Mitä meille kuuluu?

Lomat ovat loppuneet ja koulutyö käynnistynyt. Erinäisistä seikoista olen huomannut, että perheemme on siirtynyt eri vaiheeseen, kehityspisteeseen tai ihan mihin vain, viime vuoteen verrattuna. Näitä seikkoja ovat esimerkiksi äidin vapaa-ajan lisääntyminen, äidille ennen kuuluneiden kotitöiden aavistuksenomainen väheneminen, arkiaamujen helpottuminen, vanhempien kahdenkeskisen hereilläoloajan niukkeneminen, arvokeskustelujen lisääntyminen, uusien hankintojen ja tarpeiden jatkuva esilletulo sekä rahanmenon katastrofaalinen kasvu.

Meillä ei siis ole enää ihan pieniä lapsukaisia, vaan vähän isompia koululaisia.
Avaampa hieman noita yllämainittuja kohtia. Vapaa-aikani on siinä mielessä lisääntynyt, että nuorison harrastukset ovat vähentyneet: viuluharrastus ( 2 krt vko ) vaihtui tanssiin ( 1 krt vko ) .Huiluharrastus ( 2 krt vko ) tapahtuu koulun jälkeen, ei siis vaadi välttämättä kuskia. Kuntokeskus on melkein vieressä, joten sinne ehtii kymmenessä minuutissa, eivätkä minua kaipaa jumpan aikana ketkään.
Kotityöt ovat vähentyneet, sillä esikoinen siivoaa huoneensa itse, imuroikin ja vaihtaa lakanat. Pyykitkin kulkeutuvat nykyään pyykkikoriin, tai ainakin kodinhoitohuoneen lattialle. Kuopuksenkin huone pysyy siistinä, sillä lomalla tehdyn remontin jälkeen suurin osa leluista ja muusta ryönästä on lelukomerossa tai muuten vain lajiteltu kierrätykseen. Neidit vastaavat vielä pääsääntöisesti yläkerran aulan ja vessan siisteydestä tai siivottomuudesta.
Nii-in. Olen laskenut rimaa jonkin verran:)

Arkiaamuista sen verran, että yläkoululainen on meikannut jo itsensä, kun minä herään. Syönyt aamiaisen, ja pakannut laukkunsa. Vielä kun keittäisi minulle kahvit niin hienoa olisi...kuopustakaan ei tarvitse enää niin paljon hoputtaa. Hampaatkin peseytyvät.
Helppoa on, eikö.
Meillä vanhemmilla ei tosin paljon yhteistä aikaa ole, kun minä nukun, lähtee siippa töihin ja kun tulen jumpasta, hän on jo täydessä unessa. Mutta siihen olen tottunut. Eläkkeellä sitten pöllytetään peittoja...

Rahanmenosta sen verran, että kasvava nuori itsestään huolehtivainen ja trenditietoinen nuori nainen tarvitsee kaikkea jatkuvasti. Ja nelikymppinen nainen, okei vähän yli, tarvitsee yhä enenevässä määrin kaikenlaista turvatakseen kukkean olemuksensa. Lähes viisikymppinen mies tarvitsee kaikenlaista virikettä pysyäkseen kotitontilla, ( moottoripyörävaihe meni ohi...)Onneksi perheessä on kymmenenvuotias, jonka maailmankatsomus on sitä luokkaa, että rahat säästöön ja mukavat vaatteet päälle. Elämässä ei hötkyillä, vaan nukutaan aamulla mahdollisimman pitkään. Hän on omaksunut trendeistä muodikkaimman, slow-lifen, ihan itsestään.

Nukkumaanmenosta

Ihan totta. Amerikkalaisissa elokuvissa lapset käyvät kauniisti sanomassa vanhemmilleen hyvät yöt ja poistuvat sitten yläkertaan. Joissain nykyaikaisemmissa versioissa vanhemmat peittelevät lapset, ja sammuttavat sitten yövalon ja laittavat oven kiinni. Hyvää yötä.
Olen nyt kolmetoista vuotta tehnyt käytännön nukkumaanmenotutkimusta meidän perheessä, ja päätynyt seuraavaan tulokseen: Ensimmäisen ikävuoden aikana ei ollut niin väliä, mihin vuorokauden aikan Nukkumatti tuli, pääasia oli, että se hetkuttelun ja vatkuttelun ansiosta käväisi joskus. Seuraavien vuosien aikana, ns. taapero- vaihe, nukkumaan rauhoituttiin äidin tai isän läsnäollessa, silittelyyn tai lauluun. Meillä isän ollessa yö-aamu-päivä-ilta-vuorossa ei haitannut, vaikka nukahdettiin äidin viereen. Mutta milloinkaan ei laitettu sänkyyn ja sanottu että hyvää yötä. Piste.
Leikki-iässä nukkumaanmeno oli muistaakseni yhtä yksinkertaista, vaikka voi olla, että aika kultaa muistot. Iltasatu, iltalaulut ja jossain vaiheessa satukasettien kuuntelut. Tosin sängyn vieressä piti istua niinkauan ennenkuin uni tuli.
Mutta se tuli kuitenkin ennen omaa unta.
Nyt olen huomannut, että tämä nukkumaanmenotouhu alkaa olla ihan mahdotonta, ja tähän täytyy oikeasti kehittää jotain järkevää systeemiä. Iltapuuhat aloitellaan koululaisten kesken ( joista toinen illantorkku ja toinen illanVIRKKU ) periaatteessa puoliyhdeksän aikaan, siis noin arkielämässä..., siihen kuuluu siis iltapalat ja syömiset ja peseytymiset.
Mutta paskat, ei se niin vaan mene. Tiedättehän, että perheen aikuisten olisi suotavaa viettää joskus kahdenkeskistä aikaa? No, jos puoliso ajaa rekkaa aamuviidestä iltaseitsemään, Nukkumatti tavoittaa hänet pian iltauutisten aikaan. Viikonloppuisin yhteinen aika on parasta sovittaa aamukolmen ja -neljän välille ( ellein silloin ole kolmatta petikaveria). Syystä että:
" Menkäähän jo nukkumaan".
" Me laitetaan tää ovi kiinni, ettei elokuvan äänet häiritse teitä"
"Miksi sä siinä oven takana, ai et löydä laturia"
" Mene etsimään se laturi"
" Ai kasvukipuja, pakottaako jalkoja? Mä haen lääkettä."
"Ei se mitään, että unohdit ympänläksyn. Hoidetaan se aamulla."
" Ei kun mene nyt vaan omaan sänkyyn, tulet sitten yöllä jos heräät"

Kaiken säätämisen aikana saattaa olla niin, että komeampi puolisko nukahtaa. Sellaistahan elämä on.

Call McGyver

Ei ole ihan ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun pulmatilanne ratkeaa kutsumalla apuun McGyver-man. Lukija ymmärtänee, että tarkoitan nimenomaan sitä ihmemiestä, joka jakaa mm. vuoteen kanssani.

Sain viimeinkin aikaiseksi ryhtyä matonpesuun. Olin tyytyväinen, kun matonpesupaikka oli tyhjä, ei tarvitsisi keskustella kenenkään kanssa nimittäin. Olen joskus aika antisosiaalinen.
Ei ollut matonpesijöitä, mutta syykin selvisi pian. Ei tullut vettä.

Availin ja kokeilin kaikki hanat, kävin koskettelemassa pumppua, mutta ei. Soitin sitten siipalle, että pirauttele kaupungin puhelimeen, ehkä siellä joku huoltomies tietää jotain. Mulla oli niin vähän virtaa jäljellä, etten itse alkanut soittelemaan.

Sanomattakin selvää, ettei teknisen puolen/ kiinteistöhuollon jne osastoilla kukaan tiennyt mistään mitään. Mies sanoi, että tulee katsomaan. Katsoi ( varmaan ei olisi saanut ) , että releet olivat kunnossa ja virtaa tuli, kaikki ok. Painettakin piisasi. Naputteli sitten yhtä johtoa meisselin ( ei" meisselinsä") päällä ja johan alkoi toimia. Juu, kosketushäiriö. Koko hommaan meni noin viisi minuuttia.
Myöhemmin olivat kaupungilta soitelleet, että mahdollisesti joku, jolle asia ei virallisesti kuulunut, voisi käväistä paikalla. Mies sanoi, että kävin sitten itse. Matot on jo pesty.

Kesäksi kuntoon!

Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi ihmiset laihduttavat itseään kesäkuntoon. Tietenkin sen takia, etteivät sitten kesän aikana lihoisi niin paljon, lihoisivat vain takaisin entisiin mittoihinsa. Ja rapiat päälle.

Minäkin suunnittelin , että käyn ainakin viisi kertaa viikossa treenaamassa, ja päälle aamulenkit. Kesäkuun vielä sinnittelinkin, tosin aamulenillä taisin käydä vain kerran. Heinäkuussa olen lössähtänyt ja levinnyt kolmessa viikossa joka suuntaan. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä. Osasyynsä lienee mahtavilla hellekeleillä, ei ole jaksanut lähteä lenkille. Eikä ilmastoituun jumppasaliinkaan...
Grilliherkut eivät ole minun syntini, meillä grillataan aika vähän. En ole myöskään langennut uusiin perunoihin voilla höystettynä. Itse asiassa en mielestäni SYÖ kovinkaan paljon. Minun kalorini tulevat valitettavasti nesteiden muodossa. Keskioluesta, siideristä ja valkoviinistä.
Siippa lähtee elokuun alussa töihin. Aloitan silloin tiukan nenänvalkaisukuurin, ja jätän kaikki muut nesteet pois paitsi veden ja vissyn. Mitä luulette, tippuuko paino samoihin lukemiin kuin ennen lomaa? Tuskin. Saan sinnitellä koko alkusyksyn, että mahdun farkkuihini sitten kun niitä tarvitaan. Ja sitten onkin kohta jo joulu ja lomaakin on tiedossa kolmisen viikkoa...

Joulun jälkeen voikin sitten taas aloitella kesäkuntoon hivuttautumisen.

Ekologiaa

Kävimme eilen Linnanmäellä päiväkeikalla. Täältä Keski-Suomen periferiasta lähdimme kukonlaulun aikaan kohti pääkaupunkia, ja illalla sitten takaisin kotiin. Onneksi olimme Audin pyörien päällä, ilmastoidulla autolla matkanteko sujui mukavasti. Mitä nyt vähän jalat kangistuivat ja takamus puutui.
Lapset ovat kuitenkin tottuneet autossa istumiseen, eivätkä turhia valittele. Siksi voimmekin toteuttaa tälläisiä retkiä, ja ottaa vielä ystäviäkin mukaan.

Linnanmäen retkeä oli tuumailtu pitkään, ja kuopus oli valinnut vaattensakin jo viikkoa aikaisemmin. Erilaisia kampauksiakin oli kokeiltu, vaikka voinkin kuivasti todeta, että kampaus oli entinen ensimmäisen laitteen jälkeen...Lintsillä ei kuitenkaan tarvitse olla niin cool...

Esikoinen on käynyt Särkänniemen retkillä ja Linnanmäelläkin pari vuotta sitten kaikissa laitteissa, joten hänelle päivästä ei ollut tulossa niin järisyttävän ekstreemi kuin kuopukselle, joka nyt vasta oli ylittänyt maagisen 140 cm:n rajan. Hän kävi Linnanmäen sivuilla useaan otteeseen, ja suunnitteli jo paperillekin, milloin missäkin vempeleessä kävisi.

Paras kommentti tuli kuitenkin, kun kävelimme vesimyllyn ohi, ja mylly pyöritti hiljalleen solisevaa vettä. Kuopus pysähtyi, osoitti kylttiä ja sanoi: " Eis oo mahtavaa, kattokaa, eiks ole tosi upeaa?" Ihmettelin, että mikä laite ja missä. " Eikun äiti kato nyt, TUO!"
Myllyn vieressä oli suuri puinen kyltti, jossa luki: " Kaikkiin Linnanmäen laitteisiin tuotetaan energia vesivoimalla".
" Se just on siistiä", totesi kuopus. " Sehän ei saastuta luontoa, eihän?"

Ja sitten hyvällä omallatunnolla vuoristorataan. Ja rakettiin neljättä kertaa.

Kodinkoneista

Kirjotin tuossa hieman mankelista, eli se riittääkin tästä pyykkäyspuolesta. Nykynaisellahan on kunnon pesukoneet ja silitysraudat, kuivausrummuista puhumattakaan. En todellakaan kirjoita yhtään enempää tästä asiasta. Neljän ihmisen pyykit ovat aika pientä, joissain perheissä on porukkaa vielä enemmin...

Imuri. Suunnittelin, että kodinhengettären siivousvyöhön liitettävässä imurissa ei olisi johtoa. Miettikää: kun aamulla heräisi, kiinnittäisi vain sukkanauhoihinsa rikkaimurin, suihkepullon ja rätin. Vastaantulevat tahrat ja roskat eliminoidaan. Piste.

Miksi on niin hankalaa hommata järkevä siivoussysteemi? Miehellä on akkuporakone jokaiselle sormelle, ja kaikki muutkin laitteet. Siivous on jokapäiväistä. Miksi hitossa pitää aina erikseen roudata imuri ja moppi komerosta jne...

Ehkäpä ei pitäisi intoilla liikaa. Mutta siivota pitää. Olen ehdottomasti johdottomien siivousvälineiden kannattaja, ja aion ostaa itselleni johdottoman rikkaimurin viimeistään silloin, kun täytän 45. Siihen asti yritän pärjätä kuten monet naiset ennen minua: imuroin,moppaan. mäkätän.

Mutta oman lukunsa ansaitsee piha ja sen huollossa tarvittavat työkalut: nurmikonleikkuusta puiden leikkaamiseen. Ajoin tässä taannoin vahingossa ruohonleikkurin kiveen , ja yksi pyörä irtosi. Sen jälkeen homma onkin sujunut kolmipyöräisellä...

Joo-o. Elämä on. Tämä aihe on loputon, ja taidan päättää sen nyt. Onhan ilmiselvää, että tämä on korvien välissä...

Mankeli

Äitini pesi nyrkkipyykkiä.
Muistan, kun ammeessa oli monta ämpäriä kerrallaan likoamassa. Olin kuulemma kolmevuotiaana ollut mustasukkainen pikkusiskolle, koska hänen pyykkiään pestiin enemmin. Siksi olin kerran pissinyt housuun eteisessä. Ihan tarkoituksella.
Kävin äitini kanssa myös pyykkituvassa, siellä oli mankeli. Äiti vain syötti lakanat siihen ja minä katsoin hiljaa vieressä, kuinka tuli sileää. Lienee lapsuudesta juotunut mieltymykseni puhtaisiin lakanoihin: mikään ei ole niin ihanaa, kuin pujahtaa sileisiin, raikkaisiin lakanoihin!

Lakanafriikki olenkin ollut, vaikken osaa ihan armeijatyyliin pedatakaan. En siedä yhtään ainoaa roskaa tai ruttua lakanoissa, mutta silti ymmärrän inhimillisen sietokyvyn rajat: en siis vaadi itseltäni lakanoiden silittämistä. Ainoastaan tyynyliinat silitetään.

Lakanat vedettiin ennenmuinoin, kun oli joku piika, jonka kanssa ne voitiin vetää. Nyt, kun työssäkäyvä emäntä on omillaan, tarvittaisiin jokin vekotin, jonka kanssa lakanoiden sileäksi saaminen sujuisi helposti. Mister Mankeli!

Huokailin joskus sen perään, ja rullailin lakanoita kerälle ilman vetämistä tai mankelointia. Kyllä uni tuli ilmankin, täytyy myöntää.

Tässä pari viikkoa sitten siippa tuli kotiin innoissaan. Hänellä oli antaa minulle se, jota olin kauan aikaa toivonut. Mankeli! Ihan toimiva vielä, kunha siihen löytyisi vielä yksi osa. Tälläinen aarre oli ollut heitettynä anopin talon roskikseen, voitteko kuvitella? Onneksi puoliso oli korjannut sen talteen. Puuttuva osakin etsittiin myöhemmin.

Testasin mankelin tänään, koska en halunnut olla epäkiitollinen. Oli kasoittain silitettävää. Kokeilin tyynyliinojen kohdalla, mutta ei oikein toiminut. En kuitenkaan ajatellut vielä luovuttaa, kokeilen huomenna lakanoita. Ei siinä mitään, että kone pitää helvetillistä meteliä. Jos sileää tulee, niin antaa mennä vaan!