Kesälomasta

Meillä opettajilla on tunnetusti lyhyet päivät ja pitkät kesälomat. Tämä on toki osatotuus, sillä ilta- ja viikonlopputöistä ei tässä yhteydessä puhuta. Ei myöskään siitä, että loppupelissä suurimmalla osalla ihmisistä on koko lailla saman verran lomapäiviä kuin opettajilla.

Joka tapauksessa viisi viikkoa kesälomalla. Yksi viikko Kreetalla ( sen hinnalla ajaisin työmatkani huomattavasti modernimmalla autolla, sivumennen sanoen ) , mutta saatiinpahan edes aurinkoa. Uimme meressä ja altaassa, altaassa ja meressä. Aurinko on kotimaassamme aivan yhtä ihana kuin etelässäkin, mutta näyttäytyy harvemmin. Puutarhaihmisenä olen huolissani odottanut krassien itämistä- josko ne edes kerkeävät kukkaan tänä kesänä. Kreetalla päivänsini oli käsittämättömän rehevä ja upea kukkiessaan- bougainvilleasta puhumattakaan. ( Tosin kyllä kotomaan syreenitkin olivat komeita ).

Aurinkolomalla parasta oli se, että joku toinen valmisti ruuat. Kesälomamatka heti loman alkuun varmisti myös sen, että kolmantena yönä en enää nähnyt unia koulusta ( usein vielä juhannuksenakin herään kylmän hien peitossa). Kaikki olimme myös onnellisia päästessämme kotiin, joten loppulomakin on rauhoitettu. Olut ja kreikkalainen ruoka ( se toisen valmistama ja kaksi kertaa päivässä runsaasti nautittu ) varmistivat myös sen, että painonnousu lähti mukavaan kiriin. Niinpä loppuloman voikin viettää dieettiä yrittäen, komeroiden siivousta ja ikkunoiden pesua lykäten ja sen semmoista. Matot sentään pesin. Mutta niitä oli vain muutama.