Kaksi kuukautta aikaa valmistautua elämämme ensimmäiseen matkaan Aasiaan ja trooppiseen ilmastoon. Matka Thaimaan Krabille on toki varattu jo tammikuussa, ja koska reissu on se ensimmäinen, varasin sen Aurinkomatkojen kautta.
Matkan hinta onkin jo melkein säästetty, rokotukset voimassa ja passit uusittiin tiistaina. Kulttuurista ja kohteesta olen kantanut kirjallisuutta kotiin pitkän aikaa, kirjannut omaan pieneen kirjaseeni tärkeitä asioita ja pohtinut, mitä kaikkea kahden viikon aikana olisi mahdollista kokea ja katsoa.
Haluan kokea norsusafarin, käydä Krabin kaupungissa ja Tiikerinluolatemppelissä ( muistan varoa apinoita ). Haluan mennä pitkähäntäveneellä Railaylle, Ao Phra Nangille ja ehkä meloa kanootilla tippukiviluolastossa. Haluan matkustaa pikaveneellä Koh Phi Phille, Koh Hongille, Koh Podalle ja Chicken Islandille, haluan snorklailla ja juoda kylmää Singha-olutta puuterihiekalla. Ja haluan ehdottomasti, että Emman kanssa löydämme simpukankuoria.
Haluan käydä joko Khao Phanom Benchan tai Khao Nor Chuchin kansallispuistossa, sillä siellä on vaelluspolkuja viidakossa. Tarjolla on vesiputousta, kuumia lähteitä ja smaragdilampea. En halua törmätä käärmeisiin tai hämähäkkeihin.
Haluan lillua aalloissa, nähdä vedenalaista maailmaa. Haluaisin ottaa jopa pari onnistunutta valokuvaa veden alla. En halua, että liuskameduusa ui liiveihini, mutta jos ui, lupaan olla hätääntymättä. Jos kohtaan riuttahain tai vastaavan, lupaan vetäytyä rantahiekalle ja nauttia olutta. Hui.
Haluan viedä koko seurueen jättiläismäisiin ostoskeskuksiin, joista nuoret voivat ostaa edullisesti kaikkea tarvitsemaansa ja me voimme istua baarissa heitä tarkkailemassa. Haluan toki itsekin ostaa esimerkiksi urheiluvaatteita, sillä olen aktiivinen kuntoilija eikä haittaa, vaikka joskus kuntoilisin merkkivaatteissakin. Hah.
Haluan, että kaikki viihtyvät. Että jokainen saisi kahden viikon lomareissultaan jotain, mitä kuvitteli haluavansa. Hemmetti, kaksi viikoa porukassa, se on pitkä aika. Suuriin irtiottoihin ei ole mahdollisuutta, sillä en voi antaa alaikäisten hengailla itsekseen Ao Nangin yöelämässä. Eikä Miesvahvistuskaan saa kadota omille retkilleen.
Olen tarjonnut kirjallisuutta ja nettisivuja muillekin matkallelähtijöille. Vihjaillut, mitä on tulossa ja kysellyt, millaisia odotuksia muilla on. Toistaiseksi kukaan ei ole oikeastaan ottanut pahemmin kantaa, esikoinen sanoi vaan että yäk mä millään norsulla ratsasta.Kuopus haluaa ehdottomasti osallistua norsusafarille.
Sen tiedän, että siippa lähtee reissuun onnellisen tietämättömänä ja luottaa valitettavasti liikaa siihen, että minä olen perehtynyt kohteeseen ja kaikkeen muuhun. Viime kerrallakin hän sanoi, että oli varmistellut vapaita reissua varten. Kun häneltä oli sitten tiedusteltu, että mihinkäs sitä ollaan menossa lomareissulla, niin ei mies ollut osannut vastata.
torstai 18. lokakuuta 2012
lauantai 29. syyskuuta 2012
Syksyisiä mietteitä
Kahden viikon flunssa on vienyt terää kaikesta, saanut hartiat ja niskan ihan jumiin ja vireen alakanttiin. Tänään jaksoin kuitenkin jo tuusailla pihalla, joten eiköhän se tästä. Vuoden turhakkeet eli rakennekynnet kestivät kitkemisen ja sipulien istutuksen, tämä naputtaminen vaan ärsyttää, kun kynnet napsaavat näppäimiin. Sama juttu pianonsoitossa, mistä perhe lienee kiitollinen.
Olo ei ole ollut niin energinen kuin normaalisti, viime vuonna tähän aikaan oli myssyjä , sukkia ja lapasia neulottuna jo monta paria. Nyt ei vaan ole napannut, aika tuntuu menevän johonkin muuhun. Mihin sitten? No kirjoja on tullut luettua muutamia, parina iltana televisiota katsottua...
En lähtenyt enää kunnallisvaaliehdokkaaksi. Paikallinen politiikka on tasan niin naurettavaa, että en enää viitsi. Harmi, että kaikki "minä olen paras ja kovaäänisin-pellet" eivät ymmärtäneet tehdä samoin. Ensi vuonna on siis monta iltaa kuukaudessa aikaa tehdä jotain muuta kuin kokoustaa.
Syksyisen alakulon voi selättää takkatulella, kynttilänvalolla. Puhtailla lakanoilla, joiden alle ryömiä hyvissä ajoin ja napostella vaikka suklaata, samalla kun katsoo siipan kanssa romanttista elokuvaa, jonka pääosassa on Richard Gere. No, totuuden nimessä aloitimme eilen uusintakierroksen Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa, nääs löysin boxin halvalla, mutta on sekin ihan ok.
Komisario Beckitkin käyvät, eikä vähiten Gunvaldin takia:)
Kun syksyinen sade rummuttaa peltikattoa ja tuuli ulisee, tumma alakulo ryömii nurkista ja peilistä tuijottavat väsyneet kasvot, on piristävää katsella valokuvia menneistä matkoista ja unelmoida siitä, että sellainen on vielä tulossa. Pian minä kävelen arpaisillani puuterihiekassa ja imen aurinkoa joka solullani!
Olo ei ole ollut niin energinen kuin normaalisti, viime vuonna tähän aikaan oli myssyjä , sukkia ja lapasia neulottuna jo monta paria. Nyt ei vaan ole napannut, aika tuntuu menevän johonkin muuhun. Mihin sitten? No kirjoja on tullut luettua muutamia, parina iltana televisiota katsottua...
En lähtenyt enää kunnallisvaaliehdokkaaksi. Paikallinen politiikka on tasan niin naurettavaa, että en enää viitsi. Harmi, että kaikki "minä olen paras ja kovaäänisin-pellet" eivät ymmärtäneet tehdä samoin. Ensi vuonna on siis monta iltaa kuukaudessa aikaa tehdä jotain muuta kuin kokoustaa.
Syksyisen alakulon voi selättää takkatulella, kynttilänvalolla. Puhtailla lakanoilla, joiden alle ryömiä hyvissä ajoin ja napostella vaikka suklaata, samalla kun katsoo siipan kanssa romanttista elokuvaa, jonka pääosassa on Richard Gere. No, totuuden nimessä aloitimme eilen uusintakierroksen Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa, nääs löysin boxin halvalla, mutta on sekin ihan ok.
Komisario Beckitkin käyvät, eikä vähiten Gunvaldin takia:)
Kun syksyinen sade rummuttaa peltikattoa ja tuuli ulisee, tumma alakulo ryömii nurkista ja peilistä tuijottavat väsyneet kasvot, on piristävää katsella valokuvia menneistä matkoista ja unelmoida siitä, että sellainen on vielä tulossa. Pian minä kävelen arpaisillani puuterihiekassa ja imen aurinkoa joka solullani!
lauantai 1. syyskuuta 2012
Liikun ja laihdun? Sykemittarin synkät puolet...
Tunnustan. Olen huijannut itseäni jo vuosia sillä, että muka liikun niin paljon, että voin syödä ja juoda miten paljon vaan. Tässä jokin aika sitten oli lehdissä tutkimustuloksia siitä, että liikunta ehkäisee rintasyöpää. Jo 10-19 tunnin viikottaisella liikunnalla oli positiivinen vaikutus rintasyöpäriskiin.
No perkele, että ihan 10-19 tuntia. Viikossa. Meikäläisen enkka on 8 tuntia, normaalisti liikun aktiivikuntoilua siis 4-7 tuntia viikossa. Ja tähän lukemaan EI lasketa muuta kuin todellinen kuntoilu, ei siis ruohonleikkaamista tai imurointia.Työmatkapyöräilyn keksittyäni olen kuvitellut, että kroppani piukkenee kuukausi kuukaudelta nuoruusajan mittoihin. Pari kertaa viikossa 16 km ja kerran viikossa koko matka, 44 km. Tähän lisäksi kympin juoksulenkki tiistaisin ja kuntokeskuksessa zumbaa, pumppia tai combatia.
Strategiset mittani verrattuna kahdenkymmenevuoden taakse ovat noin 20 kg plussaa, pituus kuitenkin pysynyt samana. Ympärysmittoihin on tullut 6 cm kauttaaltaan, vyötärölle kyllä enemmän. Eikä muuten lantion leveyteen auta pyöräily, lienee synnytysten mukanaan tuoma etu?
( No, synnytykset ja raskaudet eivät ole todellinen syy vartalon muuttumiseen, nykytrendin mukaan kaikki on kiinni tahdonvoimasta. Sitä minä vaan en ymmärrä, että miksi pituuskasvuun ei suhtauduta samalla tavalla? Geenien vaikutus hyväksytään kyllä pituuskasvussa, mutta ei leveyssuunnassa.)
Siitä sykemittarista. Reilun tunnin juoksulenkillä palaa about 700 kcal. Tunti ja vartti pyöräilyä ( maasto on tosiaan isoja mäkiä sekä ylös että alaspäin että loivia nousuja, ei mitään tasamaastoa ) poltti vaivaiset 400 kcal!!Elikkä perjantain kokopitkä 44 km pyörälenkki, jonka jälkeen olin ihan poikki ja onnellinen siitä, että voin istua kasvihuoneessa loppuillan ja lipittää viiniä- aijai! Kaksi ja puoli tuntia pyöräilyä kulutti siis vaivaiset 800 kcal. Just viinipullollisen muttei enempää.
Viikonloppuisin olen yleensä vaan rentoutunut, lueskellut ja keskittynyt kotoiluun. Hyvän ruuan, suklaan ja valkoviinin kera. Nyt ei kyllä auta enää teeskennellä, vaan jättää nuo herkut pois. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Luultavasti olen ihan helevetin kiukkuinen koko ajan.
No perkele, että ihan 10-19 tuntia. Viikossa. Meikäläisen enkka on 8 tuntia, normaalisti liikun aktiivikuntoilua siis 4-7 tuntia viikossa. Ja tähän lukemaan EI lasketa muuta kuin todellinen kuntoilu, ei siis ruohonleikkaamista tai imurointia.Työmatkapyöräilyn keksittyäni olen kuvitellut, että kroppani piukkenee kuukausi kuukaudelta nuoruusajan mittoihin. Pari kertaa viikossa 16 km ja kerran viikossa koko matka, 44 km. Tähän lisäksi kympin juoksulenkki tiistaisin ja kuntokeskuksessa zumbaa, pumppia tai combatia.
Strategiset mittani verrattuna kahdenkymmenevuoden taakse ovat noin 20 kg plussaa, pituus kuitenkin pysynyt samana. Ympärysmittoihin on tullut 6 cm kauttaaltaan, vyötärölle kyllä enemmän. Eikä muuten lantion leveyteen auta pyöräily, lienee synnytysten mukanaan tuoma etu?
( No, synnytykset ja raskaudet eivät ole todellinen syy vartalon muuttumiseen, nykytrendin mukaan kaikki on kiinni tahdonvoimasta. Sitä minä vaan en ymmärrä, että miksi pituuskasvuun ei suhtauduta samalla tavalla? Geenien vaikutus hyväksytään kyllä pituuskasvussa, mutta ei leveyssuunnassa.)
Siitä sykemittarista. Reilun tunnin juoksulenkillä palaa about 700 kcal. Tunti ja vartti pyöräilyä ( maasto on tosiaan isoja mäkiä sekä ylös että alaspäin että loivia nousuja, ei mitään tasamaastoa ) poltti vaivaiset 400 kcal!!Elikkä perjantain kokopitkä 44 km pyörälenkki, jonka jälkeen olin ihan poikki ja onnellinen siitä, että voin istua kasvihuoneessa loppuillan ja lipittää viiniä- aijai! Kaksi ja puoli tuntia pyöräilyä kulutti siis vaivaiset 800 kcal. Just viinipullollisen muttei enempää.
Viikonloppuisin olen yleensä vaan rentoutunut, lueskellut ja keskittynyt kotoiluun. Hyvän ruuan, suklaan ja valkoviinin kera. Nyt ei kyllä auta enää teeskennellä, vaan jättää nuo herkut pois. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Luultavasti olen ihan helevetin kiukkuinen koko ajan.
perjantai 24. elokuuta 2012
Mitä tänään syötäisiin?
Kaikille tämän asian kanssa painiskeleville ihmisille neuvoksi: tee ruokaa ja jos eivät syö niin ovat syömättä ja nälkäisiä. Ja ateriaa ei saa korvata leivällä, muroilla tai oluella.
Helppoa. Nykyteinit paastoavat koulupäivän, sillä heidän mielestään ilmainen kouluruoka on pääsääntöisesti perseestä. Koulussa voi syödä korkeintaan näkkäriä.
Huolta aiheuttaa se, että teinit todellakin paastoavat ja haluaisit heidän syövän edes jotain terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Niinpä sitä haluaisi valmistaa sellaista ruokaa, joka täyttää kriteerit:
-ravitsevaa
-terveellistä
-maukasta
-edullista
-nopeasti valmista
Ideaalihan on se, että valmistetaan yksi ruokalaji, jota kaikki syövät kahtena päivänä peräkkäin.
No niin. Perheen maskuliininen henkilöhän ei piittaa einesruuasta, joksi luetaan esim. spegetti ja jauhelihakastike. Kirjolohi ja merilohi maistuvat teolliselta ja kanaahan ei syö erkkikään. Perunassakin on eroja, mutta en ymmärrä kenen perheessä syödään lihaa jatkuvasti?
No meillä tytöt eivät niin tykkää liharuuista, paitsi kanasta ja kalasta, joista iskä ei tykkää. Kana täytyy kyllä olla rintaleikettä ja mielellään pintamaustettua, perunamuusi käy uunimakkaran kanssa joskus, joskus taas ei.
Keitot ovat pääsääntöisesti yök. Mies söisi lihakeittoa ja jauhelihakeittoa, jos kaikki osuu nappiin. Jos suolapitoisuus tai perunoiden koostumus ei natsaa, menee keitto viemäriin.
Kiusauksia tai muita pataruokia eivät tyttätet arvosta, miehelle saattaa menetellä pitkään muhinut kinkku-peruna-sipuli- aurajuustokiusaus. Ja sekin lasketaan einekseksi, sillä valmispakasteperunahathan ovat sellaisia.
Käskin tässä viime viikolla esikoista listaamaan ne ruokalajit, joita hän suostuu syömään kotona. Listalta löytyi mm. spagetti, lihamureke, lihapullat, uunimakkara, muusi, uunikala ja ranskalaiset perunat.
Oli miehen vuoro kokata, sillä hän oli vapaalla ja minä töissä. Hän keksi ilahtuen, että tehdään uunimakkaraa ja ranskalaisia, sitä kaikki syövät.
Siihen kuopus sanoi hiljaisella äänellä että " muuten käy, mutta mä inhoon ranskalaisia...."
Helppoa. Nykyteinit paastoavat koulupäivän, sillä heidän mielestään ilmainen kouluruoka on pääsääntöisesti perseestä. Koulussa voi syödä korkeintaan näkkäriä.
Huolta aiheuttaa se, että teinit todellakin paastoavat ja haluaisit heidän syövän edes jotain terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Niinpä sitä haluaisi valmistaa sellaista ruokaa, joka täyttää kriteerit:
-ravitsevaa
-terveellistä
-maukasta
-edullista
-nopeasti valmista
Ideaalihan on se, että valmistetaan yksi ruokalaji, jota kaikki syövät kahtena päivänä peräkkäin.
No niin. Perheen maskuliininen henkilöhän ei piittaa einesruuasta, joksi luetaan esim. spegetti ja jauhelihakastike. Kirjolohi ja merilohi maistuvat teolliselta ja kanaahan ei syö erkkikään. Perunassakin on eroja, mutta en ymmärrä kenen perheessä syödään lihaa jatkuvasti?
No meillä tytöt eivät niin tykkää liharuuista, paitsi kanasta ja kalasta, joista iskä ei tykkää. Kana täytyy kyllä olla rintaleikettä ja mielellään pintamaustettua, perunamuusi käy uunimakkaran kanssa joskus, joskus taas ei.
Keitot ovat pääsääntöisesti yök. Mies söisi lihakeittoa ja jauhelihakeittoa, jos kaikki osuu nappiin. Jos suolapitoisuus tai perunoiden koostumus ei natsaa, menee keitto viemäriin.
Kiusauksia tai muita pataruokia eivät tyttätet arvosta, miehelle saattaa menetellä pitkään muhinut kinkku-peruna-sipuli- aurajuustokiusaus. Ja sekin lasketaan einekseksi, sillä valmispakasteperunahathan ovat sellaisia.
Käskin tässä viime viikolla esikoista listaamaan ne ruokalajit, joita hän suostuu syömään kotona. Listalta löytyi mm. spagetti, lihamureke, lihapullat, uunimakkara, muusi, uunikala ja ranskalaiset perunat.
Oli miehen vuoro kokata, sillä hän oli vapaalla ja minä töissä. Hän keksi ilahtuen, että tehdään uunimakkaraa ja ranskalaisia, sitä kaikki syövät.
Siihen kuopus sanoi hiljaisella äänellä että " muuten käy, mutta mä inhoon ranskalaisia...."
Miehen loma vs. naisen loma
Lyhyesti. Kun nainen on lomalla , on luonnollista että nainen hoitaa kotityöt. Kotitöiksi luetaan siis pyykkäys, imurointi, moppaus, kaupassakäynti, ruuanlaitto, mattojen ja ikkunoiden pesu, lasten kuskaaminen harrastuksiin , uimarannalle jne, nurmikonleikkuu ja niin edelleen.
Kun nainen on työssä, on luonnollista, että hän hoitaa kotityöt, joihin luetaan edelleen kaikki yllämainitut asiat.
Kun mies on töissä, nainen hoitaa kotityöt.
Kun mies on lomalla, ja nainen töissä, miehen on luonnollista närkästyä siitä, että nainen kuvittelee hänen hoitavan edes osan kotitöistä. Mies sanoo, että voihan hän käväistä kaupassa ja laittaa jotain ruokaa ja sitten lukea kirjaa ja mennä pumppiin, Ja maata puolille päivin ja katsoa elokuvia keskiyöllä. Kukas sitten hoitaa nuo pihahommat.
Pihahommilla tarkoitetaan ambulanssia, ruumisautoa ja kattoikkunallista violettia naisenkaatajamersua. Sekä muutamaa pakettivolkkaria.
No eipä ihan hirveästi kiinnosta, ehkä ne olisi romunkerääjän hommia. Pääsisi Mieskin vähemmällä ja ehtisi lomailemaan, nyt taitaa mennä koko loma pelkkään autonrassaukseen.
Kun nainen on työssä, on luonnollista, että hän hoitaa kotityöt, joihin luetaan edelleen kaikki yllämainitut asiat.
Kun mies on töissä, nainen hoitaa kotityöt.
Kun mies on lomalla, ja nainen töissä, miehen on luonnollista närkästyä siitä, että nainen kuvittelee hänen hoitavan edes osan kotitöistä. Mies sanoo, että voihan hän käväistä kaupassa ja laittaa jotain ruokaa ja sitten lukea kirjaa ja mennä pumppiin, Ja maata puolille päivin ja katsoa elokuvia keskiyöllä. Kukas sitten hoitaa nuo pihahommat.
Pihahommilla tarkoitetaan ambulanssia, ruumisautoa ja kattoikkunallista violettia naisenkaatajamersua. Sekä muutamaa pakettivolkkaria.
No eipä ihan hirveästi kiinnosta, ehkä ne olisi romunkerääjän hommia. Pääsisi Mieskin vähemmällä ja ehtisi lomailemaan, nyt taitaa mennä koko loma pelkkään autonrassaukseen.
perjantai 3. elokuuta 2012
Hengellistä
Olen tänään sillä tuulella. Katsoin yli-imelän rakkausdraaman " Rakkauden pilvitarha" ja jo alkoi ottaa päähän. Mahtavat maisemat ja näyttelijätkin ihan ok ( mm. Keanu Reeves ), mutta käsis oli ihan perseestä.Millähän ilveellä sitä meikäläinen pääsisi Hollywoodiin käsikirjoittamaan?
Vai olenko vain katkera? En ole, mutta siitäpä aasinsilta siihen, mitä Jeesus opetti kultaisessa käskyssään, jota Wikipediassa kultaiseksi säännöksi nimitetään. Näin se aika muuttuu. Eli mitä tahdotte ihmisten tekevän teille niin tehkää se myös heille.
Elokuvassa kaksi ohikulkijaa tapaavat junassa ja yhteensattumien kautta mies tekeytyy raskaana olevan naisen aviopuolisoksi. Toki suku vastustaa , isoisä hyväksyy mutta draamaa piisaa. Rakkaus voittaa kuitenkin kaiken ja he saavat toisensa ja suvun hyväksynnän.
No joo. Mistä se Jeesus sitten tähän putkahti? Ehkä siitä rakkaudesta? Tuliko se kultainen käsky siitä mieleen , kun on koko päivän kehoitellut perheenjäseniä tekemään sitä ja tätä ja vastaus on ollut että " smgkgnvjfvnjknnnöööhhh".?
Kaivoin esikoiselle lempikirjani hyllystä, Kathryn Hulmen Nunnan tarina. Sanoin, että riparilaisena voisi sen lukea, vaikutti minuun vahvasti samanikäisenä. Piti päästä Lourdesiinkin interreilillä. Hemmetin vaikuttavaa oli , ihmiset itkivät ja rukoilivat ja luola täynnä ihmeparannuksia kokeneiden kultalaattoja oli uskomaton. Eräs nunna vaati meitä jäämään messuun, mutta paikan hengellinen ilmapiiri oli niin syvä, niin voimakas, ettemme krapuloissamme kyenneet jäämään messuun, vaan meidän oli pakko poistua . Olisimme halunneet, mutta olimme heikkoja. Vedimme röökit ja jatkoimme matkaa.
Haluan kuitenkin joskus palata. Nyt olen riittävän vahva jäämään messuun.
Mutta siitä elokuvasta. Mieleen tuli idea, haluaisinko olla viininviljelijä? Saisikohan nyt mahdollisesti Etelä-Euroopasta edullisia viinitiloja? Ja kultaisesta käskystä sen verran, että mielestäni erittäin fiksusti sanottu juttu. Voisi jokainen miettiä tykönään.
Vai olenko vain katkera? En ole, mutta siitäpä aasinsilta siihen, mitä Jeesus opetti kultaisessa käskyssään, jota Wikipediassa kultaiseksi säännöksi nimitetään. Näin se aika muuttuu. Eli mitä tahdotte ihmisten tekevän teille niin tehkää se myös heille.
Elokuvassa kaksi ohikulkijaa tapaavat junassa ja yhteensattumien kautta mies tekeytyy raskaana olevan naisen aviopuolisoksi. Toki suku vastustaa , isoisä hyväksyy mutta draamaa piisaa. Rakkaus voittaa kuitenkin kaiken ja he saavat toisensa ja suvun hyväksynnän.
No joo. Mistä se Jeesus sitten tähän putkahti? Ehkä siitä rakkaudesta? Tuliko se kultainen käsky siitä mieleen , kun on koko päivän kehoitellut perheenjäseniä tekemään sitä ja tätä ja vastaus on ollut että " smgkgnvjfvnjknnnöööhhh".?
Kaivoin esikoiselle lempikirjani hyllystä, Kathryn Hulmen Nunnan tarina. Sanoin, että riparilaisena voisi sen lukea, vaikutti minuun vahvasti samanikäisenä. Piti päästä Lourdesiinkin interreilillä. Hemmetin vaikuttavaa oli , ihmiset itkivät ja rukoilivat ja luola täynnä ihmeparannuksia kokeneiden kultalaattoja oli uskomaton. Eräs nunna vaati meitä jäämään messuun, mutta paikan hengellinen ilmapiiri oli niin syvä, niin voimakas, ettemme krapuloissamme kyenneet jäämään messuun, vaan meidän oli pakko poistua . Olisimme halunneet, mutta olimme heikkoja. Vedimme röökit ja jatkoimme matkaa.
Haluan kuitenkin joskus palata. Nyt olen riittävän vahva jäämään messuun.
Mutta siitä elokuvasta. Mieleen tuli idea, haluaisinko olla viininviljelijä? Saisikohan nyt mahdollisesti Etelä-Euroopasta edullisia viinitiloja? Ja kultaisesta käskystä sen verran, että mielestäni erittäin fiksusti sanottu juttu. Voisi jokainen miettiä tykönään.
torstai 2. elokuuta 2012
Rokkimutsi?
Voisin ehkä ollakin. Missasin vain Pomon konsertin eilen, mutta pääsin kuuntelemaan Red Hot Chili Peppersejä parkkipaikalta. Kuskasin nimittäin tyttäreni ja hänen ystävänsä Tampereelle konserttiin.
Oli eniron tulostettu ajo-ohje. Navigaattorin käyttö opetettiin ja laite viritettiin valmiiksi.
Mielestäni kirjalliset ajo-ohjeet olivat kuitenkin niin selkeät, etten viitsinyt laittaa navia päälle. Ja vituks meni. Tosin kiersin vain vähän Teiskossa, mutta löysin hyvin Ratinan stadionin eikä esikoisen tarvinnut kuin kerran pyytää minua hillitsemään kielenkäyttöäni. Pari kertaa ajoin punaisia päin, sillä Audi on huono kiihtymään ja valot vaihtuivat tosi nopeasti.
Ongelma olikin sitten se, kuinka käytän aikaani puoli viidestä yhteentoista? Olin varannut muutaman kympin rahaa ja pari kirjaa. Kuvittelin, että saan auton kohtuullisen lähelle stadionia ja käyn siitä sitten vähän käppäilemässä Hämeenkadulla ja luen loppuillan autossa kirjaa.
Eipä löytynyt parkkipaikkaa. Aikani harkittua ajoin auton Tullintorin parkkihalliin ( INHOAN parkkihalleja ) ja lähdin sitten himmaamaan Tampereen aurinkoiseen iltaan. Pyörin useampaan kertaan stadionin lähellä ja juttelin yhdelle järjestysmiehelle, olisiko millään mahdollista tulla kymmenen aikaan postaamaan tuohon lähelle, no kyllähän se järjestyy, jos istut autossa ja omalla vastuulla ja niin pois päin.
Päästyäni pois parkkihallista ( eipä tietenkään toiminut ensimmäinen maksuautomaatti EIPÄ! ) ( ja ulostulo oli tietenkin jossain ihan kumman suunnassa TIETENKIN! )...pääsin linja-autoaseman parkkiin, jossa meinasin viimeisen tunnin viettää tytöjä odotellen. Naispuolinen järjestyksenvalvoja tuli tiukasti sanomaan, että nämä ovat bussipaikkoja, mene keskustaan siitä. Aiemmin näkemäni järjestysmies vastasi naiselliseen hymyyni että mene pikkuisen tuonne syrjemmälle.
Jep, siellä odottelin sitten puolitoista tuntia, kuuntelin bassonjylinää ja seurasin ihmisiä. Ei hullumpi tapa viettää kaunis kesäilta.
Tytöt olivat onnellisia ja hurmioituneita. Kotiinpaluu onnistui perkele ilman kirjallisia ohjeita ja ilman navia ( yritin kyllä saada sen päälle mutten osannutkaan. ) . Piti siis turvautua VAIN liikennemerkkeihin ja tienviittoihin sekä omaan logiikkaan. Onnistui, sillä liikenteessä oli herrasmiehiä, jotka antoivat minun sukkuloida kaistoilla, koska en ollut huomannut ajoissa ryhmittäytyä.
Ajoin kotiin ilman ongelmia. Huomasin, että paluureitti oli juuri se, jota puoliso ehdotti menoreitiksikin. Lyhin ja loogisin, enirosta piittaamatta. En ole vielä ihan varma, sanonko sen hänelle huomenna vai en.
Oli eniron tulostettu ajo-ohje. Navigaattorin käyttö opetettiin ja laite viritettiin valmiiksi.
Mielestäni kirjalliset ajo-ohjeet olivat kuitenkin niin selkeät, etten viitsinyt laittaa navia päälle. Ja vituks meni. Tosin kiersin vain vähän Teiskossa, mutta löysin hyvin Ratinan stadionin eikä esikoisen tarvinnut kuin kerran pyytää minua hillitsemään kielenkäyttöäni. Pari kertaa ajoin punaisia päin, sillä Audi on huono kiihtymään ja valot vaihtuivat tosi nopeasti.
Ongelma olikin sitten se, kuinka käytän aikaani puoli viidestä yhteentoista? Olin varannut muutaman kympin rahaa ja pari kirjaa. Kuvittelin, että saan auton kohtuullisen lähelle stadionia ja käyn siitä sitten vähän käppäilemässä Hämeenkadulla ja luen loppuillan autossa kirjaa.
Eipä löytynyt parkkipaikkaa. Aikani harkittua ajoin auton Tullintorin parkkihalliin ( INHOAN parkkihalleja ) ja lähdin sitten himmaamaan Tampereen aurinkoiseen iltaan. Pyörin useampaan kertaan stadionin lähellä ja juttelin yhdelle järjestysmiehelle, olisiko millään mahdollista tulla kymmenen aikaan postaamaan tuohon lähelle, no kyllähän se järjestyy, jos istut autossa ja omalla vastuulla ja niin pois päin.
Päästyäni pois parkkihallista ( eipä tietenkään toiminut ensimmäinen maksuautomaatti EIPÄ! ) ( ja ulostulo oli tietenkin jossain ihan kumman suunnassa TIETENKIN! )...pääsin linja-autoaseman parkkiin, jossa meinasin viimeisen tunnin viettää tytöjä odotellen. Naispuolinen järjestyksenvalvoja tuli tiukasti sanomaan, että nämä ovat bussipaikkoja, mene keskustaan siitä. Aiemmin näkemäni järjestysmies vastasi naiselliseen hymyyni että mene pikkuisen tuonne syrjemmälle.
Jep, siellä odottelin sitten puolitoista tuntia, kuuntelin bassonjylinää ja seurasin ihmisiä. Ei hullumpi tapa viettää kaunis kesäilta.
Tytöt olivat onnellisia ja hurmioituneita. Kotiinpaluu onnistui perkele ilman kirjallisia ohjeita ja ilman navia ( yritin kyllä saada sen päälle mutten osannutkaan. ) . Piti siis turvautua VAIN liikennemerkkeihin ja tienviittoihin sekä omaan logiikkaan. Onnistui, sillä liikenteessä oli herrasmiehiä, jotka antoivat minun sukkuloida kaistoilla, koska en ollut huomannut ajoissa ryhmittäytyä.
Ajoin kotiin ilman ongelmia. Huomasin, että paluureitti oli juuri se, jota puoliso ehdotti menoreitiksikin. Lyhin ja loogisin, enirosta piittaamatta. En ole vielä ihan varma, sanonko sen hänelle huomenna vai en.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
