lauantai 7. elokuuta 2010

Nukkumaanmenosta

Ihan totta. Amerikkalaisissa elokuvissa lapset käyvät kauniisti sanomassa vanhemmilleen hyvät yöt ja poistuvat sitten yläkertaan. Joissain nykyaikaisemmissa versioissa vanhemmat peittelevät lapset, ja sammuttavat sitten yövalon ja laittavat oven kiinni. Hyvää yötä.
Olen nyt kolmetoista vuotta tehnyt käytännön nukkumaanmenotutkimusta meidän perheessä, ja päätynyt seuraavaan tulokseen: Ensimmäisen ikävuoden aikana ei ollut niin väliä, mihin vuorokauden aikan Nukkumatti tuli, pääasia oli, että se hetkuttelun ja vatkuttelun ansiosta käväisi joskus. Seuraavien vuosien aikana, ns. taapero- vaihe, nukkumaan rauhoituttiin äidin tai isän läsnäollessa, silittelyyn tai lauluun. Meillä isän ollessa yö-aamu-päivä-ilta-vuorossa ei haitannut, vaikka nukahdettiin äidin viereen. Mutta milloinkaan ei laitettu sänkyyn ja sanottu että hyvää yötä. Piste.
Leikki-iässä nukkumaanmeno oli muistaakseni yhtä yksinkertaista, vaikka voi olla, että aika kultaa muistot. Iltasatu, iltalaulut ja jossain vaiheessa satukasettien kuuntelut. Tosin sängyn vieressä piti istua niinkauan ennenkuin uni tuli.
Mutta se tuli kuitenkin ennen omaa unta.
Nyt olen huomannut, että tämä nukkumaanmenotouhu alkaa olla ihan mahdotonta, ja tähän täytyy oikeasti kehittää jotain järkevää systeemiä. Iltapuuhat aloitellaan koululaisten kesken ( joista toinen illantorkku ja toinen illanVIRKKU ) periaatteessa puoliyhdeksän aikaan, siis noin arkielämässä..., siihen kuuluu siis iltapalat ja syömiset ja peseytymiset.
Mutta paskat, ei se niin vaan mene. Tiedättehän, että perheen aikuisten olisi suotavaa viettää joskus kahdenkeskistä aikaa? No, jos puoliso ajaa rekkaa aamuviidestä iltaseitsemään, Nukkumatti tavoittaa hänet pian iltauutisten aikaan. Viikonloppuisin yhteinen aika on parasta sovittaa aamukolmen ja -neljän välille ( ellein silloin ole kolmatta petikaveria). Syystä että:
" Menkäähän jo nukkumaan".
" Me laitetaan tää ovi kiinni, ettei elokuvan äänet häiritse teitä"
"Miksi sä siinä oven takana, ai et löydä laturia"
" Mene etsimään se laturi"
" Ai kasvukipuja, pakottaako jalkoja? Mä haen lääkettä."
"Ei se mitään, että unohdit ympänläksyn. Hoidetaan se aamulla."
" Ei kun mene nyt vaan omaan sänkyyn, tulet sitten yöllä jos heräät"

Kaiken säätämisen aikana saattaa olla niin, että komeampi puolisko nukahtaa. Sellaistahan elämä on.

Ei kommentteja: