lauantai 26. helmikuuta 2011

Matkakuvaus Kairosta, osa 1.



Valitsin Hurghadan lomakohteeksemme, sillä tässä valmiissa paketissa oli mahdollisuus rantalomaan sekä kulttuuriin. Halusin Egyptiin lähinnä pyramidien takia, nehän ovat antiikin seitsemästä ihmeestä ainoa, joka on vielä jäljellä. ( Kheops ). Lisäksi muistin kouluajoilta hetken, jolloin opettajamme näytti diakuvia ja yhdessä hän seisoi pyramidin juurella. Miten valtavalta se näytti, opettaja oli pienempi kuin yksi järkäle. ( yksi järkäle painaa muuten 10-30 tuhatta kiloa ja niitä on Kheopsissakin noin pari miljoonaa). Siirsin tämän kokemukseni jälkipolville, kun kerroin oppilailleni matkasta ja näytin kuvia.

Aurinkomatkojen retkelle lähdettiin aamuyöstä, ja parhaat paikat bussista oli jo vallattu. Lisäksi raivostutti se, että yhden hotellin väkeä jouduttiin odottelemaan ja bussissa oli silloin valot päällä. Varsinkin nuoriso olisi halunnut vain jatkaa uniaan. Onneksi valot sammutettiin ja saimme muutaman tunnin nukkuakin. Autoon nousi turvamies, mutta turvatarkastuksia ei ollut läheskään niin paljon kuin Luxorin retkellä. Eväspula oli edelleen sama, ihan liian vähän oli "syötäviä" eväitä. Aamupalapaketin makeat leivonnaiset / sulatejuustosämpylät eivät tyttöjä houkuttaneet.
Reppu on sitten älyttömän hyvä ottaa mukaan, meilläkin kahteen reppuun mahtuivat hotelliyötä varten tarvittavat varusteet. Toiseen reppuun ne tavarat, joita ei tarvittu bussimatkalla sekä toiseen eväät, kamerat ja meikäläisen vakiovaruste, villasukat. Käsidesi talouspaperi ja muu ensiapu kulki mukana koko ajan.

Aamulla noin yhdeksän aikaan saavuimme Kairoon, ja vierailimme papyrysinstituutissa. Siellä meille esiteltiin papyryksen valmistamista ja saimme tehdä ostoksia. Taatusti aitoa papyrysta. Ostinkin kauniin kuvan elämänpuusta ja tytär osti kuvan kissasta . Siihen maalattiin vielä hänen nimensä kartussin sisälle hieroglyfein. Hyvät ostokset, ovat jo seinällä kodissamme.

Seuraavaksi suunnattiin pyramideille. Oli yllätys, kuinka lähellä asutusta ne olivat. Melkein pillahdin itkuun paikan päällä, niin vaikuttava näky oli.. Pyramidit ovat jotain niin käsittämättömän suurta. Miten upeaa olisikin ollut, jos olisi saanut ihan rauhassa olla ja vain katsoa ja ihmetellä. Kauppiaat olivat päällekäyviä, en todellakaan haluaisi jankuttaa ja kuunnella kauppiaan kyselyitä ja myyntipuheita. Onneksi olin jo oppinut olemaan vähän torjuvampi. Joka tapauksessa jatkuva varpaillaanolo häiritsi nautintoa..( katsoppa liian kauan hevosellaan tai kamelillaan ratsastavaa, älä edes uneksi ottavasi kameraa, vartijatkin tulevat herkästi ja haluavat muka auttaa ja esitellä paikan, josta saa hyvän kuvan...) ja aina pitäisi maksaa, perkele.

Oppaan kertomukset ja faktat olivat mieleenpainuvia. Kaikki kuuntelivat niitä kiinnostuneina. Miten kiehtovaa historia onkaan! Mielestäni opastetut retket ovat olleet lasten kanssa paikallaan, Portugalissa he kuuntelivat tarinoita löytöretkeilijöistä, Kreikassa antiikin filosofeista ja täällä Egyptissä Egyptin uskomattoman rikkaasta jumaltarustosta sekä faaraoista.
Ja miten upeaa on , että voidaan perheenä kokea jotain näin hienoa. Pyramidit!

Mieskin oli vaikuttunut. Hän kuunteli teorioita pyramidien rakentamisesta todella kiinnostuneena. Vielä tänä päivänäkään ei varmasti tiedetä, kuinka ne on rakennettu. Tosin mieheni supisi suupielestään tietävänsä sen, muttei halua sitä nyt mainostaa. Ramppiteorian kannalla hänkin ...

Puolitosissaan hän lausahti minulle Kheopsin juurella. " Nyt olen nähnyt pyramidit ja voin siis kuolla rauhassa".

perjantai 25. helmikuuta 2011

Saavutuksista

Tämä tarina on luvan kanssa kirjoitettu.
Nuorimmainen katsoi taas dvd:ltä Forrest Gumpia. Seuraavana päivänä koulun jälkeen iski kauhea angsti ja pahatuuli. Minä lepäilin flunssaisena sängyn päällä ja neito tuli viereen pyörimään. Kyselin sitten, että mikä on hätänä, mikä mättää?
-No kun mä en ole saavuttanut elämässäni mitään.
-Siis mitä mitään, sähän olet vasta 11 vuotta?
-no niin, mietippäs Forrest Gumpia, mitä kaikkea se saavutti ja teki elämässään. Mä en ikinä saavuta yhtään mitään.
- mitä sinä sitten haluaisit saavuttaa, ajatteleppas että olet käynyt jo pyramideilla, sekin on hieno juttu...ehdottelin.
- mä haluan kiivetä Mount Everstille.

Keskusteltiin siinä aikamme, en tiedä päästiinkö eteenpäin. Kun meidän talokin ahdistaa, koska se on niin vanhanaikainen. Ja Suomessa ei näyttelijä voi saavuttaa sellaista mainetta kuin Amerikassa. Siksi hän opiskeleekin englantia kunnolla.

Seuraavana päivänä löysin keittiön pöydältä keskeneräisen listan, jonka sain sitten kirjoittaa tähän ihan julki . Näin se menee:
" mitä täytyy saavuttaa ennen kun on 20.
-kiipeä Mount Everestille ( tyhjä ruutu, johon voi sitten laittaa rastin )
-voita jotain jostain kilpailusta ( ei arvonnasta )
-sävellä ja keksi sanat lauluun
-keksi oma iskulause/ motto
-totu kuristaviin paitoihin."

Viimeinen kohta lienee haastavin meidän lökäreissä ja löysissä paidoissa viihtyvälle , oman elämänsä sankarittarelle:)