Minä olen puolen vuoden sisällä käväissyt Berliinissä, Rodoksella ja Teneriffalla. Laitan tähän juttuun lyhyet kuvaukset reissuista, muutaman kuvan kera. Lopuksi haaveilen muutamasta uudesta reissusta , jotta saatte nauraa.
Heinäkuussa reissasimme kuopuksen kanssa Rodokselle viikoksi. Ja oli lämmintä. Snorklailimme, bongasimme kissoja, ihastelimme Vanhankaupungin tunnelmaa. Paluulennolla itku nousi kurkkuun, mitä olikaan edessä.
Kaikenkaikkiaan reissu sujui erinomaisesti ja oli niin helppoa. Kun oli lämmintä, wifi, sipsejä ja äipälle sopivasti viiniä. Kyllä kelpasi kaskaitten konserttia kuunnella.
Seuraava reissu oli se paljon haaveiltu 20-vuotis häämatka, jonka päädyin tekemään sisareni kanssa Berliiniin. Menimme eri lennoilla, mutta onnistuin itse vaihtamaan lentoa Riikassa, ja löytämään hotellille muutaman ylimääräisen kävelykierroksen jälkeen. Me jopa teimme treffit yhdelle terassille Alexanderplatzin läheisyyteen ja sisko löysi sinne suoriltaan. Ravasimme nähtävyyksissä , shoppailimme, hassuttelimme. Peli-ihmisenä sisko jahtasi Pokemoneja ja pelasi Pena-bingoa. Älysin siis lopettaa siipasta puhumisen kun kuului "bingo".
( Lukijoille välihuomautuksena, tuo kuvan lisääminen ylitti ilmeisesti tietoteknisen kapasiteettini, koska tekstiasetukset muuttuivat jotenkin. Yrittäkää kestää, minua ärsyttää )
Kolmas reissu tehtiin jouluna Teneriffalle, mukana olivat tyttäret ja esikoisen kihlattu. Erorahojenhan oli tarkoitus hyvittää se, että jouduin jättämään kotini ja puutarhani ja avioliittoni, joten surutta maksoin all inclusiven, Teiden reissun, Loro Parquen ja vesipuiston. Lämpöä riitti tälläkin kertaa, vaikka tuulista oli kyllä. Minä vaan niin tykkäsin ja olihan meillä ihan mahtavan mukavaa.
Yläkuva on kauppakeskuksesta, josta tyttäret bongasivat asiaankuuluvan paidan. Oli muuten väärä valinta tuo mekko. Kaikki muut olivat timmeissä leggareissa, korkkareissa ja muuten vaan tyylikkäämpiä. Tuo mekko päälläni tunsin oloni tosiaan ufoksi. Viimeinen kuva on Teideltä, jossa lauloin Sound of Musicia.
Mutta nyt päästään asiaan. Dinkkunainen haluaa reissata ja on bongannut muutaman kelpo uroon, joiden kanssa on reissuja suunnitteilla. Ja taasen pyydän kiinnittämään huomiota näiden kuvitteellisuuteen.
1. Sienimetsässä dinkkunainen törmää varsinaiseen erä-Jormaan, joka kuitenkin osoittautuu eksyneeksi suunnistajaksi. Tämän kanssa tarinoidessa sammalet pöllyävät ja sovitaan, että katsotaan, josko Välimeren risteilyllä tutustuttaisiin toisiimme paremmin. Dinkkunainen ei ole tyhmä ja maksaa vaan oman osuutensa matkasta. Lähtöpäivänä tulee tekstiviesti, jossa erä-Jorma kertoo eksyneensä ja olevansa Oulun terminaalissa Helsingin sijaan. Dinkkunainen jatkaa matkaansa yksin eikä harmittele. Laivan kapteeni osoittautuu erinomaisen kestäväksi kaveriksi kaikissa suhteissa, joten vaikka Dinkkunainen ei yhtään satamaa näe, risteily on kuitenkin erittäin antoisa.
2. Hiihtoladulla Dinkkunainen kiinnittää huomiota varsinaiseen Alfa-urokseen, joka kiharat huurteessa hiihtää parikin kertaa Dinkkunaisen ohi vitosen lenkillä. Dinkkunainen kokeilee naisellisuuden vaikutusta ja on kaatuvinaan. Alfa-Uros hiihtää ohi, mutta kolmannella kierroksella hänen on pakko reagoida Dinkkunaisen ulinaan. Mies kantaa naisen laavulle, jossa sytyttää tulet ja huomaakin, kuinka jumalaisen kaunis Dinkkunainen on. Rakkaus syttyy ja jo seuraavalla viikolla Dinkkunainen on ottanut palkatonta vapaata ja lähtenyt Alfa-Uroksen mukana Pohjois-Italiaan, josta tämä oli kotoisin.
Tosin ei mene viikkoakaan, kun Dinkkunainen on palannut kotiinsa erittäin harmistuneena. Mistäpä hän olisi voinut tietää, että Alfa-Uroksella oli kotonaan vaimo ja seitsemän lasta, ja vain kotiapulaisen paikka täytettävänä?
3. Nyt olan varuillani, päättää Dinkkunainen. Haluan tasaveroisen, fiksun miehen, jonka kanssa on kiva reissata. Hän tapaakin kirjastossa miehen, joka selailee karttakirjoja ja matkaoppaita innostuneena. Siitähän juttua syntyy, kirjaston hyllyjen lomassa on seksikästä kuiskailla. Kuinka ollakaan, pian ollaan jo edetty kielisuudelmiin ja muutaman kuukauden päästä seisotaan turvatarkastuksessa käsi kädessä. " Ihanaa", kuiskaa Mies. "Malediivit ja sinä."
Sitten Mies rykäisee hermostuneena. " Kulta, ethän pahastu, että kutsuin mukaan äitini? Hän ei ole koskaan päässyt näin pitkälle matkalle. Ja niin, myös lapseni tulevat mukaan, kai sen mainitsin? Tuollahan he tulevatkin, Matti, Maija, Miina ja Manu."
Dinkkunainen on koulunsa käynyt. Tietää, että lisää on tulossa. Tämä olikin liian hyvää ollakseen totta.
" Niin, ja tämä on golf-kaverini Jaska. Hän on pahasti alkoholisoitunut, mutta pelaa ihan saatanan hyvin golfia. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti