Retkiä Pargasta, Meteora ja Acheron-joki

Olimme viikon Pargassa, ja retkiä oli tarjolla todella paljon. Tällä kertaa en pakottanut ketään yhtään minnekään, vaan annoin retkiohjelman luettavaksi ja sanoin, että valitkaa.

Viikko on tosiaan lyhyt aika, varsinkin kun tyttärien suurin tavoite oli ruskettua ja lepäillä. Edellisillä reissuilla olemme veneilleet aika paljon, ja veneretket eivät innostaneet. Itse olisin mainiosti voinut lähteä saarihyppelylle Joonianmerelle ja käväistä mm. Ithakassa. Sehän on Odysseuksen kotisaari.

Albania olisi kiinnostanut, mutta ajanpuutteen ja tiukan retkiaikataulun ( vitsit, olis pitänyt herätä aikaisin ! ) se jätettiin pois. Minä lähdin yksin Tjäreborgin retkelle Meteoraan muun perheen jäädessä Pargaan.

Meteoraan lähdettiin ennen aamuseitsemää. Matkasimme upeiden maisemien halki, harmi, kun en enää muista oppaan kertomia juttuja mm. tiestä, sen silloista ja tunneleista. Opas kertoili asioista kevyesti, muttei onneksi puhunut koko aikaa. Näin maisemista sai nautiskella ihan rauhassa.

Meteoran kalliomuodostelmat ovat edelleenkin geologinen arvoitus, ja 600m korkeudessa olevat luostarit tekevät niistä vielä huikeampia. Meteora on Unescon suojelukohde.

Tätä retkeä suosittelen kaikille, tosin perheen pienemmille retki voi olla turhan raskas. Palasimme illalla n. klo 20 Pargaan.

Koko perheen voimin teimme retken Acheron-joelle. Sitä ennen pysähdyttiin Nekromanteion raunioilla, jossa kuoleman oraakkeli oli ennustuksiaan kehitellyt. Kapeita portaita pitkin laskeuduttiin maan alle, jossa sijaitsi Manalan portti. No, eiväthän ne kiviset rauniot niin kiinnostavia ole, mutta legendat ja myytit toki innostavat.

Acheron- joessa jumalatar Thetis kastoi poikansa Akilleksen tehdäkseen hänestä haavoittumattoman. Kantapää, josta Thetis piti kiinni, ei kastunut. Troijan sodan aikana Akilleen kantapäähän osui nuoli, ja hän kuoli, tästä sai alkunsa sanonta Akilleen kantapää.

Acheron- joen vesi oli kirkasta ja kylmää, ei tosin suomalaista järvivettä kylmempää. Uimakengät olivat lähes välttämättömät ( niitäkin sai Pargasta huomattavan erihintaisia, hotellimme lähellä olevista minimarketeista kauimmaisin oli edullisin, Valtoksen rannalla tai Acheron-joella uimakengät maksoivat melkein puolet enemmän.)

Joen lähettyvillä oli tarjolla mm. ratsastusta. Retki oli puolipäiväretki, jonne voi helposti ottaa koko perheen mukaan. Joessa pystyi kahlailemaan oman makunsa mukaan, joko jäämällä alkupäähän tai menemällä pitkälle , jossa vesi ylettyi yli kainaloihin. Sukeltaminen takasi ikuisen nuoruuden.

Toisessa kuvassa kirjoittaja on Manalan porteilla.

Kävimme myös Pargan korkeimmalla kohdalla, Ali Pashan linnoituksella. Niistä valloituskuvioista sen enempää, hienot olivat maisemat, hiton isoja heinäsirkkoja ja sen verran veikeä maasto, että mietin, paljonkohan siellä lienee käärmeitä. Kivalla minijunalla sinne pääsi, juna lähtee satamasta pari kertaa päivässä ja retki taisi kestää parisen tuntia.

  Ps. klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.