Helsinki on Suomen pääkaupunki. Isäni on syntynyt siellä, ja kertonut poikavuosiensa tarinoita Käpylän Olympiakylästä- rottajahdit yhteisessä käytössä olevissa käymälöissä jäivät mieleeni elävinä. Äitini opiskeli Kätilöopistolla, ja pienestä pitäen Helsingin reissut kuuluivat kesääni.
Suomenlinna, Linnanmäki, Kansallismuseo ja Luonnontieteellinen museo. Nuorena tyttönä vietin viikkoja mummun luona Kuninkaanmäessä. Luulin aina, että paikka oli saanut nimensä siitä, että joku kuningas oli asunut siellä. Mahtavilla kallioilla oli upeaa seikkailla serkkupoikien kanssa.
Aikuisena muutin välillisesti asumaan Helsinkiin. Pukinmäessä sitten seurustelin puolisoni kanssa, ja paikalliset pubit tulivat tutuiksi.
Mutta Helsinki on ainutlaatuinen. Aina kun käyn siellä, ja hengitän Helsingin ilmaa, saan jollain tavalla uutta virtaa ja energiaa. Olisin voinut tallailla pitempäänkin Helsingin katuja- itse asiassa pohdin jopa kaupunkilomaa puolison kanssa. Hittoako sitä kiertää maailmalla ennenkuin oma maa on tutkittu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti