tiistai 9. syyskuuta 2008

Kurinpidosta

Vaikka olen vakaasti päättänyt olla kirjoittamatta mistään, mikä liippaa kovin läheltä ammattiani, on pakko purkaa mielestä yksi juttu. Yleisellä tasolla.

Että tämän jutun takia minua ei tarvitse käräjille kutsua.

Kurinpito. Eräs ihminen kutsui sitä mielummin työrauhan turvaamiseksi. Mielestäni se termi sopiikin paremmin koulumaailmaan. Kotona voidaan kai puhua vaikka kasvatuksesta?

Miten se työrauha turvataan isoissa luokissa, joissa akustiikkakaan ei ole ihan huippua? Millainen on hyvä työrauha ja turvallinen työskentelyilmapiiri? Mitä jos joku joskus vähän ...öööö, sanoisinko että " villiintyy " ja saa luokan kuviot sekaisin, opettajasta puhumattakaan?

Saako silloin ääntä korottaa? ( Paetakaan ei voi, vaikka ikkuna tai ovi olisikin kutsuvasti auki ).
Vastuu on opettajalla, työrauha ja turvallisuus on turvattava. Pedagogisin keinoin.

Hyvät kasvattajat, tietenkään opettaja ei HUUDA oppilaille, että NYT menet omalle paikallesi ja jätät sen kaverin rauhaan ETKÄ keiku enää sillä tuolilla koska voit kaatua UUDESTAAN ja loukata kätesi lisäksi myös PÄÄSI , EIKÄ jalkapalloa potkita SISÄLLÄ ja vaikka tuo hyminä auttaakin sinua keskittymään niin se on LIIAN voimakasta.....

Ei. Opettaja on kasvatuksen ammattilainen eikä huuda. Hän KOROTTAA äänensä jämäkän kolkoksi ja karjahtaa pelin poikki. Hillitysti.

Se on valitettavaa, että jotkut ihmiset voivat saada tästä kokemuksesta olon, että opettaja se vaan huutaa. ( Varsinkin jos tilanne toistuu useasti päivän aikana ) Kotonakin vielä jatkaa . Kaikenlaisia sanoja se opettajakin huutaa iskiessään varpaansa kynnykseen. Mokomakin kynnys.

Tänään iltapäivällä tyttäreni ilkeä ja noitamainen opettaja ( huumoria, ymmärrättehän ) oli antanut TAAAAASSSS ihan LIIKAA läksyjä. Tyhmiä sellaisia, kaiken lisäksi. Kaunoläksyt sitten tuli sotkettua tummalla lyijykynällä kovasti painaen kirjaan aika rumasti. Kun sitten äitinä komensin, että oliko tuo viisasta, nyt joudut kumittamaan koko sivun ja niin pois päin...

Niin saan sitten kuulla että äiti miksi sä HUUDAT minulle.

Nyyh.

Ei kommentteja: