maanantai 25. elokuuta 2008

Miksen minä voi olla Audreyn näköinen?

Naisihanteeni on Audrey Hepburn, tumma kauriinsilmäinen kaunotar. Hoikka ja tyylikäs.
Vaikka värjäisin hiukseni, hankkisin tummat piilolinssit ja kävisin läpi viidentoista kilon dieetin ja vartalonmuokkausohjelman, ei minusta tulisi ihanteeni näköistä, ei millään. Ne geenit, ne geenit.
Siksipä en ole koskaan edes pyrkinyt yllämainittuun- kunhan vain heitin ajatuksen jutun otsikoksi.

Näin nelikymppisenä olen aika mielenkiintoisessa elämänvaiheessa. Toisaalta aikaa alkaa olla hieman satsata jo omaan liikkumiseen ja oman terveyden hoitoon ( tähän kategoriaan lasketaan esim. kauneushoitolassa ja kampaajalla käynnit ), toisaalta taas alkaa olla suvaitsevaisempi. Hellempi itselleen. Ei aina tarvitse näyttää upealta, ei kodin tarvitse aina olla siisti, joskus voi syödä ranskalaisia ja nakkeja.
Kuitenkin...
Viisi kiloa vähintään pitäisi saada putoamaan, jotta vaatteet eivät kiristäisi. Rakkaat siskot, liikunnan lisäämisellä paino ei putoa. Katsokaa kuntoilupäiväkirjaa. Voin pitää itseäni aktiiviliikkujana. Mutta se ei riitä. Pitää myös syödä vähemmin. Mutta kun liikkuu, tulee nälkä. Ja jos on nälkä, ei jaksa liikkua.

Ahaa. Tärkeintä on siis se, mitä syö.

Mutta eilenkin teki niin älyttömästi mieli pizzaa, että leivoin sitä pari pellillistä. Aika tuhtia vielä.

Laihduttamisessa ja vartalonmuokkauksessa on omat jujunsa, esimerkiksi se, että arvostamme kuitenkin siroa ja naisellisen notkeaa vartaloa enemmän kuin atleettista. Ja minä, joka olen atleettinen vartalotyypiltäni, huomaan, että esim. uinti muovaa hartioitani vaan isommiksi.

Mitä ihmettä sitä siis tekisi, jotta vaatteet mahtuisivat päälle, jotta pöhötys laskisi ja olo kevenisi? Kun samalla haluaisi jaksaa liikkua ja elää elämää, jossa nautinnot ovat sallittuja eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä suklaapatukasta?

Tämä taitaa olla sellainen dilemma, että ei tähän ole ratkaisua. Jatkan siis kokeilujani liikunnan ja syömisen tasapainottelussa. Toisaalta, näin tänään uimahallin seinällä mainoksen. Siinä luki: " Haluatko laihtua"- ja sitten oli joku maaginen puhelinnumero.
Taidanpa soittaa ihan varmuuden vuoksi.

Ei kommentteja: