tiistai 10. toukokuuta 2011

Äitienpäivästä vähän..

Eikös sen oikesti pitäisi olla isoäitienpäivä? Lapsenlapsethan vierailevat mummujen luona ja hoitavat lahjat ja kortit mummoilleen päivän kunniaksi. Itseohjautuvasti, vai mitä? Vai pitääkö äidin kenties hieman ohjeistaa?

Pikkumaista, okei. Ehdinhän minäkin sitten mummona. Eikä minulla ole MITÄÄN valittamista omista kullanmuruistani, sillä sain toiselta kimpun ruusuja synttärinä ( joka oli kaksi päivää ennen äitienpäivää ) ja toiselta kimpun äitienpäivänä. Ja kortin. Ja ihanan oravan puutarhaan.
Sain vielä mieheltäkin lahjan, joten en minä sitä...minulla on ihanat tyttäret ja kelpo mies. Mutta mennäänpä politiikkaan...

Olin tässä taannoin paikallisen -yhdistyksen kokouksessa, jossa eräs rouva valitti, että pitäisi saada muitakin ihmisiä mukaan vanhainkodin äitienpäivätervehdykseen. Oli ollut perinne jo kolmekymmentävuotta, mutta yksin ei jaksa...
Ilmoittauduin siinä välittömästi.
No, ohjelmaakin pitäisi kyllä saada.
Innostuen keksin, että voisin kysellä oppilailta ajatuksia äideistä ja mummuista, ja kehitellä siitä pienen jutun.
No, ennen on ollut niin, että on lausuttu muutama runo ja Eläkkeensaajien kuoro on sitten laulanut muutaman laulun. Ei siihen paljoa muuta mahdu. Soittoa tietysti...
En sitten siihen enää tarjonnut tytärtäni soittamaan, vaikka taitava huilisti onkin. Mennään vaan siten kun on ennenkin menty.
Menin kuitenkin paikalle,.Ensimmäisenä minulta kysyttiin, että olinko leiponut kakkuja. Ahaa, vai en. No minulle olisi kuitenkin pitänyt soittaa, että leivo. ( paska juttu. ) No, olenko valmistellut ohjelmaa? Ihan pokkana sanoin, että on minulla jos aikaa löytyy. Olin nimittäin oikeasti koonnut lasten ajatuksia äideistä ja mummoista, mutta valmistautunut siihen, ettei sellaisia ennenkään ollut esitetty.
Loppujen lopuksi olikin ihan hyvä, etten ollut leiponut, sillä paakkelsit oli tilattu paikallisesta leipomosta. Ohjelmaakin oli enemmän kuin tarpeeksi, runonlausuntaa, kuorolaulua ja yhteislaulua.
Olisihan se lasten ääni saattanut kirvoittaa muutaman hymyn, mutta perinteet ovat perinteitä. Eikä siinä mitään, sitä en vaan ymmärrä että siitä tehtiin numeroa. Mitä helvettiä minä siellä tein?
Esikoinen kuittasi kuitenkin taas päivän parhaimman. Tälläydyttyäni rimssuhameeseen, valkoiseen puseroon ja neuleboleroon , kuittasi tytär, että " asusi puolesta sulaudut hyvin vanhainkodin asukkaisiin".

Ei kommentteja: