Ruokaostoksilla

Kaupan kassaltahan saa nykyään rahaa, veikkauksia, postimerkkejä ja niitä kivoja pieniä muovipusseja. Laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin. Kyllä kiitos, jokainen omaansa.

Seisoin tänäänkin yli vartin jonossa muutaman ostoksen vuoksi, edelläni oli kaksi asiakasta.
-ja sitten veikkausta, kolme lottoriviä.
-kolme?
-kyllä.
-Tuleeko jokeri?
-mitä?
-niin, laitetaanko jokeri?
-ei.
-kylläpä tämä laite on nyt hidas...no toimiihan se.

-Laitetaanko rouvan pakasteet pieneen pussiin?
-joo, voisihan ne laittaa.
-entä jogurtit?
-mitä?
-että laitetaanko nämä jogurtit pieneen pussiin?
-no voisihan ne laittaakin.
-entäs tämä jäätelö?
-niin mitä siitä?
-että laitetaanko pieneen pussiin?
-voisihan senkin laittaa.

-Hyvänen aika, ompas minulla näitä pieniä pusseja nyt paljon. Saisinkos vielä kolme postimerkkiä?
-Millaisia laitetaan? meillä on tässä näitä muumiaiheisia, kukkia ja näitä taidemerkkejä.
-katsotaan. Hmm...

-se tekee 34 euroa 40 senttiä.
-mitenkä päin minä tämän kortin laitan?
-rouva tuo kortti ei käy siihen laitteeseen, se on kirjastokortti.
-on se ennenkin kelvannut. Minäpä maksan sitten näillä kolikoilla.

Ja sitä rataa. Kyseessä en ollut minä, sillä minä en tarvitse pieniä pusseja tai lottorivejä. Haluaisin tehdä ostokset rauhassa ja nopeasti. Kumpikaan ei nykyään onnistu, sillä kauppojen helvetillinen taustamusiikki häiritsee todella paljon keskittymistäni ostoksiin.Tänäänkin piti soittaa siipalle että luettelee mulle mitä mun piti ostaa, suunnistin sitten samantien oikeille hyllyille ja otin tuotteet. Hermo oli kireällä siitä möykästä.

Ja se kassalla odottelu ei tilannetta parantanut.