maanantai 18. lokakuuta 2010

Mukavaa museossa

Syyslomareissumme aloittajaisiksi ajoimme Helsinkiin serkkulaan. Matkaohjelmassa oli tarjolla leikin ja yhdessäolon lisäksi isommille neideille shoppailua Kampissa ja pienemmille käynti Kansallismuseossa, toiveiden mukaan. Luonnontieteellisessä museossa kävimme muutama vuosi sitten, Kansallismuseossa on käyty silloin, kun lapset olivat vielä TOOOSSI pieniä, joten uusintakierros oli tarpeen. Kukaan ei nimittäin muistanut edes nähneensä museota aiemmin.

Paras kerros oli ehdottomasti se ylin, johon oli tehty Suomen historian vaiheet " kokeilemalla"-näyttely. Sai tehdä palapelejä, pyörittää hallitsijoiden kuvat palikoista, arvailla sekä puu-että kangaslajeja, jauhaa jauhoja, kirnuta, rakentaa tiili- sekä hirsitaloa. Liukuhihnatyön kokeilu oli niin hauskaa, että neidit päättivät heittää haaveet akateemisesta urasta sikseen. Oli myös mukavaa leikkiä -50-luvun toimistossa ja naputella sellaiseen jännään juttuun . ( kirjoituskoneeseen siis. )

Pitkälti toista tuntia hurahti ylimmässä kerroksessa, ja siitä pienellä painostuksella laskeuduttiin alemmas. Kun neitejä kehoitettiin hieman hillitsemaan liikunnallista riemuaan portaikossa, ( ollaanhan sentään museossa ) tuli vastaukseksi toteamus " kai täällä saa silti hauskaa pitää? "

Museossa on hienosti vastattu ajan vaatimuksiin. Nykylapsikin huomasi ensimmäisenä näyttöpäätteen, jolla sai vaihtaa taustakuvia seinälle, kuvat vaihtelivat kalastuksesta kaskenpolttoon. Savupirtti oli tylsä, koska sinne ei saanut mennä sisälle.Maalaukset kirvoittivat mietteitä: " Tuo herra on aika väsyneen näköinen. " Niin, ehkäpä mallina oli on ollut väsyttävää? " No, tarkasti se väsymys on ainakin kuvattu..."
Meitä aikuisia nauratti ehkä liikaakin tyttärien eläytymiskyky, sillä he marssivat äärimmäisen juhlallisina sen salin läpi, jossa kuvattiin ristiretkiä ja taustalla soi harras kirkkomusiikki. Tosin piispa Henrikin puuveistoksen kohdalla he hiljenivät.
" Katso", kuiskasi Helsingin serkku.
" Se näyttää keskaria. "

Ei kommentteja: