Rokkimutsi?

Voisin ehkä ollakin. Missasin vain Pomon konsertin eilen, mutta pääsin kuuntelemaan Red Hot Chili Peppersejä parkkipaikalta. Kuskasin nimittäin tyttäreni ja hänen ystävänsä Tampereelle konserttiin.
Oli eniron tulostettu ajo-ohje. Navigaattorin käyttö opetettiin ja laite viritettiin valmiiksi.
Mielestäni kirjalliset ajo-ohjeet olivat kuitenkin niin selkeät, etten viitsinyt laittaa navia päälle. Ja vituks meni. Tosin kiersin vain vähän Teiskossa, mutta löysin hyvin Ratinan stadionin eikä esikoisen tarvinnut kuin kerran pyytää minua hillitsemään kielenkäyttöäni. Pari kertaa ajoin punaisia päin, sillä Audi on huono kiihtymään ja valot vaihtuivat tosi nopeasti.
Ongelma olikin sitten se, kuinka käytän aikaani puoli viidestä yhteentoista? Olin varannut muutaman kympin rahaa ja pari kirjaa. Kuvittelin, että saan auton kohtuullisen lähelle stadionia ja käyn siitä sitten vähän käppäilemässä Hämeenkadulla ja luen loppuillan autossa kirjaa.
Eipä löytynyt parkkipaikkaa. Aikani harkittua ajoin auton Tullintorin parkkihalliin ( INHOAN parkkihalleja ) ja lähdin sitten himmaamaan Tampereen aurinkoiseen iltaan. Pyörin useampaan kertaan stadionin lähellä ja juttelin yhdelle järjestysmiehelle, olisiko millään mahdollista tulla kymmenen aikaan postaamaan tuohon lähelle, no kyllähän se järjestyy, jos istut autossa ja omalla vastuulla ja niin pois päin.
Päästyäni pois parkkihallista ( eipä tietenkään toiminut ensimmäinen maksuautomaatti EIPÄ! )  ( ja ulostulo oli tietenkin jossain ihan kumman suunnassa TIETENKIN! )...pääsin linja-autoaseman parkkiin, jossa meinasin viimeisen tunnin viettää tytöjä odotellen. Naispuolinen järjestyksenvalvoja tuli tiukasti sanomaan, että nämä ovat bussipaikkoja, mene keskustaan siitä. Aiemmin näkemäni järjestysmies vastasi naiselliseen hymyyni että mene pikkuisen tuonne syrjemmälle.
Jep, siellä odottelin sitten puolitoista tuntia, kuuntelin bassonjylinää ja seurasin ihmisiä. Ei hullumpi tapa viettää kaunis kesäilta.
Tytöt olivat onnellisia ja hurmioituneita. Kotiinpaluu onnistui perkele ilman kirjallisia ohjeita ja ilman navia ( yritin kyllä saada sen päälle mutten osannutkaan. ) . Piti siis turvautua VAIN liikennemerkkeihin ja tienviittoihin sekä omaan logiikkaan. Onnistui, sillä liikenteessä oli herrasmiehiä, jotka antoivat minun sukkuloida kaistoilla, koska en ollut huomannut ajoissa ryhmittäytyä.
Ajoin kotiin ilman ongelmia. Huomasin, että paluureitti oli juuri se, jota puoliso ehdotti menoreitiksikin. Lyhin ja loogisin, enirosta piittaamatta. En ole vielä ihan varma, sanonko sen hänelle huomenna vai en.