lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tahtoo oman piirongin!

Olen jokunen vuosi sitten kirjoittanut omasta huoneesta. En ymmärrä, miksi rakentamisvaiheessa ei huomioida sitä asiaa, että jokaisella perheenjäsenellä voisi olla oma huone.
Koska minulla ei sitä ole talviaikaan ( kesällä on kasvihuone, se on melkein sama), keksin tässä viime viikolla että minäpä haluan oman klaffipiirongin!
Sellaisen kun mummulla oli, tummaa puuta ja simppeli malli, ei mitään koukeroita. Ei myöskään Ikeaa, sillä sen piirongin paikka tulee olemaan olohuoneessa, muualla ei ole tilaa.

Mitä minä piirongilla? Läppäri pysyy kannen alla piilossa, kannen voi avata kun pitää kirjoitella. Pikkuisissa laatikoissa ovat minun omat sievät lyijykynäni ja muut tärkeät tavarani järjestyksessä.
Vetolaatikoissa säilytän korujani ja papereitani.
Jos minulla ei riitä laitettavaa kaikkiin vetolaatikoihin, ne pysyvät tyhjinä.
Nimittäin YHTÄÄN ainoata työkalua tai jonkin koneen osaa tai mutteria tms ei tule lähellekään minun piironkiani.
Miksi? No minäpä kerron. Meillä on eteisessä lipasto, aulassa senkki, keittiössä vanha kaappi ja työhuoneessa kirjoituspöytä.
Lipaston ja senkin kaapit ovat pullollaan jotain maskuliinista roinaa. Työhuoneen kirjoituspöydän laatikot täynnä tietoteknisiä osia. Keittiön astiakaapin alaosa on askartelujuttuja, mutta pikkulaatikoista löytyy nippelia ja nappelia aina passeista rullamittaan.
Ja kaverilla on käytössään myös piharakennus.

Kai minä sen piirongin ansaitsen?

Ei kommentteja: