Luomua sen olla pitää

Tässä matkakertomusten välissä on pakko kiinnittää huomio erääseen hyvin tärkeään asiaan. Se on kauneudenhoito.
Asiasta on toki kirjoitettu satasivuisia oppaita jne, mutta minä isken suoraan valveutuneen nykynuoren edulliseen tapaan pitää iho hehkeänä ja pehmeänä.

Hunajaa. Jostain alan nuortenlehdestä tieto lienee periytynyt, sillä ei ainakaan äidiltä tyttärille. ( En halua edes miettiä, ainakaan juuri nyt, että onko meillä perheessä jotain perimätietoa tai edes JOTAIN mikä periytyisi äidiltä tyttärille. Eivät vaatteet ainakaan, ja korutkin ovat niin mummomaisia). Mutta hunajaa pyydettiin ostamaan ja se tapahtui. Jotain sokeri-hunajaseoksia neito sitten sekoitteli ja käytti niitä varmaan muuallekin kuin saunan ja pesuhuoneen oviin ja lauteisiin. Hyvää ainetta.

Kuopus innostui kokeilemaan luomua omaan , kuivuneeseen ihoonsa loman jälkeen. Huom. ihan oma-aloitteisesti. Keittiössä oli hieman jämiä kosmeettisten aineiden sekoittelusta ja tytär kertoi vilpittömästi tehneensä banaani-hunaja-sekoitusta kuiviin käsiinsä.
" Se oli tosi hyvää, laitoin sitä käteen kun se oli niin kuiva"
Tauko.
" hihi hih se oli NIIN hyvää että sitten mä söin ne loput! "