Luxorin retki oli päiväretki, ja matkalle lähdettiin 5.30. Hotellilta sai aamupalapaketin ( sämpylä, pullia, hedelmä ja pillimehu) mukaan. Eväitä kehoitettiin hankkimaan etukäteen ja se olikin haasteellisin juttu koko retkessä. Ei ollut eurooppalaisia supermarketteja, joista hakea evästarpeet. Oli vaan sellaisia supermarketteja, joissa keksipaketit, suolakeksit tai muut eväiksi soveltuvat tuotteet olivat sikakalliita. Hurghadan hotellialueelta emme löytäneet yhtään markettia, jossa olisi myyty esim. tuoretta leipää. Mahdollisesti meidän moka, olemme törppöjä emmekä löytäneet kauppoja, mutta eväitä tarvitaan. Meillä loppui aina kesken. Bussissa myytiin vettä hintaan litra/ euro.
Me kävimme monilla retkillä ja reissuilla ja koimme hyvien eväiden metsästyksen hankalaksi. Maksoimme mielestäni liikaa joka keksipaketista. Loppulomasta ymmärsimme ottaa hedelmän matkaan aamupalalta, mutta koska olemme suomalaisia, emme nyysineet muuta.
Luxorin retki oli suunniteltu siten, että mennessä vähän torkutaan, sitten pysähdytään ja tehdään edullisia kauppoja ( hah hah ironiaa, huom. pari huivia tuli ostettua...). Pysähdyspaikkoja oli tosin useampia, kun bussiseurueen paperit haluttiin tarkastaa. Maisemat linja-autosta olivat mielenkiintoisia; tavallisten egyptiläisten elämää oli kiinnostavaa katsella, varsinkin maalaiselämää Niilin kanavien varrella. Paikka paikoin kanavat olivat täynnä lilluvia roskia, näin jopa kuolleen naudanruhon kelluvan vedessä.
Karnakin temppelialue pylväineen ja obeliskeineen oli huikean hieno ja oppaan tarinat ja tiedot kiehtovia. Alueella oli kova tungos. Karnakin temppelistä siirryimme Niilin yli toiselle rannalle, jossa sijaitsi Kuninkaitten laakso ja faarao Hatsepshutin temppeli. Hauta-alueella ei saanut kuvata laisinkaan, ja siellä meinasi aavistuksen verran hermo kiristyä kauppiaitten suhteen. Olivat hyvin päällekäyviä eivätkä meinanneet millään lopettaa kauppaamista. Tällä kertaa En ostanut mitään, paitsi kalliita suklaakeksejä ja sipsejä paluumatkaa varten.
Tutakhamonin haudassa oli hänen muumionsa esillä, ja hölmö kun olin, otin ilolla vastaan "haudanvartijan" tarjoaman taskulampun, jonka avulla näki paremmin muumion yksityiskohdat.
Niinpä niin, eihän se sitten ilmaista ollutkaan. Taskussa oli repaleinen punnan seteli, jota kaveri ei sitten huolinutkaan, ja hymyillen elehti, että asia oli ok.
Toisessa haudassa vartija näytti maksusta laskevan ihmisiä kivisen sarkofagin alle kuvattavaksi. Samaisessa haudassa oli myös rautaportin takana luolia. Teinimme tulivat hautaan juuri, kun me olimme poistumassa, olimme näet sopineet, että he saavat valita itse missä kolmessa haudassa käyvät, nähdään sitten kun on poislähdön aika..
Odotellaan ja odotellaan, mies etsii haudoista muttei pääse enää sisään. Aurinko alkaa laskea, ja opas soittaa sitten bussiin. Onkohan siellä kadonneita neitoja? Maalaan mielessäni kuvan siitä, kuinka haudanvartija on houkutellut tytöt rautaisen portin taakse , huumannut heidät ja tällä hetkellä he ovat jo kamelin selässä matkalla haaremiin.
Autossahan tytöt. Mies ei malttanut odottaa pikkujunaa, joka olisi vienyt meidät Kuninkaitten laaksosta bussipysäkille. Askellus oli aika rivakka.
Neidot eivät olleet kuulleet, että opasta piti odottaa ja kokoontua yhdessä, ennenkuin mentiin bussiin. Tai kuunnelleet. Isän nuhtelun kuulivat ja niin kuuli moni muukin. Että Egypti ei ole tosiaankaan nuorten paras paikka kokeilla itsenäistä liikkumista ja ylipäätään itsenäistä päätöksentekoa.
Loppumatkaan kului tautisesti aikaa ja perillä hotellissa oltiin noin puoli yksitoista. Hurghadassa oli tämän päivän aikana satanut rankasti, mutta Luxorissa oli aurinkoinen keli. Ihanaa oli käydä nukkumaan Ahmedin sijaamiin puhtaisiin lakanoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti