maanantai 8. syyskuuta 2008

Hypomaaninen pyknikko

Innostuin tässä erään kerran kuvailemaan arkipäivääni työkavereille. Eräs heistä poimi googlesta minulle määritelmän saman tien: " hypomania. Manian lievä tai keskivaikea olomuoto. Henkilö kokee itse olotilan erittäin hyvänä, se liittyy henkilön lisäntyneeseen toimeliaisuuteen ja tuottavuuteen." Suurinpiirtein näin.

Valtuuston kokouksen ja sauvakävelylenkin jälkeen istun vielä tässä maanisessa vireessä kirjoittamassa blogia. Kellokin tosin on vasta puoli yhdeksän, joten iltahan on vielä nuori.

Nelikymppisenä nainen on parhaimmillaan, minun mielestäni. Itse ainakin nautin nyt siitä, että lapset ovat koululaisia, mutta eivät vielä niin varhaisnuoria, että pitäisi ääntä korottaa. Leivänteko ja pukeminen sujuvat , mutta kehoituksia ja kieltoja totellaan ilman uhmaa. Aikaa jää siis enemmin, vai jääkö?
Ja mihin?

Siinä määrin, mitä minä tavaroita ja komeroita siivoan ja järjestelen, meillä luulisi kaiken olevan tip top. Ja kun tätä aikaa on, luulisi kai, että meillä syödään päivittäin rehellistä kotiruokaa ja itseleivottua leipää.

Noh noh, äläpäs nyt liioitttele. Vuorokauteen mahtuu vain 24 tuntia. Jos kahdeksan niistä menee töissä ja yhdeksän nukkuessa, jäljelle jää seitsemän tuntia.

Sehän on pirun paljon! Siis minunhan pitäisi ehtiä tekemään vielä paljon enemmin. Mitä minä oikein touhuan -seitsemän tuntia päivässä?

Ei kommentteja: