lauantai 3. toukokuuta 2014

Mikä on tärkeää?

Mikä on elämässä tärkeää? Juuri nyt, kun täytän ensi viikolla 46 vuotta. Aika moni asia, okei, mutta tärkein on tietenkin oma perhe.
Tippa silmässä kuuntelin eilen illalla, kun tyttäret keskustelivat englanniksi keittiössä. Luulivat tietty etten ymmärrä :) No, toisella oli liian brittiläinen aksentti toisen mielestä, , mutta kuulosti niin hemmetin kivalta, kun juttelivat. Leppoisasti, tosin tuhoten samalla keksipaketin.  Ihania tyttäriä.
Puolisokin lämmitti mökin, kun valitin, että vaikka haluankin hoikistua, en halua jumpata jatkuvasti pitääkseni itseni lämpimänä sisätiloissa.
Siskoakin näin tänään, ja liikutuin kyyneliin saakka nähdessäni siskontytön kilpailemassa joukkuevoimistelun SM-kisoissa.

Että tärkeitä ovat.

Terveys toki on sellainen asia, että sitä osaa arvostaa vasta, jos se reistailee. Olen kapinoinut sitä asennetta vastaan, että kaikki olisi ihmisestä itsestään kiinni, tahdonvoimalla kun voi vaikuttaa kaikkeen. En hyväksy sitä edelleenkään,kai me olemme yksilöitä edelleenkin. Minäkin olen hyväkuntoinen ja reipas aina siihen asti, kunnes menen lääkäriin ja kuulen olevani lihava. Siinä meneekin sitten puoli vuotta pilalle , kun yritän laihduttaa ja sairastun kaikkiin mahdollisiin flunssiin  ihan vain siksi, että yritän laihduttaa.

Toimeentulo on tärkeää, ja sitä kuvittelisi, että tässä vaiheessa on uransa huipulla. Tutkailin juuri palkkakuittejani ja totesin, että neljä vuotta sitten sain enemmän palkkaa, vaikka nyt on ikälisät tapissa. Työhön liittyvät tehtävät ovat muuttuneet ja moninkertaistuneet, ja yritän vain roikkua siinä, mikä pitää minut kiinni opettajantyössä: oppilaskontakteissa.

Päivittäiset kontaktit oppilaitten kanssa, juttelut, huomioiminen oppitunneilla: tämän asian merkitys on kasvanut potenssiin kymmenen. Vain  oppilaat merkitsevät, sillä en voi tietää, mitä tapahtuu ensi vuonna , taloudelliset arvot sanelevat opetuksen tasoa ja sisältöjä . Pälli pysyy kasassa vain, jos keskittyy olennaiseen. Oppilaisiin.

Tässä iässä sitä haluaisi jo vähän ylellisyyttä elämäänsä, olisipa sairaan siistiä jos kerran kuukaudessa tulisi siivottuun kotiin. Haluaisin myös joskus mennä kauneushoitolaan ja ottaa kasvohoidon, taikka rakennekynnet. Olisipas mukavaa, jos olisi personal trainer, joka huolehtisi ruokavaliosta ja piiskaisi treenaamaan.

Mutta mutta, mitähän hän sanosi siitä, että kaivaudun sohvaan lauantaina, jo iltapäivällä. Ja roikun tietokoneella tai katselen ohjelmia tai luen kirjaa. Tankaten samalla kaloreita, välillä suolaista, välillä makeaa ja välillä helmeilevää.

Ei kommentteja: