Tapahtui tosielämässä

Olen selvästi tai ainakin melkein selvä ja kirjoitusvireessä oltuani pari päivää pois koneelta. Tapahtui tosielämässä on herkullinen juttusarjan alku kaikille mokille, jotka aion julkistaa. Näistäkin asioista kirjoitetaan nykyään kirjoja, ja on vain ajan kysymys, milloin MINÄ saan riittävän hyvän/ ääliömäisen idean ja kirjoitan sen ja se julkaistaan...

Mutta siihen asti: Luovasti luennolla

Olin lukion jälkeen vuoden töissä leikkikoulussa, ja opiskelin samaan aikaan avoimessa korkeakoulussa kasvatustieteen approbatur- arvosanaa. Ystäväni poikakaveri kävi samoilla luennoilla, ja liikuimme sitten samalla kyydillä . Eräällä aamupäivän luennolla meillä oli heikko olo, ja meitä otti päähän luennoitsijan omahyväinen olemus. Lisäksi molemmilla oli karseat ilmavaivat. Istuimme ihan eturivissä.

Juuso mietti luennoitsijan palkkiota, ja pohdimme, kuinka paljon hän hankkii tästä. Luennoitsija selitti kok0 ajan , mutta emme jaksaneet keskittyä. Ainakin sata markkaa tunti, veikkasin. Juuso sanoi, että pierettää ihan sairaasti. Minulla oli sama vaiva. Onneksi alkoi ruokatauko.

Tauon jälkeen luennoitsija aloitti sanomalla, että varmaan monia meistä opiskelijoista kiinnosti se, kuinka paljon hän hankki luennoista. Verojen jälkeen ei kovin paljon käteen jäänyt tästä sivubisneksestä. Vilkaisi meitä kurillaan.
Myöhemmin hän otti vanhan kasvatusoppaan esiin, ja luki sieltä entisajan ohjeita siihen, " KUINKA ILMANPUHALLUS ON ESTETTÄVÄ. " Ja pahemmaksi se vaan meni. " KANKULTA KANKULLE SINUN ON PYÖRITTÄVÄ"... silloin taisi pokka jo pettää.

Saman kaverin kanssa kasvatusfilosofian luennolla erehdyin venyttelemään, ja minulta pääsi vahingossa ihan tajuton röyhtäys. Oltiin vielä luentosalin perällä. Kaikki kääntyivät katsomaan, ja loppuluennon Juuso nauroi käytävässä.

MUTTA: Arvatkaapa mitä. Pääaineeni oli kasvatustiede. Yeah!