Juhlahumua

Rakkaan esikoisen rippijuhlista on kulunut nyt viikko. Rippijuhlien varjolla minäkin sain potkua tekemisiini, tavallisia kesälomahommia kuten kitkemistä, maton-ja ikkunanpesua siivitti ajatus, että juhlissa kaiken on oltava tiptop. Tärkein asia, eli tarjoilupuoli, hoitui toki ulkoistetusti. On aivan upeaa, että yhden ihmisen ei tarvitse osata kaikkea: voidaan ostaa voileipäkakut ja täytekakut sellaiselta ihmiseltä, joka niitä osaa tehdä. Viinapannuakaan ei tarvinnut laittaa pöhisemään, skumpat ja mehut sai kaupasta.
Sen verran taivuin, että leivoin pari kuivakakkua. Puoliso on sitten urakoinut niiden kanssa viime viikolla, kohtapuoleen on molemmat syöty.
Eihän toki kukaan nurkkia tarkastellut, tai ikkunoita- puhumattakaan siitä, että olisi komeroihin kurkistanut ( ei edes se Iisalmen täti, hehhehhehhe). Mutta kuten sanoin, juhla oli mainiona tavoitteena, siisteyden suhteen. Ja edelleen on siistiä. Paitsi ne komerot, mutta paskat niistä. 
Mitä tulee itse juhlakaluun, mikä on mielestäni kohtalaisen typerä nimi juhlinnan kohteena olevalle viehättävälle neidolle, piti valmistautumista aavistuksen verran rajoittaa. Siis toki maksoin mekon ja kengät, ( ihana mekko, itselläni ei ole koskaan ollut mitään noin kallista, mutta hukkaan se olisi mennytkin), geelikynnet ja hiusvärin. Meikin ja kampauksen kohdalla jarrutin, ja neito hoiti ne sitten itsenäisesti ystäviensä avulla.
Maltan tuskin odottaa seuraavia juhlia!
Ei mutta oikeasti. Oli ihanaa, että sukulaiset ja ystävät tulivat käymään, isoset ja seurakunnan aikuiset. Mielestäni juhlan tärkein sanoma- olemme kokoontuneet yhteen koska välitämme toisistamme- toteutui.
Kiitos kaikille:)