Matkakuvaus Hurghadasta, osa 2.

Selvisimme siis taksiajelusta. Suosittelen, että taksiajelua suunnittelevat pitävät mukanaan kartantekeleen ja siitä näyttävät hotellinsa. Alueelle nousee hotelleja tuhkatiheään, eivätkä sivukadut ole nimettyjä. Hiltonejakin oli kolme. Taksikuskit eivät oikeasti välttämättä tiedä, minne mennä...

Mutta ostoksista. ( Täytän tässä välissä viinilasini ). Me tiesimme tinkimiskulttuurin,meille oli sanottu että ensin puolet pois ja sitten vähän hintaa ylemmäs. Meille oli kerrottu, että hintataso on halvempi kuin Suomessa. Me olimme lukeneet, mitä kannattaa ostaa. Me ajattelimme naiivisti, että emme tarvitse mitään, kunhan vähän teetä ostamme anopille ja tyttärille edullisia jäljitelmämerkkivaatteita.

Kauppiaat varmaan näkevät turisteista, milloin nämä ovat juuri saapuneita. Meitäkin ahdisteltiin ensimmäisellä viikolla huomattavasti hanakammin kuin toisella. Kauppias iski lahjuksen käteen, ja mussutti, että luottaa sanaani tulla asioimaan liikkeessä myöhemmin. Perkele, arvatkaa vaan vaivasiko minua se, että pikkuruisen pillerinpyörittäjän saaneena minun oli oikeasti käväistävä kaverin liikkeessä. Viikon verran kävelimme eri puolella tietä, mutta sitten oli pakko mennä. Olisin saanut kaksi pikkuruista pillerinpyörittäjää ja yhden pikku kissapatsaan 250 punnalla ( n. 33 e ). Kun vetosin pissahätään ja muutenkin närkästyin, tuli paikalle turbaanipäinen liikkeenomistaja. Häneltä tingin sitten koppakuoriaiset kahteenkymppiin ja jätin kissan ostamatta.

Koko ajan saa olla tarkkana. Oppaiden kuvaukset hauskasta osotostapahtumasta ovat lievästi fuulaa, sillä ainakin hotellialueen kaupoissa pyynnit olivat kovia. Vaikka olisi tinkinyt puoleen, olisi joutunut maksamaan liikaa. Hurghadan lentokentän myymälöissä on kiinteät hinnat, ja niissä aikuisten t-paidat maksoivat 4 e ja lasten 3 e. Me jouduimme hieromaan kauppaa pitkäänkin, ennenkuin saimme t-paidan 40:n punnan hintaan.

Kerron tässä nyt pari karvasta kokemusta, jotta voitte kokea myötähäpeää ja olla varovaisia, jos itse reissaatte. Oluenystävinä teimme aamukävelyn paikalliseen tax-free myymälään ( n. 2,5 km ) ja suunnittelimme ostavamme olutta ja viiniä minibaariin. Näin säästäisimme rahaa, kun ei tarvitsisi nauttia hotellin hinnoilla. Luulimme, että alkoholi olisi edullista, mutta Egyptin hinnat ovatkin kovia. Pullo egyptiläistä valkoviiniä maksoi 72 puntaa ( n. 10 e) ja tuontiviineistä halvimmat 7 dollaria. Mies päätyi paikalliseen olueeseen. Minä otin pullon egyptiläistä ja kaksi italialaista, seitsemän dollarin viinipulloa. Ajattelimme, että ei tarvitse toistamiseen tulla.

Nooo, ensin ostokset ladottiin tiskille, jossa passit katsottiin ja ostoista kirjoitettiin laput. Sitten jonotettiin lappujen kanssa toiselle tiskille, jossa katsottiin myös passit ja tarkastettiin laput. Sitten kaveri muutti summan euroiksi ja sai aikaan sellaisen summan, että aloin valittamaan ja ihmettelemään, että miten on mahdollista? ( Minä, nainen. Minua ei katsottu, vaan miehelle aletaan HUUTAA että saattehan te tähän summaan kolme pulloa viiniä ja 24 keskiolutta, onko YES vai NO????)
Siihen änkytettiin että yes vaikka olisi pitänyt jättää ostot siihen. Emme nimittäin saaneet kuittia ja meitä todellakin kusetettiin. Summa oli siis 87 euroa.

Eikä se siihen loppunut. Ostin samana päivänä kaksi uimapatjaa ja uimarenkaan yhteensä 200 punnalla. Luulin tehneeni hyvätkin kaupat, kun olin tinkinyt puoleen. Loppusumma oli kuitenkin n. 26 euroa. Kuinka paljon sinä olisit maksanut?

Mutta jos nautit vain teenjuonnista, Egypti on luvattu maa:)