentojen taso on laskenut. Palvelu oli hieman tylympää kuin ennen, mutta tämä lienee yleismaailmallista. Sitä suurempi kontrasti olikin lomakohteen palvelutaso ja hymy, joka sai hymyilemään, täysin automaattisesti.

Se oli vastassa heti . Suvaitseva hymy, jolla meidät otettiin vastaan. Ahaa, olette menossa Ao Nang Villaan, tuo minibussi tuossa, laukut mukaan, ja menoksi. Ja hotellissa laukut huoneisiin, huoneiden esittely ja ne hymyt.

Nyt on jo ikävä.

Lomallelähtö loppusuoralla

Neljä aamua ja sitten , sen neljännen päivän iltana, lento. Reilu kymmenen tuntia istumista edessä ja ensi torstaina olemme sitten Thaimaassa, Krabilla.
Kinkku on paistettu ja sukulaisia ja ystäviä tavattu useampana viikonloppuna. Arvioinnit ja sanelut tehty minun osaltani, joten voin jäädä hyvillä mielin talkoovapaille.
Monena yönä olen ollut jo määränpäässä. Toissayönä maistelin thairuokaa ja viime yönä etsin hotelliamme, sinne piti loppujen lopuksi soutaa mangrovejokea pitkin..vesi oli tummaa ja kuhisi hyönteisiä ja jouduin uittamaan jalkojani siinä. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan puraissut osaa jaloista pois.
Olen varannut lennolle mukaan ruutuvihkon, yatsyn, kirjoja, muovisen virkkuukoukun. Muiden kertoman mukaan jokaisella matkustajalla on koneessa oma viihdekeskuksensa, voi katsella elokuvia tai pelata pelejä. Ystävä lupasi lainata lentosukat, niin ei jalat turpoa.
Mies haki matkalaukut , ne odottavat nyt vaatetta mukaan. Ei mitään kiristävää tai puristavaa, ja kuulemma mahdollisimman vähän. Katupesulat pesevät kassillisen parilla eurolla ja pyykit saa silitettyinä takaisin.
Apteekista hain ripulilääkettä, särkylääkettä ja erilaisia rasvoja hyönteisten puremiin ja muihin haavoihin.Käärmelajeja on määränpäässä satoja, joista 52 myrkyllistä. Kannattaa kuulema ottaa valokuva siitä käärmeestä, joka puraisee. Gekot ja hämikset eivät ole kuin hyödyksi, ne syövät itikoita, joista vain murto-osa  levittää malariaa tai muita tauteja.
No, jos huoneessamme on gekko, tai kämmenenkokoinen hämis, annan sille lähdöt joka tapauksessa.
Katselen kauppojen joulukoristeita ja suklaakasoja, olo on jotenkin iloinen siitä, että olemme lähdössä. En laita joulukortteja tänä vuonna, mutta uudenvuodentervehdykset lähetän Thaimaasta.Rannalla tai altaalla on mukava kirjoitella kortteja kotimaahan.
Dieettini ei purrut kuten piti, eipä tietenkään. Ette varmaan yllättyneet? Reilut kaksi kiloa sain rasvaa sulatettua, mutta lihasta tuli taas reilun kilon verran lisää. Lopuksi sain flunssan, joten olen joutunut nyt säästelemään kehoani  . Ehkä chilipitoinen ruoka ja runsas kävely ja vesiliikunta saavat ihmeitä aikaan?
Joulun viettoa en ole pahemmin ajatellut, joulun sanoma on tärkeä eikä joulun viettäminen ulkomailla tee siitä vähemmän merkittävää. Jotain pientä muistamista olen ajatellut sitten paikan päällä meille kaikille, katsotaan sitten.
En jaksa enää tässä vaiheessa stressata sillä, aikooko joku kokeilla rajojaan reissullamme. Sen verran  tiedän, että tehtäväni on pitää porukka kunnossa ja varmistaa myös nuorison turvallisuus-riittävästi vettä ja suoloja, aurinkorasvaa ja yöunta.Toivoisin kyllä todella, ettei kukaan nyt tällä kertaa haluaisi kokeilla esim.karkaamista tai muuta ekstriimiä Krabin yöelämässä. Yhteen hiileen puhaltaminen ja toisten huomioiminen takaavat mahdollisimman onnistuneen lomaelämyksen.

Hyödyllisiä oppaita

Minäkin ostelin aikoinani kaikenlaisia oppaita esimerkiksi eri horoskooppimerkkien sopivuudesta toisilleen, "Miten saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa", " Naiset ovat Venuksesta ja miehet Anuksesta"-tyyliin. Niitä sitten lueskelin ja tulkitsin sohvalla kaljaa lipittävää miestä. Joo, se on nyt siellä luolassaan, sitä ei parane häiritä. Pakko oli kuitenkin sohia kepillä jäätä ja riitahan siitä tuli. Olisi pitänyt uskoa opasta.

Tällä hetkellä käyttöä olisi mm. sellaisille oppaille, kuten:
-10 kikkaa vaikuttaa nuoreen-Maorien lähestymistavalla rauha taloon.
-Erotiikkaan potkua vanhoista autoista  , miten ja kuinka se olisi mahdollista?
-Valjasta energiasi kalorinpolttoon: päivittäinen kiinteyttävä treeni siivousvälineillä .
-Moottoriöljy  ja  olut parisuhteessa: Miehekkyyden coctail ja sen yhteys vähän kaikkeen.
-Opas nuoren puheeseen, yleisimmät eleet ja ilmaisut ja niiden tulkitseminen.
-Lehmän hermot eivät tule murehtimalla: Märehdi sen sijaan itsellesi tasapainoinen elämä.

Ja tätä rataa.