lauantai 4. syyskuuta 2010

Häkävaroitin

Lämmityskausi alkaa taas pian. Ollaan tässä fiilistelytulia tehtykin jo pari kertaa. Meillähän ei ole televisiota olohuoneessa nimenomaan sen takia, että talvi-iltoina istuskellaan sitten takkatulta tuijotellen. Kesäisinhän istutaan tavernassa ja keväisin sekä syksyisin kasvihuoneessa.
Varaava takka on myös hyödyllinen. Meillä se lämmittää pääsääntöisesti sen verran, että aamuisin on vedettävä villasukat jalkaan ( yön pärjää siis ilman ).

No mutta. Toisen polven kaupunkilaisena en ole elävän tulen kanssa paljoa ollut tekemisissä, ja jonkinasteinen kunnioitus on tätä elementtiä kohtaan olemassa. Kynttilöiden kanssa on tullut sen verran savua, että olen nykyään tarkempi tulien suhteen. Pelkään myös sitä, että suljen pellin liian aikaisin, siksi kyttään etteivät hiilet hehku yhtään eikä ole olemassa minkäänlaista mahdollisutta sinisen liekin olemassaoloon.

Puoliso on sitten sitä mieltä, että pelti on suljettava sillä minuutilla, kun tuli sammuu ja hiilet hehkuvat vielä värisevän punaisina. Saunailtoina otetaan jopa lähtölaskentaa, hän tuijottaa tulipesää ja ampaisee rappuset ylös ja sulkee pesän HETI - se on tavallaan kilpailua siitä, saako parhaat lämmöt talteen ensimmäisellä sekunnilla. ( olen kuullut, että muillakin on tälläisia miehiä, liekö jokin miehinen juttu? )

Lukija varmaan arvaakin, että minua tälläinen otti päähän. Joskus olen "saanut päänsärkyäkin"- ihan varmaan häkää. Miehen mielestä hormi fuskaa ja häkämyrkytyksen todennäköisyys on olematon. Kissa ja hiiri peli jatkui, ja meikäläinen hermoili. ( Kävin joskus jopa salaa avaamassa peltiä...)

Sitten kävi työpaikalla myyntiedustaja, joka kaiken tarpeellisen ohessa möi myös häkävaroittimia. Ostin sellaisen, ja jo vain olen rauhoittunut. Sulkekoon pellin kun haluaa, häkävaroitin kyllä piippaa, jos olemme vaarassa.

Kesti kyllä aikansa tottua sen jatkuvaan vilkkuvaloon, jolla se ilmoittaa olevansa toimintakunnossa...

Ei kommentteja: