perjantai 23. syyskuuta 2011

Unennäkyjä taas

yksy on alkanut vauhdikkaasti, harrastuksia on enemmän ja autoiluakin. Työelämäkin on alkanut jyllätä ja sen henkinen kuormittavuus on ollut raskaampaa kuin viime vuosina. Tämä henkinen puoli haittasi unensaantia ja alkuyöt menivät sängyssä pyöriskellen. Onneksi tässä muutama yö sitten sain taas akut ladattua täysille, sillä kuulkaas pääsin taas lennolle.

Beigeen takkiin pukeutunut pitkäjalkainen murhaaja ajoi minua takaa myrkkyruiskun kanssa. ( Juu, olen lukemassa Anna Janssonin uusinta...) Pakenin äijää Jyväskylän keskuspuistoon, ja tajusin karkuun juostessani, että nyt pääsen lentämällä pakoon. Lensin korkealle, näin kirkon ja sitä ympäröivät laajat aukiot ,maisemat siis kuitenkin erilaiset kuin todellisuudessa. Ilmeisesti ruumiistairtautumisesta ei ole kyse...

Lentoahan ei voi itse säädellä, joten lentokorkeus alkoi tahtomattani hiipua ja huomasin olevani hiihtoputkessa, jonka toisessa päässä murhaaja odotti. Olo oli kauhea, syöksyin suoraan häntä kohti.. Rukoilin, että Jumala, auta minua, auta!

Yhtäkkiä tunsin, kuinka jokin kannatteli minua ja nousin ylöspäin, pois murhaajan ulottuvilta. Leijailin yhä ylemmäs, taivaaseen. Ja siellä pilven reunalla istui Jumala, violetti turbaani päässään piippua poltellen.

Jumalalla oli ruskea iho, ruskea pieni parta ja kippuraiset tossut. Hänen vieressään pilvenhattaralla istui kirkkaanpunaisiin vaatteisiin pukeutunut nainen, jota en erottanut tarkasti.

Jumala moikkasi minua ja minä sanoin että "kiitti, Jumala".

1 kommentti:

Kaija kirjoitti...

Voi jee mitä äksonia :)
Mutta eikö olekin ihan mukavaa kun näkee noin vauhdikkaita unia. Paitsi silloin kun pelottaa ihan älyttömästi vielä herättyäkin. Ollaankohan me molemmat peritty tuo Marjatta-mummolta, hän näki kanssa ihmeunia ja nimenomaan muisti ja kertoi niistä.
Samoin on mullakin... en tosin ole nyt pariin kuukauteen nähnyt repäiseviä unia Ruotsin armeijan salaisen uutuusaseen jälkeen (keltaiset autonpesusienet:)...