Kesäksi kuntoon!

Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi ihmiset laihduttavat itseään kesäkuntoon. Tietenkin sen takia, etteivät sitten kesän aikana lihoisi niin paljon, lihoisivat vain takaisin entisiin mittoihinsa. Ja rapiat päälle.

Minäkin suunnittelin , että käyn ainakin viisi kertaa viikossa treenaamassa, ja päälle aamulenkit. Kesäkuun vielä sinnittelinkin, tosin aamulenillä taisin käydä vain kerran. Heinäkuussa olen lössähtänyt ja levinnyt kolmessa viikossa joka suuntaan. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä. Osasyynsä lienee mahtavilla hellekeleillä, ei ole jaksanut lähteä lenkille. Eikä ilmastoituun jumppasaliinkaan...
Grilliherkut eivät ole minun syntini, meillä grillataan aika vähän. En ole myöskään langennut uusiin perunoihin voilla höystettynä. Itse asiassa en mielestäni SYÖ kovinkaan paljon. Minun kalorini tulevat valitettavasti nesteiden muodossa. Keskioluesta, siideristä ja valkoviinistä.
Siippa lähtee elokuun alussa töihin. Aloitan silloin tiukan nenänvalkaisukuurin, ja jätän kaikki muut nesteet pois paitsi veden ja vissyn. Mitä luulette, tippuuko paino samoihin lukemiin kuin ennen lomaa? Tuskin. Saan sinnitellä koko alkusyksyn, että mahdun farkkuihini sitten kun niitä tarvitaan. Ja sitten onkin kohta jo joulu ja lomaakin on tiedossa kolmisen viikkoa...

Joulun jälkeen voikin sitten taas aloitella kesäkuntoon hivuttautumisen.

Ekologiaa

Kävimme eilen Linnanmäellä päiväkeikalla. Täältä Keski-Suomen periferiasta lähdimme kukonlaulun aikaan kohti pääkaupunkia, ja illalla sitten takaisin kotiin. Onneksi olimme Audin pyörien päällä, ilmastoidulla autolla matkanteko sujui mukavasti. Mitä nyt vähän jalat kangistuivat ja takamus puutui.
Lapset ovat kuitenkin tottuneet autossa istumiseen, eivätkä turhia valittele. Siksi voimmekin toteuttaa tälläisiä retkiä, ja ottaa vielä ystäviäkin mukaan.

Linnanmäen retkeä oli tuumailtu pitkään, ja kuopus oli valinnut vaattensakin jo viikkoa aikaisemmin. Erilaisia kampauksiakin oli kokeiltu, vaikka voinkin kuivasti todeta, että kampaus oli entinen ensimmäisen laitteen jälkeen...Lintsillä ei kuitenkaan tarvitse olla niin cool...

Esikoinen on käynyt Särkänniemen retkillä ja Linnanmäelläkin pari vuotta sitten kaikissa laitteissa, joten hänelle päivästä ei ollut tulossa niin järisyttävän ekstreemi kuin kuopukselle, joka nyt vasta oli ylittänyt maagisen 140 cm:n rajan. Hän kävi Linnanmäen sivuilla useaan otteeseen, ja suunnitteli jo paperillekin, milloin missäkin vempeleessä kävisi.

Paras kommentti tuli kuitenkin, kun kävelimme vesimyllyn ohi, ja mylly pyöritti hiljalleen solisevaa vettä. Kuopus pysähtyi, osoitti kylttiä ja sanoi: " Eis oo mahtavaa, kattokaa, eiks ole tosi upeaa?" Ihmettelin, että mikä laite ja missä. " Eikun äiti kato nyt, TUO!"
Myllyn vieressä oli suuri puinen kyltti, jossa luki: " Kaikkiin Linnanmäen laitteisiin tuotetaan energia vesivoimalla".
" Se just on siistiä", totesi kuopus. " Sehän ei saastuta luontoa, eihän?"

Ja sitten hyvällä omallatunnolla vuoristorataan. Ja rakettiin neljättä kertaa.

Kodinkoneista

Kirjotin tuossa hieman mankelista, eli se riittääkin tästä pyykkäyspuolesta. Nykynaisellahan on kunnon pesukoneet ja silitysraudat, kuivausrummuista puhumattakaan. En todellakaan kirjoita yhtään enempää tästä asiasta. Neljän ihmisen pyykit ovat aika pientä, joissain perheissä on porukkaa vielä enemmin...

Imuri. Suunnittelin, että kodinhengettären siivousvyöhön liitettävässä imurissa ei olisi johtoa. Miettikää: kun aamulla heräisi, kiinnittäisi vain sukkanauhoihinsa rikkaimurin, suihkepullon ja rätin. Vastaantulevat tahrat ja roskat eliminoidaan. Piste.

Miksi on niin hankalaa hommata järkevä siivoussysteemi? Miehellä on akkuporakone jokaiselle sormelle, ja kaikki muutkin laitteet. Siivous on jokapäiväistä. Miksi hitossa pitää aina erikseen roudata imuri ja moppi komerosta jne...

Ehkäpä ei pitäisi intoilla liikaa. Mutta siivota pitää. Olen ehdottomasti johdottomien siivousvälineiden kannattaja, ja aion ostaa itselleni johdottoman rikkaimurin viimeistään silloin, kun täytän 45. Siihen asti yritän pärjätä kuten monet naiset ennen minua: imuroin,moppaan. mäkätän.

Mutta oman lukunsa ansaitsee piha ja sen huollossa tarvittavat työkalut: nurmikonleikkuusta puiden leikkaamiseen. Ajoin tässä taannoin vahingossa ruohonleikkurin kiveen , ja yksi pyörä irtosi. Sen jälkeen homma onkin sujunut kolmipyöräisellä...

Joo-o. Elämä on. Tämä aihe on loputon, ja taidan päättää sen nyt. Onhan ilmiselvää, että tämä on korvien välissä...

Mankeli

Äitini pesi nyrkkipyykkiä.
Muistan, kun ammeessa oli monta ämpäriä kerrallaan likoamassa. Olin kuulemma kolmevuotiaana ollut mustasukkainen pikkusiskolle, koska hänen pyykkiään pestiin enemmin. Siksi olin kerran pissinyt housuun eteisessä. Ihan tarkoituksella.
Kävin äitini kanssa myös pyykkituvassa, siellä oli mankeli. Äiti vain syötti lakanat siihen ja minä katsoin hiljaa vieressä, kuinka tuli sileää. Lienee lapsuudesta juotunut mieltymykseni puhtaisiin lakanoihin: mikään ei ole niin ihanaa, kuin pujahtaa sileisiin, raikkaisiin lakanoihin!

Lakanafriikki olenkin ollut, vaikken osaa ihan armeijatyyliin pedatakaan. En siedä yhtään ainoaa roskaa tai ruttua lakanoissa, mutta silti ymmärrän inhimillisen sietokyvyn rajat: en siis vaadi itseltäni lakanoiden silittämistä. Ainoastaan tyynyliinat silitetään.

Lakanat vedettiin ennenmuinoin, kun oli joku piika, jonka kanssa ne voitiin vetää. Nyt, kun työssäkäyvä emäntä on omillaan, tarvittaisiin jokin vekotin, jonka kanssa lakanoiden sileäksi saaminen sujuisi helposti. Mister Mankeli!

Huokailin joskus sen perään, ja rullailin lakanoita kerälle ilman vetämistä tai mankelointia. Kyllä uni tuli ilmankin, täytyy myöntää.

Tässä pari viikkoa sitten siippa tuli kotiin innoissaan. Hänellä oli antaa minulle se, jota olin kauan aikaa toivonut. Mankeli! Ihan toimiva vielä, kunha siihen löytyisi vielä yksi osa. Tälläinen aarre oli ollut heitettynä anopin talon roskikseen, voitteko kuvitella? Onneksi puoliso oli korjannut sen talteen. Puuttuva osakin etsittiin myöhemmin.

Testasin mankelin tänään, koska en halunnut olla epäkiitollinen. Oli kasoittain silitettävää. Kokeilin tyynyliinojen kohdalla, mutta ei oikein toiminut. En kuitenkaan ajatellut vielä luovuttaa, kokeilen huomenna lakanoita. Ei siinä mitään, että kone pitää helvetillistä meteliä. Jos sileää tulee, niin antaa mennä vaan!

Kierrän veistä haavassa...

Ikääntyminen.
Tuo ihana tosiasia, joka mediassa kielletään. Tai myönnetään siinä mielessä, että se on vai tahdon asia , joka on voitettavissa. Osta vain oikeita tuotteita, syö vain oikeaa ravintoa. Kyllä se siitä...

Mistä sitä nyt aloittaisi. Saunakeskusteluissa keskusaihe on pyörinyt meikäläisen kehon ympärillä nyt jo parin viikon ajan. Tai parin viimeisen kuukauden tai vuoden ajan. Puolisolla on tyynen rauhalliset , miehiset mielipiteet. " Sitä laihtuu, jos kuluttaa enemmän kun syö." " Onhan sillä väliä, mitä sä syöt ja miten sä treenaat. Ja toisilla näyttää vaan lihakset kasvavan."

Hormonit, aineenvaihdunta, geenit. Mitäs niistä sitten? Ovatko nekin tahdonalaisia?
Kiukuttaa niin, ymmärrän kyllä etten ole enää parikymppinen neito, joka puoli päivää paastottuaan sai litteän vatsan. Nyt makkaroiden tilalle muodostuu lihakset..

Pitäisi kai oikeasti olla tyytyväinen. Ei ole selkävaivoja, ei ole mitään vaivoja. ( ei nyt lasketa tulehtunutta akillesjännettä, marssimurtumaa tai nivelrikkoa, nehän johtuvat urheilusta...)
Lääkärit sanoivat jo ennen 40-kympin etappia, että tarkkana saan olla, on kohonneet sokerit ja niin pois päin. Mitä helvettiä minä sitten valitan?

No sitä, että miksen minä voi syödä suklaata ja juoda valkoviiniä ja olla silti hoikka? Miksei tunnin treeni päivittäin riitä siihen, että voisin hyvällä omallatunnolla syödä myös leipää? Näin aluksi.

Yritin tässä taannoin lähestyä siippaa, joka oli niin lämpimän houkutteleva vällyjensä alla. Halasin hiukan ja suukotin. Mies hymyili vinosti ja sanoi: " älä viitsi, partasi kutittaa".

Mrrauuh!

Lomasuunnitelmia

Naiset ja miehet ovat erilaisia ja ajattelevat asioista eri tavoin. Jos elää parisuhteessa ja perheessä, joutuu aika ajoin muokkaamaan ajatuksiaan ja toimimaan kompromissinomaisesti.
No joo. Ajatus tähän kirjoitukseen lähti siitä, että aloitin lomani neljä päivää sitten. Varsinaisia matkasuunnitelmia ei ole, muita suunnitelmia kyllä , ja nurisinkin siitä siipalle saunanlauteilla.
Hänhän ei ottanut kantaa muihin suunnitelmiini, matkasuunnitelmiinkin vain tyynesti, että tekemistä on siinäkin, että saadaan joululoman reissuun rahat kokoon.

Nurisin lähinnä omista suunnitelmistani. Koska tällä tontilla pyörin suurimman osan ajastani, tekemättömät työt ovat silmien edessä koko ajan. Ruokkoamaton piha, voikukkapelto, lähmäiset ikkunat, törkyiset komerot. Pinttynyt lika paikoissa, joita moppi ei ole hipaissut.

Nyt lukijakin varmaan ymmärtää, että omat suunnitelmani koskivat juuri tätä tekemättömien asioiden listaa. Ja onhan siinä aihetta valitukseen, mikä helvetin loma se silloin on, jos vaan kotona pyörii ja puunaa?

Miesnäkökulmalla oli mielipiteensä lomasta, hänestä jo se, ettei joudu menemään töihin , on lomaa. Mutta naisilla , ainakin minulla, koti on toinen työpaikka, ja lomaa tarvitsisi myös pyykkäyksestä, ruuanlaitosta ja siivouksesta. Yritin ehdottaa, että pitäisimme koko perheen siivouspäivän loman alkajaisiksi, putsaisimme neljästään koko huushollin. Ajatus ei saanut vastakaikua nuorisolta eikä puolisoltakaan, hänhän vastaa YKSIN varaston siivosta tai siisteydestä - eikö siinä ole yhdelle miehelle savottaa?

Tein sitten suunnitelman, että teen kaikki paskahommat alta pois heti. Siivoan keittiön kaapit, pesen ikkunat, siivoan lelukomeron ja ihmekomeron. Vien ylimääräisen ryönän kirpparille.

Lelukomerosta tuli jätesäkillinen roskaa ja pari laatikollista kirpparille. Muut asiat ovat vielä listalla, sillä täytyyhän tässä lomalla ehtiä lukemaankin ja kuntoilemaan. Ja pitämään yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.
Ja se menestysromaanikin on vielä kirjoittamatta.

Mikä maksaa?

Jestas että joskus osaa ottaa päähän ihmiset, jotka hidastelevat. Automaatilla, tankatessa, liikennevaloissa, missä vaan...

Jyväskylässä tässä taannoin pankkiautomaatilla oli rouvaihminen, joka automaatille päästyään alkoi kaivaa käsilaukkuaan. Sitten, kun hän oli löytänyt sieltä rahakukkaronsa, hän etsi korttiaan. Sitten laitettiin lasit. Ja näppäiltiin tunnusluku, kunhan oli ensin pohdittu, minne se kortti tungetaan.
Ja koko ajan jono kasvaa.
Nostotapahtuma sujui yllättävän nopsaan, ja sen jälkeen katsottiinkin tarkkaan, että kortti laitettiin oikeaan lokoseen kukkarossa. Ja kukkaro oikeaan lokeroon käsilaukussa. Ja silmalasit koteloon ja käsilaukkuun. Kiirehtimättä.

Joskus kohdalle sattuu samanlaisia pohdiskelijoita bensa-automatilla. Jestas että osaa ottaa päähän, kun joku oikein tuusailee .Ajaa tankille, kaivelee laukkuaan ja korttiaan, miettii rauhassa että mikäs kortti ja minne sen työnnän, näppäilee HARKITUSTI, avaa bensatankin luukun hitaasti, ASETTELEE korkin , tankkaa, kiertää korkin paikalleen, hakee kuitin ja vielä senkin jälkeen hidastelee , kun laittelee kortin lompakkoon ja lompakon laukkuun ja turvavyöt ja kaikki...

Täytynee lopettaa tämän aiheen pohdiskelu , sillä otsasuoni alkoi pahasti tykyttää. Asennevammaa, ehkä. Nyt menen saunaan...