lauantai 30. elokuuta 2014

Ruokaostoksilla

Kaupan kassaltahan saa nykyään rahaa, veikkauksia, postimerkkejä ja niitä kivoja pieniä muovipusseja. Laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin. Kyllä kiitos, jokainen omaansa.

Seisoin tänäänkin yli vartin jonossa muutaman ostoksen vuoksi, edelläni oli kaksi asiakasta.
-ja sitten veikkausta, kolme lottoriviä.
-kolme?
-kyllä.
-Tuleeko jokeri?
-mitä?
-niin, laitetaanko jokeri?
-ei.
-kylläpä tämä laite on nyt hidas...no toimiihan se.

-Laitetaanko rouvan pakasteet pieneen pussiin?
-joo, voisihan ne laittaa.
-entä jogurtit?
-mitä?
-että laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin?
-no voisihan ne laittaakin.
-entäs tämä jäätelö?
-niin mitä siitä?
-että laitetaanko pieneen pussiin?
-voisihan senkin laittaa.

-Hyvänen aika, ompas minulla näitä pieniä pusseja nyt paljon. Saisinkos vielä kolme postimerkkiä?
-Millaisia laitetaan? meillä on tässä näitä muumiaiheisia, kukkia ja näitä taidemerkkejä.
-katsotaan. Hmm...

-se tekee 34 euroa 40 senttiä.
-mitenkä päin minä tämän kortin laitan?
-rouva tuo kortti ei käy siihen laitteeseen, se on kirjastokortti.
-on se ennenkin kelvannut. Minäpä maksan sitten näillä kolikoilla.

Ja sitä rataa. Kyseessä en ollut minä, sillä minä en tarvitse pieniä pusseja tai lottorivejä. Haluaisin tehdä ostokset rauhassa ja nopeasti. Kumpikaan ei nykyään onnistu, sillä kauppojen helvetillinen taustamusiikki häiritsee todella paljon keskittymistäni ostoksiin.Tänäänkin piti soittaa siipalle että luettelee mulle mitä mun piti ostaa, suunnistin sitten samantien oikeille hyllyille ja otin tuotteet. Hermo oli kireällä siitä möykästä.

Ja se kassalla odottelu ei tilannetta parantanut.

perjantai 22. elokuuta 2014

Autokoulun teoriakokeesta...

Opetusluvan hakijan näkökulmasta. Nakki napsahti, vaikken ikipäivänä olisi kuvitellut, että alkaisin opettaa ketään ajamaan autolla. Kaikkein viimeisimpänä omaa jälkikasvuani. Koska Siipan kaasujalka on niin herkkä, näin kuitenkin pääsi käymään.

Itse opetushan ei ole vielä käynnistynyt, jarrupoljin on tosin asennettu ja auto katsastettu. Minä olen suorittanut teoriakokeen hyväksytysti, toisella yrittämällä.

Pitää vähän avata noita sanallisia tehtäviä ja kuvatehtäviä. Sanallisia on kolmekymmentä, joista kolme saa olla väärin. Kuvallisia tehtäviä on 50, ja niissä saa olla kahdeksan virhettä. Testi on aikarajoitteinen.

Sanallisissa piti laskea päässä peräkärryn painoa ja muuta oleellista. Suurin osa kysymyksistä oli tietenkin ihan järkeviä, kuten sellainen, että miksi ajo-opetusta ylipäätään järjestetään. Rahastuksen ja kiusaamisen vuoksi? No se oli tietenkin väärä vastaus. Minäkin tiesin sen.

Kuvalliset olivat mielestäni tosi ärsyttäviä. Kuvassa seisoo poliisi lähes keskellä tietä. Kysytään, pitääkö pysähtyä. No pitää, minä vastaan. Mutta eipäs pitänytkään, sillä poliisin kädet roikkuivat alaspäin. ( Aja yli vaan ! ).

Saako lähteä ohittamaan kuvassa olevaa kulkuneuvoa, kun on keltaiset viivat ja ohituskielto. No enhän minä mieltänyt sitä pyöräilijää kulkuneuvoksi, vastasin ettei saa. No kyllä sen pyöräilijän saa ohittaa. Toki.

Sitä en ymmärtänyt, että oli kuva ohitustiestä, jossa siis kaksi kaistaa samaan suuntaan ( naislukijoille tiedoksi ). On räntäsade, ja edessäsi on rekka. Takaa ei tule autoa. Kysytään, saanko lähteä ohittamaan. Vastaan että kyllä. Vastaus on väärä. Huonolla kelillä ei saa ohittaa.

Sama kuva, mutta nyt kysytään, saako vaihtaa kaistaa. Muistan ensimmäisen yritykseni, ja ajattelen että no ei sitten, vaikkei mielestäni estettä olisikaan. Vastaus oli väärä, saa vaihtaa.

Siis mitä eroa on kaistanvaihtamisella ja ohittamisella ohitustiellä, jossa toinen kaista on nimenomaan sitä varten, että liikenne sujuu jouhevasti ja pääsee helpommin ohi?

Oli siellä muitakin typeriä kysymyksiä ja minä en edelleenkään ymmärrä sitä, että autoa ei saa pysäköidä alle 5 metriä ennen suojatietä. Mutta sen jälkeen saa. Miten se näkyvyys on muka parempi?

Siippa osallistuu myös ajo-opetukseen. Osti netistä kauko-ohjattavan leikkiauton, ja huvittelee ajeluttamalla sitä meikäläisen nilkkojen ympärillä. Perusteluna hankinnalle oli se, että sillä on kätevää harjoitella taskuunperuuttamista.

Mä en muuten hallitse sitä. Näillä lakeuksilla on niin reilusti parkkitilaa, ettei tarvitse hifistellä. Täytyy antaa teoreettiset ohjeet ja katsoa miten pentu selviää.

Tästä aiheesta tulee varmasti lisää :)

lauantai 16. elokuuta 2014

Miesten ja naisten eroja

Niitä on paljon ja peilaan nyt vain omaan kokemukseeni, sillä en ole tehnyt laajempaa empiiristä tutkimusta. Tämän jutun tiedot eivät siis ole tilastollisesti todennettuja, vaikka veikkaan, että ne ovatkin aika yleispäteviä. Poikkeuksia toki varmasti on.

Kodin sisustus on yksi alue, jossa miesten ajatusmaailma poikkeaa täysin feminiinisestä.  Mies ei näe ristiriitaa siinä, että haluaisi laittaa soutulaitteen, kuntopyörän tms kodin olohuoneeseen. Siellähän on eniten lattiapinta-alaa, miksei se kuntokeskus muka sopisi sinne?

Meillä siippa hankki nyrkkeilysäkin, ja sopivaa tilaa etsitään.

Valitin tässä, että pitäisi ostaa keittiöön uusi kattovalaisin. Kynttiläkruunun lamput valaisevat ylöspäin, ja valoa tarvittaisiin alaspäin, niin että pöydän ääressä näkisi tehdäkin jotain. Mies sanoi, että on samaa mieltä ja ehdotti ratkaisuksi loisteputkea.

Never. Itse ajattelin jotain Ikean kolmelappuista valaisinta.

Meillä on pirun pieni kodinhoitohuone, ja pyykin selvittely tapahtuu aina olohuoneessa, jossa pyykit pääsääntöisesti kuivatetaankin, takan lähellä. Tämä on toki valitettavaa. Puhtaat pyykit lajittelen antiikkipöydälle, jokaisen perheenjäsenen pyykit omiin pinoihin. Miehen pino on ollut pöydällä koko kesän, sillä hänen mielestään on erittäin kätevää ja käytännöllistä ottaa ne puhtaat kalsarit suoraan siitä pöydältä käyttöön. Mitä niitä turhaan siirtämään komeroon?  

Sanomattakin on selvää, ettei mies huomaa verhojen vaihtoa tai muita sisustuksellisia nyansseja, ellei vahingossa törmää niihin.

Romantiikka on sellainen taitolaji, että olisi varmaan helpompi elää parisuhteessa tietämättä asiasta yhtään mitään. Miehinen mies ei ymmärrä, mitä sillä edes tarkoitetaan, puhumattakaan siitä, että tekisi asian eteen jotakin. Toki mediassa on ollut uutisointia sellaisista hepuista, jotka tämän taidon omaavat.

Nainen pitää balanssia yllä leipomalla miehelle piirakkaa ja tekemällä hyvää ruokaa. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Nainen kuvittelee, että mies arvostaa sitä, että koti on siisti ja puhdasta vaatetta löytyy.

Aivan varmasti mies arvostaakin sitä, mutta miehille ominaiseen tapaan ei osaa tuoda sitä esille riittävän usein. Naisen merkkipäivien muistaminen tai pienet yllätykset arjessa eivät lienee ylitsepääsemätön ongelma? Kyllä mies naisensa tuntee, ja jos ei muuta keksi, niin ruusuista ja suklaasta tykkää jokainen.

Se naisellinen puoli romantiikassa on sitä, että laittelee kodin kauniiksi, yrittää kokata hyvää ruokaa ja tekeytyä viehättäväksi. Tässä tilanteessa mies saattaa todeta, että miksi poltat noita tuoksukynttilöitä, ne haisevat helvetin pahalle.

Tai mies saattaa olla virittäytynyt vaikka mihin toimintaan ja kysäisee ohimennen puolisoltaan, että mennäänkö yläkertaan vai menenkö takaisin varastoon purkamaan sitä autoa.

Kaikenlaiset laitteet. Huh huh. Pitäisi olla kompuraa, akkuporakoneita, kulma- ja tasohiomakoneita, painepesuria ja kaikkea muuta. En tiedä edes niiden nimiä, ja varmaan siippaa rassaakin, kun pyytää minua tuomaan ruuvimeisselin. Kun en ole ihan varma millaisen, koska niitä on niin monta eri kokoa ja väriä ja pitääkö olla ristipää?

Vastaavasti nainen, esimerkiksi minä, hankin kaikenlaisia rasioita ja astioita ihan vain siksi, että niissä on kiva säilyttää tavaroita. Mies urputtaa aina, taas on ostettu tälläisiä kippoja, mitä näillä tekee?

Ja sitten hän säilyttää omia tärkeitä papereitaan ja tavaroitaan kissanruokalaatikossa.
Siis, tarkennan. Hänellä on työhuoneemme työpöydällä pahvinen Gourmet-kissanruokalaatikko, jossa on kaikenlaista tärkeää.

Eikö sellainen vintage-tyylinen rasia olisi paljon esteettisempi?

Ainakin näin naisnäkökulmasta.

lauantai 9. elokuuta 2014

Matkakuvaus Pargasta, osa 1. Yleiskuvaus.

Teimme koko perheen lomareissun Pargaan, Kreikkaan. Olimme vain viikon, mutta sekin riitti mukavaan irtiottoon arjesta. Tjäreborgin palvelut pelasivat moitteettomasti, palvelu oli hyvää ja helposti tavoitettavissa. Käytämme  myös aina Lentoparkkia, sieltä pääsee kätevästi kentälle ja takaisin.

Hotelli Maris vaikuttaa karttojen mukaan olevan aika skutsissa, ja hotellitiedoissa kehoitettiin ottamaan mm. taskulamppu mukaan. Paikan päälle saapuessamme olikin positiivinen yllätys, että välimatkat olivat lyhyempiä kuin olin kuvitellut. Valtoksen rannalle oli vain se 600m, ja sieltä käveli vartissa Pargan keskustaan. Tyttäret tosin sanoivat, etteivät olleet ymmärtäneet tulleensa jollekin v***n  urheilulomalle ( kävely oli aikamoista nousua ja laskua  Venetsialaisen linnoituksen kupeessa ), joten käytimme joskus myös venetaksia. Se maksoi 2 e/ lärvi suuntaansa.Taskulampulle ei myöskään ollut tarvetta.

Hotelli sijaitsi rauhallisella paikalla ja oli erittäin siisti. Koska saavuimme melkein keskiyöllä kohteeseen, oli  etukäteen jo kysellyt, olisiko mistään mahdollista saada sapuskaa ( ja olutta ) siihen aikaan. Hotellin lähellä oleva mini-market oli auki ja ostimme sieltä iltapalaa ja aamiastarpeet. Minulle oli järkytys, että huoneemme olivat eri puolilla hotellia, vaikka olin toivonut vierekkäisiä huoneita. Hotellin omistaja ( ? ) vakuutti, että täällä on erittäin turvallista ja voisin olla huoleti. Loppujen lopuksi hän olikin ihan oikeassa.

Tiesin, että ilmastoinnin saa lisämaksusta, ja otinkin sen samantien, sillä luulin kuulleeni, että se maksaa 14 euroa viikossa.Kun sitten selasin hotellikansiota, tajusin kuulleeni väärin. Ilmastointi maksoi 40e viikossa. Meninkin aamulla nolona perumaan sitä, sillä mielestäni 80e viikossa oli jo aika roima korotus matkan hintaan. Tarjouduin maksamaan ensimmäisen yön, mutteivät ottaneet maksua.

Itseasiassa pärjäsimme mainiosti ilman ilmastointia. Olihan se hyvää totuttautumista näihin Suomen öihin.

Tyttärien huoneessa haisi minun mielestäni maakellarille, mutta tytöt eivät huomanneet hajua. Huone olikin rakennettu aivan kallion kupeeseen, joten se ei liene ihmeellistä. Pikkumuurahaisetkaan eivät katsoneet, että hotellilla oli neljän tähden luokitus.

Siipan kanssa ihmettelimme sitä logiikkaa, millä joku market oli " mini" ja toinen taas " super". Minä mietin, mistä paikalliset ostavat elintarvikkeensa, sillä näiden markettien hinnat olivat ehkä osin halvemmat kuin Suomessa, mutta esim. maitotuotteet kalliimpia.

Pargan keskusta on pieni ja se olikin kierretty muutamassa päivässä. Mukavaahan siellä oli kierrellä, kun ei ollut mitään pakkomiellettä ostella. Pääsin kyllä " irti" viimeisenä päivänä ja ostin mm. kassin, saippuaa ja oliiviöljyä. Sitä ennen mukaan oli tarttunut koriste-esine kasvihuoneeseen, Nymfipatsas , kaulakoru ja vartalorasvaa.

Valtoksen ranta oli laaja ja siellä olisi ollut mahdollisuus myös hurjiin vesileikkeihin. Hinnat olivat kovia, joten tyydyimme makoilemaan, snorklailemaan ja uimaan. Vedenalainen maailma ei ollut huikea, vaikka vesi olikin todella kirkasta. Matkaoppaamme suositteli snorklaamiseen Sarakinakin rantaa ( meno-paluu 10 e veneellä, klo 11-17 ), mutta emme ehtineet sinne. Emme ehtineet myöskään Lichnos-beachille.

Ruokapaikkoja oli useita, ja hintataso tietenkin huokeampi kuin Suomessa. Saimme maukasta, muttei tajunnanräjäyttävää ruokaa joka paikassa. Neljän hengen päivällinen ruokajuomineen maksoi noin 36-65 euroa.

Teimme yhden retken, kävimme Nekromanteionilla ja Acheron-joella. Minä kävin yksin Meteoran päiväretkellä. Kahden viikon loma olisikin vaatinut useamman retken, sillä Parga on hyvin pieni paikka . Meille riittivät nämä retket ja viikko oli sopiva aika kohteessa.

( Kirjoitan erillisen jutun retkistä, kuvailen Ali Pashan linnoituksen, Venetsialaisen linnoituksen, Acheron-joen ja Meteoran kallioluostarit )

 Hotelli Maris oliivilehtojen takana. Kaskaitten konsertti oli uskomatonta kuunneltavaa.

 Näkymä Ali Pashan linnoituksessa. Maisemat olivat huikeita, valokuvat eivät tehneet oikeutta niille.

 Venetsialainen linnoitus. Komeat näköalat, liikkuminen vaatii jonkin verran fysiikkaa.

 Pargan satama linnoituksesta kuvattuna.

 Mieskin löysi kiinnostavia raunioita.

Taidekuva ruukuista :)


  Torilla oli tarjolla värejä ja makuja.



.





tiistai 5. elokuuta 2014

Marjastan, siis olen

Keski-iän iloja. Ranking-listan yläpäässä aina romanttisten illallisten ja rakkauden täyttämien kaupunkilomien kanssa, ylellisten kauneushoitojen ja vartalonkuorintojen edellä.

Mikäpä voittaa sen tunteen, kun saa kouraansa sopivan kiinteitä ja kypsiä mustikoita, sieltä alalehdiltä. Tai silmiin osuu sellainen vattupuska, jonka muut ovat ohittaneet? Tämä on ollut iloni nyt muutamien vuosien ajan, on helppoa häippäistä puskiin muutamiksi tunneiksi ja olla omassa rauhassaan, tekemässä hyödyllistä hommaa sekä perheen että itsensä vuoksi.

Harmi vaan, että tänä vuonna vattuja saa hieman metsästää.Ne nyt muutenkin ovat suhteellisen vittumaisia kerättäviä, kauheassa louhikossa tai heinien keskellä. Mustikkaa tulee, vaikka etukäteen povattiin huonoa satoa. Meidän piti ostaa uusi pakastinkin, kun edellinen tuli täyteen. Olen päivittäin kerännyt kolme-neljä litraa, sillälailla fiilistellen, ilman poimuria. Suurin syy poimurin käyttämättä jättämiseen on toki se, etten kauhonut sillä kuin roskia. 

Facebookissa ihmiset hehkuttavat kanttarellejä ja suppilovahveroita. Minä en pidä sienistä, mutta suuri haave olisi löytää niitä, metsässä samoilu on vähän kuin aarteenetsintää. En ole nähnyt sienistä mitään osviittaa. Naapuri vinoili, että meinasi laittaa mulle kuvaviestin, kun melkein tallasi kanttiksiin sienimetsällä.

Niin ne toiset.

Lähdin tänäänkin Jyväskylän reissun jälkeen vattupuskiin, tosin heitin siipalle että vitsi, nyt kun syötiin tortilloja niin ihan varmaan mun täytyy tulla sieltä metsästä kesken kaiken pois. ( näin sivistyneesti muotoiltuna).

Onneksi vattupaikka on aika lähellä kotia.