maanantai 31. elokuuta 2009

Karhuäiti sairastaa, häntä hellikäämme...

Nyt ei puhuta siitä, kun mies sairastaa. Kaikkihan tietävät, millaista se on. Kun mies on sairas, hän on sairas. Silloin äiti hoitaa luonnollisesti kodin ja lapset, sehän on selvä se.

Äitikin sairastuu joskus, kuumeeseen, mahatautiin, noidannuoleen. Kun lapset ovat pieniä, omat sairastelut jäävät vähälle huomiolle. Työelämään paluun jälkeen äitikarhu voi olla pois töistä sairastuttuaan. Äidin rooli ei häviä mihinkään, vaan hän on sitä vaikka kuinka kuumeisena. Moni äiti pitää vielä kotona lapset, eikä vie heitä hoitoon päiväkotiin, jos on itse sairaana. Äitikarhut ovat nimittäin herkkiä kokemaan syyllisyyttä...

Äitikarhut käyvät kaupassa, ruokkivat ainakin jälkikasvunsa ja huolehtivat heidän tarpeistaan sairaanakin. Siivoamiset ja pyykkäämiset jätetään vähemmälle, ne äitikarhu hoitaa parannuttuaan. Kuten rästiin jääneet hommat ansiotöissäkin.

Isäkarhuilla voi olla vaikeaa löytää oikea suhtautumistapa äitikarhun sairastumiseen. Työnantaja ei hyväksy sitä, että isä jää kotiin sairasta vaimoaan hoivaamaan.Niinpä isäkarhu lähtee aamulla töihinsä, josta illalla tulee takaisin kotiin. Ja elämä jatkuu. Isäkarhut saattavat hetkittäin kokea, että niiltä odotettaisiin nyt jotain aivan MUUTA kuin arkena, siis silloin kun äitikarhu on tehokkaana hoitanut kaikki velvollisuutensa. Isäkarhua tämä saattaa ahdistaa, ja häntä alkaa kiukuttaa. Milloin tässä muillakaan on varaa sairastaa? Töissä pitää vaan raataa perheen eteen, eikä saa edes kiitosta, tai puhtaita sukkia.

Äitikarhu makaa sängyn pohjalla ja tuntee olonsa surkeaksi. Hän saattaa hetken huumassa ajatella, että perkele mulla on nyt oikeus maata tämä yksi päivä, lapsetkin ovat jo niin isoja että pärjäävät. Mitä hän isäkarhulta odottaisi, olisi hieman hellyyttä. Tarjoileehan hänkin isäkarhulle vuoteeseen kaiken, mitä tämä tarvitsee sairastuttuaan. Ilmapiiri muuttuu kohtalaisen kireäksi. Isäkarhu ihmettelee vaan sitä, kuinka äitikarhulla riittää voimia **ttuiluun. Noin sairaana.

Minäkin makasin eilen sängyn pohjalla. Pientä lämpöä oli. Mies tuli kysymään, tarvitsetko mitään kaupasta. Katsoin häntä voipuneilla silmilläni ja inahdin, että jos saisi edes suklaata, kun se auttaa rakkauden pulaan.

Mies toi neljä levyä Fazerin sinistä.

Ei kommentteja: