Läksyjenteosta

Vaikka olenkin opettaja, jopa erityinen sellainen, en ole saanut lapsiani innostumaan läksyjen teosta. Kohtuullisen kireä on tunnelma useinkin, kun työ-ja koulupäivän jälkeen väännetään läksyjä keittiön pöydän äärellä, minä siinä samalla ruokaa tehden ja astianpesukonetta täytellen tai tyhjennellen...
Ei suju esikoisen murtoluvut ja jakolaskutkin ovat unohtuneet. Arvatkaapa vaan, onko minulla kärsivällisyyttä istua viereen piirtelemään murtolukukakkuja...ja onko esikoisella valmiutta ottaa neuvoja vastaan?
Kuopus veteli desimaaleja hihasta. Monisteen alareunaan piti muodostua järkevä lause , sillä oikea vastaus vastasi tiettyä kirjainta. Vastaukseksi tuli " TURPA MUTU SUUTARI". Jotain oli ilmeisesti mennyt pieleen.
Satuin ihan silkkaa uteliaisuuttani vilkaisemaan saman henkilön äidinkielen vihkoon. Läksynä oli ollut lukea asiateksti ahvenesta ja vastata kysymyksiin. Selitä seuraavat sanat: Kalakukko. " Kukon ja kalan risteytys. " Heittouistin. " istuin, joka lentää esim. kolarissa." Ja sitä rataa. Opettajan kannattaisi todellakin vilkaista noita läksyjä useammin.
Nimittäin esikoinen kirjoitti tiukasti tekstiä ruutuvihkoonsa. " Äiti, eiks ole hyvä, kuuntele! Hatut on semmosii asioita mitkä laitetaa päähän ja myssyt on melkee samanlaisii mut sellaisii pipon muotosii."
No joo, vastasin. Eikös ne päähineet voi sillai määritellä.

" hei äiti"...esikoinen sanoi, " tää on hissan läksy."

Matkalukemista

Pääsiäisvierailulta piti vielä ajaa kotiinkin, ja esikoinen halusi matkalukemista. Lupasin katsoa lähikauppojen ja ärrän lehtihyllyistä jotain .

Helpommin sanottu kuin tehty. Prinsessa-lehden tyyppiset ovat auttamatta liian pienille tarkoitettuja, puuhalehdet taaperoille ja lemmikkilehdetkin tylsiä. Niinpä katselinkin sovinnolla nuorille neideille tarkoitettuja lehtiä, joista Demi oli jo luettuna mukana. Se olisikin ollut lähes ainoa varteenotettava vaihtoehto, sillä siinä ei ollut järisyttäviä otsikoita. Kuten esimerkiksi: " 30 syytä, jotka tekevät naisesta säälittävän! Miehet listaavat . Hatha-joogalla iso o...( jotenkin näin se meni), Tissit! Mitä seksiunesi kertovat sinusta...jne .

On varmaan sanomattakin selvää, etten ostanut mitään.

Mutta se hatha-jooga alkoi kyllä kiinnostamaan...

Päiväunia, osat 1 ja 2 ja 3

Osa 1. Olisipa ihanaa, jos joskus tulisi siivottuun kotiin töitten jälkeen ja joku toinen olisi huolehtinut päivän ruuasta. Ei olisi sitä hermoilua ja kiroilua ja kukaan ei olisi väsynyt koulu-työpäivän jälkeen. Kissakin olisi osunut astiaansa. Vaaka näyttäisi -1,5 kg.

Osa 2. Aamu alkaisi siten, että lähtisimme kaikki kuitenkin tehtäviimme, tosin jokainen tekisi aamupalansa itsenäisesti eikä ketään tarvitsisi hoputtaa. Yöllä ei tietystikään olisi ollut pakkasta, ja alakerta olisi lämmin. Lapset pukeutuisivat reippaasti ja olisimme kaikki ajoissa - olisin levänneen seesteisen kaunis, ja valmistautunut työpäivääni...sekin sujuisi suunnitellusti ( hahahh- aika paksua...) ja iltapäivällä olisin rentoutuneen onnellinen siivoojan käytyä ja niin pois päin....rintaliivitkin olisivat hieman löysät, joten laihtumista olisi tapahtunut...

Osa 3, K-18. Aamulla herään siihen, että olen lomalla. Muu perhe on amerikkalaiseen tapaan leirillä, joten saan keittää aamukahvini itse. Olkoon menneeksi. Limusiini noutaa minut hoitolaan, jossa käyn läpi triathlonin: vartalonhoito, kasvohoito ja psyykkaus. Tämän jälkeen hoidetaan ulkoinen kauneus; kampaaja ja kosmetologi tekevät parhaansa, jotta näyttäisin kolmekymppiseltä. Stylisti on valinnut minulle edustavat vaatteet, jotta voisin tehdä parhaan vaikutuksen puolisooni, jonka tapaan pian hotellissa... hän on päässyt pakenemaan leiriltä.

Oijoi, viime hetkellä minulle ilmoitetaan, että puoliso ei ole läpäissyt kodinhoitosiivousosuutta. He ovat lähettäneet stuntmanin tilalle.

" Hello darling, I'll be your Man tonight. My name is Richard Gere".

Autoa ostamassa

Rahat on sitten lainattu "ei ihan uutta"autoa varten. Autolta vaaditaan seuraavanlaisia ominaisuuksia: mielellään tummansininen, tilava, 5-ovinen, ilmastoitu, toimiva cd-ja radio, ehjä ja siisti myös sisältä. Aluvanteet. Käynnistyy myös talvella ja on mukava ajo-ominaisuuksiltaan. 2000-luvun peli.

Minäkin olen istunut nettiauton sivuilla useampana iltana. Listasin useammankin vaihtoehdon, ja näytin Miehelle sitten valintojani. Automerkistä olemme aika samoilla linjoilla, mutta Miehelle ei Bora kelpaa. On kuulema liian pieni. Ylläolevien vaatimusten lisäksi Mies kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin kuin ajetut kilometrit, moottorin tilavuus, hevosvoimat ja jotain muutakin nippelitietoutta , esimerkiksi vuosimalliin liittyen ja varaosien saatavuuteen tms.

Kuinka ollakaan, vaihtoehdot hylättiin yksi toisensa jälkeen, ja jäljellä on nyt yksi, joka on kylläkin autoliikkeessä. Mies aikoi soitella siitä huomenna, mutta on hyvin epäileväisellä kannalla. Jotain mätäähän autossa täytyy olla, kun se myydään niin edullisesti...

Päivitys

Vaikka en ole kirjoittanut aikoihin, ei se tarkoita sitä, etten olisi ajatellut rakasta puutarhaani. Nyt talvella se on ollut kohtalaisen hautuautunut lumeen, vaikkakin vielä uuden vuoden aaton aikoihin " fiilistelimme" kasvihuoneessa. Tämä tarkoittaa sitä, että saunailtoina laitoimme lämmittimet ja kynttilät myös kasvihuoneeseen. Kelpasi siellä sitten istua ja tunnelmoida sen saunaoluen ajan.
Nyt on lunta tullut niin paljon, etten ole tietä kaivanut kasvihuoneelle asti.

Leikkokukissa tulppaanien aika alkaa kohta vaihtua esikkojen ajanjaksoon. Ennen joulua kuviossa ovat vahvasti mukana hyasintit, sitten neilikat ( tosin kestosuosikkejani: kestävät nimittäin maljakossa tosi pitkään ), sitten tulppaanit: rakastan niitä värejä. Nam! Mitä keväämmälle mennään, sitä vihreämpää kaikki alkaa olla. Ja keltaista! vaikkei keltainen kuulukaan varsinaisiin lempiväreihini, keväällä kuuluu olla keltaista. Ystäväni sanoi kerran, että jokaisen keittiössä tulisi olla jotain keltaista, vaikka edes keltainen tiskiharja. Se piristää.

Mutta ei puutarhuri ole ollut talviunessa, kenties vain pienessä horroksessa. Uusi penkki tulee perustaa vuosittain, ja kukkapenkin paikkakin on jo valmiina. Reunuksen teko on ollut vähän auki, voisiko sitä jo vaivata Rakentajaa valamaan sen niistä tiilistä, joita jäi kasvihuoneen lattiasta? Ja innostuisiko Rakentaja tekemään siihen keskelle sellaisen vaatimattoman suihkulähteen?

Nämä ovat sellaisia parisuhteeseen liittyviä juttuja, mutta ilmiselväähän on, että jokaisessa puutarhassa tulee olla vesipiste.

Mutta kaikki ajallaan. Sain kasvihuoneen , josta olin haaveillut. Olen siitä todella onnellinen. Mielestäni parasta puutarhuroinnissa on juuri se, että on kaikkea ihanaa, mistä voi haaveilla ja mitä voi suunnitella. Puutarha ei ole koskaan valmis.

Mikään ei ole niin ihanaa kuin hypistellä siemenpusseja. ( Haa! Ja en tarkoita nyt mitään kaksimielistä! )

Lomaterveisiä

Tämä kevät eletään tiettyjen etappien mukaisesti: hiihtoloman jälkeen on 13 viikkoa koulua, neljän viikon päästä on pääsiäisloma, siitä neljä viikkoa niin on helatorstai ja sitten vielä viimeinen rutistus ja kesäloma. Ministerit tai muut pölöt ovat siirtäneet koulun loppumispäivän kesäkuulle, 5.6. Ja maksimoidakseen opettajien kurimuksen, koulu alkaa jo 10.8. Eli lomaa onkin enää se 2 kuukautta. Toivottavasti painajaiset hellittävät ennen juhannusta.
Mutta älkää puhuko meille kolmen kuukauden kesälomista.
Ja mikä hiihtoloma tämäkin, kun lunta tulee taivaan täydeltä koko ajan? En ole edes viitsinyt mennä kokeilemaan, onko ladut ajettu. Tuskin. Jumpassa olen kyllä käynyt, ettei koko loma mene pelkästään sohvalla makoiluun.
Mutta onhan se surkeaa, että meikäläinen asettaa lomalle sellaisia paineita kuin komeroiden siivous tai järkevien artikkelien kirjoitus tai perusteellinen saunan pesu. Enkö muka ole oppinut, että lomalla kannattaa vain olla. Nukkua myöhään, urheilla ja rentoutua.
Upeaa olisi, jos joku MUU huolehtisi saunan pesuista ja komeroiden siivouksesta.
Mutta onneksi saa edes nukkua pitkään. Se on ihanaa!

Minua tarvitaan

Olen hyvin tarpeellinen ihminen. ( Niin tarpeellinen, etten ehdi eds blogia päivittämään.)
Lukija tietenkin ihmettelee, onko kyseessä kirjoittajan omat tarpeet vai onko kirjoittaja kenties jollekin toiselle tarpeellinen.
Kirjoittaja on käynyt omilla tarpeillaan ja kirjoittaa nimenomaan nyt siitä näkökulmasta, että sattuu olemaan äiti, puoliso ja jotain muutakin , joskus. Mutta aika vähän.

Pieni hetki muisteloille sallittakoon. Silloin, kun et päässyt yksin vessaan. Silloin, kun odotit miestä kotiin, jotta pääsisit suihkuun ( ja mies sanoi että mikset voi ottaa sitä mukaan? Sitteriin vaan ja pesukoneen päälle...) Okei, läsnäoloni oli kaivattua, minua tarvittiin. Ja tottapuhuen, olisin vieläkin valmis sen ihanuuden kokemiseen. Kun pulleat käsivarret kiertyvät kaulaan , kun pikkuinen nyrkki hamuaa etusormeani...

Kuitenkin taas tänään olen kummastellut näitä tarpeiden asettajia ja miettinyt niiden tärkeysjärjestystä. Minäpä kerron: 10-vuotias tyttäreni oli menossa tänään tapaturmasta aiheutuneen vamman leikkaukseen. Tarpeet: hän tarvitsee saattajaa. Työelämä tarvitsee opettajaa. No toki saatiin asia järjestettyä, ja työelämä saa pärjätä, vaikka lapsilta oli kuulunutkin kommenttia että mitenkä se Hansu nyt meidät jättää?

Kun istuin heräämössä ja katselin nukkuvaa tytärtäni, oloni oli todella rauhallinen ja onnellinen. Ei siksi, että hän nukkui, vaan siksi , että olin siinä, missä minun kuuluikin olla.

Yhteiskunnan vaatimusten mukaan läsnäoloni 10-vuotiaan lapseni luona on vähemmän tärkeää kuin palkkatyö, ja saankin huolehtia jälkikasvustani vain, jos haen palkatonta vapaata työstäni. Raja menee siinä 10-ikävuodessa. En lähde sitä spekuloimaan sen enempää, omistaan on huolehdittava, samaa mieltä. Mutta arvatkaapa vaan, huvittaako tehdä yhtään mitään "kehittämistyötä" työnantajan vaatimusten mukaan?NOT! ( selvennettäköön, että opettajalla ei ole tuntirajaa työssään, ja uudet lait ja asetukset sekä kaikenmaailmanhevonvitunhankkeet tuovat opettajille lisää työtä koko ajan ja siihen vaan todetaan, että SEHÄN KUULUU SUN TOIMENKUVAASI!)

Mutta siihen tarpeellisuuteen. Tänään olin tarpeellinen, kun hoidin sairaalakäynnin, kuljetukset, ruokailun, murtolukuläksyt, kissankusipellettien vaihdot, petivaatteiden vaihdot, juttelin siskon ja äidin kanssa puhelimessa, lääkitsin...puolisona olo jäi melkein nollille kun alkoi puhtaasti
jurppimaan. Melkein nollilla olo tarkoittaa sitä, että pesin puhtaita kalsareita, laitoin kuivia kaappiin, ostin toivottuja tuotteita kaupasta...mutta en laittanut iltapalaa.

Koko ajan jostain nyitään perkele. Mielestäni ideaalitilanne olisi sellainen, että tässä iässä oleva nainen ( siis parhaassa iässä:) saisi tehdä työtään,johon on kouluttautunut, saisi siinä arvostusta ja hyvää palkkaa. Saisi antaa perheelleen sen, mitä tämä tarvitsee: arkista huolenpitoa ja välillä vähän ekstraakin. Ilman mitään syyllisyydentunnetta..

Ja provisiona vähän omaa lomaa , siivouspalveluita ja kauneushoitoja.

Onko muka liikaa pyydetty?