Neljä vapaapäivää edessä. Tänään siivosin hullun lailla ja urakan loputtua menin saunaan oluttölkin kera. Jalkoja särki ja pakotti. Ulkona oli tämän kevään lämpimin ja upein ilma. Ja minä raaputin kuivunutta kissanruokaa hellankupeesta.
Huvinsa kullakin. Meikälaisellä neuroosit. Pahimmista olen tosi kehityksen myötä päässyt irti: en enää kurkistele kaappeihin tai sängyn alle ennen nukkumaanmenoa. Tosin pakko myöntää se, että jos yöllä täytyy herätä vessaan, kiirehdin askeliani aika rapsakkaan sängyn kohdalla. Siis eihän sitä koskaan tiedä, jos sängyn alla ON joku...
Tänään jurppi taas se, että ei ehdi kuin vetäisemään pahimmat pinnat. Pyörittämään pari koneellista, pyykkikoneen pohjalle ei pääse. Jos ehtisikin joskus pyyhkimään pölyt kirjahyllystä.
Pölyt pois mutta paska jää...
Kesälomallehan en näitä hommia jätä.
Kaikki tietävät, että se on tuhoontuomittua: laitan valokuvat kansioihin, pesen ikkunat, siivoan komerot blaablaa..
Totuus on ( vaviskaa, lukijat, nyt se tulee..)
että yksi nainen ei ihan riitäkään kaikkeen.
Hyväksykäämme se totuus.
Jos teet pihahommia, kämppä on sekaisin.
Jos käyt ansiotyössä, perheesi saa joskus einesruokaa.
Pyykkikori on aina täynnä. , samoin silitettävien pino.
( silittäminen, mitä se on?)
Jos on jonkin osa-alueen hoitanut upeasti, toinen osa-aluen jää vähemmälle. Näin se vaan menee: jos leikit lastesi kanssa tai harrastat yhdessä heidän kanssaan, et välttämättä ehdi leipomaan tai laittamaan gourmetruokaa.
Entäs jos itse harrastat ( tiedämmehän kaikki sen, että nykynainen huolehtii kauneudestaan , kiinteydestään ja terveydestään...)
Hmm...miespuolinen työkaveri on kahden pienokaisen tuore isä. Toinen lapsi on noin kaksi vuotta ja toinen alle vuoden. Hän pohdiskeli taannoin, että milloin sitä periaatteessa ehtisi harrastaa, kun tuntuu, että kämppä on kaaoksessa ja ei ehdi eikä irtoa mihinkään.
Oi, minä siinä kokemuksen rintaäänellä sanoin että esikoinen on 13 ja kuopus 10; tänä vuonna olen ensimmäisen kerran ottanut säännöllisen jumppavuoron. Ja että se kaaos kestää.
Joka tapauksessa, päivääkään en vaihtaisi pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti