Unelmia!!

Miten pidetään juna liikkeella vuorokaudesta toiseen? Miten selvitään työelämän jatkuvasti kovenevista vaatimuksista? Miten kerätä voimia imurointiin ja pyykkäämiseen, sillä tiedäthän, pyykki ei pesemällä lopu. Miten kestää iän tuomat haasteet ja median ylläpitämät ristiriidat? Siis, Jennifer Aniston on BIOLOGISELTA iältään mun ikäinen, mutta ...( joo-o. Jos mä treenaisin, voisin näyttää paremmalta, onhan Julia Robertsillakin ainakin kolme lasta.)

Meiltä on viety kaikki keinot puolustautua, onhan se ja sekin niin timmissä kunnossa vaikka sillä on viisi lasta ja niin pois päin. Geenit eivät ole mikään syy, sillä vaikka ihmisen pituuskasvu hyväksytään osana geneettistä perimää, leveyskasvu mielletään vain luonteen heikkoudeksi. Muodotkin koostuvat pääasiassa läskistä. Hyi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että yhdessä perheessä pitäisi olla kaksi äitiä. Tässä en nyt ota kantaa presidentinvaaliin tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen. Suomalainen yhteiskunta on siitä harvinaislaatuinen, että täällä äidit käyvät täysillä töissä ja hoitavat edelleen suurimman osan kotitöistä, yrittäen siinä sivussa huolehtia omasta terveydestään ja kauneudestaan. Kaksi äitiä jakaisi taakan tasaisemmin, kuten entisaikaan: Mies kävi ansiotyössä, rouva edusti ja emäntä huolehti kotityöt. Mies viihdytti itseään liikematkoilla:)

Palataan kuitenkin otsikkoon. Unelmia tulee olla. Meikäläisellä ne ovat kohtuullisen arkisia: haluaisin maata valkoisella hiekalla ja kuunnella valtameren maininkien jylinää, haluaisin kaivaa varpaillani hiekkaa ja saada meren aalloilta simpukan..haluaisin levätä silkkisillä lakanoilla ja tuntea viileä tuulen hyväilyn ( no vois se olla joku muukin).

Matka on varattu. Saavuttaakseni unelman, jonka tietenkin haluan jakaa perheeni kanssa, täytyy minun tehdä ankarasti töitä, raivata komeroista kirpputorikamaa ja hankkia ylitöitäkin.

Mutta on se sitten sen arvoista:)