Mokkula

Perheemme tietotekniikka- ynnä muuta vastaava päätti säästää aikaa ja rahaa vaihtamalla nettiyhteyden mokkulaan. Näin ollen vain yksi henkilö kerrallaan voi käyttää tietokonetta. Tämä selittääkin sen, miksi esimerkiksi blogini päivittäminen ei aina onnistu. En pääse koneelle.

Miten niin en muka pääse? Asenteestahan se on kiinni, herään vaan ajoissa niin varmaan kone on vapaa...eikä sillä kukaan yölläkään roiku. Kone on siis käytettävissä ainakin 17 tuntia vuorokaudessa, kyllä pitäisi ehtiä kirjoittaa vaikka romaani.

Minkä takia sitten usen käy niin, että viikonloppuisin, jolloin luovaa kirjoitusta saattaisi syntyä kevyemmin (kun on nauttinut tilkkasen tai pari), koneelle ei pääse? Näin se nimittäin menee:

Tuusailen lauantai aamupäivän, käyn asioilla, teen ruokaa, ja koko ajan siinä pörrätessä ajattelen, että ruuan jälkeen istahdan vähän surffailemaan ja nautin rauhassa jälkiruokalasillisen. Kun hommat on tehty, perhe ruokittu ja omaa aikaa .Teini luovuttaakin jo iltapäivällä mokkulan ja siirtyy sohvalle voicea katsomaan. Kirjaudun koneelle muistamatta sitä, että se on siipan puolella auki. Kirjaudun siis ulos ja siirryn siipan puolelle. Koneen tuumaillessa menen lastaamaan astianpesukoneen. Yritän klikata mozillaa. Internet ei aukea. Klikkailen viisi kertaa, soitan vähän pianoa. Nettiyhteys avautuu, mutta on törkeän hidas. Yhteys katkeaa, kone runksuttaa.
Täydennän lasini ja soittelen vähän pianoa. Vihdoin ja viimein raksutus loppuu, ilmeisesti meneillään oli jokin päivitys. Istun koneelle, päätän käväistä ensin facebookissa. Kirjaudun. Etusivu aukeaa samalla hetkellä, kun puoliso tulee pihahommista posket punaisina ja nenäkin vähän.
" hei, nyt taitaa olla jo mun vuoro! "

Luovaa tekstiä ei todellakaan synny tälläisessä tilanteessa. Niinpä siirryn suvereenisti soittelemaan pianoa.