Aikuisiän leikit ja harrastukset

Kehityspsykologiasta ovat tuttuja lasten leikkien kehittyminen rinnakkaisleikistä rakenteluleikkiin,  sääntöleikkeihin ja roolileikkeihin.  Aikuisiän leikit ovat vähemmin tutkittuja tai ne on verhottu harrastusten muotoon. Ihan selkeitä leikkejä on kuitenkin eroteltavissa myös aikuisten muka niin tärkeistä asioista.
Rinnakkaisleikkiä tapaa esimerkiksi leikkipuistoissa, joissa äidit touhuavat omien lapsiensa kanssa, vierekkäin samalla hiekkalaatikolla mutta täysin omaa jälkeläistään seuraten. Saatetaan jopa vertailla oman lapsen kehitystä toiseen, aviomiestä, huushollausta. Uskokaa tai älkää, tuo leikki saattaa kehittyä raadolliseksikin.Kuten rinnakkaisleikki taaperoilla, tosin hiekan sijaan saattaa lentää verbaalisia piikkejä.

Rakenteluleikissä palikat ovat jo suurempia ja koottavat lelut haastavampia.Tämä on usein miespuoleisten aikuisten mieleen, mikä onkaan hauskempaa kuin autojen tai huonekalujen kunnostus. Maata auton alla/ päällä/ sisällä  kyynärpäitä myöten öljyssä ja kasata jotain, jolla pääsee vielä liikkeellekin. Lapsuuden kuralätäkkömeininki ja mutavellissä läärääminen vaihtuvat vain moottoriöljyyn. Mustan naaman kirkastavat innosta loistavat silmät.

Naisilla tälläinen leikki, kotileikin jalostuneempi versio ilman sitä inhottavaa arkiaspektia on sisustus. Stailataan kotia, pihaa, mökkiä kuten pienemmät versiot nukkekotejaan . Valitettavaa on, jos miesten ja naisten leikit eivät kohtaa, naisen stailausta häiritsee miehen ( olemassaolo ) leikkien lieveilmiöt, kuten rakenteluleikin leviäminen asuintiloihin, rakentelussa käytettyjen vaatteiden tai työkalujen säilyttäminen esimerkiksi olohuoneen takan päällä.

Sääntö-ja roolileikkejä treenataan sitten työelämässä. Tässä vaiheessa leikkien kehitystä tulevat valitettavasti yhteiskunnan normit jo niin selkeästi tietoisuuteen, että ihan lekkeriksi on hankala heittää.  Joskus olisi hauskaa irroitella ja lähteä palaveriin prinsessamekkoon pukeutuneena.

Leikki on lapsen työtä. Aikuisetkin tarvitsevat sitä. Nykyään olisi suotavaa leikkiä enemmänkin, sillä leikkiessä sosiaaliset taidot kehittyvät. Ilman niitä ei elämässä pärjää, sillä vaikka virtuaalitodellisuus vie yhä enemmän aikaa, on se edelleen vain yksi osa elämää. Onneksi.

Mikä on tärkeää?

Mikä on elämässä tärkeää? Juuri nyt, kun täytän ensi viikolla 46 vuotta. Aika moni asia, okei, mutta tärkein on tietenkin oma perhe.
Tippa silmässä kuuntelin eilen illalla, kun tyttäret keskustelivat englanniksi keittiössä. Luulivat tietty etten ymmärrä :) No, toisella oli liian brittiläinen aksentti toisen mielestä, , mutta kuulosti niin hemmetin kivalta, kun juttelivat. Leppoisasti, tosin tuhoten samalla keksipaketin.  Ihania tyttäriä.
Puolisokin lämmitti mökin, kun valitin, että vaikka haluankin hoikistua, en halua jumpata jatkuvasti pitääkseni itseni lämpimänä sisätiloissa.
Siskoakin näin tänään, ja liikutuin kyyneliin saakka nähdessäni siskontytön kilpailemassa joukkuevoimistelun SM-kisoissa.

Että tärkeitä ovat.

Terveys toki on sellainen asia, että sitä osaa arvostaa vasta, jos se reistailee. Olen kapinoinut sitä asennetta vastaan, että kaikki olisi ihmisestä itsestään kiinni, tahdonvoimalla kun voi vaikuttaa kaikkeen. En hyväksy sitä edelleenkään,kai me olemme yksilöitä edelleenkin. Minäkin olen hyväkuntoinen ja reipas aina siihen asti, kunnes menen lääkäriin ja kuulen olevani lihava. Siinä meneekin sitten puoli vuotta pilalle , kun yritän laihduttaa ja sairastun kaikkiin mahdollisiin flunssiin  ihan vain siksi, että yritän laihduttaa.

Toimeentulo on tärkeää, ja sitä kuvittelisi, että tässä vaiheessa on uransa huipulla. Tutkailin juuri palkkakuittejani ja totesin, että neljä vuotta sitten sain enemmän palkkaa, vaikka nyt on ikälisät tapissa. Työhön liittyvät tehtävät ovat muuttuneet ja moninkertaistuneet, ja yritän vain roikkua siinä, mikä pitää minut kiinni opettajantyössä: oppilaskontakteissa.

Päivittäiset kontaktit oppilaitten kanssa, juttelut, huomioiminen oppitunneilla: tämän asian merkitys on kasvanut potenssiin kymmenen. Vain  oppilaat merkitsevät, sillä en voi tietää, mitä tapahtuu ensi vuonna , taloudelliset arvot sanelevat opetuksen tasoa ja sisältöjä . Pälli pysyy kasassa vain, jos keskittyy olennaiseen. Oppilaisiin.

Tässä iässä sitä haluaisi jo vähän ylellisyyttä elämäänsä, olisipa sairaan siistiä jos kerran kuukaudessa tulisi siivottuun kotiin. Haluaisin myös joskus mennä kauneushoitolaan ja ottaa kasvohoidon, taikka rakennekynnet. Olisipas mukavaa, jos olisi personal trainer, joka huolehtisi ruokavaliosta ja piiskaisi treenaamaan.

Mutta mutta, mitähän hän sanosi siitä, että kaivaudun sohvaan lauantaina, jo iltapäivällä. Ja roikun tietokoneella tai katselen ohjelmia tai luen kirjaa. Tankaten samalla kaloreita, välillä suolaista, välillä makeaa ja välillä helmeilevää.

Draamaa sen olla pitää

Olen hurahtanut nyt ihan virallisesti. Osallistuin parin päivän draamakasvatuskoulutukseen ja kouluttajana oli oikea alan virtuoosi. Opin kahdessa päivässä aivan huikeasti, itsestänikin. Niin paljon jäi vielä oppimatta, että olen päättänyt jatkokouluttautua alalle, tosin vain täydentääkseni omaa osaamistani. Hollywoodiin ei ole tarkoitus mennä, alkaa Richard Gerekin olla niin iäkäs että olkoot rauhassa.

Harjoittelimme tilan hahmottamista, erilaista liikehdintää ryhmässä ja yksin, kokeilimme tempon ja eleiden suuruuden/ pienuuden vaikutusta. Ketjunäytelmiä, äänenkäyttöä. Äänen resonanssia, lämmittelyharjoituksia, havainnointia. Mietimme palautteenannon tärkeyttä, kuinka äitelän yleiskiitoksen sijaan lapsi tarvitsisi sitä " feedforewardia", kouluttajan sanoin "seuraavan majakan" valojen sytyttämistä.

Tässä onkin mainio sauma kokeilla opitttua käytännössä, sillä koulussamme on tekeillä laulunäytelmä, jossa tällä kertaa vuorosanat ja näytelmät eivät ole niin hallitsevassa osassa, vaan kertomus soljuu erilaisten kohtausten ja musiikkikappaleiden mukaan . Äänentoistoa käytetään minimaalisesti, ja tänään kokeilimmekin näyttelijöiden kanssa äänen voimakkuuksia ja sitä, mistä se ääni oikein lähtee. Eräs oppilas kysyikin, tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy huutaa ne vuorosanani.

Ei missään nimessä, minä sanoin. Sinusta kyllä lähtee ääni, ja se lähtee vaivatta,ponnistelematta, kevyesti.

Kylmät väreet sai aikaan eräs poika, joka näytelmäharjoituksissa keskeytti hetkeksi pallonpotkimisen ja sanoi, että ääni jännästi värisee rintakehässä. Ja kun sitä ääntä sitten houkuteltiin ulos, sai poika aikaan nin kauniin äänen, että ei voi auttaa. Soololaulua taitaa pukata kaverille. Huikeaa!

Kokemuksia on the Road

Voitteko kuvitella tunteen, kun olet ryhmittäytynyt oikealle kaistalle ja alat kääntyä vihreän valon vaihtuessa ja vaihdekepistä kuuluu pamaus ja auto hyytyy siihen paikkaan, poikittain keskelle vilkasta risteystä pahimpaan ruuhka-aikaan?

Rauhoitut ja yrität vaihtaa vaihdetta uudelleen, kaasutat, mutta moottori vaan huutaa kierroksiaan. Ympärilläsi kaaos kasvaa, torvet soivat ja ihmiset katsovat vihaisina perkeleen akka, muropaketistako se on kortin saanut.

Hyppäät autosta, levittelet käsiäsi ja muodostat sanoja auttakaa nyt.

Näin kävi minulle eilen, onneksi eräs nuori mies auttoi ja saimme nopeasti auton tien reunaan, tosin se oli oikealle kääntyvien ryhmittäytymiskaistalla muttei sentään keskellä risteystä.

Hätävilkut päälle, kolmio tielle ja itse sekaan heilumaan. Soitto puolisolle, joka järjesti veljensä auttamaan.

Sen noin kahdenkymmenen minuutin aikana, jonka "ohjailin " liikennettä , ehdin nähdä monenlaisia reaktioita. Pääosin ihmiset hymyilivät, viisi autoilijaa kysyi, tarvitsenko apua . Yksi naapurimaastamme tullut maasturikuski näytti hyvin vihaiselta ja koukki kaasutellen viereiselle kaistalle ja joku parikymppinen toimeentulotuella elävä luuserikin kiroili ja levitteli käsiään vihaisena, vaihtaen sitten ykköselle ja kaasuttaen kumit vinkuen. Kukaan nainen ei ollut kiukkuisen näköinen, muutamat yli nelikymppiset miehet kyllä.( en ollut varmaan tarpeeksi nätti , muuten olisin saanut enemminkin apuja, luulisin - ensi kerralla heitänkin paidan pois )

Velimies hinasi auton pois risteyksestä ja siippa tuli hinaamaan kotiin saakka. Emma ja kaverinsa eivät ottaneet raskaasti sitä, että joutuivat lähtemään treeneistä hiukan aikaisemmin ja istumaan hieman hitaammassa kyydissä. Tälläisiä matkoja vartenhan on älypuhelimet.

Veikeä tapaus sattui siinä risteyksessä, kun velimies oli  autonsa takakontista hinausköyttä etsimässä. Vastaantulevalta kaistalta  , valoissa pysähdyksissä olevasta autosta joku mies  hyppäsi pois autostaan ja käväisi velimiehen autossa, avasi kuskin oven ja pamautti sen samantien kiinni. En ehtinyt kunnolla havaita mitä tapahtui, velimieskin oli vain kuullut oven pamahduksen. Mietin asiaa,   ja soitin sitten illalla kotoa että mitä olin nähnyt. ( En tohtinut aikaisemmin puhua, ajattelin että onneksi hän oli ottanut avaimet pois ). 50 euroa oli hävinnyt, liekö tuo varas ottanut . Ajatella, jos lompakko olisi ollut siinä etupenkillä, kuten mulla yleensä on.

Elikkä varoituksen sana kaikille, alkaa suuren maailman tyyli saapua tännekin. Pian ei täälläkään uskalla valoihin pysähtyä, kun siinä ollessa saattaa hävitä autosta renkaat alta.

Audissa oli muuten vetonivel ja vetoakseli rikki. Ja jos on asiavirheitä niin olkoot, näin minä asian ymmärsin.

Vinkkejä naistenpäivään

Jokaiselle miehiselle miehelle, jonka mielestä kukkapuskan tai muiden lahjojen antaminen on jonninjoutavaa. Eihän mieskään mitään rehuja tai pikkulahjoja kaipaa. Selänpesun ja kylmän oluen nyt saattaisi ymmärtää, jos nainen sellaisia haluaisi.

Aloita naistenpäivän tunnelman virittely heti aamulla töräyttämällä miehekäs, hyvinmuhinut pieru hyvän huomenen sijaan. Toivottavasti sinulla on ylläsi ne vanhat, elastisuuden menettäneet virttyneet kalsarisi .Levittele aamiastarvikkeet työtasolle valittaen samalla, ettei ole tummaa/ vaaleaa leipää eikä kinkkua/meetvurstia eikä suolakurkkuja. Vehnäsestä puhumattakaan.

Pieraise uudestaan.

Katoa aamiaisen jälkeen omiin hommiisi autotalliin. Nauti puuhastelun lomassa pari olutta ja käy auttelemassa naapurin Ranea/ Kakea/ Jaskaa ja ihmetelkää yhdessä miksei Ranen/ Kaken/ Jaskan moottorikelkka toimi. Tai ihan sama mitä ihmettelette.

Ole kuitenkin yhteistyökykyinen ja joustava, kun naisesi tiedustelee toiveitasi päivällisen suhteen. Pääasia että on perunaa.  Parin oluen jälkeen ruoka maittaa ja maha täynnä on mukava jopa pikkuisen kehaista naista. Kunnon pöperöt. Eikö vieläkään ole hammastikkuja?

Palaa hommiisi, voit toki kysäistä naiseltasi että eihän haittaa, jos vielä menen vähän tuunaamaan. Voit olla melko varma, ettei se todellakaan haittaa. Nainen avaa ikkunan mentyäsi, jotta öljyn haju hälvenisi, laittaa tuoksukynttilän palamaan ja ottaa lasillisen valkoviiniä.

Ihan vain naistenpäivän kunniaksi.

Illemmalla saunassa on hyvä purkaa pettymystään mieheen, joka raapii estoitta itseään naisen murehtiessa sitä, kuinka kauppiaat ja mainostajat luovat virheellisiä idyllejä ja kuinka inhottavan kaupallista on tehty esimerkiksi puolison ilahduttamisesta. Että tuntuu jotenkin kurjalta, kun mies ei nyt muistanut, että oli naistenpäivä. Vaikka nainen eilen siitä muistutti.

Mies siemaisee oluttaan, antaa sen valua hitaasti kurkkuun ja nauttii maltaan lempeästä mausta.Mitähän tuohon nyt sanoisi, ei viitsisi riitaakaan aloittaa ja nainen näyttää aika valmiilta sellaiseen.

" Kuule, kulta  , kun mä olen aina arvostanut sussa  just  sitä, ettet sä mene massojen mukana. Et sä ymmärrät , ettei mikään naistenpäivä tee naisesta yhtään sen tärkeämpää kuin se jo on. Mitä joku ruusukimppu todistaa? Olisitsä muka halunnut jonkin timanttisormuksen. Kyllä mä sulle ostaisin kaikki maailman timantit jos mulla olis rahaa. Ei se niin mene."

Saunan jälkeen voitkin sitten kruunata naistenpäivän sammumalla olohuoneen sohvalle. Jos haluat olla vähemmän raflaava, kömmi ajoissa sänkyyn . Muista kuitenkin haista pahalle ja kuorsata koko yö.

Vitutuslista

En nyt ole ihan varma, onko kyseinen sana suomea vai pelkkää alatyylistä kiroilua. Sanaa "vituttaa" käytetään kuitenkin puhekielessä yleisesti, se on useita asteita voimakkaampi kuin esim. sanat harmittaa tai ärsyttää. "Raivostuttaa" vastaa  voimakkuudeltaa vihaista, mutta vittuuntunut ihminen ei ole vihainen, vitutus on jotain jäytävämpää.( sitä paitsi jos "selfie" tai "alkaa tekemään" ovat suomea, niin "vituttaa" on silloin perusverbi ja "vitutus" substantiivi. ) 

Sitten aiheeseen. Tällä hetkellä olen hyvin kypsynyt ( en viitsi koko ajan hokea tuota v-sanaa ) pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin , kauppojen taustamusiikkiin ja mainoksiin sekä latujen tallaajiin.
Aloitetaan ensimmäisestä. Pankithan eivät ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia, vaikka niin asiakkaan annetaan joskus kokea. Että he ( siis pankkitoimihenkilöt ) nyt lainaavat asiakkaalle rahaa silkkaa humaanisuuttaan. Paskat. Muistakaa, että kaiken lainaamansa he lunastavat takaisin korkojen kanssa, palvelumaksuista puhumattakaan.
Sitäpaitsi asiakkaittensa rahojahan he kierrättävät. Nykypäivänä kun on pirun vaikeaa olla ilman pankkitiliä.
Se, mikä tässä toiminnassa nyt ottaa aivoon, on se, ettei pankkiasioita voi hoitaa ilman ajanvarausta. Pitäisi ehtiä konttoriin klo 10-13 välillä, jos haluaisi vaikkapa tallettaa rahaa pankkiin. Minun lapsuudessani lapsille jaettiin säästöpossuja ja säästämiseen kannustettiin, nyt katsotaan nenänvartta pitkin, jos läjäyttää kolikkopussinsa tiskiin. Eikä virkailija voi laskea säästöjä samantien, vaan ne pitää lähettää eteenpäin, tiettyyn konttoriin, jossa ne sitten lasketaan.

Halusin tässä lopettaa erään tilini, mutta se on vieläkin vaiheessa. Lähin konttori sijaitsee 45 km päässä Jyväskylässä, ja sinne pitäisi ehtiä klo 10-13 välillä. En ehtinyt joululomalla, seuraava mahdollisuus on hiihtolomalla. Tilin miinussaldo vaan kasvaa, kun pankki vie kuukausittain palvelumaksuja olemattomista palveluista.  

Vakuutusyhtiöt ovat myös kummallisia laitoksia. Kaikki korvaushakemukset tehdään netissä, virkailijat neuvovat ristiin ja asiakas saa odottaa korvauksiaan vaikka kuinka kauan. Tosin mainittakoon, että sekä Tapiolasta että Ifiltä olen saanut nopeaa palvelua.

Meikäläinen käy mielellään tutussa ruokakaupassa, josta olen tottunut ostamaan ne päivittäiset elintarvikkeet.  Jos ei satu olemaan selkeää kauppalistaa ja ajatukset vähän harhailevat, kauppojen taustamusiikki saa viimeisenkin punaisen langan häviämään päästä. Mietit siinä, että mitä mun pitikään ostaa, juuri kun olet saamaisillasi ajatuksesta kiinni -" kaksi vanhaa puuuta sateen pieksämää-"
ei helvetti- mitä mun pitikään ostaa?
Tai kävelet rauhassa ja suunnittelet juuri ottavasi- " kananmunat tarjouksessa, kaksi rasiaa vain kaksi euroa"- mitä mun pitikään ostaa? Kananmunia?
Joululaulut ovat niitä vihonviimeisiä. Menet markettiin ja renkutus iskee heti vastaan. Mitä mun pitikään ostaa? Ai niin, kaljaa.

Latujentallaajat ovat tämän kirjoitukseni viimeinen kohderyhmä. Paikallisella latupohjalla oli pari päivää sitten ajeltu myös mopolla. En ymmärrä, millaista sairasta tyydytystä saa ihminen, joka kävelee luistelu-uralla ( perinteisestä puhumattakaan ) keskellä uraa. Olen monena vuonna ajatellut, että pökkään itseni ihan vitulliseen vauhtiin ja hiihdän päälle. En ole vielä kehdannut, mutta voi olla, että sekin päivä koittaa. 

Siivouksesta

Pakkaset ovat saaneet minut syväjäähän, josta onneksi aloin tänään, sään lauhduttua, hieman sulaa.
Sainkin koko huushollin siivottua ja perusteellisesti sainkin. Tuuletin jopa vieraille varatut petivaatteet, syystä että niitä säilytetään yläkerran komerossa, jossa on myös pelti. Jonka armas siippani unohti avata kun taannoin teki tulia. Mellevä savunhaju tarttui petivaatteisiin hetkessä.

Imuri vetelee viimeisiään. Olen jo vuosia himoinnut akkukäyttöistä , johdotonta imuria. Onko nyt sen aika? Astianpesukone herjaa ja käynnistyy joka kymmenennellä yrityksellä. Lattiamopista on puolet jäljellä.

Siippa rakentelee hauturiaan pressutallissa ja ajatteli ääneen, että olisihan se mukavaa puuhastella hieman lämpimämmässä kuin -24 astetta. Alkusyksykin meni sateita pidellessä eikä projekti edistynyt lainkaan. Sanoi, että rakennuslämmitin olisi kyllä hieno juttu, sillä saisi pressutalliinkin nopeasti lämpöä. Puhetta on toki ollut uudenkin piharakennuksen tekemisestä, ihan oikeasta autotallista, mutta niin kauan kuin siippa ei itse tee asian eteen mitään, mennään rauhassa pressulinjalla.

Sanoin reteesti, että ostetaan sulle lämmitin. Lainattiin rahat matkasäästöistä ja mukavasti se lämmittää nyt puuhapajaa.

Kiroilin, että olisihan sille käyttöä täällä torpassakin. Paukkupakkasilla kämppä jäähtyy aika nopeasti ja ottaa päähän tulla töistä viileään taloon ja alkaa heti lämmittää. Hihat noessa jumalauta aina. Joka paikka täynnä pölyä ja puista tulevaa roskaa.

Mainitsen myös senkin, että kun on siivonnut ja laittanut paikat nätiksi, siippa kantaa olohuoneeseen motillisen halkoja lämpenemään.