Ekstriimiä!

Viikko aikaa maratoniin. Juoksin juuri tyhjennyslenkin, 18.4 km. Sen tarkoitus on käyttää loppuun hiilihydraattivarastot. Seuraavan viikon aikana minun täytyisi sitten tankata varastot täyteen. Loppuviikosta pörrään varmaan lujaa.
Juoksu sujui hyvin, kaksi tuntia meni aikaa. Se kertoo siitä, että voisin lähteä 4,5 tunnin jäniksen perään. En taida uskaltaa, jospa pidän tavoitteeni siinä, että juoksen viisi minuuttia nopeammin kuin viime kerralla. Eli tavoiteaikani olisi 4.50.

Juostessa täytyy olla hyvä olo. En todellakaan mene lähtöviivalle mustien miesten kylkeen tökkimään. Epäilen, että kärki karkaa tänäkin vuonna...

Mitä mieltä on maksaa siitä, että saa juosta hikisessä porukassa asfaltilla? Kuluttaa itsensä ihan loppuun - 42 km on aika pitkä matka? Jopen sanoin " onko siinä mittään järkee? "

En tiedä. Kun stadionin torni alkaa näkyä, matkaa on jäljellä reilut kaksi kilometriä. Kun juokset sisään olympiastadionille ja kierrät viimeisen pätkän, ilmassa on todella suuren urheilujuhlan tuntua. Sydän hakkaa riemusta ja kyyneleen kihoavat silmiin- tein sen taas!!!Tunne on mahtava.

No, samanlaisia kicksejä voi saada vaikka avannossa pulahtamisesta. Siinäkin on kyse itsensä piiskaamisesta äärirajoille.

Elämässä pitää olla vähän ekstriimii.